Arvatkaa mitä, osallistuin taas siivouspäivään. Myin kokonaista kolme asiaa ja annoin pois yhdet kengät. Toisaalta ostin itse pari juttua, joten lähes tulkoon plus miinus nolla -tilanne. Tein päätöksen että nyt noille ylijäämätavaroille on oikeasti tehtävä jotain konkreettista. Koska kaikki on nyt pesty ja silitetty, päätin että otan kaikista kuvat yhdellä kertaa. Sitten pistän ne netissä myyntiin. Se mitä jää myymättä, pakataan yhteen pahvilaatikkoon ja myydään keväällä Hietsun kirpparilla.
Huomasin, että siivouspäivä toimi näköjään hyvin Helsingin keskustassa ja Kalliossa. Mutta yhtään reunemmalle ei riittänyt ihmisiä enää. Olen edelleen sitä mieltä, että Siivouspäivä on liian usein. Myyjiä on enemmän kuin ostajia, homma ei vaan oikein toimi. Toisaalta en lakkaa hämmästelemästä, mitä kaikkea ihmiset myyvät ja ostavat. Bongasin yhden myyjän, jolta ostin keväällä pari mekkoa. Sama myyjä myi nyt samoja vaatteita, joita hänellä oli rekissä viimeksikin. Toisaalta esimerkiksi lastenvaatteissa kaupaksi menee todella käytetyn näköiset ja nuhjaantuneet vaattet (etenkin ulkovaatteet), mutta aikuisten vaatteissa aivan priima merkkivaatekaan ei käy kaupaksi. Osaako joku selittää tätä logiikkaa minulle?
Ruokapuolella kulutus on jäänyt selvästi pienemmäksi kuin viime viikolla. En ole laskenut kaikkea yhteen, mutta monta kymppiä pienempi ruokalasku tuli tällä viikolla. Veikkaan, että yksi syy oli se ettei tänä viikonloppuna käynyt vieraita. Olen ruvennut harkitsemaan perinteisten, huokeiden ruhon osien ostamista lihakaupasta. Niskaa, kieltä, jne… En osaa vielä valmistaa niitä, mutta yrittää voisin. Tein myös leipää toistamiseen, tällä kertaa ryyditin taikinaa spelttijauholla. Hyvää tuli nytkin! Vaikuttaa siltä, että leivän leipominen on tullut jäädäkseen. Kukapa olisi uskonut.
Lopuksi viikon poistot. Heitin tänään kaksi tavaraa roskikseen: puhkikulutetut kengät sekä rikkinäisen sateenvarjon. Varjo ei enää pysynyt auki, joten sitä oli mahdoton käyttää. Annoin toisen sateenvarjon ystävälle, joka lähti ulos kaatosateeseen käytyään meillä kylässä. Lisäksi annoin aika paljon vauvanvaatteita pois. On muuten kumma, miten vaikea niistäkin on luopua, vaikkei käyttöä enää kerta kaikkiaan ole. Ne pienet bodyt sitovat vain itseensä niin paljon tunnetta, että saan todella taistella itseni kanssa, etten säästäisi jokaikistä pikkusukkaa, joka joskus jonkun lapseni jalassa on ollut.
Ensi viikolla on luvassa enemmän postauksia. Olen kuunnellut hirveän inspiroivaa podcastia viime ajat, ja haluan jakaa niitä oivalluksia teidänkin kanssa. Tällä viikolla tullut yllättävä työkeikka vain ajoi bloggaamisen edelle. Kun unimäärä on varsin rajoitettu, täytyy välillä vähän priorisoida.
Ihailtavan tarmokas suunnitelma ylijäämätavaroista erkaantumiseen! Tsemppiä projektiin!
Jos jotain jää myymättä, tässä on hyvä linkkilista paikoista, jonne tavaroita voi lahjoittaa:
http://www.golightly.fi/blogi/vaatteiden-ja-tavaroiden-lahjoitus-helsingissa/
Facebookissa on myös käsityöihmisten ja askartelijoiden palstoja, joiden kautta uudelleenkäyttöön kiertyvät mitä ihmeellisemmät asiat (vaikkapa rikkinäisten sateenvarjojen kankaat ja kehikot). Tällainen on esim. Materiaalitori kierrättäjille
Kiitos erittäin hyödyllisestä linkistä! Käykää muutkin katsomassa, jos mielikuvitus loppuu UFFin laatikkoon.
Aloin sateenvarjoa heittäessäni pohtia, pitäisikö kangas irrottaa johonkin hyötykäyttöön. Jos olisin halunnut tehdä täysin oikein, olisin sen tietenkin irrottanut. Mutta sitten tiedän kokemuksesta, että eteenpäin toimittaminen jää helposti tekemättä, jolloin varastossa pyörii tarpeeton sateenvarjon kangas… Tällä kertaa päätin mennä raivaaminen edellä, ja niinpä koko varjo meni roskiin. Mutta nyt tiedän jatkossa, minne vastaavaa tavaraa voisi tarjota. Kieltämättä asia jäi hiukan vaivaamaan, mutta toisaalta olen helpottunut siitä, etten hankkinut itselleni enempää säilyteltävää.
On käsittämätöntä, miten kiintynyt sitä on tavaroihinsa. Tyhjensimme keväällä putkiremontin vuoksi asuntoamme ja karsimme samalla tavaraa sata- ellei tuhatmäärin. Ja nyt paluumuuton yhteydessä löytyy vieläkin reippaasti poistettavaa.
Itselläni ei ollut aikaa ja energiaa myydä tavaraa tai vaatteita, mutta lahjoitin niitä Emmaukselle (erinomainen noutopalvelu) ja SPR:n Konttiin (lähellä meitä sijainnut keräyslaatikko, johon saa toisin kuin UFFille viedä myös tavaraa). Joka kerta kun mieleen tuli ajatus ”tästähän voisi saada hyvän hinnan”, keskityin ajattelemaan asiaa hyväntekeväisyytenä. En edelleenkään ymmärrä, miksi tavaroista luopuminen tuntui välillä vaikeammalta kuin esim. niiden suuruinen rahalahjoitus hyväntekeväisyyteen. Siitäkin huolimatta, että luopumisen välitön hyöty oli omalta kannaltakin näkyvä…
Voin hyvin eläytyä luopumisen vaikeuteen. Omiin tavaroihin kiintyy välillä tosi kovasti. Välillä pitää suorastaan puhua itsellensä järkeä, että malttaa luopua jostain. Vaatteiden suhteen ilmiö on hyvin tuttu, johtuu varmaan siitä, että vaatteisiin liittyy usein kivoja muistoja myös. Siinä heittää vähän kuin niitä muistoja myös pois, vaikkei asia oikeasti niin olekaan.