Arkistot kuukauden mukaan: toukokuu 2013

Irti perfektionismista

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Uusimmassa Irti turhasta -podcastissa pureudumme Katrin kanssa arjen ekotekoihin ja niihin liittyviin hassuihin ajatusvirheisiin. Tämä äänitys on jatkoa keskustelulle, jota blogeissa on käyty viime aikoina. Itsekin listasin omia valintojani, mutta tällä kertaa näkökulma on uusi. Keskustelemme siitä, miksi ekokeskusteluun hiipii usein negatiivisia sävyjä; syyllistämistä ja syyllistymistä, turhautumista ja selittelyä. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen kuuntelemaan. Podcast kestää 20 minuuttia. Olisi myös kiva kuulla kommenteissa, mitä ajatuksia tästä heräsi.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Mitä tiedän pakkaamisesta

Julkaistu , kirjoittanut
15

Vaatteet: Jos on mahdollista käyttää henkarilaatikoita, ne nopeuttavat prosessia merkittävästi sekä pakatessa että purkaessa. Muuten henkarilla roikkuvat vaatteet kannattaa pujottaa jätesäkkiin niiden vielä roikkuessa tangolla. Säkin suu suljetaan tiukasti siten, että koukut jäävät ulkopuolelle nippuun. Tällaista pakettia on helppo siirrellä ja kaikki pysyy mukana. Purkaessa koukut nostetaan tangolle, ja sitten vasta avataan pussi.

Hyllyillä olevat vaatteet voi pakata joko matkalaukkuihin tai laatikoihin. Mitä siistimmin viikattu, sen vähemmän vaate vie tilaa ja sitä enemmän niitä mahtuu yhteen laatikkoon.

Astiat: Särkyviä esineitä voi suojata monella tavalla. Yksi vaihtoehto on kääriä niitä pyyhkeisiin. Hyvä puoli tässä on se, että pyyhkeet (ja mahdolliset muut liinavaatteet) tulee muutettua hyötykäytössä. Huonoja puolia on kaksi: ensinnäkin pyyhkeet vievät laatikosta paljon tilaa, ja toiseksi ne täytyy purkamisen jälkeen vähintäänkin viikata uudelleen kaappiin, joskus jopa pestä.

Sanomalehti on perinteinen menetelmä, joka on muuten toimiva, mutta valitettavasti painomuste sotkee hyvin herkästi. Olen käyttänyt myös varsinaista pakkauspaperia, joka on vähän silkkipaperia paksumpaa mutta tavallista paperia ohuempaa ruskeaa paperia, joka on valmiiksi leikattu isoihin arkkeihin. Paperi oli erittäin kätevä ja riittoisa pakkausmateriaali, ja harkitsisin kyllä sen käyttöä uudelleenkin, jos olisi oma muutto edessä.

Kirjat: suunnilleen yksi hyllymetri kirjoja menee yhteen laatikkoon. Varmista, että laatikko kestää kirjojen painon. Jos laatikko tulee liian täyteen, siitä voi tulla liian painava liikutella.

Taulut ja peilit: mitä arvokkaampi ja painavampi, sitä enemmän kuplamuovia, teippiä ja kulmasuojia käyttöön. Suunnilleen samankokoiset taulut voi pakata yhdessä, kuvapuolet vastakkain, kuplamuoviin teipattuna.

Huonekalut: Suojaa herkät huonekalut muovilla. Sohvatyynyt yms. kannattaa pakata erikseen omiin pusseihin, sillä huonekaluja joudutaan usein esim. kääntämään pystyyn, jotta ne mahtuisivat hissiin.

Lamput kannattaa huputtaa jätesäkillä tai vanhoilla pesulan pukupusseilla. Keri jalkalampun johto nippuun ja teippaa valaisimeen kiinni.  Pöytälaatikot, kaappien ovet yms. kannattaa teipata kunnolla kiinni, etteivät ne aukeile ja putoile siirrettäessä. Pakkauskelmu on erittäin kätevä suojauksessa, se on kuin elmukelmua, mutta leveämpää ja isossa rullassa. Sillä voi suojata vaikka mitä.

Rullaa matot ja laita ne mattopusseihin tai muuhun suojamuoviin. Jos muovia ei ole, teippaa rulla tiukasti kiinni, jottei se aukea kannettaessa.

Jätä pianon siirtely suosiolla ammattilaisille.

Muuta: Pakkaa laatikot niin, että ne voi pinota päällekäin. Nokkakärryihin menee ainakin neljä laatikkoa yhtä aikaa. Pakkaa kaikki ulopäin törröttävät tavarat samaan laatikkoon, joka pinotaan päällimmäiseksi, esim. sateenvarjot yms.

Mieti kauanko pakkaamiseen menee aikaa, ja lisää siihen 50% lisää, jolloin lähestyt todellisuutta. Tämä perustuu omiin optimistisiin kuvitelmiin ja karuun todellisuuteen, mutta epäilisin, että ihmisillä on samanlainen taipumus yliarvioida omat voivat ja ajankäyttö.

Tässä parhaat vinkkini – unohtuiko jotain? Lisätkää kommentteihin!

Mitä tiedän muuttamisesta

Julkaistu , kirjoittanut
17

Kun ensimmäisen kerran muutin siten, että olin itse yksin vastuussa tavaroiden pakkaamisesta, lähestymistapa oli aika suoraviivainen. Ajattelin esimerkiksi, että vaatteet voi pakata jätesäkkeihin niin, että hylly kerrallaan vain pyyhkäistään vaatteet pussinpohjalle… Niin teinkin, mutta ei se onnistunut ihan niin kätevästi kuin olin kuvitellut. Lisäksi muistan sen hämmästyksen, kun tavaraa riitti aina vaan senkin jälkeen, kun ”kaikki” oli muka jo pakattu. Silloin en vielä osannut ottaa huomioon, että myös sellaiset paikat pitää tyhjentää, kuten vaikka tiskipöydän alla oleva kaappi tai hattuhylly. Tämä tietysti sai aikataulut venähtämään aika pahasti ja laatikot loppumaan kesken.

Tuosta muutosta on nyt kymmenisen vuotta, ja matkan varrella kokemus on karttunut aika lailla. Viikonloppuna vastasin ensimmäisen kerran yksin toisen ihmisen muutosta – mummini muutti uuteen kotiin. Tätä muuttoa helpotti se, että vanhaa asuntoa oli voitu tyhjentää vähitellen parin viime viikon aikana, joten esimerkiksi suurin osa käyttöastioista oli jo siirretty. Tavaroita oli myös karsittu etukäteen kierrätykseen, mm. vaatteita ja muutama huonekalu. Pääasiallinen pakkaaminen oli kuitenkin minun vastuullani ja Niemen pojat hoitivat sitten tavaroiden kantamisen ja siirtämisen asunnosta toiseen.

Aiemmin inhosin muuttoja sydämeni pohjasta. Se johtui siitä, etten ymmärtänyt panostaa kunnollisiin välineisiin. Jos tavarat pakataan pusseihin, nyssäköihin, eri kokoisiin pahvilaatikoihin ja kaikenkarvaisiin kasseihin, niiden siirtely on todella rasittavaa. Jos taas kaikki on siisteissä pinottavissa laatikoissa, muuttaminen on paljon helpompaa ja nopeampaa, samoin purkaminen.

Seuraavassa tärkeimmät asiat, jotka olen muuttamisesta vuosien aikana oppinut. Tämä lista edustaa henkilökohtaista näkemystäni, joka perustuu lähinnä kantapään kautta opittuihin juttuihin.

  1. Kunnon muuttolaatikot. Suosittelen sellaisten vuokraamista, jos budjetti antaa periksi. Kakkosena tulevat pahviset muuttolaatikot, mutta niiden laaduissa on eroja. Esim. Niemeltä ostettavat ovat superhyviä, Bauhausin vastaavat taas aivan höttöjä. Epämääräiset laatikot hankaloittavat muuttamista, koska niitä ei voi pinota kunnolla ja pahimmillaan ne hajoavat ennen uutta määränpäätä.
  2. Tarpeeksi monta laatikkoa. Laatikko per neliö on minimi. Ellet siis ole minimalisti, jolla ei ole mitään ylimääräistä.
  3. Runsaasti kuplamuovia, leveää maalarinteippiä, jätesäkkejä, ja vähintään yksi kunnollinen, leveä musta tussi. Suosittelen tutustumista muuttofirmojen valikoimaan. Esimerkiksi pahvilaatikot, joihin vaatteet voidaan nostaa suoraan henkareissa, ovat äärimmäisen käteviä ja lisäksi ne toimivat kausivaatteiden säilytyksessä muuton jälkeen. Tavaroiden suojaaminen kunnon materiaaleilla on todistetusti helpompaa. Olen kokeillut.
  4. Kun miettii kauanko pakkaamiseen menee, pitää muistaa myös kaikki muutkin tavarat, paitsi ne jotka ovat kaapeissa: lamput, taulut, peilit ynnä muut, jotka täytyy irroittaa ja lisäksi suojata.
  5. Ota huomioon, että myös vintti tai kellari pitää tyhjentää. Samoin parveke. Nekin tavarat on laitettava johonkin.
  6. Suljettujen laatikoiden päälle kannattaa kirjoittaa mahdollisimman isolla ja selkeästi mitä siellä on.
  7. Selkeä työnjako. Yksi ihminen vastaa yhden alueen pakkaamisesta. Tämä lisää selkeyttä ja tavarat löytyvät helpommin. Mitä useampi kokki, sen sekavampi soppa.
  8. Jos on taloudellisesti mahdollista, palkkaa ammattilaiset kantamaan. Kantaminen on rasittavaa, työlästä ja tavaroita menee helposti rikki. Itse jätän nykyisin homman suosiolla muuttofirman reippaille pojille, mutta muistan kyllä monta muuttoa, jotka tehtiin kaverivoimin. Jos pyydät kavereita apuun, pyydä mahdollisimman monta, ja tarjoa päälle kunnon juomat ja ruoat. Sillä lailla kukaan ei joudu rehkimään liikaa ja kaikille jää toivottavasti hyvä mieli.
  9. Karsi etukäteen mahdollisimman tehokkaasti. Älä muuta sellaista, mitä et käytä tai tarvitse tai halua omistaa.

Tätä kirjoittaessa huomasin, että onhan minulla vielä sanottavaa itse pakkaamisesta. Se tulee kuitenkin seuraavassa postauksessa, koska tämä venyy muuten liian pitkäksi.

Millaisia vinkkejä lukijakunnalla on muuttamiseen liittyen?

Viikon vinkit 19/2013: ensiapua, muovituskaa ja verovähennyksiä

Julkaistu , kirjoittanut
2

Kesän kynnyksellä on hyvä hetki tarkistaa, onko ensiapulaukussasi tarpeelliset tarvikkeet. Ensiapulaukku on hyvä olla autossa, veneellä, mökillä ja kaikissa muissa kodin ulkopuolisissa paikoissa, joissa helposti sattuu ja tapahtuu. (MTV3)

En tiedä onko tämä taidetta? Ainakin se on ahdistavaa: Tamperelaisessa TR1 Taidehallissa on esillä sveitsiläismuseon kiertonäyttely mereen päätyvästä muovista. Sinne on siis kasattu kaikkea sitä roinaa, jota merestä on löydetty. Ainakin omalla kohdallani tieto todellakin lisää tuskaa. (YLE)

Iltasanomat kirjoittaa perusteellisesti kotitalousvähennyksiin tulleista muutoksista, jotka astuivat voimaan 2012 alussa. Toisin sanoen viime vuoden veroilmoituksessa pätee jo alempi raja, joka on nykyisin 2000€ aiemman 3000€ sijasta. Olen tainnut ennenkin todeta, että tämä ei mielestäni ollut oikea kohta säästää, mutta näin se nyt kuitenkin menee.

Muuttohommia

Julkaistu , kirjoittanut
4

Pari päivää blogihiljaisuutta johtuu siitä, että olen torstaista lähtien pakannut, siirtänyt, kantanut ja purkanut tavaroita. Toisin sanoen olen ollut päävastuussa eräästä muutosta. En ole itse muuttamassa, vaan muutan lähisukulaiseni puolesta. Aiheesta on tulossa pitempi postaus kaikkien olennaisten ohessa opittujen vinkkien kera, mutta kerronpa tässä sen tärkeimmän:

Muuttolaatikoita ei voi koskaan olla liikaa.

Ellet ole todellinen minimalisti, joka omistaa tasan yhden lautasen, haarukan ja veitsen, muuttolaatikoita menee vähintään yksi per asuinneliö. Se kuulostaa isolta määrältä, mutta uskokaa minua ja muuttofirmoja, vähemmällä ei pärjää. Tai siis pärjää tietenkin siinä tapauksessa, että tavarat pakataan miljoonaan pussiin ja nyssäkkään. Joiden kanniskelu ja siirtely on tuskaa.

Sen sijaan jos tavoitteena on, että omaisuus mahtuu laatikoihin, oikea määrä on laatikko per neliö. Ja lisäksi reilusti mustia jätesäkkejä. Mutta palaan aiheeseen maanantaina. Nyt painun takaisin purkuhommiin.

Miksi teet sitä mitä teet?

Julkaistu , kirjoittanut
2

Irti turhasta -podcast on jälleen julkaistu! Tällä kertaa keskustelemme siitä, miten tärkeää on pitää suuri kokonaisuus mielessä, eikä sotkeutua liikaa pieniin yksityiskohtiin. Sivuamme myös sitä, miten joskus hyväksi aiottu tarkoitus voikin ruveta ahdistamaan, mikäli alkuperäinen tavoite pääsee unohtumaan. Katri kertoo, miten laihduttaminen on muuttunut kymmenessä vuodessa, ja minä puolestani kerron, kuinka sain viime viikolla raivausvalaistumisen. Hauskoja kuunteluhetkiä!

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Pussinsulkijan paluu

Julkaistu , kirjoittanut
3

Anteeksi nyt vain, mutta aion vielä jatkaa niistä pussinsulkijoista. Tiedostan, että kyseessä on häviävän pieni yksityiskohta maailmankaikkeuden kannalta, ja tuntuu tosi hassulta, että kirjoitan jo toista – aika pitkää – postausta pussinsulkijoista. Mutta ei auta, tässä se nyt tulee.

Blogissa käyty keskustelu jäi vaivaamaan minua. Mietiskelin, olivatko pussinsulkijat sittenkin tarpeettomia. Pärjäisinkö yhtä hyvin pyykkipojilla ja Ekojalanjäljillä -blogissa havainnollistetulla solmimistekniikalla. Totesin, että pyykkipojat eivät meillä toimi: ensinnäkin en luota siihen että ne pitäisivät pussit tiiviisti kiinni myös laukussa tai repussa, ja toiseksi lapsi saa myös pyykkipojat auki turhan helposti. Lapsella on into availla ruokapakkauksia omin luvin aina kun silmä välttää, ja niiden sotkujen siivoilu on aika rasittavaa.

Jäljelle jäi siis solmutekniikka, josta en siis ollut koskaan ennen kuullutkaan. Siinä on ideana se, että pussin pää leikataan auki siten, että siitä jää roikkumaan suikale muovia. Sitten suu sitaistaan suppuun suikaleen avulla. Näytti kuvassa kätevältä, joskin epäilin solmun pitävyyttä. Päätin kuitenkin kokeilla ensimmäisen tilaisuuden tullen – joka tuli vastaan tänään. Kyseessä oli pienehkö pussi kuivattuja hedelmiä. Leikkasin pussin auki, ohjeen mukaan, mutta voi! Lähes täyttä pussia ei saanut suikaleella kiinni. Kaiken lisäksi koko suikale lopulta irtosi yrittäessä ja jäljellä oli vain avonainen, entistä pienempi pussi.

Tässä vaiheessa totesin, että pussinsulkijat ovat kuin ovatkin olleet loistava ostos. Ne ovat käytännöllisiä ja tarpeellisia. Noin puolet niistä on jatkuvasti käytössä. Yksikään ei ole mennyt rikki. Lapsi ei saa niitä itse auki. Ne pitävät myös kaikenlaisesta muovista tehdyt pussit tiukasti kiinni. Ne edustavat toisin sanoen täydellistä muotoilua. Kaikesta tästä johtuen totesin, että haluan ehdottomasti omistaa ne.

 

Miten sievä ja siisti!

Miten sievä ja siisti!

En kanna näistä enää pienintäkään huonoa omaatuntoa. Katri sanoo aina osuvasti, että on hedelmällisintä miettiä, mitä pystyy ja haluaa tehdä niillä resursseilla ja niistä lähtökohdista, jotka juuri sillä hetkellä on käytettävissään. Tässä elämäntilanteessa tämä on paras ratkaisu tähän (äärimmäisen triviaaliin) ongelmaan. Ajatelkaa, että pussinsulkijoista virisi yksi blogin vilkkaimmista keskusteluista viime aikoina! Tosin muovipussit tuntuvat kirivän hyvää vauhtia. Näköjään nämä arjen pienimmät yksityiskohdat herättävät yllättävän isoja ajatuksia.

Miksi maksaa muovipussista?

Julkaistu , kirjoittanut
8

Tiesitkö, että jokainen suomalainen käyttää vuodessa noin 100 maksettua muovikassia? Eikä lukuun vielä sisälly hedelmäpusseja tai ilmaiskasseja. Se tarkoittaa, että keskimäärin suomalainen käyttää noin parikymppiä vuodessa pelkkiin muovikasseihin. Törmäsin eilen YLEn sivuilla uutiseen, jonka mukaan kestokassien suosio on jatkuvassa kasvussa. Samalla tajusin, että olisin voinut lisätä eiliselle listalle vielä yhden kohdan: käytän kauppakassina kangaskassia, yritän välttää muovipusseja. Syy sille on yksinkertaisesti se, että tuntuu hullulta ostaa jätettä. Sanotaan nyt kuitenkin heti suoraan, että toimintani ei ole sataprosenttista: jos kangaskassi on jäänyt kotiin, pakkaan ostokseni muoviin tai paperiin.

Oletteko huomanneet, miten muovipusseja tyrkytetään joka paikassa? Ostipa mitä tahansa, myyjä laittaa sen yleensa automaattisesti muovipussiin. Etenkin pienten tavaroiden kohdalla se on ärsyttävää, sillä juuri ne pikkupussit ovat kaikista turhimpia. Mikäli käsilaukkuun tai taskuihin suinkin mahtuu, kieltäydyn näistä pikkupusseista kategorisesti. Toinen ärsyttävä tapa on se, miten isoissa kaupoissa pakasteet yritetään aina tunkea hedelmäpussiin. Miksi? Pakasteista voi hiukan tulla kosteutta, mutta mitä haittaa pari pisaraa vettä jugurttipurkin tai maitotölkin kyljessä? Näistäkin kieltäydyn aina. Ainoastaan silloin, jos näyttää että esim. liha- tai kalapakkauksesta suorastaan vuotaa jotain, pyydän sille erillisen pussin.

Käytän kauppakasseina sellaisia kangaskasseja, jotka saa tungettua pieneen koteloon. Minulla on niitä kolme kappaletta, joista yksi on aina siinä käsilaukussa, jota eniten kulloinkin käytän. Kaksi muuta on eteisen hyllyllä, josta ne on helppo napata mukaan tarvittaessa. Kassi on kevyt ja vie hyvin vähän tilaa. Se on pestävä ja kestävä. Minulla on myös kankainen hedelmäpussi, joka on kuitenkin ollut hävettävän vähällä käytöllä. En nimittäin koskaan muista ottaa sitä mukaan, kun lähden kauppaan. Tätä kirjoittaessa keksin juuri ratkaisun: Pussi pitää säilyttää kassin sisällä! Silloin se tulee automaattisesti mukaan.

Toivoisin silti, että kaupat tarjoaisivat hedelmäpusseiksi myös paperipusseja. Stokkalla niitä on, ja otan aina sellaisen, koska ne voi myöhemmin käyttää biojätepusseina. Mietin myös, miksi kaupat tarjoavat yleensä sekä tavallisia hedelmäpusseja, että biojäteversioita – miksei anneta vain yksi, ainakin osittain maatuva vaihtoehto? Etenkin kun kuluttaja ei edes maksa niistä mitään.

On hämmästyttävää, miten paljon muovipusseja kertyy, vaikka niitä erikseen yrittäisi vältellä. Meillä ei edelleenkään ole pulaa roskapusseista – ehkä siksi, että ajoittain niitä muovikasseja kuitenkin tulee ostettua. Kuitenkin muovipussien säilytystilan puute on toinen merkittävä kannuste kangaskassien käyttöön. Toivoisin, että muovipussivarastoni vajoaisi vähitellen kohtuullisiin mittasuhteisiin.

Pieniä tekoja arjessa

Julkaistu , kirjoittanut
10

Mitä ekologista minä teen joka päivä? Nämä tulivat ensimmäisenä mieleen:

  1. Kierrätän kaiken energiajätteen, lasin, paperin, pahvin, biojätteet ja lähes kaiken metallin. Metallien suhteen tosin voisin olla vielä tarkempi. Lajittelen välillä muidenkin roskia, jos huomaan roskakatoksessa roinaa väärässä pöntössä. 
  2. Käytän tiskirättejä, jotka pestään käytön jälkeen. Tiskikäytöstä poistetut kulutetaan loppuun siivousrätteinä, ja poistetaan maailmasta energiajätteen mukana.
  3. Kulutan kaikki tekstiilit loppuun: tyynynliinat, pyyhkeet jne. käytetään siivouksessa riekaleiksi, ennen kuin ne pannaan energiajätteen sekaan.
  4. En osta turhaa. Ostan itselleni äärimmäisen vähän muutenkin. Yritän hillitä myös lapsen tavaroiden määrää, ja toivon mieluummin puisia kuin muovisia leluja, jos nyt leluja pitää ostaa.
  5. Jos meiltä puuttuu jokin tavara, selvitän yleensä ensin, sattuisiko jollain sukulaisella tai ystävällä lojumaan nurkissaan tarpeettomana sellainen, ennen kuin menen kauppaan. Meille ei esimerkiksi ole ostettu varmaan ainoatakaan patalappua tai keittiöpyyhettä.
  6. Kierrätän vaatteita: lapsella on paljon käytettyä, myyn omiani kirppiksellä ja vien esim. Fidalle.
  7. Puolitan nykyisin konetiskiainetabletit.
  8. En heitä mitään ongelmajätettä roskiin, vaan kierrätän kaiken kiltisti niin kuin pitää.
  9. Autoilen äärimmäisen vähän. Ehkä kerran tai pari kuussa. Etupäässä käytän julkisia tai kävelen.
  10. Ostan mieluiten suomalaista ruokaa, ja senkin luomuna jos sattuu kohdalle. Suosin reilun kaupan tuotteita, mikäli ne vastaavat laadultaa ”tavallista”.
  11. Säilön ja pakastan itse. Teen melkein kaiken ruoan alusta asti itse.
  12. Olen havahtunut siihen, että lähes kaikki kodin pesuaineet saa ekologisina vaihtoehtoina. Olen siirtymässä niiden käyttäjäksi, mutta käytän ensin kaapeista löytyvät perinteiset aineet loppuun. Ja onko ekologisempaa uuninputsausainetta kuin sokeripala? 🙂
  13. Käytän innokkaasti kirjastoa.
  14. Sammuttelen valoja ja yritän säästää vettä. Pyrin täysiin koneellisiin pyykätessä ja tiskatessa, ja jos se ei aina onnistu, käytän silloin lyhennettyä ohjelmaa.
  15. Käytän kaiken loppuun. Minulla on tästä pakkomielle. En voi ottaa käyttöön uutta tuotetta, ennen kuin entinen on loppu. Leikkaan kaikki purtilot vielä auki, ja kaavin viimeisetkin rippeet pohjalta. Samppoopulloihin lirutan vettä, jotta saan huuhdeltua varmasti kaiken käyttöön.
  16. Annan mieluummin lahjaksi palveluita tai elämyksiä kuin tavaroita.

Huomaan, että ekologisuus on vähän hankalasti määriteltävissä. Tähän on listattu kaikenlaista, joka mielestäni jollain tavalla säästää energiaa, luonnonvaroja, vähentää kemikaalikuormaa tai pidentää tavaran käyttöikää. Listaan ei siis pidä suhtautua tieteellisellä tarkkuudella.

Viikon vinkit 18/2013: sähköromun kierrätystä, auton takapenkki ja arjen pieniä tekoja

Julkaistu , kirjoittanut
2

Jatkoa edelliseen kirjoitukseen: eteinen ei enää haise roskikselle, mutta kylläkin tolulle. Ojasta allikkoon… mutta ainakin on puhdasta. Ja sitten viikon vinkkeihin.

Pääkaupunkiseutulaiset, Kaapelitehtaalla on vielä tänään kierrätystapahtuma Kierrätystehdas. Tarkempi ohjelma täällä.

Sähköromujen kierrätys muuttui juuri helpommaksi. Isot kaupat ottavat nykyisin vastaan pienikokoista sähkö- ja elektroniikkajätettä, kuten rikkimenneitä keittiökapineita, vanhoja latureita ja sen sellaista. Isot koneet, kuten jääkaapit ja pakastimet täytyy edelleen kuskata asianmukaiselle kaatopaikalle, ellei sitten sovi uutta ostettaessa, että liike hoitaa vanhan poiskuljetuksen. (MTV3)

YLE uutisoi, että takapenkki on auton likaisin paikka. Jos meinaa tehdä kevätsiivouksen, voisi auton putsaaminen sisältä olla yksi hyvä idea. Imuroin auton lattiat ja penkit muutaman kerran vuodessa, ja hiekan lisäksi sieltä löytyy yleensä aina rusinoita….

Sininen keskitie -blogissa on pohdittu arjen ekotekoja. Paljon hyviä esimerkkejä siitä, miten  jokainen voi tehdä pieniä asioita joka päivä, jotka kuitenkin vuositasolla alkavat jo tuntua. Blogin kirjoittaja haastoi lukijansa listaamaan omia tapojaan, ja sen voisin tosiaankin tehdä.