Seisoin tänä aamuna Sokoksen kassajonossa, ja mietin että tässä ei ole mitään järkeä. Ajatus vain vahvistui, kun yksi täti kiilasi tyynesti koko jonon ohi, ja kokematon kassatyttö suostui kiltisti palvelemaan häntä. Olin jotenkin ajattelemattomuuksissani mennyt 3+1 -päiville. Ostin sieltä pipon ja hanskat, ja jonotin niitä yhdessä kymmenien muiden ihmisten kanssa. Jostain syystä olin sellaisen ajatusharhan vallassa, että 3+1 päivillä ei ole yhtä paljon väkeä kuin Hulluilla päivillä. Väärin! Sama hässäkkä siellä oli, paitsi ei ehkä ihan yhtä hysteerinen tunnelma. Suurin osa vaatteista joita olin mennyt katsomaan, ei täyttänyt paikan päällä laatukriteereitäni. Sen piponkin olisin takuuvarmasti saanut helpommin jostain muualta. Hukkareissu kaiken kaikkiaan.
Olin samana aamuna tehnyt onnistuneita nettiostoksia, jotka liittyivät Kampin Kampituspäiviin. Luin aamulla sähköpostista mainoksen, bongasin sieltä erittäin halvan vaatteen jota oikeasti tarvitsin, ja aamupalan ohessa klikkailin ostokset itselleni. Merkki oli tuttu ja laadukkaaksi todettu, samoin koko ennestään tiedossa, joten ostaminen oli erittäin helppoa. Myöhemmin tänään kuulin, että ne jotka olivat liikkeeseen menneet paikan päälle, olivat jääneet ilman. Minä sen sijaan sain jo ilmoituksen että tilausta käsitellään, ja sen saa noutaa piakkoin. Ostotapahtuma oli erittäin sujuva, ja jossain vaiheessa käyn sitten vain noutamassa paketin.
Ei ole epäilystä, kumpi näistä ostostavoista oli miellyttävämpi. Alan yhä enemmän ja enemmän kallistua nettikaupan puoleen. En oikein näe lisäarvoa siinä tungoksessa ja jonottamisessa. Jos tietäisin saavani tavaratalosta parempaa palvelua kuin netistä, menisin sinne. Valitettavasti näin ei kovin usein ole. Tosin yleensä silloin kun asiantuntija on paikalla, hyödynnän heidän osaamistaan ja yleensä myös ostan. Näin kävi esimerkiksi niiden uusien takkien kohdalla. Paikalla oleva merkin edustaja antoi paljon lisää tietoa, mikä kyllä lisäsi ostomotivaatiota selvästi. Ymmärrän tavaratalojen johdon näkökulman, että henkilökunta on aina kuluerä, mutta se nyt on kuitenkin se ainoa asia, jolla nettikaupat voisi lyödä. Että kannattaisikohan siihen kuitenkin jotenkin panostaa.
”Suurin osa vaatteista joita olin mennyt katsomaan, ei täyttänyt paikan päällä laatukriteereitäni.”
Tämän takia en itse osta verkosta paljoakaan (elektroniikkaa ja vastaavia lukuunottamatta). Tuotteita on harvoin kuvattu riittävän informatiivisesti, niitä ei pääse hypistelemään, tunnustelemaan materiaaleja, sovittamaan vaatteita, näkemään tuotteiden todellisia sävyjä jne. Viimeksi esimerkiksi puista leikkuulautaa ostaessani kääntelin ja tutkin varmaan kymmeniä kappaleita, ennen kuin valitsin niistä parhaan. Kenkiä ostaessa joutuu myös monesti kokeilemaan samasta mallista ja koosta useita yksilöitä. Maanantaikappaleita tuntuu olevan liikkeellä hämmentävän monella tuotealuealla.
Verkkokaupasta tulee se pari mikä sattuu olemaan seuraavana jonossa – äskettäin erehdyin tilaamaan netistä kumisaappaat, jotka eivät millään kriteereillä olleet ”pari”, niin erinäköiset oikea ja vasen saapas olivat keskenään. Nettikuvassa sävy oli myös niin erilainen kuin todellisuudessa etten kaupassa olisi käyttänyt viittä sekuntiakaan harkitakseni ostoa.
En ole koskaan ollut nettikaupan suurkuluttaja, mutta nykyään voisi sanoa että tilanteen täytyy olla todella poikkeuksellinen, että vielä jaksaisin ruveta arpomaan millaista tavaraa tulee pelkän kuvan ja kuvauksen perusteella. Palvelua en kaupoissa juuri kaipaa, itsepalvelukassatkin kelpaisivat jos hinnoissa voitaisiin kilpailla netin kanssa.
Itsekään en osta kovinkaan monia tuotteita verkkokaupasta, juurikin h:n mainitsemista syistä.
Elektroniikkaa, leluja ja lakanoita tulee ostettua, nämä niitä viimeksi tilaamiani tuotteita, vaikka harvoin tilaan niitäään. Osan saatan ”testata” kaupassa ja tilata netistä. Vaatteissa näin teen kuitenkin todella harvoin. Esimerkiksi farkuissa kokoeroja saattaa silti olla, vaikka kyseessä ihan samat housut.
Minäkin ostan yleensä sellaisia merkkejä, joista on ennestään kokemusta. Jos ostaa tuntematonta, ottaa tietysti aina riskin. Tosin näin on myös tavallisessa kaupassa. JOkin päältäpäin ok tuote voi osoittautua huonolaatuiseksi ekan pesun jälkeen. Mutta on paljon tuotteita joita en ostaisi netistä, esim. housut. Niitä vaan en voisi ostaa sovittamatta. Mutta mekkoja ja hameita olen ostanut hyvällä menestyksellä.
Minä en ole ihan noin perusteellinen ostaja, että jaksaisin kaupassa sovitella samaa mallia ja kokoa useampia pareja. JOs ensimmäinen ei sovi, hylkään kyllä kyseisen koon saman tien. Ostan yleensä ensimmäisen, joka vastaa kriteereitäni riittävällä tasolla.
Tässä tapauksessa kun merkki oli tuttu ja erittäin laadukkaaksi todettu, oli helppoa ostaa.
Minä taas käytän 90-prosenttisesti verkkokauppoja. Minulle on kätevää, että ne on aina auki, voin hoitaa ostokset vaikka yöllä kun on aikaa ja paketit tulevat kotiin (tai kauppaan, josta voin ne napata ruokaostosten yhteydessä). Asiaan vaikuttaa toki myös se, että asumme landella, josta on kaupunkiin vähintään 70 km suuntaansa. En myöskään enää yhtään innostu ajatuksesta lähteä varsinkaan vaatekauppoihin. Sisustuskaupat vielä sentään innostavat, jos sattuu löytämään persoonallisen valikoiman (ei helppoa).
Kun verkkoa käyttää paljon, ehkä kasvaa myös ”silmä” bongata hyvät jutut, uskon. Osaa siis lukea ja katsoa eri tavalla kuvauksia ja poimia helmet. Lisäksi verkko-ostajat on hyvin suojattuja, myyjän ei kannata myydä verkossa huonoa tai huonosti. Harvoin tulee isoja pettymyksiä, mutta toki usein palautan juttuja minäkin. Lähinnä siksi, että koen että en tarvitsekaan jotain, ei siis ollutkaan tarpeeksi kiva. Palauttaminen on suht helppoa ja reilua, ei ole koskaan tarvinnut vääntää saako palauttaa. Joskus palautan melko myöhässäkin, kun en ole muistanut ajoissa, mutta sekään ei ole ollut ongelma. Toki tulee joskus myös jälkipettymyksiä, esim 2 housun setistä toinen kesti pesun, toinen ei. Mutta niin käy kai muutenkin, se ei liity verkko-ostamiseen.
Vaatteita tosi harvoin sovitan edes kaupassa. Näen jo suoraan, mitkä minulle sopivat ja istuvat. Siksi en koe verkko-ostoa riskinä. Ja ainahan voi palauttaa. Ymmärrän hyvin nautinnon, joka tulee esim. putiikkikierroksesta ja hyvästä palvelusta. Minä vaan nykyään inhoan varsinkin vaateostoksia kaupoissa. Kerran pari vuodessa on tyttöporukalla kiva haahuilla kaupoissakin, myönnetään.
Verkossa on usein parempia tarjouksia kuin kaupoissa. Oman koon ja värin saa verkosta helpommin ilman tappelua kuin ”hulluimmista”. Ehkä verkko-ostokset on myös osa ns. tehoajatteluani, minimoin tiettyihin asioihin käytettävän ajan. Ja täältä landelta käsin se on myös ehkä jopa ekologista kun ei tarvita autoa. Poislukien se valtava muovipussivuori, joka seuraa useimmista verkko-ostoksista.
Sen verran torvi ja huonomuistinenkin olen, että minulla on kuin joulu kun sitten saan paketin. Mitähän täällä onkaan?!? 🙂
Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, mitä verkkokauppoja käyttää. Laaduttomat ketjut ja merkit ovat laaduttomia myös verkossa ja vice versa.
Mutta molempi parempi. Kukin tavallaan. Tavallaan harmittaa pienten puotien puolesta se, että ne kärsivät kasvaneesta verkko-ostamisesta.
Yksi verkkokaupan huonoista puolista on kieltämättä tuo väistämätön pakkausmateriaalin määrä. Näköjään optimaalista systeemiä ei ole olemassakaan. Mutta minulta ei pääse ostokset unohtumaan, sen verran harkittuja ne ovat.
Noiden pienten puotien etu on mielestäni juuri se palvelu, jota verkossa ei voi saada. Tai sitten tuotteet, joita on vaikea ostaa netistä. Esim. lastenvaatteita ei välttämättä tarvitse sovittaa, mutta itse en voisi ostaa netistä esim. housuja tai alusvaatteita, joska ne on pakko sovittaa joka kerta. Jos paikalla on vielä myyjä, joka osaa kertoa tuotteista, niiden valmistuksesta, antaa vinkkejä koon ja istuvuuden suhteen, kivijalkakauppa kyllä voittaa netin. Mutta jos jonotan tavaratalossa jotain pipoa, jonka taatusti olisin saanut kätevästi kotisohvaltakin, niin silloin alkaa nettikauppa kyllä voittaa.
Tähän pakkausongelmaan onkin nyt tarjolla mielenkiintoinen suomalainen vaihtoehto: RePack http://www.originalrepack.com/
Kotimainen keksintö, uusiomateriaalista tehty, palautettava ja hyvitettävä pakkaus. Mielestäni aivan mainio idea. Globe Hope käyttää sitä jo ja minäkin selvitän sen käyttömahdollisuuksia eräälle verkkoasiakkaalleni.
Tutustukaa, hyvä idea!
Tuosta toisesta kommentistasi päästäänkin meidän kaaoksen ytimeen. Meillä on ja meille tulee ihan liikaa tavaraa. En harkitse tarpeeksi ostopäätöksiä. Siitähän seuraa automaattisesti kaaos. Tätä täytyy miettiä lisää. Kaaos on alkanut niin ällöttämään. Ja tarpeeton rahanmeno. Mietin myös omaa ekologisuuttani, siinäkin olisi korjattavaa.
Mieluummin vähemmän, mutta parempaa. Sillä ratkeaisi monta asiaa.
Ihailen järkevyyttäsi! Tartuta se minuunkin 🙂
Täällä myös verkkokauppaveteraani, varsinkin ruoka ja lastenvaatteet ostetaan 90 % nettikaupoista/-palveluista. Useimmiten verkosta ostamani tuotteet ovat olleet priimaa, esim. kenkiä ei ole sovitettu sataan kertaan kuten kaupan pareissa. Vaatteissa käytetään tuttuja ja hyväksi havaittuja merkkejä, sopivasti vain isompaa kokoa lasten kasvaessa.
Verkkokauppa voi olla myös eettistä ja pieniä yrittäjiä tukevaa, esim. moni lastenvaatepuoti työllistää perheenäidin maaseudulla. Myös käyttämäni ruokakauppapalvelut suosivat lähituottajia. Tässä pari kotimaisuutta ja yrittäjähenkisyyttä tukevaa linkkiä, jotka ovat saaneet minut innostumaan tällä viikolla 🙂
Kotimaiset tepsut, hinta-laatusuhteeltaan erinomainen ja tukevalestinen vaihtoehto toppakengille (kokoja 30 saakka, eivät siis pelkät vauvakengät); lämpimiksi jo useina talvina havaitut:
http://www.tepsut.fi/tuote-osasto/talvijalkineet-nauha-ja-vetoketju/
Hispterihenkinen liikeidea pääkaupunkiseudun perheille, ”itse tehtyä” luomu- ja lähiruokaa vauvoille ja pienille lapsille. Tilasin jo pelkän kannatuksen vuoksi, nyt kun kotiinkuljetus on kokeilussa:
http://www.akepulla.fi/meista.php
Hyvä näkökulma tuo, että verkkokauppa myös työllistää monia pienyrittäjiä. Toivoisin, että nuo nettikauppojen pitäjät ja pätevät koodarit vielä löytäisivät toisensa, niin että nettisivut olisivat toimivat ja kätevät. Monta kertaa on jotain jäänyt ostamatta siksi, etten vain ole jaksanut selata vaikealukuisia sivuja. Jos ostosten tekeminen olisi helpompaa, ostaisin netistä enemmän ja sitten tulisi työllistettyä sekä kauppias että webbisuunnittelija, ja parhaassa tapauksessa ehkä graafikkokin.