Lueskelin äskettäin kiinnostavaa kirjaa. Hanna Mattilan toimittama Vähemmän lihaa – kohti kestävää ruokakulttuuria pohtii lihan merkitystä lautasella monelta taholta. Kirja koostuu artikkeleista, jotka käsittelevät aihetta mm. terveyden, ympäristön ja maatalouden kannalta. En lukenut kaikkia artikkeleista, vaan lähinnä niitä, jotka keskittyivät minua eniten kiinnostaviin aiheisiin, eli ympäristövaikutuksiin sekä terveyteen.
Jouduin jo palauttamaan kirjan joten kirjoitan tätä muistini varassa. Pahoittelen siis pieniä epätarkkuuksia. Kirjan pääviesti tulee kuitenkin tuossa otsikossa ja kirjan nimessä: kaikenlaista hyvää seuraisi siitä, jos söisimme vähemmän lihaa. Missään ei vaadita lihansyönnin täydellistä lopettamista. Minusta yksi kiinnostavimmista tiedoista oli, että terveellinen ruokavalio voi aivan hyvin sisältää lihaa ja maitotuotteita. On tiedossa, että jos lihaa ja lihavalmisteita syö paljon, riskit saada esim. tietty syöpä kasvavat. Mutta kirjassa huomautetaan, että lihan epäterveellisyyteen vaikuttaa myös ne tavat, joilla lihaa valmistetaan. Vähän tai kohtuullisesti lihaa sisältävä ruokavalio ei siis vaaranna terveyttä, etenkin jos lihaa valmistetaan muutenkin kuin grillaamalla. Tämä oli hyvin ilahduttava tieto, sillä suoraan sanottuna minusta ei olisi kasvissyöjäksi, paitsi tietysti pakon edessä.
Ympäristötieto oli vielä kiinnostavampaa. Lihantuotanto kuormittaa ympäristöä tosi paljon, mutta ei kaiken lihan. Kanan- ja sianlihan tuotanto on huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin naudanlihan. Pelkästään siirtymällä naudanlihasta noihin kahteen, pienentää hiilijalanjälkeään merkittävästi. Toisaalta lihantuotanto pilaa ympäristöä myös monilla muilla tavoilla, joten ilmaston lämpeneminen ei ole yksittäinen lihantuotannon haittavaikutus.
Asia ei kuitenkaa ole aivan mustavalkoinen. Esimerkiksi Suomessa naudanliha on usein maitokarjasta peräisin. Tämä taas on ekologista, sillä jos lehmä on kerran kasvatettu, se kannattaa lopuksi syödä, sillä muuten liha menee hukkaan. ”Pahin” vaihtoehto on pelkästään lihan takia kasvatettu karja, joka on ruokittu ihmisravinnoksi kelpaavalla rehulla, kuten soijalla tai maissilla. Sen sijaan ”tavallinen” lehmä syö lähinnä ruohoa, mikä taas on järkevää, siinä mielessä, että ruohoa ja heinää voidaan kasvattaa mailla, jotka eivät sovellu ihmisruuan kasvatukseen.
Se, ostaako lihansa läheltä ja luomuna, ei hirveästi vaikuta siihen, miten ympäristöystävällistä liha on. Sen sijaan eläinten hyvinvointiin sillä on merkitystä. Tässä tosin tekisi mieli lisätä, että ostamalla kotimaista lihaa, tietää suunnilleen mitä saa. Halpaa tuontilihaa koskee samat ongelmat kuin esimerkiksi muualta tuotuja halpoja vaatteita. Tuotanto-olosuhteet ovat lähes varmasti paljon huonommat kuin Suomessa, samoin lihan laadusta ei ole takeita. Suomen lainsäädäntö ja valvonta ovat moniin muihin maihin verrattuna aivan eri tasolla.
Mielenkiintoinen yksityiskohta oli, että riistan syöminen ei automaattisesti tee onnelliseksi. Riistan ympäristövaikutuksia ei ole tutkittu, koska sen osuus ihmisten ruokavaliosta on niin pieni. Kirjassa kuitenkin todetaan, että koska esim. poro on märehtijä, se tuottaa metaania siinä missä lehmäkin. Syömällä pelkkää riistaa ei siis voi vapauttaa itseään ympäristövastuusta.
Yhteenvetona sanoisin, että jos nämä asiat ovat joskus käyneet mielessä, voin suositella kirjaa ja etenkin näitä aiheita käsitteleviä artikkeleita lämpimästi. Itse tulin siihen johtopäätökseen, että hyvä ihminen voi olla vaikka söisikin lihaa. Voisin hyvin vähentää lihan syömistä, siitä ei olisi mitään haittaa ja sen otan uudeksi tavoitteeksi. Naudanlihan syömistä voin hyvin vähentää reippaasti, ja korvata nauta broilerilla ja possulla. Ne ovat muuten halvempiakin. Mutta minun ei tarvitse ruveta täysipäiväiseksi kasvissyöjäksi. Suosin kotimaista ruokaa muutenkin, mutta tämän kirjan luettuani entistä määrätietoisemmin. Luomua suosin monestakin syystä, ja tämän kirjan perusteella se on ollut fiksu valinta.
Mitä mieltä olette? Oletteko tietoisesti yrittäneet muuttaa ruokatottumuksia terveys- tai ympäristösyistä?
En tiedä, liittyykö tämä vain johonkin kuplaan jossa itse elän, mutta tuntuu että tosi monet ovat viime aikoina alkaneet miettiä syömistensä ympäristö- ja eettisiä vaikutuksia. Täytyy kyllä sanoa, että kehitys on omasta mielestäni mahtavaa. 🙂
Jos tuotantoeläinten kohtelu Suomessa kiinnostaa, suosittelen lukemaan kirjan nimeltä Salainen päiväkirja eläintiloilta. Nimi kuulostaa ainakin omaan korvaani pikkuisen huuhaalta, mutta itselleni teos oli todella silmiäavaava ja merkittävä lukukokemus. Lisäksi on pakko kommentoida, että mainitsemallasi logiikalla naudan syöminen on toki järkevää, mutta jos lehmän ei alunperinkään olisi tarvinnut viettää elämäänsä tuottaen poikaselleen kuuluvaa maitoa ihmisille, niin eipä sitä lehmää tarvitsisi syödäkään.
Tietenkin asia on niin kuin sanot, mutta kuten tuossa kirjassa todettiin, maailma kestää kyllä kohtuullista lihan ja maitotuotteiden syöntiä. Tokihan näitä väärinkäytöksiä tulee jatkuvasti ilmi, ja ymmärrän ettei tehotuotanto ole varsinaisesti kaunista. Mutta siksi esimerkiksi luomun suosiminen on itselleni tärkeää. En näe lähtökohtaisesti ongelmaa siinä, että jokin eläin kasvatettaisiin vain syötäväksi. Ongelmia voi olla eläinten olosuhteissa, mutta en rupeaisi kasvissyöjäksi vain siksi, ettei eläimiä tapettaisi.
Olen lähes 100% kasvissyöjä. Syön ehkä pari kertaa vuodessa lihaa (poroa, hirveä, hevosta, peuraa..) ja noin kerran kuussa kalaa, joka sekin mahdollisimman eettistä. Lihaa syön siksi lähinnä, että mennessäni esim. sisarelleni kylään, kasvissyönnistä ei olisi tavattomasti vaivaa sisareni tuntien. Itä-Eurooppaan suuntautuvilla työmatkoilla ei kai voisi syödä yhtään mitään, jos pitäisi kasvislinjastaan kiinni, siksi kala. Maitotuotteita ja kananmunia syön kyllä.
Täydestä kasvisruokailusta tuli minulle joitakin terveysoireita, joten tämä on hyvä. Lisäravinteita en halua syödä.
Erityisesti broilerin lihantuotantoon liittyy ongelmia. Hevosta ei Suomessa kasvateta lihakarjaksi, siksi oletan niiden elinolosuhteiden olevan suht. hyvät.
Silloinkin, kun söin enemmän lihaa ja kalaa kuin nyt, viikossa oli vain yksi liha tai kalapäivä. Olen lapsesta saakka pitänyt kasviksista ja niiden mausta enemmän kuin lihasta. Erityisesti pidän papu- ja linssipadoista, risotoista ja pastoista.
Hevosesta sanoisin, että jos kyse on kotimaisesta lihasta, voinee olla melko rauhallisin mielin. Sen sijaan muualla maailmassa teurashevosten kohtelu voi olla pöyristyttävää. Kalaa sen sijaan voisi hyvin syödä vaikka kuinka paljon, ellei ylipäätään halua olla tappamatta eläimiä (ks. vastaus nimimerkille Viuh). Olen miettinyt, että meidän perheessä paras tapa vähentää lihan syömistä olisi varmasti alkuun lisätä kalan syömistä. Terveyden kannalta pari kertaa viikossa minimissään olisi hyvä, mutta olen ymmärtänyt niin ettei paljosta kalan syömisestä ole terveyshaittoja, jos syö kaloja monipuolisesti.
Olen ollut vegaani eettisistä syistä viitisentoista vuotta ja sitä ennen hetken aikaa lakto-ovovegetaristi. Mutta olen kyllä miettinyt ympäristökysymyksiä ravinnon suhteen: yritän syödä satokauden mukaan ja suosin luomua ja lähiruokaa mahdollisuuksien mukaan, yritän vähentää ruokahävikkiä ja laitan ruokaa niin, ettei energiaa kuluisi turhaan.
Sinä olet selvästi löytänyt itsellesi hyvin toimivan systeemin. Etkä ainakaan syyllisty ilmastomuutoksen edistämiseen syömisen osalta!
Itse olen vähentänyt lihansyöntiä etenkin broilerin osalta ja lisännyt kasvisten osuutta ruokavaliossa. Itse suosin lihoista nautaa ja lammasta, koska niiden kohdalla olen löytänyt parhaiten tiloja, joilla eläintenpito vastaa paremmin käsityksiäni hyvästä eläintenpidosta. Viime vuonna meille tuli myös aittapossu, joka sai elää koko kesän isossa tarhassa ja teurastettiin lopulta kotitilalla niin että se välttyi teuraskuljetuksilta. Broilereiden kohdalla monella rodulla jalostus on mennyt mielestäni siihen pisteeseen, ettei niitä pysty pitämään eettisesti kestävästi, koska niiden ruumis ei kestä hajoamatta eläimen kasvutahtia. Luomubroilerin kohdalla tilanne on hieman parempi, mutta koska sen saatavuus on välillä huonoa ja hinta moninkertainen, on helpompi suosia noita muita. Lintujen pitoa Suomessa hankaloittaa myös se, että isossa osassa maata niiden ulkonapitoa on rajattu eläinrautiriskin takia enemmän mitä muiden lajien.
Itsekään en ole valmis ryhtymään vegaaniksi, joten pyrin olemaan eläintuotteiden osalta aiempaa tarkempi sen suhteen, millaista tuotantoa tuen. Itselleni eläinten hyvinvointi ja mahdollisuus lajinomaiseen käyttäytymiseen menee siinä ympäristöarvojen edelle.
Tämä on niitä kysymyksiä, jossa on tosi vaikea ottaa optimaalisesti kaikkia näkökulmia huomioon. Eläintensuojelu ei todellakaan ole mikään pikkujuttu, mutta ei myöskään ilmastomuutos. Joten jotenkin täytyy tasapainoilla erilaisten vaihtoehtojen keskellä. Arvostan tuota, että olet määrittänyt omat arvosi ja elät niiden mukaan. Se on minusta tosi hyvä juttu. Itselläni ei ole vielä niin selkeää linjaa, paitsi kotimaisuuden puolesta.
Ekologisuuden lisäksi eettisyys on ruuissa minulle tärkeää, ehkä jopa tärkeämpää. Vegaaniksi ei minustakaan kuitenkaan olisi. Syön jonkin verran riistaa ja lähitiloilta suoraan ostamaani lihaa (lammasta ja ylämaankarjaa lähinnä), harvemmin kuitenkin kuin kerran viikossa. Kerran tai kaksi kertaa kuussa on ehkä lähimpänä totuutta. Kananmunia ja maitotuotteita menee maltillisesti, kalaa noin kerran viikossa. Välillä sukulaisten kalastusretkien onnistuessa syön kalaa useamminkin. Esimerkiksi juustoherkuttelu on jätetty hyvin vähiin, koska juusto on käsittääkseni erittäin epäekologista sapuskaa.
Broilerin syömisen lopetin jo vuosia sitten. Broilerin kasvatuksen eettiset ongelmat alkoivat nyppimään liikaa. Jotenkin se oli viimeinen niitti, kun kerran maatalousmessuilla kävin juttelemassa broilerintuottajien kanssa ja siinä kysäisin, että miksi teillä on vain pieniä tipuja ja piirrettyjä kuvia broilereista, missä isoksi kasvaneet broilerit. Edustaja käänsi vain selkänsä ja alkoi puhumaan jonkun toisen kanssa..
Onneksi vaihtoehtoja nykyisin on 🙂 jotenkin tuntuu, että vielä 10 vuotta sitten oli paljon hankalampaa, tällöin itsekin söin vielä ”täysillä” lihatuotteita. Mielestäni parantamisen varaa ruokahommeleissani on edelleen, mutta omalla kohdalla ei mitkään radikaalit muutokset onnistu, joten muutan käyttäytymistäni hiljalleen haluamaani suuntaan. Aina ei tunnu myöskään helpolta tietää varmasti, että mikä on oikeasti se eettisin (ja ympäristöystävällisin) vaihtoehto. Sitten menen mutulla ja toivon osuvani oikeaan.
Minäkin pyrin pikkuhiljaa parantamaan, ja vähän samalla mutulla mennään, joskin yritän lukea ja selvittää asioita aina välillä. Jos yrittää kerralla muuttua täydelliseksi, niin eihän siitä seuraa muuta kuin ahdistusta. Kalan suhteen ei tosin ole mitään ongelmaa, sillä WWF:n listaa seuraamalla pystyy syömään todella monipuolisesti kalaa, ja hintahaitariakin riittää. Tykkään myös riistasta, ja syön sitä aina kun on saatavilla. Minusta tuntuu, että 10 vuotta sitten kukaan ei puhunut ilmastovaikutuksista, vaan lihan syömisen ongelmat liittyivät ainoastaan eläinten oloihin.
Olen melkein kasvissyöjä. Syön silloin tällöin kalaa ja joskus vain tekee hirveästi mieli leikkeleitä. En sinänsä vastusta lihan syöntiä. Minulle tärkein syy lopettaa lihan syönti oli tuotantoeläinten huono kohtelu. Luonnonsuojelu on myös tärkeä arvo. Juustoa syön silti edelleen. Prosessoin lihan syönnin lopettamista aika kauan sillä toisella lapsellani on erityisruokavalio (gluteeniton, maidoton + muita ruoka-aineita). Ajattelin, että arki hankaloituu liikaa, jos pitää tehdä kaksi eri ruokaa. Nykyään ruoanlaitossa menee toki enemmän aikaa, mutta yllättäen en koekaan sitä hankalaksi. Suosin luomua, mutta lapsen ruokavalio rokottaa kukkaroa sen verran, etten aina raaski sitä ostaa. Muu perhe syö edelleen lihaa (kana, kala, luomujauheliha), mutta mies ja toinen lapsi maistelevat myös mielellään kasvisruokiani. Terveysvaikutus on tullut plussana. Olen aina ollut terve, kunnossa ja liikun aika paljon, mutta mielestäni voin paremmin kasvisruoalla ja kasvojeni iho on parempi.
Minulla ei olisi mitään kasvisruokaa vastaa, jos meillä joku laittaisi sitä joka päivä. Voisin omalta osaltani vähentää lihan syömistä merkittävästi, ja pitäytyä arkisin esim. ensisijaisesti kalassa ja kasviksissa. Mutta olen niin onneton kasvisruuan laittaja, että se on minulle ongelma. Koen kasvisruokaan vaihtamisen hyvin työlääksi. Tosin yritän silti, mutta tahti on hidas.
Olen samaa mieltä. Hyvät ja helpot kasvisruokareseptit olisivat tervetulleita! Lisäksi olen hyvin allerginen soijalle ja pähkinöille, joten niilläkään en voi korvata lihan proteiinia.
Voi reseptejä on netti pulollaan, joskus tulee ongelmia siitä, mitä laittaisi kun tekee mieli sitä, tätä ja tuota. Minusta kasvisruoan laittaminen on helpompaa kuin liharuokien. Muistan tuskailleeni, etten saa broileriin kauttaaltaan makua, vain siihen lihan pintaan tai karjalanpaistin tekeminen nk karjalanpaistilihoista meni kyllä mauttomaksi. Samoin porsaan kyljyksiä en oppinut koskaan tekemään mehukkaiksi.
Kasvissosekeiton osaa kuka vaan.
Jos teet jauhelihakeittoa, niin tässä yksi helppo.
Sipulia ja valkospulia freesataan pannulla, laita mukaan kasviksia, pilkottua kesäkurpitsaa, tomaattimurskaa tai tomaatteja ja viimeiseksi tölkillinen huudottuja papuja. Mausta. Hauduta. Tähän saa upotettua esim. yksinäiset porkkanat, paprikan jämät jne. Ainoastaan lanttu, nauris tai punajuuri ei sovi. Aina kuitenkin sipulia, kesäkurpitsaa, tomaatti(murska)a ja papuja.
Tämä on alkuaan brittlläisessä lehdessä halpana kotiruokareseptinä, ja mukana oli myös ruskistettua jauhelihaa halvinta laatua, mutta maku paranee kun lihan jättää pois.
Monesta jauhelihaa sisältävästä ruuasta voi jauhelihan jättää pois, jos ruokaan tulee muutoin paljon aineksia, eikä jauhelihaa tarvitse korvata millään. Esimerkiksi lasagne. Tomaattikastike, juustokastikej a väliin ehkä pinaattia, jos haluaa.
Pidämme myös tästä, tämän voi syödä riisinuudeleiden kastikkeena. Itsellä ei satu olemaan kardemummaa aina kaapissa, mutta kaneli maistuu hyvältä.
http://www.iltalehti.fi/pippuri/2016022221157411_ah.shtml
Olen löytänyt tiskiltä esim. kasviskaalikääryleitä ja kasvispihvejä nopeaan ruuan laittoon. Eilen herkuttelin kreikkalaisilla täytetyillä paprikoilla Rick Steinin ohjeella tehden (haku Rick Stein Stuffed Vegetables ja BBC:n ruokaohje.)
Kiitos vinkeistä! Aion kokeilla ainakin tuota papukastiketta ja täytettyjä vihanneksia ensi viikolla (viikonlopun ruoat on jo suunniteltu ja hankittu)
Ole hyvä vain. Olen yrittänyt monesti tehdä täytettyjä paprikoita, mutta aina täyte on ollut liian mautonta. Tässä oli hyvin mausteita. Riisi imee makuja, joten täytteen saa maustaa reilusti. Minä murustin lautaselle vielä fetaa…kun sattui kaapissa olemaan.
Onko myös suomalaisesta pihvikarjanlihasta annettu tuollaista kuvaa? Olisi todella tärkeää tiedostaa, että ulkomaiden (erityisesti molemmat Amerikat) ja Suomen tapa tuottaa naudanlihaa on kaksi aivan eri maailmaa, joita ei voi verrata keskenään. Laidunruokittu kotimainen pihvikarjanliha on erittäin laadukasta ja hyvin tuotettua ravintoa. Pihvikarjanliha liha on ominaisuuksiltaan parempaa kuin ns. maitorotu. Broileri on valitettavan usein räikeä esimerkki ruuan tehotuotannosta myös meillä Suomessa: munasta pannulle kolmessa kuukaudessa tavoitteena vain nopea kasvu.
Uskon itse enemmän siihen, että ruuan tuotantotavalla on suurempi merkitys sen terveellisyyteen kuin esim. asettelulla valkoinen vs. punainen liha. Valkoinen liha, jos se on hyvin tuotettua, on varmasti oikein hyvä vaihtoehto, mutta kun se on tänä päivänä ehkä rajuin tehotuotettu ala. Pidän siis hyvin tuotettua punaista lihaa parempana kuin tehotuotettua valkoista. Sianlihaa en itse käytä ollenkaan, makusyistä lähinnä. Me syömme pääasiassa hyvin kasvatettua naudanlihaa. Sitä voi ostaa myös tiloilta suoraan, jolloin näkee myös miten eläimet tilalla voivat. Kalaa kannattaisi käyttää enemmän ja monipuolisesti. Kasvisten kannattaisi olla kaiken ravinnon perusta. Eli pääpaino kasviksilla ja niiden lisäksi kalaa ja kohtuullisesti laadukasta prosessoimatonta lihaa. Laatu korvaamaan määrää.
Jokainen tekee omat valintansa myös ruuan suhteen ja on hyvä että asioista keskustellaan. Minulle ainakin on tärkeää, että valinnat perustuvat itse selvitettyihin tosiasioihin, ei toisten luomiin mielikuviin. Ruoka on niin tärkeä asia hyvinvointimme kannalta.
Tässä muutama lainaus avaamaan asiaa, eka on ollut Maaseudun tulevaisuudessa tänä keväänä:
Suomalaisessa ruokakeskustelussa punainen liha on leimattu syylliseksi maailman ympäristökatastrofiin, ilmastomuutokseen ja nälänhätään. Naudanlihan tuotantoa kannattaisi kuitenkin tarkastella kotimaisesta näkökulmasta.
Suomessa on erinomaiset olosuhteet erityisesti lihakarjan kasvattamiseen. Nurmea pääasiallisena rehuna syövät, ulkona laiduntavat naudat käyttävät ravinnokseen sellaista kasvustoa, jota vain märehtijä pystyy sulattamaan. Laiduntava eläin on myös erinomainen maisemanhoitaja, joka ehkäisee umpeenkasvua ja ylläpitää monien eläinlajien säilymistä perinnemaisemissa, niityillä ja rannoilla. Luonnonlaidunten pysyvät nurmet ovat merkittäviä hiilitasapainon ylläpitäjiä, sillä ne sitovat ja vapauttavat hiiltä yhtä paljon.
Nurmirehun lisäksi suomalaisia nautoja ruokitaan jonkin verran vilja- ja palkokasveilla, jotka ovat pääasiassa oman tilan tuotantoa. Jos elintarviketeollisuus maksaisi viljasta paremman hinnan, sitä tuskin syötettäisiin eläimille lainkaan. Palkokasvit ovat erinomainen valkuaisaineen lähde, ja ne toimivat myös typpeä sitovina maanparannuskasveina.
Ihmisravinnoksikin kelpaavat maissi ja soija ovat amerikkalaisen naudanlihantuotannon pääasiallisia rehukasveja. Vaikka soijan tuotannolla on merkittäviä ilmastovaikutuksia, siitä valmistettua rehua käytetään nautojen ruokintaan erityisesti Etelä-Amerikassa. Pohjois-Amerikassa maissivaltaisen ruokinnan ja tehokkuusvaatimusten mukaisten valtavien kasvatustarhojen vuoksi nautojen rehuun lisätään antibiootteja. EU:n alueella kasvuhormonien ja antibioottien lisääminen märehtijöiden rehuun on kiellettyä.
Naudan vesijalanjälki on tuhansien järvien Suomessa mitättömän pieni, toisin kuin kuumissa ja kuivissa kasvatusmaissa.
Ravitsemussuosituksissa todetaan ykskantaan, että punaista lihaa tulee välttää. Historiallisesti tämä on outo väite, sillä Neanderthalin ihmisen ajoista lähtien olemme olleet sekasyöjiä. Liha on arvokas proteiinin, raudan, seleenin, sinkin ja B12-vitamiinin lähde. Suosituksen tulisikin olla laadukasta lihaa kohtuudella. Samoin tulisi tehdä ero tuoreen lihan ja prosessoitujen lihavalmisteiden välillä.
Sen sijaan, että naudanliha julistetaan terveydelle vaaralliseksi, tulisi miettiä, millaista lihaa nautitaan. Kuluttajaliiton ”Tunne Lihasi” -kampanja on oikealla asialla: kiinnitä huomiota lihan alkuperään ja laatuun, ja syö vain hyvää lihaa.
Antti Veräväinen
Puheenjohtaja, Pihvikarjankasvattajien liitto
NAUDANLIHAN SYNNINPÄÄSTÖ NAUTAPARLAMENTISSA TAMPEREELLA
24.07.2015
Nauta muuttaa ihmisravinnoksi paljon sellaista kasvillisuutta, jota ihminen ei voi sellaisenaan syödä. Kasvipeitteiset laitumet ja nurmet pitävät pintamaata paikoillaan ja pidättävät ravinteiden valumista vesistöihin.
Suurin osa maailman maatalousmaasta on laidunta, joiden hiilinielupotentiaali on valtava. Monivuotisten nurmien juuristo on tärkeä hiilivarasto. Nurmea syövä nauta tuottaa myös vähemmän metaania kuin muilla tavoin ruokittu. Nurmen kautta sitoutunut hiili korvaa mahdolliset metaanipäästöt ilmastonmuutoksen kannalta.
Suomalainen liha on turvallista. Kiellettyjen aineiden käyttöä ei ole Suomen kotieläintuotannossa osoitettu koskaan. Sallittujen lääkeaineiden jäämiä ei ole todettu viimeisen viiden vuoden aikana.
Suomalaisilta kotieläimiltä todetaan antibioottiresistenssiä kansainvälisesti verrattuna hyvin vähän. Naudalla resistenssiä todetaan kotieläimistä vähiten.
Suomalainen liha on käytännössä vapaata salmonellasta, joka on maailmalla hyvin yleinen. Esiintyminen kotimaisessa lihassa on hyvin epätodennäköistä.
Punainen liha on hyvä proteiinin, raudan, seleenin ja B12-vitamiinin lähde. Prosessoidun lihan kulutus kannattaa minimoida ja syödä punaista lihaa runsaan kasvisannoksen kanssa.
Kyllä, kotimainen ja esim. amerikkalainen liha on aivan eri asioita. Tässä jälleen yksi hyvä syy suosia kotimaista ruokaa.
”Hevosesta sanoisin, että jos kyse on kotimaisesta lihasta, voinee olla melko rauhallisin mielin.”
Eikös kotimaisen hevosenlihan suhteen mene juuri niin päin, että sitä menee täysin hukkaan? Vanhoja ravureita tmjsp ei tunnesyistä raaskita myydä teuraaksi, vaan niiden annetaan kuolla vanhuuttaan ja sitten polttohaudataan tjsp.
Kun hevosia on Suomessa ratsastus- ja muussa hevosurheilukäytössä (eikä lihan tuoton takia), niin näiden hevosten ruhojen haaskaaminen on nimenomaan mahdollisimman ekologisen lihan tuhlaamista.
Noin minäkin ajattelen. Mutta siis ne hevoset, jotka ruuaksi päätyvät, ovat useimmiten käsittääkseni eutanasialihaa – esimerkiksi niin, että hevonen loukkaa jalkansa ja joudutaan lopettamaan, ja jos hevosta ei ole lääkitty, se sopii ravinnoksi. Olen saanut suomalaisesta hevosenlihasta tehtyä suolalihaa ja makkaroita. Lapsuudessa hevosen suolalihaa oli enemmän kaiketi kaupan.
En ole lukenut kirjaa, mutta kuvauksesi perusteella ihmettelen vähän tuota poronlihan nostamista esille riistakeskustelun yhteydessä. Porohan ei ole varsinainen riistaeläin, vaan eläin, jonka pitämisestä on omistajalleen paljonkin taloudellista hyötyä, ja lihan hinta on myös melko korkea, puhumattakaan muiden ruhonosien jalostusarvosta. Voidaan siis sanoa, että poronkasvatus on kannattava bisnes, ja porotuotteita ostamalla kuluttaja tukee tätä tuotantoa. Sen sijaan varsinaisen riistan (kuten hirven) syöminen vaikuttaa toki ekologiseen tasapainoon kannan pienenemisen muodossa (siitä, onko tämä hyvä vai huono seikka, pitää sitten kunkin riistaeläimen kohdalla keskustella erikseen), muttei se nyt millään muotoa esim. metaanipäästöjä lisää.
Totta on, että poronkasvatus on elinkeino missä lehmienkin pitäminen, ja tähän kai viitattiin myös sillä metaanipäästöillä. Mutta tästä huolimatta poron liha luokitellaan käsittääkseni riistaksi, en ole koskaan kuullut että porosta puhuttaisiin lihakarjana, sen verran villistä otuksesta on kuitenkin kyse.
Minä olen vegaani eettisistä syistä. Olen ollut sitä ennen lakto-ovo-kasvissyöjä, kuten täällä joku muukin mainitsi samanlaisen ”polun”. Ja sitä ennen syönyt kyllä myös lihaa.
Minua aika lailla suretti tuo, kun mainitsit, että broileri on halvempaakin kuin nauta… juuri siksi sitä varmasti niin kauhean paljon käytetään, ja lintujen olot ovat kauhistuttavat. Ihan turha yhdenkään broilerikasvattajan tulla mulle sanomaan, että heidän tilalla eläimet voi hyvin… ei taatusti voi sillä jalostuksella ja sillä eläinmäärällä.
Itselleni nimenomaan broileri oli ensimmäinen liha, mitä aloin boikotoida. Vaikka muu perheeni edelleen syö lihaa (ja omilleen muuttaneet lapseni ETENKIN sitä broileria…*huokaus*) ja vaikka muulle perheelle jopa teen ruokaa (vaikkakin hiukan pitkin hampain), niin broileria en ole suostunut ostamaan ruoaksi moneen vuoteen, edes silloin, kun itse vielä söin lihaa.
Myös possua vastustan, kasvatustavasta johtuen, mutta silti meillä syödään esimerkiksi makkaroita. Jos itse teen jotain liharuokaa perheelle, liha on poikkeuksetta naudan jauhelihaa, koska ajattelen, että naudoilla on Suomessa edes suht kohtuulliset oltavat. Tiedostan, että ympäristöä ajatellen se on ehkä huonoin liha-ratkaisu, mutta tässä kohtaa laitan eettisyyden edelle. Olen koittanut vähentää perheen lihansyöntiä esimerkiksi ostamalla sen 400g sijasta vain 250g pakkauksia…
Kalaa meillä syödään tosi vähän. Riistaa ei koskaan.
Sitten tulee suuri ristiriita: Meillä on kaksi koiraa ja kissa. Koirat syövät raakaruokaa… eli myös kanaa ja possua. Tätä tilannetta en oikein voi muuttaa, koska en aio tehdä koirista kuitenkaan kasvissyöjiä. Olen kuitenkin ajatellut, että kun koirista aika jättää, en enää ota uusia koiria (joille sitten joudun lihaa syöttämään).
Minä muuten olen myös lukenut tuon Salainen päiväkirja eläintiloilta. Olen myös ollut kuuntelemassa sen kirjoittaneen Eveliina Lundqvistin luentoa. Oli oikein mielenkiintoinen, kiihkoton mutta totuudenmukainen tilaisuus. Jossa tosin oli yksi munatilallinen ja ainakin yksi maitotilallinen päpättämässä, miten hyvin heillä eläimiä kohdellaan… No, meitä on niin moneen junaan. Yhdelle hyvä kohtelu on ihan muuta kuin toiselle. Itse en usko, että vaikkapa kymmenen tuhatta kanaa voi kovin hyvin yhteen halliin laitettuna, olkoonkin, että niillä on vapaus liikkua lattialla…
Heli, oletko yrittänyt löytää koirille eettisiä ruokavaihtoehtoja? Ite oon lakto-ovo-vege ja koira syö nappulaa ja lihaa 50/50-mallilla eli puolet ja puolet. Nappulana Cibaun sillipohjainen kala-riisi. Kokeilin myös Mustin ja Mirrin Nordic by Naturen ruotsalaisia ruokia (hirviversio sisältää myös kanaa, mutta lohiversiossa on vain lohta ja lammasversiossa vain lammasta), mutta ne ei sopineet koiran mahalle. Lisäksi koira saa suomalaista hevosenlihaa (ei ihmislaatuista, ostetaan lähiteurastajalta), mun lähellä asuvien vanhempien liharuuanjämiä, luomumunia, kaupan -50%-laputettuja lihoja, jotka menis muuten roskiin. Jonkin verran joudun ostamaan sikaa, nautaa ja kanaa (erityisesti sisäelimet) lemmikkikaupoista, mutta ne ei ole ruokavalion perusta. Odotan innolla Viskaalin eläinruokia, kun aloittavat tuotantonsa. Kyseessä on siis Oulun lähellä Muhoksella toimiva tila, joka kasvattaa nautoja ja lampaita eläinten olot huomioiden ja on nyt aloittamassa leikkuujätteiden yms hyödyntämistä eläinten ruuaksi. Myös poro ja hirvi olis hyviä vaihtoehtoja, jos niitä saa käsiinsä. Etelä-Suomessa on ajoittain hyvin tarjolla peuraa.
Mun mielestä on ihan ok laittaa eläinten tuotanto-olot etusijalle omissa valinnoissa, jos päätöksen pystyy perustelemaan itselleen ja siitä tulee mielenrauha.
Lemmikkien ruokinnassa osien ruoka-aineiden poisjättäminen ei kieltämättä ole aina yhtä helppoa. Meilläkin on frettejä, jotka ovat täysin lihansyöjiä, ja joille ei lisäksi suositella syötettäväksi possua tai nautaa. Niinpä niiden ruokinta rakentuu broilerin, muun kanan, kanin, hiirien ja muiden pikkujyrsijöiden varaan.
Nykyiset kaksi ovat lisäksi aikuisena tulleita kodinvaihtajia, joille ei ollut syötetty ollenkaan lihaa vanhoissa kodeissaan. Niinpä niiden kohdalla on ollut aika hankalaa saada ruokavaliota kohdalleen, kun alkuun ne kieltäytyivät lähes kaikesta, mitä niiden tulisi syödä. Nyt vielä vuoden jälkeenkin raakaruokamerkit valitaan sen mukaan, mitä nuo saa syömään. Niin en ole edes koittanut selvitellä eri merkkien tuotanto-olosuhteiden eroja, kun olennaisin ero tässä kohtaa on se, että toiset jäävät kuppiin mätänemään ja toiset ei.
Hiiret, rotat, kanit, tiput yms. pyrin ensisijaisesti hankkimaan tutuilta ruokakasvattajilta. Jonkin verran niitä tulee kyllä myös muualta, kun monella tutulla touhu on hyvin pienimuotoista ja syöjiä myös omasta takaa.
Nyt alkoi heti kiinnostaa, että mitähän tykkäisit nyhtökaurasta! 🙂
Mielestäni se oli ihan ok. Suutuntuma oli miellyttävä, maku tosi mieto. Voisin kuvitella että etenkin lihan jatkeena toimisi erinomaisesti.
”Kirjassa kuitenkin todetaan, että koska esim. poro on märehtijä, se tuottaa metaania siinä missä lehmäkin. Syömällä pelkkää riistaa ei siis voi vapauttaa itseään ympäristövastuusta.”
En nyt taida ihan ymmärtää. Eikös sitä metaania synny märehtijöiden eläessä? Ympäristöteko olisi siis nimenomaan tappaa ne, jotta metaanin tuottaminen loppuu 😀 Se taas ei taida olla viherpiipertäjien toiveissa.
Kyllä, tai pikemminkin lopettaa massatuotanto, jolloin kanta pienenee luonnollisesti. Onhan porojakin Lapissa enemmän kuin mitä sinne oikeasti mahtuisi, mutta niitä ruokitaan, jolloin isommat laumat ovat mahdollisia. Tai tässä käsityksessä ainakin olen.