Irti kursailusta

Uusimmassa podcastissa juttelemme Katrin kanssa siitä, miksi välillä puhumme yhtä, mutta kuitenkin toimimme toisin. Selitellään esimerkiksi omia syömisiä muille, tai valitellaan asunnon sotkuisuutta, vaikka oikeasti on ihan siistiä. Tästä lähdimme liikkeelle, mutta puolessa välissä päädyttiin puhumaan siitä, miten mielentila vaikuttaa siihen, kuinka eri tavoilla saman asian voi nähdä.   Tässä jaksossa on myös aika paljon naurua (kun kerron omista siivousfriikkauksistani) ja koska viime kerralla mentiin vähän yliajalla, tällä kertaa jäädään alle 20 minuutin.

Olkaapa hyvät!

Ei järjen häivää & hyvä ostos

Tavaroitaan raivatessa täytyy välillä ihmetellä, mitä omassa päässä on mahtanut joskus liikkua. Viimeisimpänä vastaan tuli tällainen:

Muovimansikka. Yäk.

Muovimansikka. Yäk.

Tämä on vauvojen purulelu, tarkoitettu siihen vaiheeseen jolloin ikenet kutiavat sietämättömästi. Se on muovia, sisällä on jotain nestettä (toivoisin että vettä) ja sen voi viilentää jääkaapissa. Olen aivan itse ostanut tämän kaupasta ja lapseni on järsinyt sitä. Millä logiikalla tämä on mielestäni ollut joskus hyvä idea? Ei aavistustakaan. Nykytiedolla en todellakaan ostaisi vartavasten muovia lapsen järsittäväksi.

Tämän esineen löytyminen sekä olemassa olo nolotti itse asiassa niin paljon, että olen kuukausikaupalla lykännyt tämän kirjoituksen julkaisemista. Aluksi ajattelin, etten kerta kaikkiaan kehtaa, etenkin kun olen täällä vaahdonnut muovien haitoista. Sitten päätin karaista sieluni. Kuten näette, tiedostamisen aste on kasvanut vuosien varrella. Toisaalta voihan tämän ottaa positiivisena esimerkkinä: jos minä olen ollut näin pihalla, kaikilla muillakin on toivoa.

Otsikon lupaama hyvä ostos oli tänään method-merkkinen wc:n puhdistusaine. Tämä on ensimmäinen ”vihreä” pesuaine, jonka olen ostanut edellisen loppuneen tilalle. Kysyessäni teiltä vinkkejä, Methodia sekä kehuttiin että moitittiin. Olin siis utelias sen suhteen, miten tämä aine toimisi. Testasin sitä heti, ja olin erittäin positiivisesti yllättynyt! Puhdasta tuli aivan yhtä hyvin tai ehkä jopa paremmin kuin Rainbown vastaavalla aineella, mutta tämä tuoksuu hyvälle! Pakkauksessa tuoksua väitetään piparmintuksi, minulle tuli mieleen hammastahna. Joka tapauksessa, raikas, melko mieto ja luonnollisen oloinen tuoksu oli todella miellyttävä. Vaikuttava aine on ymmärtääkseni sitruunahappo. Yhden kerran perusteella pidän tuotteesta kovasti, mutta katsotaan vielä, miten tuote toimii pitempään käytettynä.

Parveke puunattu

Kauan odotettu rankkasade tuli vihdoin viime viikolla, ja minä reippaana jynssäsin parvekkeen puhtaaksi. Ja… huh huh. Ei ollut ihan kevyt rupeama.

Parveke on kooltaan noin 2,5m x 1,2m. Lattialla on puurallit, jotka on tehty monesta palasesta niin, että puu peittää lattian kauttaaltaan. Lisäksi siellä on kaksi isoa ruukkua, joista toisen liikuttelu on hankalaa sillä sen sisällä on hiekkasäkki, puinen penkki/säilytyslaatikko, jossa on multaa, pienempiä ruukkuja yms. sekä kaksi klaffituolia. Lähtötilanne oli sellainen, että lattiaa ei ole pesty eikä ralleja liikuteltu ainakaan kolmeen vuoteen, mutta todennäköisesti ne ovat saaneet olla koskematta paljon pidempäänkin. Parvekkeelle ei voinut enää mennä paljain jaloin, koska kaikkea peitti paksu nokikerros.

Aloitin nostamalla kaikki rallit ylös. Ja yäk mitä niiden alla oli! Multaa, neulaisia, roskia, purua – ja ötököitä. Lattialle oli ehtinyt kerääntyä niin paljon eloperäistä purua, että siellä oli alkanut elää jos jonkinlaista vipeltäjää. En pelkää hämähäkkejä tai ampiaisia, mutta se kuhina mikä paljastui kun nostin yhden palasen ylös sai kyllä inhon väristyksiä aikaiseksi. Ensimmäiseksi lakaisin siis lattiat puhtaaksi, purua ja roskaa kertyi muovikassillinen.

Sen jälkeen otin ämpärillisen lämmintä vettä, mäntysuopaa ja juuriharjan ja kävin rallien kimppuun. Jynssäsin kaikki palaset puhtaaksi. Vesi muuttui pikimustaksi, mutta rallit takaisin puunvärisiksi. Lattian kokoaminen uudelleen oli oletettua hankalampaa, sillä parvekkeella olevia tavaroista piti siirtää paikasta toiseen, jotta rallit sai irrotettua, pestyä ja laitettua takaisin. Lopuksi huljautin muutaman ämpärillisen puhdasta vettä lattialle, jotta kaikki nokinen vesi huuhtoutuisi pois. Avasin vielä klaffituolit, jotta sade pesisi niitäkin ja jätin luonnon hoitamaan loppuhuuhtelun.

Lopuksi pesin kaiteet ja laidat, jonne oli räiskynyt mustaa vettä. Urakka oli fyysisesti aika rankka, sillä se sisälsi paljon painavien kappaleiden siirtelyä, kumartelua ja hankalia työasentoja. Nyt puuttuu enää kukat laatikoista, ja sitten parveke on taas kesäkuosissa. Pientä tavaroiden karsimista pitää myös harrastaa. Siinä säilytyslaatikossa on tyhjiä muoviruukkuja kymmenittäin, sekä edelliseltä asukkaalta jääneitä vajaita multasäkkejä. Heitän niistä turhat pois samalla kun istutan kukat.

Nyt on hyvä fiilis, koska lattia on puhdas ja tiedän ettei rallien alla varmasti asu ketään. Lattialla voinee myös tassutella paljain jaloin ainakin tämän kesän. Jotta tilanne ei pääse uudestaan yhtä pahaksi, on kuuraus otettava tavaksi joka kevät. Siis kerran vuodessa toistuvaksi rutiiniksi!

Viikon vinkit 21/2013: Ostamisen vaaroista

Siivouspäivä sujui omalta osaltani äärimmäisen huonosti. Ilmeisesti olisi pitänyt markkinoida vimmatusti, jotta tulos olisi ollut parempi. Tai sitten kirppareita oli jo niin paljon, että laadukkaat, ehjät, merkkivaatteet eivät enää kiinnostaneet ketään. Pääsin eroon kahdesta esineestä, mikä lienee pohjanoteeraus. Naapurilla ei kauppa käynyt sen paremmin, toinen naapuri sai sentään levyjä ja kirjoja kaupaksi, sekä yhden parvekekaluston. Mistäköhän johtuu, että viimeksi kauppa kävi ihan mukavasti, mutta tänä vuonna ei ollenkaan, vaikka myyntipaikkakin oli parempi?

Toisen jätteet voivat silti olla toisen aarre. YLE uutisoi jätteiden kierrätyksestä yritystasolla. Teollisessa symbioosissa toisen jätteet saattavatkin muuttua toisen raaka-aineeksi, ja kaikki voittavat.

Amerikasta tuttu ilmiö alkaa levitä Suomeenkin: kun tila loppuu kesken, tavarat sullotaan vuokravarastoon. (Turun Sanomat)

Iltalehden mukaan yli 80% suomalaisista saa morkkiksen ostelun jälkeen. Eikä tuloilla ole vaikutusta asiaan.

Voisiko näistä kaikista vetää sen johtopäätöksen, että ostosteluun tulee suhtautua suurella varovaisuudella? Ensin uudesta tavarasta tulee huono omatunto eikä sitä sen jälkeen saa edes kaupaksi, jolloin se on sijoitettava etävarastoon, joka tulee pidemmän päälle kalliiksi. Parempi siis harkita äärimmäisen tarkasti, ennen kuin hankki mitään uutta.

Siivouspäivä on tänään!

Tänään jälleen ihmiset myyvät tavaroitaan piha- ja katukirppiksillä. Tapahtumia on ympäri Suomea, Siivouspäivän nettisivuilta voi kätevästi etsiä oman alueensa myyntipisteet (linkki hiukan alempana). Siivouspäivä on myös kehittynyt, ja ainakin Helsingissä myös Fida, Kierrätyskeskus ja sähköromua ja metallia vastaanottavat Lassila&Tikanoja sekä Stena Technoworld ovat mukana. Toisin sanoen tavaroita ei ole pakko myydä, vaan ne voi kiikuttaa suoraan kierrätystä hoitavan yrityksen suojiin. Kaikki tarkemmat tiedot ja kirppispaikat löytyvät Siivouspäivän nettisivuilta.

Minäkin pyrin aikamoisesta määrästä vaatteita ja muuta tavaraa eroon. Juuri nyt kieltämättä uni painaa silmiä enkä ole vielä virittynyt myyntimoodiin, mutta eiköhän se tästä. En halua tuoda enää tavaroita takaisin, joten mikä ei mene kaupaksi, laitetaan kierrätykseen. Palataan asiaan maanantaina, ja katsotaan kuinka paljon tavaraa poistui!

Rakastatko jännitystä vai helppoutta?

Uusi podcast on netissä! Tässä jaksossa juttelemme rutiineista. Aihe on hedelmällinen sillä minä tykkään niistä – Katri taas on ikänsä karttanut niitä, joskin viime vuosina alkanut taipua siihen, että tietyissä tilanteissa niistä voi olla iloa.

Katri kiteyttää ohjelmassa rutiinien hyvät ja huonot puolet erittäin hyvin. Oikeastaan kysymys on nimittäin siitä, mitä elämässä eniten arvostaa. Rutiinien paras puoli on se, että ne helpottavat elämää. Ilman rutiineja elämisessä  parasta lienee se, että aina voi elää jännityksessä, koska milloinkaan ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Minä olen aina asettanut helppouden jännityksen edelle, joten en ole nähnyt rutiineja koskaan ongelmana. Päinvastoin – silloin pääsee ajattelemaan vapaasti vaikka tekeekin samalla jotain hyödyllistä.

Kuinka monta takkia ihminen tarvitsee?

Päätin tehdä yhden asian pois listalta roikkumasta, ja siirsin talvivaatteet ja -kengät odottamaan syksyä. Siirtäessäni kevyempiä takkeja naulakkoon, aloin ihmetellä kuinka monta niitä oikein omistinkaan. Haluatteko tietää?

  1. pinkki trenssi, klassinen leikkaus
  2. kirkkaanpunainen lyhyt kesätrenssi
  3. punainen kuoritakki
  4. nahkatakki
  5. valkoinen ohuehko urheilutakki
  6. musta urheilutakki (softcell)
  7. lyhyt, harmaa rock-henkinen pusakka (kangasta)
  8. villakangasviitta

Näiden lisäksi omistan vielä ainakin kolme hupparia, joita myös pidän kesäisin, sekä yhden vakosamettibleiserin, joka myös laskettaneen ulkovaatteeksi. Samoin sadeviitan, jota tosin käytän hyvin harvoin. Eikä tässä kaikki. Talvitakkeja en edes laskenut, mutta äkkiseltään ulkomuistista laskettuna niitä on viisi kuusi.

Jälleen tulee mieleen, kuinka anoppini kertoi lapsuudenkodistaan, jossa 6-henkisen perheen kaikki takit mahtuivat normaaliin naulakkosyvennykseen tangolle roikkumaan. Pitäisi kysyä, montako takkia kukin heistä omisti kesää ja talvea kohti, mutta arvelen että varmaan yhden. Minä omistan siis yksin enemmän takkeja, kuin kokonainen perhe yhteensä joskus 60-luvulla.

Periaatteessa voisin luopua jommasta kummasta (tai jopa molemmista) urheilutakeista, mutta sen vuoksi nähtävä vaiva on suurempi kuin saatava hyöty. Päätin siis elää tämän takkimäärän kanssa sopuisasti, kunnes joku takeista kuluu loppuun. Siinä vaiheessa voi sitten vähentää.

Pientä puuhaa

Muistatteko vielä joulumännyn? Se poistui parvekkeeltamme eilen. Tästä voi päätellä, että kevätvalmistelut eivät ole ainakaan etuajassa. Erinäistä hommaa olisi tehtävälistalla, mutta koska olen ollut sekä pahan saamattomuuden että optimismiharhan vallassa, aloittaminen on jäänyt ajatuksen asteelle. (Optimismiharha = virheellinen kuvitelma siitä, että huomenna olemme aina reippaampia, aktiiivisempia ja aikaansaavampia kuin tänään.)

Eilen kuitenkin ryhdistäydyin ja aloitin parvekkeen raivaamisen. Mänty heivattiin menemään, samoin viimeiset kanervat (!), tyhjensin vanhat mullat kukkalaatikoista ja lakaisin lattian. Meillä on lasittamaton parveke vilkkaan kadun varrella, joten noen määrä on melkoinen. Lattialla on puurallit, jotka pitäisi aivan ehdottomasti nostaa ylös, jotta lattian voisi lakaista sieltä alta. Sen jälkeen rallit pitäisi kuurata, jotta parvekkeelle voisi mennä ilman kenkiä. Sain naapurilta hyvän vinkin, että parvekkeen pesu kannattaa ajoittaa kunnon sateen aikaan. Silloin ei haittaa, että lattianraoista tippuu vettä maahan, ja huuhtelu hoituu puoliksi itsestään. Sopivaa sadetta ei ole näkynyt, joten täytynee hoitaa homma jonain iltana, jottei kovin moni ohikulkija saa päällensä saippuavettä. Sitä ennen haluan kuitenkin istuttaa kukat laatikoihin – pitäisi vain ensin saada hankituksi ne…

Parvekkeen lisäksi olisi muitakin siivous- ja raivaustöitä listalla odottamassa. Ikkunat ovat harmaat, lattiat samaten. Työhuoneen ikuisuusprojekti odottaa tekijäänsä, ja tiedän että arkistointi on pahasti päässyt taas lapasesta. Yksi iso viherkasvi pitäisi vielä vaihtaa multaan, mutta se on niin hankala projekti, että olen vain lykännyt ja lykännyt sitä. Ja lisäksi on vielä runsas määrä pienempiä juttuja, jotka olisi kiva saada tehtyä.

Nyt on kuitenkin niin, että useimmille töille on selkeä takaraja. Meillä on isot juhlat kesäkuun puolessa välissä. Eilisen kirjoituksen hengessä tiedossa on siis vieraskoreaa puunaamista. Haluan, että kun vieraat tulevat, täällä kiiltää. Joten tässä on nyt  reilut kolme viikkoa aikaa, ja kyllähän siinä ajassa pitäisi selvitä mistä vaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen oikeastaan lykännyt muutamia juttuja siksi, ettei minun tarvitsisi tehdä niitä kahteen kertaan. Esimerkiksi lattiat olisi voinut pestä jo aika päivää sitten, mutta koska joka tapauksessa pesisin ne juhlia varten, olen lykännyt moppiin tarttumista.

Asiat eivät tapahdu kuin tekemällä, joten sen sijaan että valittelen täällä töiden paljoutta, olisi fiksumpaa vain kääriä hihat ja aloittaa. Mutta koska elämä on täynnä valintoja, päivitän mieluummin blogia, sillä se on hauskempaa kuin arkistointi. Seuraavaksi äänitetään tämän viikon podcast, ja jälleen aloitus lykkääntyy… Mutta ei hätää. Pakko on paras muusa, joten kyllä nämä kaikki tehdyksi tulevat.

Ketä varten siivoat?

Kuulutko niihin ihmisiin, jotka siivoavat aina ennen kuin tulee vieraita? Vai annatko kaiken olla entisellään, ilman mitään siisteyspaineita? Taidan itse kuulua jonnekin välimaastoon, mutta kallistun kyllä enemmän siivoojien puolelle. Tosin tunnen ihmisiä myös rennommasta päästä, ja olen kuullut, että jotkut eivät ikinä stressaa kodin järjestyksestä.

Olen miettinyt, miksi yleensä haluan, että kotona on siistiä kun tulee vieraita. Syitä on oikeastaan aika monta. Yksi niistä on se, että mielestäni meillä on kaunista, ja koti on eniten edukseen siivottuna. Lähinnä tämä tarkoittaa sitä, ettei lattialla ole rojua eikä tuolien päälle ole kasattu vaatteita. Toisaalta eteinen ei ole kovin hieno, mutta jos kaikki vaatteet ovat naulakoissa ja lattia tyhjä, sekin näyttää ihan mukiinmenevältä.

Toisaalta pidän siistiä kotia myös kohteliaisuutena vieraita kohtaan. Ajattelen niin, että on mukavampaa käydä vessassa, kun naulassa roikkuu puhdas käsipyyhe, ja että on kiva tarjota syötävää kun keittiössä ei ole röykkiöittäin likaisia astioita. Minusta siivoamiseen käytetty aika ja vaiva on osoitus siitä, että arvostan vieraitani.

Sitten on tietenkin vielä se kolmas syy, että sotkuisen kodin esittely kyllä nolottaa hieman. Ajattelen niin, että jos kutsun vieraita kovin sekaiseen huusholliin, he pitävät minua laiskana, tai ei kovin hyvänä emäntänä. Tai pelkään, että he ajattelevat, että minä en arvosta heitä (koska en ole nähnyt siivoamisen vaivaa). Ja jos ihan raatorehellisiä ollaan, niin ei minua haittaisi, jos vieraat kuvittelisivat meillä aina näyttävän yhtä siistiltä. Kun oikein kaivelen, huomaan myös että jos meillä on sotkuista, pelkään vieraiden ajattelevan, että olen sotkuinen ihminen. Toisaalta vieraissa on eroja. Mitä läheisempi ihminen, sitä vähemmän siivoan, mutta mitä etäisempi vieras, sitä tarkempi olen. Näköjään käsitykseni vaihtelevat joustavasti tilanteen ja ihmisten mukaan.

Toisaalta kun mietin itse, en ole kovin tarkka muiden kodeista. Sellainen ”tavallinen” sotku ei häiritse mitenkään. Eikä isompikaan, jos tiedän ystävän olleen erityisen kiireinen tai sairaana tai jotenkin muuten poikkeustilassa. Sen sijaan huomaan kyllä jossain määrin soveltavani omia standardeja myös muihin: jos minut on erikseen kutsuttu kylään, mutta vastassa on kauhea kaaos, ihmettelen kyllä hieman.

Ketä varten te siivoatte? Ja mistä aloitatte, jos on tulossa yllätysvieraita?

Viikon vinkit 20/2013: raikastusta, siivousmotivaatiota ja bakteeripesäke

Jos vaatekaapissa on talven jäljiltä ummehtunut haju, näillä ohjeilla siitä saa raikkaamman.  (Kodin Kuvalehti) En itse ole kovin ihastunut huonetuoksuihin tai tuoksukynttilöihin, mutta kausivaatteita vaihtaessa voisi piirongin laatikot kieltämättä pyyhkäistä puhtaaksi.

Jos siivous- ja raivausmotivaatio tuntuu olevan kateissa, voi inspiraatiota ja vinkkejä etsiä täältä. Vaikka juttu onkin kieli poskessa kirjoitettu, sisällössä on paljon hauskoja ideoita. Tai miten olisi siivousskumppa? (Voice)

Jonkun tutkimuksen mukaan naisten käsilaukut ovat varsinaisia bakteeripesiä. Bakteereja on kuulemma niin sisä- kuin ulkopuolellakin. Epäilen, että tässä jutussa on mukana hiukan turhaa kauhistelua. Useimmista arkiesineistä löytynee runsaasti pöpöjä jos niitä alettaisiin mikroskoopin kanssa tutkia. Käsilaukun ajoittainen putsaaminen ei silti ole huono ajatus, sillä niihin tuppaa kertymään erinäistä roskaa, jota on turha kanniskella mukana. (Ilta-Sanomat)