Lisää vaatepohdintoja. Kun luen teidän kommentteja, monilla tuntuu olevan jokin henkilökohtainen vaateraja tai -tavoite, joka pyörii jossakin sadan vaatteen tienoilla. Osaatteko kertoa miksi näin? Mistä tuo (tai joku muu) lukumäärä tulee? Tämä on minusta kiinnostava kysymys. Täsmennetään vielä, että kun minä lasken vaatteita, lasken ihan kaikki vaatteet mukaan, siis kumisaappaista ja villahousuista lähtien. Eli en ajattele niin, että 100 + urheiluvaatteet + juhlapuvut + alusvaatteet jne., vaan oletan että 100 sisältää nuo kaikki.
Olen tässä omia ostoksia ja poistoja seuratessa miettinyt paljon sitä, onko minulla liikaa vaatteita. Sata vaatetta tuntuu ilmaan heitettynä niin isolta määrältä vaatteita, että totta kai sillä voisi kuvitella pärjäävän paremmin kuin hyvin. Mutta minulla on monta sataa vaatetta, tiedän sen vaikka en niitä kaikkia edes laskisi. Tämän voi helposti päätellä, kun rupeaa miettimään eri vaatekategorioita, niistä kertyy yhteensä iso määrä. Esimerkiksi takit: toppatakki, kaksi villakangastakkia (pitkä ja lyhyt), pari kevyempää tikkitakkia, nahkatakki, kuoritakki ulkoiluun, pari hupparia, juoksutakki, kaksi trenssiä, sadetakki sekä vielä muitakin. Johan noista tulee äkkiä 15 vaatetta. Samalla tavalla löytyy ainakin 15 paria sukkia, saman verran sukkahousuja, t-paitoja… Kun alkaa samalla logiikalla luettelemaan joka ikisen vaatteen, niin sata eri riitä kuin alkuun. Jos kengät lasketaan mukaan, ei ole enää toivon hiventäkään.
Mutta tässä on sellainen juttu, että näille kaikille vaatteille on tilaa ja paikka kaapissa. Ainoat, jotka vievät vähän liikaa tilaa, ovat juuri nuo takit. Voisin parista sellaisesta luopua. Mutta tilanne ei ole takkienkaan suhteen mahdoton, koska meillä on mahdollisuus säilyttää väärän kauden takkeja vintillä. Kun laitan kesämekot laatikkoon ylähyllylle, talvimekot mahtuvat roikkumaan mukavan väljästi, ja sama päinvastoin. Kenkätilanne on myös hallinnassa, vaikka määrä ehkä kuulosta hurjalta. Säilytän kenkiä laatikoissa, joista näen mitä niissä on sisällä. Kahdet kengät mahtuvat yhteen laatikkoon. Osa on vaatekaapin lattialla siisteissä pinoissa, osa taas eteisessä hyllyllä, joka on sijoitettu lähemmäs katonrajaa. Niitä ei siis pyöri pitkin poikin lattioilla. Vaihdan kenkiä laatikosta käyttöön sesongin mukaan. Juhlakengät ovat aina omissa laatikoissaan samassa kaapissa kuin muutkin juhlavaatteet. Identtisiä laatikoita on helppo pinota päällekäin.
Kun luen kuvauksia funktionaalisista, minimalismia hipovista vaatevarastoista, joita täydennetään suunnitelmallisesti ja järkevästi, tunnen oloni välillä vähän huithapeliksi. Vaatevarastoni on ylitsepursuileva noihin harkittuihin kapselikaappeihin verrattuna, enkä edes halua vähentää vaatteita kovin pieneen määrään. Silti tuntuu siltä että hyvän ihmisen ehkä kuuluisi niin tehdä. Mutta toisaalta ajattelen niin, että koska vaatteet mahtuvat niille varattuun tilaan siististi, mitään ongelmaa ei oikeastaan ole. Mikähän tässä ajassa on, että kaikenlainen kontrolli tuntuu olevan sellaisen hyvän ihmisen merkki?
Hmmm. Mulla tuo sadan vaatteen tavoite perustuu ehkä siihen, että paitsi että se on nätti tasaluku niin mulle se on sellainen määrä vaatteita, joka sisältää riittävästi vaihtelua, vaatteet kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, mahtuu kohtuullisen pieneen tilaan ja siinä on riittävästi joustoa, että voi tarvittaessa olla ainakin kaksi viikkoa pesemättä pyykkiä. Plus ylipäänsä tykkään puuhastella vaatteideni parissa, joten niiden listaaminen ja tarkkailu on vaan kiva tapa viettää aikaa. Selvyyden vuoksi siis: mulle tuo 100 vaatetta EI sisällä a. koti- ja ulkoiluvaatteita b. alusvaatteita c. kenkiä. Olen katsonut tarpeelliseksi tiukemmin tarkkailla ja kontrolloida niitä vaateryhmiä, joita mulla on ollut tapana hamstrata liikaa, siksi koti- ja urheiluvaatteet ei ole mukana. Niiden määrä pysyy automaattisesti kohtuullisena, koska niiden säilytystila on varsin rajallinen. Alusvaatteiden laskeminen mukaan on taas mun mielestä täysin turhaa, koska ne ei vertaudu kovin hyvin muihin vaatteisiin. Esim. 30 alushousut (etenkin viikattuna) vie laatikossa vain vähän tilaa ja ne menee pesuun aina päivän päätteeksi, kun taas vaikka 30 villaneuletta (neulehamsteri täällä hei) vie todella paljon enemmän tilaa ja niitä pestään tosi harvoin ja ne kestää käyttöä pidempään. Toisin sanoen, 30 alushousut ei välttämättä ole liikaa, mutta 30 neuletta todennäköisesti on ihan liikaa.
Ja joo, kaikenlainen kontrolli tuntuu olevan ”muodissa” ja myös välillä merkki ”paremmuudesta”, ainakin joidenkin ihmisten parissa. Mullakin tulee muuten hienosta ostoslistasysteemistä huolimatta tehtyä välillä ostoja listan ohi (nimim. kävinpä tässä hullareilla, sieltä tarttui mukaan yhtä sun toista…), mutta onneksi olen oppinut harkitsemaan niitäkin siinä määrin, että huteja tulee enää harvoin. Itselleni tärkeintä on, että vaatevarasto mahtuu sille tarjolla olevaan tilaan. Plus oon joskus ollu aika holtiton vaatteiden himo-ostelija, että osaltaan tässä on sen ominaisuuden pitämistä kurissa mukana myös 🙂 Eli enemmän tarkoituksena on se, että en lipsu takaisin huonoihin tapoihin kuin että ihannoisin suppeaa vaatevarastoa.
Kiitos vastauksesta! Vaikuttaa siltä että ainakin sun kohdalla vaaterajoituksella on yleinen hyvää tekevä funktio, joka perustuu omiin kokemuksiin. Tämän ymmärrän erittäin hyvin. Näen myös että tällaisenaan minun ja sinun vaatevarastojen vertaaminen ei ole erityisen järkevää, koska meillä on eri ”ongelmat” esim. ostamisen suhteen. Näitä kommentteja on ihan älyttömän mielenkiintoista lukea. Tässä oppii sekä itsestään että muista.
Itsekin luen suurella mielenkiinnolla näitä kommentteja 🙂 Ja vielä noista määristä niin arvioisin, että ihan kaikki (alushousut, sukat yms., koti- ja urheiluvaatteet ja kengät) mukaan laskettuina mulla on noin 200 vaatetta (yksi pari kenkiä on mulle selvästi 1, mutta mun mielestä jakkupuku on kyllä 2, koska itse ainakin käytän niitä myös erikseen 😀 näin out of topic).
Kengistä pidän erillistä listaa, jolla on myös tavoitemäärä. Kenkiä mulla on 18 paria (sisältäen urheilukengät!) ja tavoite on 15, mutta tähän tavoitteeseen aion mennä luonnollisen poistuman kautta. Näissä määrissä on tietysti myös se, että arvioin ne oman elämäntilanteen ja käyttötarpeen mukaan ja voihan olla, että tarpeet muuttuu ja tulevaisuudessa tarviikin enemmän valikoimaa 🙂 Siksi suurempi vertailu ihmisten välillä onkin aika hankalaa tai jopa turhaa, tarpeet ja mieltymykset on niin erilaisia. Mielenkiintoista se silti on!
Mulla ei ole tavoiterajaa. En ole laskenut kaikkia vaatteitani, mutta arvaan että yli kahdensadan mennään. Ja minäkin lasken KAIKEN.
Sellainen peukalosääntö mulla nykyään on, etten omistaisi yhteen tarkoitukseen kuin yhden vaatteen. Esim. takkeja mulla on 8, mutta ei kahta samanlaista. Mulle siis kaksi trenssiä olisi liikaa, tai kaksi mustaa neuletta, tai kaksi harmaata kynähametta – mutta omistan silti neljä neuletta, kaikki eri värisiä.
Enkä mä usko, että vaatemäärä sinänsä tekee kenestäkään hyvää ihmistä. Enemmän se tulee suhtautumisesta shoppailuun ja vaatteen hoitamiseen ja loppuunkäyttämiseen – ettei kohtele vaatteita kertakäyttötavarana.
Toki se pitää lisätä, että jos vaatteita on kovin monta, osa niistä ajautuu kertakäyttövaatteen asemaan silkasta ajanpuutteesta.
Kävin juuri kiintoisan keskustelun siitä, miten vaatteet lasketaan. Minusta sukkapari tai kenkäpari on 1, koska ilman paria vaate on käyttökelvoton. Tästä seurasi kysymys, onko jakkupuku 1 vai 2? Periaatteessa osia pidetään aina yhdessä, mutta toisaalta niitä olisi myös mahdollista pitää erikseen, vaikka näin ei juuri koskaan tapahtuisi. Hmmm… 1st world problem? 🙂
Mielenkiintoinen tuo yksi vaate per tarkoitus. Minulla kun on kaapissa tarkoituksella esim. useampi musta t-paita, koska ne ovat sellainen ”perusvaate” puvustossani. Toisaalta niiden lisäksi on kyllä muunkin värisiä t-paitoja. Samoin mielestäni nudenvärisiä saumattomia alusvaatteita kannattaa olla useampi setti, koska ne käyvät kaikkien vaatteiden alle. Mutta en sitten tietenkään halua pitäytyä pelkästään niissä, vaan täytyy löytyä värejäkin. Tässä näkee, että tällä logiikalla vaatetta tosiaan kertyy.
Jäin miettimään tuota ajanpuutetta. En vielä tiedä mitä mieltä olen, mutta pohdinnat jatkuvat.
Kappalemääriä laskiessa on ihan turha huijata, systeemi menee sekaisin. Onhan housutkin usein käyttökelvottomat ilman paitaa tai pikkuhousuja, tietyt kengät ilman sukkia jne.
Jos laskee kappalemäärää niin eikö sitten vain laskisi sen? Varmaankin joku syy sille, että alun perin päätti laskea nimenomaan lukumäärän eikä massaa tai tilavuutta (tai vaikkapa vuorokausia, jotka on mahdollista välttää pyykinpesua)? Jos laskee jotain muun asian kappalemäärää kuin yksittäisten vaatteiden, voisi varmaan kertoa, minkä jutun määrän sitten laski eikä väittää tulosta vaatteidensa määräksi. Terveisin Änkyrä 😀
Mulle itselleni selkeys ja funktionaalisuus on oman vaatemäärän suurin rajaava tekijä. Ja toki budjetin olemattomuus.
Itse en laske vaatemääriä, vaikka pikaisesti arvioiden kaikki (kengät ja pikkarit mukaanlukienkin) määrä on alle kahdensadan. Sen sijaan katson säilytystilan mukaan sen, mikä on minulle sopivasti.
Minulla on vaatteilleni vain puolikas normileveää hyllykaappia (3 hyllyllistä) ja 2/3 tupla henkarikaapista. Takit ovat kapeassa henkarikaapissa eteisessä ja kengät kenkätelineessä. Pipot, huivit ja hanskat on yhdessä eteisen lipaston laatikossa.
Tämä on valitettavasti olosuhteiden sanelema pakko, sillä asuntoni on pieni ja jaan kaiken säilytystilan tyttäreni kanssa. Hänen vaatteilleen on sama määrä tilaa kuin omilleni.
Vaikka vaatevalikoiman pienuus on olosuhteiden pakosta johtuva juttu, olen oikeastaan ihan tyytyväinen tähän määrään. Minulla on housuja, mekkoja, hameita, paitoja ja neuletakkeja ja muuta. Kapselipukeutuminen toimii, vaikka siihen jouduinkin ilman omaa valintaani. 🙂
Vaatemäärän rajoittaminen ei tee ihmisestä mitenkään parempaa tai tehokkaampaa. Kuten ylläkin mainittiin, se oma asenne siihen kuluttamiseen ja vaatteen loppuunkäyttämiseen liittyen on ratkaisevaa. Jos kapselipuvuston käyttäjä uudistaa joka kaudelle oman vaatevalikoimansa ja laittaa ne muutaman kuukauden vanhat vermeet pois, on hän hakoteillä verrattuna sellaiseen henkilöön, jolla on runsaasti vaatekertymää, mutta joka käyttää kaikki vaatteet loppuun asti ja ostaa harkitummin.
Ihmisillä on myös erilaiset elämäntilanteet, joten ketään ei pitäisi sorsia tai arvostella sen perusteella, paljonko vaatteita kaapista löytyy.
Jos on edustustehtäviä ja /tai juhlia, täytyy olla juhlavaatteita, jos ulkoilee, tarvitsee ulkovaatteet (lapsen kanssa erilaiset kuin lenkillä), jne, jne..
Edustavat toimistovaatteet työn puolesta tarvitseva, omakotitalossa asuva, koiran kanssa lenkkeilevä, lasten kanssa ulkoileva, mutta vapaa-ajalla tanssimassa käyvä aikuinen tarvitsee ehkä erilaisen vaatekaapin kuin kerrostaloyksiössä keskikaupungilla asuva lapseton opiskelija, jonka harrastus on kutominen.
Tuossa on paljon perää, että vaatteiden käyttäminen ja laatu ovat tärkeitä näkökulmia myös. Törmäsin aikoinaan blogiin, jonka pitäjällä oli todella minimalistinen vaatevarasto, mutta vaatteet olivat hyvin edullisia ja ilmeisesti eivät ihan parasta laatuakaan. Käytännössä suurin osa vaatteista meni vaihtoon vuoden käytön jälkeen. Itse yritän ostaa aina laadukasta, joka kestäisi vuotta kauemmin vaikka vaatteita olisi vähemmänkin. Tässä on siis selvä ero filosofioissa. Toisaalta minulla on vaatetta sen verran, että yksittäistä vaatetta tulee pidettyä harvemmin, joten kuluminen on joka tapauksessa hitaampaa.
Minulla on ollut eri määriä vaatteita riippuen juuri käytettävissä olevista tiloista ja tuloista. Minusta se on ihan luonnollista. Pääasia on, että puvusto toimii, olipa elämäntilanne mikä tahansa.
Mulla ei ole minimaalinen vaatevarasto minkään tavoiterajan vuoksi tai siksi että olisin kauhean hyvä ihminen tavaroiden kanssa, vaan siksi, etten juurikaan välitä vaatteista ja inhoan vaateostoksia.
Jos mulla sattuu jostain syystä olemaan ylimääräistä rahaa, pistän rahan monta kertaa mieluummin kirjoihin, kulttuuririentoihin ja ulkona syömiseen kuin vaatteisiin. Olen ihan tyytyväinen kotona ties missä vanhoissa rytkyissä kunhan on syötävää ja lukemista. 😀 Ns. ihmisten ilmoille toki tarvitsee sit jonkin verran asiallisempia vaatteita, mutta aika vähän niitä loppujen lopuksi omistan.
Ostan vaatteita melkein vain jos on pakko (entinen/entiset ovat kuluneet loppuun) tai jos kirpparilla/second hand -liikkeessä/alennusmyynnissä tulee vastaan edullisesti jokin kiva vaate jota aion pitää. Ainoastaan esim. tv-sarja- tai sarjakuva-aiheisia T-paitoja tulee joskus ostettua netistä jos on ylimääräistä rahaa käytettävänä.
Joo kyllä syöminen menee vaatteiden ohi 😀 Ja jos valita pitää, otan mieluummin elämyksen kuin vaatteen.
Mutta huomaan että olen kertonut vähän valheellista tarinaa itsestäni. Siis kertonut erityisesti itselleni, mutta siinä sivussa täällä teillekin. Nimittäin että inhoan shoppailua enkä osta kuin pakon edessä. Tämähän ei selvästikään ole totta. Ostan kyllä huvikseni myös. Ja kirjanpidosta päätellen paljon useammin kuin olen kuvitellut. Tätä täytyy pohtia vähän lisää.
Edelliseen liittyen:
Tietenkin siis myös rahan vähyys vaikuttaa vaatteiden määrään, minkä edellisestä kommentista saattoi rivien välistä lukeakin.
Laskin huvikseni, että pelkästään tällä hetkellä päälläni on viisi vaatettta ja olen tosiaan sisällä kotona. Ulos lähtiessäni vaatteiden lukumäärä kasvaa kymmeneen. Eli 100 vaatteen logiikalla saisi kymmenen eri vaatekokonaisuutta. Kesällä toki päällysvaatteiden määrä on pienempi, mutta sitten pitäisi ottaa huomioon myös muut kausivaatteet kuten uimapuvut ja sadevaatteet.
Itselläni varmaan pelkkä eri harrastuksiin käytettävien vaatteiden määrä on lähellä sataa. Toki harrastan useampaa lajia, joihin kaikkiin tarvitaan hieman erilaisia vaatteita (jumppaan ja laskettelemaan ei oikein voi samoissa varusteissa mennä).
Mielestäni siis absoluuttista vaatemäärää parempi mittari on se, että kaikille vaatteille löytyy säilityspaikka sekä käyttöä vähintään kerran vuodessa (tämä paras mittari Suomessa, jossa selkeästi eri vuodenajat). Jos tiettyä vaatetta ei ole vuoden aikana saanut käytettyä kertaakaan kertoo se aika varmasti, että vaatteelle ei ole käyttöä myöskään seuraavan vuoden aikana eli siis sitä on turha säästää.
Se että vaatteille on paikka, on tosi olennaista. Mutta tuosta vuodesta olen vähän eri mieltä, koska omassa kaapissa on vaatteita joita en ole käyttänyt vuoteen mutta silti pidän niitä tarpeellisina. Lähinnä ne ovat juhlamekkoja ja kenkiä, mutta pidän niitä kaapissa, jotta vaihtelua löytyisi tarpeen tullen. Myös bikinit saattaa olla pitkään käyttämättä, mutta ovat tarpeelliset tietyissä tilanteissa.
Minä en ymmärrä miksi vaatteitaan ylipäänsä pitäisi laskea. Tai tuntea huonommuutta tai paremmuutta niiden määrästä. Ei kai lukumäärällä ole väliä. Tärkeintä lienee, että käyttää vaatteitaan ja niille on säilytystilaa. Jos on tarve laskea vaatteita, onko niitä silloin liikaa? Vai muuten vain halutaan verrata mitä omistaa suhteutettuna muihin?? Minulla on vähän vaatteita ja pidän itseäni minimalistina, mutta eihän vaatteiden/tavaroiden määrä ole itsetarkoitus. Elämäni on vain helpompaa, kun kaikki vaatteet on helposti saatavilla, aamulla voin vain napata jotain päälleni ja tiedän silti näyttäväni kivalta.
Välillä lehdissä/blogeissa näkee tosi mini-minimalistisia vaatekaappeja. Ehkä ne tosiaan ovat kaupunkisinkkuja, joiden elämäntapaan riittää muutama siisti työ- ja vapaa-ajanvaate. Itse ulkoilen ja lenkkeilen paljon koiran kanssa. Minulta löytyy ulkoiluvaateet kesän helteistä, syksyn sateisiin ja talven koviin pakkasiin, mutta ne ovat kaikki vuorollaan käytössä ja oikeasti tarpeellisia. Käytän eri vaatteita lenkillä, kun töihin mennessä, joten siis eri talvitakit, eri talvikengät jne. Silti pidän itseäni minimalistina.
p.s. Jos neulehamsterilla on se 30 neuletta ja vaikka hänellä ei olisi niille tilaa, mutta JOS se ei ole ongelma neulehamsterille niin silloinhan se on ihan ok. Kukin tyylillään.
Vielä lisäys edellä olevaan Lissun viestiin. Jos vaatetta ei ole käyttänyt vuoteen, voi se silti olla tarpeen. Itse en pukeudu juurikaan mustaan, mutta minulta löytyy musta perussetti esim. hautajaisiin. Ihan hyvä, että niitä ei tarvise usein. Suomen kesästä ja talvesta ei koskaan tiedä. Hellevaatteet ja untuvatakki voi jäädä pariksi vuodeksi kaappiin ja olla silti tarpeen.
Tähän laskemiseen yllyttää varmasti tämä virtuaalinen vertaisryhmä. Kun muutkin sitä tekevät, niin tulee mieleen että minäkin voisin. Tämä muihin vertailu on sellaista eräänlaista oman tilanteen kalibrointia, joka saa pohtimaan omia kulutustottumuksia jne. Eihän näissä mitään universaalia totuutta ole olemassa. Mutta jos ympärillä tosi moni sanoo pärjäävänsä sadalla vaatteella, alkaa kyseenalaistaa omaa vaatevarastoa, jos se sisältää moninkertaisen määrän vaatteita. Laskemisessa on mielestäni se vitsi, että laskeminen havainnollistaa vaatemäärät ihan eri tavoin kuin muu arvio. Ja sitten kun niitä kenkiä löytyy 50 paria (pahoin pelkään että tämä lähestyy totuutta…) alkaa pohtia, onko todella tarpeen hankkia uusia. Eli laskeminen liittyy oman kuluttamisen ja shoppailun hallitsemiseen.
Terveisiä ylitsepursuavien vaatepatojen ääreltä (ja häpeän tunnustaa, että olen juuri lähdössä vaatekutsuille ja matkalla käyn hakemassa toppatakinkin – olkootkin, että muita talvitakkeja ei ole).
Olen sallinut itselleni täysin ylimalkaisen ja absurdin ison ja ennen kaikkea tarpeettoman vaatevaraston, koska en hamstraa oikeastaan juuri muuta (paitsi postikortteja ja muistikirjoja). Että pitäähän ihmisellä yksi pahe olla (tai monta pientä). Suomessa kyllä vetoan myös vuodenaikojen määrälliseen ja laadulliseen vaihteluun, sillä täällä tarttee niin joka sorttista, olkootkin, että niitä hellevaatteita tarvitsee yleensä sen max kaksi viikkoa vuodesta. Ajattelin, että joudun ensi vuoden ostolakkoa varten hankkimaan varastoon vähän alusvaatteita, mutta kun alushousuja pelkästään oli joku 60 kappaletta niin totesin, että selviäisin varmaan vuosikymmenen hankkimatta yhtään uutta vaatetta (varsinkin, jos olisin hankkinut laadukkaampaa enkä halpaa trikoorytkyä, joka ei kestä sitä vuosikymmentä).
Joko on tukiryhmän paikka? Voidaan vaikka vaihdella vaatteita ryhmässä :D.
Peukku tukiryhmälle. Aion ensi vuoden alusta tehdä jotain saman tyyppistä kuin sinäkin, tosin en ole vielä päättänyt sääntöjä ostolakolleni. Mutta jos haluaa ajatella positiivisesti, niin sullahan on oiva tilaisuus käyttää loppuun noita vaatteita, jos ne ei kerran ole mitään superkestäviä! Saat kaappiin tilaa luonnollisen poistuman kautta. Mähän siis pärjäisin tällä takkivalikoimalla eläkeikään saakka.
Tykkään hurjan paljon vaatteista ja seuraan muotia jonkun verran. Minulla on sellainen kutina, että moni ottaa pukeutumisen kauhean tosissaan. Itselleni se on keino itseilmaisuun ja lupa kokeilla omaa kanttia. Lapset usein tuntuvat tykkäävän vaatteistani ja asusteistani, tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia 😀
Minulla on melko suppea vaatevarasto. Kaikki sopii yhteen jos ne vain pukee päälleen, joten mielestäni jokaisella on kapseli-garderobi 😉 luulen, että laskija- ja listojentekijä-ihmiset ovat vain oma tyyppiinsä, joille sellainen lähestymistapa toimii. Itselläni vaatehankintoja rajaa suppea säilytystila. Jos laskisin vaatteeni, laskisin ehdottomasti kaiken sukkia myöden. Jossain vaiheessa laskinkin, silloin vaatteita oli 18, mutta siitä ollaan tultu reilusti ylöspäin viime vuosina kun itsekin tajusin, ettei minulle sovi liiallinen askeesi ja tietty irrottelu on paitsi hauskaa, myös sallittua.
Netistä lueskelin joku aika sitten lopputyötä, jossa oli käsitelty rahwaan jäämistöjä 1700-1800-luvun Suomessa. Yllättävän paljon heilläkin oli vaatetta. Ja kaikki listattuna nenäliinoja myöden 🙂
18 on todellakin askeettinen puvusto, tarkasteli sitä millä mittarilla tahansa. Mulla on sellainen optimaalinen vaatekaappi mielessä, mutta en ole ihan kirkastanut itselleni mitä se sisältäisi. Mutta kuten olen ennenkin sanonut, haluaisin oppia käyttämään vaatteitani monipuolisemmin. Siis haastaa itseäni löytämään uusia yhdistelmiä vanhoista vaatteista.
Jos sinulla on tuon lopputyön nimi ja mistä sen saisi, niin olen siitä erittäin kiinnostunut!
Vaatetus identiteetin ilmentäjänä−
Piikojen pukeutuminen 1700-luvun
Oulussa.
Tuolla hakusanalla tulee heti ensimmäisenä Googleen. Harrastuksen puolesta lueskelin, historiallinen pukeutuminen on ollut aika erilaista. Omassa harrastusasussa on parhaimmillaan 14 vaatekappaletta + asustetta ja lisäksi koruja. Lienee selvää, että tämä harrastus alkoi askeesivaiheen jälkeen 🙂 silloin mentiin iloisesti kommandona, jos alusvaatteet olivat pesussa (joka tosin myös 1700-lukua ennallistaessa olisi erittäin periodia 😀 )
Yhdistelmien löytämisessä luovuus vain valloilleen! Lisäksi ”uusia” vaatteita saa vaikka kääntämällä V-aukkoisen neuleen nurinpäin tai käyttämällä mekkoa neuleen alla hameen tapaan.. usein asuista saa mukavia kommentteja, jos ne herättävät hiukan hilpeyttä.
Jos puhuu sadasta vaatteesta, pitäisi minusta henkilön osata käyttää oikeita termejä. Jos tarkoittaa sataa toimistovaatetta tai edustavaa vaatetta tai ”päivävaatetta”, niin on valheellista ja harhaanjohtavaa puhua vain vaatteista ja jättää sivulauseeseen, mitä laskee tuohon sanaan kuulumattomiksi asuoiksi. Missä vaiheessa vaate lakkasi tarkoittamasta mitä tahansa vaatetta?
Näkisin, että ihanne vähemmästä vaatemäärästä liittyy myös rahansäästöön. Vuokransa tai lainansa voi lajaa neliökohtaiseksi ja laskea, montako neliötä vaatesäilytykseen käyttää. Minulla on rahalleni muuta käyttöä kuin viidensadan vaatteen säilytys. Vaikutus kertautuu, jos ajattelee, ettei muutama lisäastia paljoa tilaa vie jne.
Kontrolli voi olla ennemminkin köyhän ihmisen merkki. Näissä nettikeskusteluissa ei kylläkään usein taida olla niin.
Kaikki nuo laskemishommat juontuvat minusta siihen, että tässä jatkuvaan shoppailuun kannustavassa ja sen mahdollistavassa tilanteessa on vaikea päättää mitä on ”sopivasti” (maalaisjärkeä ja kohtuullisuutta hämmentävät joka puolelta tursuavat vaatteet sekä ihan normaaleina asioina esitettävät hehtaarivaatehuoneet ja ”ei voi laittaa samaa asua päälle kahta kertaa” ym). Numero on selkeä tavoite tai rajoite. Laskeeko joku sitten sukkansa tai urheiluvaatteensa omaan numeroonsa on samantekevää, kunhan itse tarkoitus täyttyy.
Jos neulehamsteri pukeutuu ympäri vuoden vain erilaisiin neuleisiin, niin 30 voi olla ihan fiksu määrä. Mutta jos kyse on 30 tasan samaa tarkoitusta ajavasta neuleesta, on tilanteen fiksuus todella kyseenalainen. Kaikille niille ei voi tulla käyttöä ja varsinkaan niitä ei saa kulutettua loppuun käytöllä, ennenkuin tyylimieltymys, elämäntilanne tai kroppa muuttuu, mikä kuitenkin olisi paras tilanne.
Minä taas yritän kasvattaa vaatevarastoani, vaikka olenkin lähtökohtaisesti minimalisti. Tämä johtuu siitä, että olen todella nirso vaatteiden suhteen, joten olen aina ostanut niitä vähän. Toisaalta, kun löydän jotain mistä tykkään, en kyllästy (ainakaan lähtökohtaisesti), vaan voin käyttää samaa vaatetta monta vuotta. Harmi vaan, että jos vaatteita on vähän, kuluvat ne nopeammin, kun samaa vaatekappaletta käyttää ja pesee useammin. Siksi olen järkeillyt, että vähän isompi vaatevarasto olisi siinä mielessä kivempi, että olisi enemmän vaihtelua ja lempivaatteet säilyisivät pitempään hyvässä kunnossa.
Olen edistynyt tavoitteessani siinä mielessä ihan hyvin, että nyt mulla on esim. housuvarastossa 2 farkut ja 5 suorat housut sekä 4-5 koti-/pyjamahousut. Ja toki vielä lasketteluhousut, hiihtohousut, ulkoiluhousut ja muutamat jumppahousut/-trikoot.
Muita housuja tuntuu nyt olevan sopivasti, mutta suoria housuja voisi olla ehkä vielä pari lisää… (käyttöä on). Vertailun vuoksi todettakoon, että pari vuotta sitten mulla oli ehkä 1 suorat housut ja 1 farkut, sillä koin kivan näköisten ja hyvin istuvien housujen löytämisen todella vaikeaksi. Välillä ostin ”pakon edessä” jotkut ei-niin-hyvät, jotka jäivät tietysti pitkällä tähtäimellä käyttämättä ja päätyivät parin käyttökerran jälkeen kiertoon… Nyt olen kuitenkin vihdoin löytänyt pari vaatemerkkiä, joiden housumallit sopivat mulle, joten olen saanut vähitellen täydennettyä varastoja. 🙂
Mutta joo… Mun mielestä vaatevaraston ei tarvitse olla minimissä, vaan ideaali varasto on sellainen, jossa on sopivia vaatteita eri tilanteisiin ja sen verran varaa vaihtaa, ettei jatkuvasti joudu siihen tilanteeseen, että on pakko löytää uutta, kun vanhat on jo liian kuluneet. Sellainen on nimittäin stressaavaa ja johtaa usein virheostoksiin.
Toisaalta, ei siellä vaatekaapissa kannata myöskään säilyttää sellaisia vaatteita, jotka ovat väärän kokoisia tai joita ei muuten vaan tykkää pitää päällä. 🙂
Hyvä pointti, että jos yhtään vaihtoehtoja ei löydy, niin siitäkin tulee ongelmia ja virheostoksia. Optimaalinen on hyvä tavoite!