Tämän viikon raivausurakka on suoritettu, ja vaatekaapissa on runsaasti uutta tyhjää tilaa. Jotenkin ajattelin (niin kuin sitä aina ajattelee), että ei tuolla nyt kuitenkaan niin hirveästi ole karsittavaa. Mutta kun ottaa kondoilun käyttöön, pois heitettävää alkaa yllättäen kertyä. Sanoisin että se on tuon menetelmän hyvä sekä huono puoli.
Etenkin sukkalaatikosta ajattelin että siellä ei ole ylimääräistä, sillä olin käynyt sen läpi joskus keväällä, ja kaikki oli aika hyvässä järjestyksessä. Marien ohjetta noudattaen kippasin kuitenkin kaiken lattialle ja aloin käsitellä vaatteita yksi kerrallan. Ensimmäiset sukkahousut, jotka otin käteeni, aiheutti spontaaneja inhonväristyksiä. Tässä kiteytyy ero normaalin raivaamisen ja kondoilun välillä. Kyseiset sukkahousut olivat ehjät ja kohtuullisen siistit, siis aivan käyttökelpoiset. Mutta niiden tuntu sai niskakarvani pystyyn. En tiedä tunnistatteko ilmiötä, mutta jotkut keinokuidut tuntuvat mielestäni niin epämiellyttäviltä, että ne saavat ihon lähes kananlihalle. Esimerkiksi neopreeni (soft shell) on sellainen ja siis jotkut sukkahousut myös. Tällä kertaa en näiden sukkisten kohdalla kiinnittänyt käyttömahdollisuuksiin mitään huomiota, vaan nakkasin ne roskiskasaan suorinta reittiä. Jos en kärsi ottaa niitä käsiini, en todellakaan laita niitä jalkaanikaan.
Tuntumaan ja visuaaliseen kulahtaneisuuteen perustuen heitin roskiin neljät tai viidet sukkahousut. Niitä yhdisti kuitenkin se, että ne olivat kaikki ehjiä. Ehjien sukkisten heittäminen on minulle ennenkuulumatonta. Jostain syystä päähäni on pinttynyt, että jos sukassa ei ole reikää, sitä voi pitää. Tällä logiikalla nuokin oli säästetty monessa karsintakierroksessa, sillä en ollut koskaan miettinyt ilahduttivatko ne minua. Olin miettinyt ainoastaan, voiko näitä vielä pitää. Mutta tässä jälkimmäisessä on ajatusvirhe, sillä lause on passiivissa. Olisi pitänyt kysyä, pidänkö minä näitä? Siinä nimittäin vastataan ihan eri kysymykseen.
Kondoilu ei ole minulle helppoa. Tuo teoreettinen käyttöarvo on niin syvälle juurtunut systeemiini, että päätösten tekeminen on välillä todella vaikeaa. Yksiä sukkiksia siirtelin pinosta toiseen useamman kerran. Ne eivät oikeastaan ilahduta minua, minkä puolesta puhuu myös se, etten ole pitänyt niitä vuosikausiin. Mutta ne ovat ehjät! Ja Wolfordit! (Miehille tiedoksi, että Wolfordin sukkahousut ovat järjettömän kalliita, sekä todella laadukkaita.) Enkä osannut päättää. Lopulta päädyin täydelliseen itsepetokseen ja laitoin ne kirppiskasaan. Ei kukaan osta käytettyjä sukkahousuja, mutta minun tuntuu olevan mahdotonta laittaa niitä roskiin. Toivottavasti tulen pian järkiini.
Yöpukuosasto koki ehkä suurimman karsinnan. Kulahtaneita, värjääntyneitä riepuja poistui iso pino. Säästin ne siivoustarkoitukseen, koska ”käytetään loppuun” -ajattelu on myös todella tiukassa. Yöpukuina on helppo pitää ties mitä vihonviimeisiä trikooriekaleita. Päätin kuitenkin, että kohteliaisuudesta puolisoa ja itseäni kohtaan uudistan yöpukuvarastoni miellyttäväksi. Eipä sinne paljoa jäänyt, mutta onneksi Hullut päivät on tulossa.
Alusvaatteista roskiin lensi muutamat aikansa eläneet alushousut ja rintaliivit. Poistin myös muutamat epäsopivat rintsikat, joiden kierrättämisestä haaveilen edelleen, niissä kun ei ole muuta vikaa kuin itselleni väärä koko. Kenties UFFin laatikko? Sitten harhauduin fuskaamaan, sillä en saanut poistetuksia paria sellaisia liivejä, jotka eivät enää näytä kivoilta. Toisaalta tässäkin asiassa Stockmann tulee ystävällisesti avuksi, sillä tarjousvihosta päätellen voin täydentää alusvaatevaraston ajan tasalle tarjouksia hyödyntäen. Siinä vaiheessa kun olen saanut uudet ostetuksi, pystyn kai lopulta luopumaan niistäkin, mitä en vielä saanut laitetuksi pois.
Kaikkiaan poistin kaapista yli 20 vaatekappaletta. Kaikki niistä olivat sellaisia, jotka eivät enää ilahduttaneet minua. Kondo-menetelmä on hyvä ja tehokas, mutta tavallaan vaikea. Raivasin vain kolme hyllyä kaapista, mutta jouduin tekemään hirveän määrän päätöksiä, enkä edes kyennyt päättämään lopullisesti jokaisen vaatteen kohdalla. En voi kuvitella, että samaa syssyyn olisin jatkanut koko kaapin loppuun. Vähemmästäkin ihminen uuvahtaa.
Mutta miten teillä? Tunnustaako kukaan muu harrastaneensa itsepetosta ja fuskua kondoillessaan?
Ehjiin sukkahousuihin voi laittaa lecasoraa ja tehdä niistä parvekkeen kukkalaatikoihin pohjalle salaojituksen, myös mullan tarve vähenee.
Täysin totta. Ei tullut viime viikolla mieleen!
Tunnustan sen kaikkein klassisimman itsepetoksen… Vaate on kuin uusi ja ilahduttaa minua suuresti, mutta ei vain mahdu päälle. Joten säästän sen siinä vakaassa uskossa, että muutaman kuukauden kuluttua olen aloittanut uuden, terveellisemmän elämän ja kutistunut pari vaatekokoa 🙂
Minulle muuten eräs personal trainer sanoi, että yksi vaatekoko on noin 5kg. Omasta kokemuksesta sanoisin että joskus 3-4kg riittää myös pienempään vaatekokoon.
Rohkaisevaa, 3kg ei kuulosta ollenkaan niin mahdottomalta 🙂
Kondon seuraaja ei osta mitään vain koska se on alessa. Olet menossa vikaan. Pitää ostaa vain ne, jotka oikeasti ilahduttavat. Mikä on oikea ilo? Tämä on olennainen kysymys. Marie Kondon perustavanlaatuinen filosofinen teos on helpottanut elämääni suuresti.
En ole menossa vikaan vaan täydentämään puuttuvia kohtia vaatekaapista. Mikä tietenkin kannattaa tehdä etenkin silloin, kun saa halvalla!
Seuraavalla kerralla vaatekaappia siivotessa voisin itsekin miettiä ilahduttaako vaate enää. Joka karsintakierroksella sieltä löytyy aina vain jotain karsittavaa. Vielä vaatekaapin siivous ei raskauden vuoksi ole ajankohtainen. Aikaisemmilla kerroilla vaatetta olen saanut pois miettimällä, olenko käyttänyt tätä vaatetta viimeiseen vuoteen. Jos en ole, joutaa silloin pois, koska tuskin tulen käyttämään sitä sitten jatkossakaan. Juhlavaatteissa olen pitänyt useamman vuoden sääntöä, koska esim. hautajaisia ei ole joka vuosi. Mutta tuollakin tyylillä joku ehkäkäytäntätävieläjoskus vaate jää kaappiin 😉
Raskaus mullistaa kaappia todella perusteellisesti. Koska vaikka palautuisi entisiin mittoihin, voivat vanhat vaatteet silti jäädä vääränkokoisiksi. Eli lopullinen raivaus on tehtävä vasta sitten, kun lapsi on jo aika iso, ja silloin voi joutua luopumaan kivoistakin jutuista 🙁
Minä en pysty järkevään karsimiseen tuolla käyttökertojen määrällä. Käytännöllisyys tulee tielle. Mutta kondoillen se on helpompaa, koska on niin yksiselitteistä, tykkääkö jostakin vai ei.
Kondoilu on toiminut minulle erityisen hyvin. Itse koen melko niukan tavaramäärän elämää helpottavana asiana ja Kondon myötä entisestäänkin niukka vaate- ja asustevarastoni on pienentynyt. En kuitenkaan ole tyyliltäni eleettömän minimalistinen ja minua kiehtoo kuosit ja tekstuurit ja Kondoilun jälkeen huomaankin luovuuden ja iloisen hupailun lisääntyneen pukeutumisessani. Itsepetoksen huomaan kuitenkin korujen kanssa.. Niitä ei ole hurjasti ja suurin osa ei ilahduta minua, mutta huomaan säästeleväni niitä ajatuksella ”jos tyttäreni joskus haluaisi pitää sitä ja tätä..” Tiedä häntä.
Koruista en ole tainnut koskaan kirjoittaakaan! Itselläni on tällä hetkellä paljon koruja, jotka kaipaisivat jotain korjaamista. Uuden lukon tai ketjun tai sitten kuminauha on kuolettunut ja koko koru pitäisi koota uudelleen. En saa heitettyä noita pois, mutta en saa myöskään korjattua. Huono yhdistelmä tämäkin!
Alusvaatteiden ja sukkahousujen yms osalta tuli mieleen, että olen joskus kuullut asunnottomien yömajojen (tai mitä ne on nimeltään?) huolivan myös niitä. Laitapuolen kulkijat saavat puhtaita vaatteita noista paikoista ja myös rintaliivit ja alushousut on varmasti mukava saada edes välillä puhtaana päälle. En tiedä olenko tässä asiassa nyt oikeassa, mutta kehottaisin ainakin pääkaupunkiseudun asukkaita selvittämään asiaa tarkemmin.
Tämä oli mielenkiintoinen näkökulma. Tosiaan noista alusvaatteista osa on täysin lahjoituskunnossa, joten ehkä pitää kysäistä esim. Diakonissalaitokselta. Tiedän että heidän ylläpitämänsä Sällikoti ottaa mieluusti vastaan miesten vaatteita. En tiedä onko naisille vastaavaa.
Laura Honkasalo kirjoittaa kirjassaan Nuukaillen (jossa muuten mainitaan myös sun blogi!) ostavansa alusvaatteet ja sukkahousut kirpputorilta ja tekevänsä niiden osalta vielä löytöjä, antaa myös ohjeita eli katsoa rintaliivien pesulappua, jos se on selkeästi luettavissa on liivejä tuskin paljoa pidetty. Sama alushousuihin ja sukkiksiin. Mä olen lahjottanut Konttiin alusvaatteita ja sukkiksia, ja oon siinä uskossa että niitä siellä myydäänkin. Siis ehdottomasti hyväkuntoisia ja puhtaita. Täytyykin käydä joskus myymälän puolella katsomassa mitä kaikkea siellä myydään!
Apua, missä se siellä mainitaan?! Olen selaillut kirjaa mutta en ole lukenut kunnolla. On kyllä ollut sillä listalla, joka odottaa jotain rauhallista hetkeä joskus tulevaisuudessa… (toiveajattelua). Mutta nyt mun täytyy varmaan etsiä se kirjastosta ja lukea 🙂
Ilmeisesti siis monilla ei ole samoja ennakkoluuloja kuin minulla, joten täytyy miettiä mihin voisin nuo vanhat alusvaatteet lahjoittaa.
Heh, se oli siellä lopussa sellasessa ”hyvää luettavaa” listauksessa 😊
Se oli hyvä kirja, voin suositella!
Mun täytyy selkeästi perehtyä tuohon tarkemmin.
Mä oon puolestaan saanut nettikirppiksillä myytyä (ehjiä ja vähän käytettyjä) Wolfordin sukkiksia jopa 10 euron kappalehintaan! Kierrätys on siinä määrin muodissa, että kaikelle sellaiselle, mitä aiemmin ei ole käytettynä ostettu, löytyy nyt ostaja. Itse olen yllättynyt siitä, että ihmiset ostavat myös käytettyjä meikkejä ja muuta kosmetiikkaa (kosteusvoiteita, hiustenmuotoiluaineita jne.), joita en ikinä olisi kuvitellut kenenkään ostavan käytettynä. Mutta hyvä mulle, kun mulle on kertynyt sellaista kosmetiikkaa, jota en itse syystä tai toisesta ole käyttänyt (mulle sopivat tosi harvat tuotteet). Ympäristön kannalta tietenkin pelkkää plussaa, jos ei tarvitse heittää roskiin.
Tuota Kondon metodia (ilahduttaako jokin vaate tms.) kannattaa käyttää myös uusia vaatteita ostaessa, ettei tule ostaneeksi uudestaan sellaisia semi-kivoja ja ”ihan ok”-juttuja, jotka on juuri raivauksen yhteydessä nakannut kierrätykseen. Voisi olla esim. fiksua säilyttää se ihan ok -juhlamekko tms. siihen saakka, kunnes on löytänyt kaupasta täydellisen mekon, ettei sitten kiireessä ennen juhlia sorru ostamaan ns. parasta, kun kaupasta ei taaskaan löytynyt hyvää… Sellainen ei nimittäin ole kovin kestävää kulutusta. : )
Minä olen ostanut kirppikseltä käyttämätöntä kosmetiikkaa, yhden kerran. En olisi itsestäni uskonut.
Hyvä pointti tuo kondoilu myös ostoksilla. Nuo ”semi-kivat” ja ”ihan ok:t” on juuri niitä, jotka parin kerran jälkeen jäävät hyllyille pyörimään. Tai sitten niitä pitää pitkin hampain ja tuntee itsensä nuhjuiseksi joka kerta.
Ei vitsi nää on mielenkiintoisia postauksia!:) Olen jonottanut Kondoani kirjastosta jo iäisyyden ja eilen huomasin, että se on saatavilla e-kirjana. Jee! Vapiskaa komerot ja varasto! Kiva lukea sinun projektistasi, kun samaa suunnittelen.
Aika huikea havainto tuo ”voiko näitä pitää?” ja ”pidänkö minä näitä?” ero. Eipä ole itsekään tullut asiaa niin pohdittua. Joskus kesällä tein jo omasta mielestäni radikaalin vaatekaapin siivouksen ja vein viisi isoa kassillista joko roskiin tai kierrätykseen. Lisäksi jäi yksi iso kassillinen ”en osaa sanoa” -vaatteita, joista en tiennyt mitä mieltä olen. No, nyt se kassi on ollut yläkomerossa kohta kolme kuukautta, enkä kyllä edes muista että mitä siellä on.. Silti huomaan, että kaapissa on yhä ylimääräistä, eli uusintakierrosta odotellessa. Samaten epäilen, että keittiössä on vaikka mitä. Vielä kun keksisi että mihin sen kaiken tavaran laittaa. Täytynee perehtyä perinteisten kierrätyspaikkojen lisäksi myös nettikirppiksiin.
Mulla pois toimitettavien kasa vain kasvaa. Sitten kun olen saanut karsittua, pitäisi vielä hankkiutua eroon. Ei meinaa onnistua. Eli on tää vaikeaa, alusta loppuun.