Minulta on hetkellisesti kirjoitusinspiraatio kateissa, joten listaan tähän niitä asioita, jotka pitäisi tehdä, joita en ole tehnyt, ja jotka rasittavat.
- Turkoosin kevytuntsikan hihassa on likaa. Se pitäisi putsata pois, mutta se on öljyä ja epäilen ettei se kuitenkaan lähde. Sievät syysnilkkurit ovat osoittautuneet liian pieniksi. Niillä voi kävellä tunnin, sitten alkaa varpaita kivistää.
- En saa laitetuksi kamojani kirppikselle. Keksin hetkessä kymmenen mielenkiintoisempaa asiaa, kuin tarpeettomien tavaroiden kuvaaminen nettiin tai kuljettaminen johonkin.
- En osaa päättää, heitänkö kulahtaneita vaatteita pois vai en. Toisaalta se yksikin musta paita on aika kauhea, mutta toisaalta on hetkiä jolloin haluaa pukea päälleen väljää ja mustaa. Mitä väliä vaikka se onkin ihan nyppyinen. Mutta toisaalta on se silti aika kauhea.
- Ruokalista on taas melkein viikon jäljessä. Miksi tämänkin tekeminen on niin työlästä. Tällä viikolla on syöty fiksusti, mutta helpompaa olisi edelleen, jos miettisin ruuat etukäteen.
- Stockan nettikauppa oli keskiviikkona kumossa. En päässyt maksamaan edes illalla. Jätin turhautunutta palautetta, johon joku raukka joutui vastaamaan. Tuntuu tylsältä jättää palautetta, kun epäilen ettei viestini kulje koskaan perille asti. Ei se asiakaspalvelija voi nettikauppaa korjata.
- Parveke odottaa syyskuntoon laittamista. Arvatkaa huvittaako tämä yhtään enempää, kuin se kirppisprojekti.
Mutta päätetään positiiviseen: saamme tänään uuden suihkukaapin ja -altaan kylppäriin. Tämä asia on ollut listalla siitä lähtien kun muutimme noin viisi vuotta sitten. Nyt se sitten hoidetaan. Ensin mietittiin, millainen ratkaisu suihkuun olisi paras. Sitten etsittiin sopivaa suihkukaappia, eikä sellaista meinannut löytyä millään. Nyt, pari vuotta myöhemmin niitä yllättäen olikin taas tarjolla. Sitten piti enää hankkiutua rautakauppaan koko perheen voimin, valita, ostaa ja tulla kotiin odottamaan asennusta. Ongelman havaitsemisesta uuden hankkimiseen meni viisi vuotta. Ostohetkestä asentamiseen näköjään viisi päivää.
Ehkä tämä iso parannus kodin mukavuudessa inspiroisi minua hoitamaan nuo loputkin roikkuvat asiat kuntoon.
Kirppisasian olen ratkaissut itse miettimällä kuinka paljon tarvitsen tuotteiden myynnistä kertyviä rahoja. Lapsen ulkoilupuvusta saa ihan kivan summan, joten sen jaksan kuvata ja laittaa nettiin. Jos tavaroiden kuvaamiseen, hintalaputtamiseen ja itsepalvelukirppiksen pyödän siivoamiseen kuluu suhteettoman paljon aikaa suhteessa rahalliseen hyötyyn, lahjoitan kaiken mielummin ilmaiseksi tarvitseville. Omatuntoni yrittää väittää että kaikki ylimääräinen raha on tarpeen ja että jos en olisi niin laiska, saisin kyllä kirppisshownkin hoidettua, mutta lahjoituksesta seuraava hyvä mieli kyllä hiljentää sen.
Näinhän se on. Voisin tehdä siisteimmistä mutta halvimmista vaatteista kokoelman ja viedä sen Fidaan tai Konttiin. Siis esim. toppi, josta pyytäisin ehkä 2€ mutta joka on uudenveroisessa kunnossa. Tuollaisia tavaroita siis. Mun täytyy siis lajitella nuo poistetut vaatteet lahjoitus- ja myyntipinoihin.
Täällä on myös valitusvirsiä kuultu by me… Kun saa jonkun kohdan kotona kauniiksi ja toimivaksi, niin se alkaa miellyttää muita perheenjäseniä sillä tavalla, että joku teini kippaa siihen korunsa/urheiluvaatteensa/kirjansa/tärkeätpaperinsa…. Taidan muuttaa hotelliin viikoksi.
Mulla tähän liittyen ollut sellainen pieni testi menossa, olen yrittänyt pitää eteisessä yhtä tasoa tyhjänä koko ajan. Se onnistuu, mutta vaatii jatkuvaa huomiota. Toisaalta on kyllä kiva katsoa siistiä, lähes tyhjää tasoa. Mutta usein se en suinkaan ole MINÄ, joka siihen tavaroita parkkeeraa…
Lohduttavaa luettavaa oli tämä 🙂