Olin varsin optimistinen, kun ajattelin että viimeistelen kirjan kätevästi muiden hommien ohella. Saatuani ensimmäiset kommentit ja muokkausehdotukset kustannustoimittajaltani, olen tajunnut että ajatus oli epärealistinen. Kirjan kirjoittaminen on paljon kovempaa työtä kuin olisin osannut ennakoida. (Mutta hei, tämä on ensimmäinen kirjani! Mistäs sen olisi voinut tietää ennen kuin kokeilee.)
Koska tunnit eivät vuorokaudessa lisäänny enkä aio lopettaa nukkumista, täytyy priorisoida uudelleen. Tällä kuluneella viikolla tajuntaan upposi, että entisellään systeemi ei voi jatkua, muuten ei tule mistään valmista. Kun tämä oivallus syttyi, aloin aktiivisesti miettiä, mitä kaikkea voin jättää tekemättä, jotta aikaa riittää tarpeeksi myös kirjoittamiselle.
Siihen asti, kunnes kirja menee painoon (eli siis jonnekin joulukuun alkupuolelle saakka) aion joko lakata kokonaan tai ainakin vähentää merkittävästi
- silittämistä
- mankelointia
- siivousta ja imurointia
- tavaroiden raivaamista ja järjestämistä
- kierrätystä ja roskien lajittelua
- ruuan laittamista itse alusta asti
- kaupassa käymistä
- parvekkeen laittamista mihinkään kuntoon
- kukkamultien vaihtamista
- pyykinpesua
- blogien lukemista, uutisten tsekkaamista, meileihin vastailua
- monenmoisista omista laatukriteereistä huolehtimista
Eilen tyhjensin silitettävien korin. En suinkaan silittänyt niitä, vaan viikkasin vain kaappiin ryppyisinä. Jouluun saakka meillä syödään ryppyisiltä pöytäliinoilta, nukutaan ruttuisilla lakanoilla ja saunotaan karheilla laudeliinoilla. Tämä on ajatuksena melkein pöyristyttävä. Kyse ei nimittäin ole siitä, että silittäisin jonkun muun ihmisen takia, vaan nautin varmaan eniten itse sileistä vuodevaatteista ja kiiltäväksi mankeloidusta pellavasta. Mutta koska perhe pärjää hienosti vaikka tekstiilit eivät olisikaan täydellisen ojennuksessa, olen päättänyt väliaikaisesti luopua tästä rutiinista.
Päätin myös, että syksyn ajaksi täytyy laskea rimaa monen muunkin asian kohdalla. Käytän normaalisti aika paljon aikaa ja energiaa siihen, että käyn kauppahallista hakemassa tuoretta kalaa, leivon itsetehdystä taikinasta ja menen vaikka vähän kauemmas kauppaan, että saan juuri sellaisia raaka-aineita ja tuotteita joita haluan. Nyt totesin, että kukaan ei kuole, vaikka tuoretuotteiden sijasta syötäisiin muutama kuukausi enemmän pakastealtaasta. Perheemme yleinen ravitsemustilanne ei romahda, vaikka pari kuukautta syötäisiin normaalia enemmän kalapuikkoja, pakasteparsakaalia ja valmiita porkkanalettuja. Tuo itse tekemisen eetos on ollut todella vahva, mutta nyt on valittava joko onnistunut kirja tai täydellinen ruokavalio. Valitsen ensimmäisen.
Päätin myös radikaalisti, että en tänä vuonna laita parvekkeelle syyskukkia ollenkaan. Jossain vaiheessa vaan heitän kaikki kesän jäljiltä roskiin ja laitan jouluvalot tilalle. Tosin en aio stressata tästä tippaakaan. Parveke näyttää ulospäin aika räjähtäneeltä, mutta saa näyttää. Kanervat eivät valitettavasti edistä kirjan valmistumista millään tasolla. Tämä on ehkä asia, jossa eniten mietin sitä klassista ”mitä naapuritkin ajattelevat”. Täytyy siedättää itsensä ajatukselle, että saavat ajatella ihan mitä tahansa.
Tästä kaikesta seuraa se, että blogin aihepiirit tulevat varmasti kertomaan ensimmäistä kertaa enemmän siitä, mitä kaikkea EN ole viime aikoina tehnyt. Saa nähdä miten tämä sujuu, sillä nämä ovat itselleni aika isoja muutoksia, etenkin ajatusten tasolla. Suurin osa noista asioista, joita aion vähentää, on tärkeitä nimenomaan itselleni. Ei siis niin, että tekisin niitä jonkun muun takia, ja nyt stressaisin siitä, että mitähän ihmiset ajattelevat. Tuo parvekkeen ulkonäkö on ainoa poikkeus tässä. Toisaalta haluan panostaa kaiken mahdollisen energian ja huomion kirjan kirjoittamiseen, joten tämä on pakon sanelema ratkaisu. Mutta muutos ajatuksissa tuntuu melkein fyysiseltä epämukavuudelta. Ehkä tämä onkin lopulta ihan tarpeellinen harjoitus!
Voisin alkaa tuohon kokeiluun muuten vain mukaan. Itsellä pysyvä muutto ja isompi muutos edessä.
Hei, eipä tullut mieleen että joku haluaisi kokeilla tätäkin ihan muuten vaan 🙂 Sopii kyllä! Minulla on kyllä vähän tekemistä tämän priorisoinnin kanssa.
Mielenkiintoista kuulla jätätkö tämän ajanjakson jälkeen pysyvästi joitakin tehtäviä pois tai vähennät niitä!
Erittäin hyvä kysymys, johon en osaa toistaiseksi mitenkään vastata. Nähtäväksi jää. Vaikka välillä voisi kyllä olla ihan hyväksi tinkiä näistä omista kriteereistä, jos on paljon kaikkea muuta. Ei ne mankeloimattomat lakanat ole katastrofi, vaikka mankeloidut ovatkin tosi ihanat.
Älä ihmeessä lopeta nukkumista 😉 mies kauppaan( sano että ostaa sieltä myös syyskranssin ja laittaa se parvekkeen seinälle naapureiden iloksi) ja sit lapsille imuri ja luuturätit käteen ja uuniin ruoat. Käytä vaatteet järkevästi,tuuleta ja farkut kestää monta päivää- ei tuu pyykkiä. öhm…..nyt jännätään sitä sun kirjaasi… tsemppiä t. *piah*
Hyviä vinkkejä 🙂 Farkut meneekin mulla helposti reilun viikon tai joskus enemmänkin jalassa. Mutta pyykkiä meillä tulee kyllä siitä huolimatta. Yksi koneellinen päivässä ei kuitenkaan haittaa, en minä mitenkään pysty kirjoittamaan aamusta iltaan, välillä pitää vähän jaloitella joten samalla voi laittaa pyykkiäkin (heh, onkohan nämä ne kuuluisat viimeiset sanat…)
Tämäkin on oikeastaan aika mielenkiintoista 🙂 Henk.koht. olen sitä mieltä, että joskus on ihan hyvä (ainakin pätevän syyn takia) löysätä omia standardeja ja katsoa mitä tapahtuu kodille ja omille ajatuksille. Tai jos ei ole siihen kykenevä niin se on pysähtymisen ja miettimisen paikka. Ehkä tulee huomanneeksi, että joku asia, jota on pitänyt tärkeänä ei ehkä olekaan sitä. Tai sitten vahvistuu ajatus siitä, että haluaa nämä hommat jatkossakin hoitaa ns. pidemmällä kaavalla. Vahvistuu siis käsitys siitä, mikä oikeasti tuottaa itselle hyvää oloa ja mieltä eikä tee asioita vain siksi, koska ”pitää”.
Tässä mielenkiintoista tuo, että mitä ”pitää” tehdä. Siis kaikki nuo asiat joista nyt joudun karsimaan, ovat sellaisia, että ne tuottavat itselleni iloa. Esimerkiksi tykkään nätisti laitetusta parvekkeesta. Nyt siellä on kuivunutta karahkaa, mutta ei voi mitään. Mutta huomaan että omien standardien laskeminen voi tuntua yllättävän työläältä. Haluaisin tehdä noita kaikkia, mutta nyt en vaan pysty.