Kuten alkuviikosta lupasin, olen tällä viikolla hoitanut paljon vaateasioita. Kengät odottavat korjattuina suutarissa ja yksi mekko ja untuvatakki puhtaina pesulassa. Olen pessyt kolme neuletta ja yhden huivin. Käytin yhden iltapäivän siihen, että huristelin kaikista villapaidoista nypyt pois sellaisella koneella ja puhdistin niitä teippiharjalla.
Nämä huoltotoimet ovat samalla pakottaneet tarkastelemaan yksittäisiä vaatekappaleita hyvin tarkasti. Lopputulos on, että olen luopunut ja aion edelleen luopua monista vaatteistani. Tänään viskasin roskikseen kahdet kengät, yhdet omat ja yhdet lapsen. Molemmissa oli sellainen vika, että pohjat olivat kuluneet puhki. Kun kyseessä oli kumipohjaiset kengät, ei niille oikein voi tehdä mitään. Lapsen kengät eivät enää pitäneet vettäkään, joten katsoin viisaimmaksi olla edes yrittämättä kierrättää niitä. Sama tilanne koski omia kenkiäni, jotka olivat kuluneet jatkuvassa käytössä muualtakin sellaisiksi, ettei lankkaus enää pelastanut tilannetta. Puoliso oli hartaasti inhonnut ko. jalkineita jo pitkään, joten pohjien kuluminen puhki antoi lopulta minullekin viimeisen sysäyksen heittää ne pois.
Tutustuttuani Marie Kondoon huomaan tarkastelevani omaisuuttani entistä kriittisemmin. Villapaitoja setviessä tiedostin, että kovin moni ei niistä enää ilahduta minua. Toisaalta hyvästä vaatteesta luopuminen ei aina ole yksinkertaista. Esimerkki: Violetti villapaita, 100% villaa, ostettu halvalla Benettonin mallikappalemyynnistä vuosia sitten. Hyvinä puolina täydellisesti sopiva värisävy, mukava klassinen malli sekä poikkeuksellisen hyväksi osoittautunut laatu. Huonona puolena kiusallisen karkea villaneulos sekä nykyminälle piirun verran liian lyhyt ja ahdas koko. Periaatteessa täysin pidettävä vaate siis, ja vieläpä varsin käytännöllinen ja pukevan värinen. Mutta ilahduttaako se minua? Rehellinen vastaus on ei enää. En ole pitänyt neuletta pitkiin aikoihin. Mutta en ole heittänyt poiskaan, koska sehän on ihan hyvä. Viime päivien aikana olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että kyseisen paidan on aika lähteä.
Saman suuntaisia ajatuksia on tullut vastaan monien muidenkin vaatteiden kohdalla. Pari kashmirneuletta, jotka tuntuvat ihanilta mutta nyppyyntyvät alta aikayksikön sellaisiksi, ettei niitä kehtaa pitää julkisesti. Sinänsä hauska ja siistinä pysynyt neule, jonka väri vain vaikuttaa tällä hetkellä suorastaan masentavan tylsältä. Mitä näille pitäisi tehdä? Luulen että laitan kashmirit kierrätyslaatikkoon ja säästän jälkimmäisen siinä toivossa, että se innostaisi ensi syksynä enemmän.
Tänään sattui myös niin, että farkut kuluivat puhki. Ne oli ostettu vuonna 2008 ja olleet jatkuvassa käytössä siitä lähtien. Kuluma on polvessa, ja lahkeetkin ovat jo rispaantuneet. Mitä niille pitäisi tehdä? Onko hyviä ideoita? En halua kulkea ihmisten ilmoilla paikka polvessa, enkä tällä hetkellä keksi niille käyttöä paikattuina. Rikkinäistä ei mielestäni ole reilua dumpata kierrätyslaatikkoonkaan. Onko roskis oikea paikka? Minusta ei ole tuunaajaksi, en omista ompelukonettakaan.
Sitten olen vielä havainnut monia pieniä korjattavia juttuja niissä vaatteissa, joista nyt toistaiseksi en aio luopua. Pieni reikä siellä, purkautunut lanka täällä, ja sen sellaista. Yhden mekon olin ajatellut myydä, kunnes huomasin kainalossa pikkuruisen reijän. Tavallaan harmillista, mutta toisaalta tiedän vaatteen olleen todella kovassa käytössä – kuten suurin osa vaatteistani on. Joten jos jokin kuluu rikki kymmenien tai ehkä jopa yli sadan käyttö- ja pesukerran jälkeen, se on ihan okei.
Huomenna lähden ostamaan uudet kengät niiden rikki menneiden tilalle. En nyt muista ihan tarkalleen, mutta taisin ostaa viimeksi uudet kengät 2013. Vähän turhan suuresta kenkämäärästä huolimatta täytyy sanoa, että shoppailu on pysynyt hyvin aisoissa.
Tee farkuista shortsit! Kiitos Kondon ilosanoman levittämisestä, se on toiminut punaisena lankana myös omassa vaatteiden karsimisprojektissa – mainly thanks to you!
Ole hyvä! Kiva että toimii teilläkin 🙂
http://blogit.iltasanomat.fi/kassakerho/2011/02/17/revenneet-farkut-kuntoon tässä yksi tapa korjata farkut, riippuu tietysti repeämästä voi nurjalle puolelle myös laittaa silityspaikan joka ei näy ulospäin farkku sortsit ovat yksi vaihtoehto tai sitten kankaan muu hyötykäyttö (kassin yms tekeminen)
Kiitos vinkistä! Tämä repeämä on keskellä polvea, ja toinen polvi lähes yhtä hiutunut. Luulen että paikasta tulisi aika näkyvä. Mielessä oli siis joku jatkokierrätyspaikka.
Jaa, ai ei enää revenneet farkut ole muotia?
Muistan hyvin ajan jolloin farkkukaupan kallein osasto oli nimeltään ”Destroyed”…
… mitä jos säästäisit ne ja odottaisit taas muotiin tulemista?
-ölköl-
Muistan vieläkin, kun varhaisteininä olisin halunnut repiä ehjät farkkuni, ja äiti ei antanut. Olin NIIN katkera 😀 😀 😀
…Ajat ovat muuttuneet 🙂
Kierrätyskeskus näyttää välittävän askartelu ja tuunausmateriaaleja, mutta en saa sivuilta selvää, että ottaisivatko kuluneet farkut. Missään tapauksessa en sinuna laittaisi niitä keräyslaatikkoon, joka on tarkoitettu eteenpäin myytäville vaatteille
Kiinnostavaa! Tämä täytyy selvittää. En laita niitä kierrätyslaatikkoon vaan suoraan roskiin, mikäli uusiokäyttöä ei löydy.
H&M ottaa vastaan myös lumppua. Ainakin omien sanojensa mukaan repivät kuiduksi, josta tekevät uusiovaatetta. Pussillisesta vanhaa vaatetta saa alennuskortin (jota itse en koskaan ole käyttänyt). Sinne minä olen kiikuttanut myytäväksi kelpaamattomia vaatteitani.
OSA revitään kuiduksi, ei suinkaan kaikki. Osa menee energiajätteeksi. Mutta meille ei kerrota mikä osuus kerätyistä vaatteista menee minnekin, ja kuka sen tekee jne. Linkkasin tämän saman jutun vastaukseksi toiseen kommenttiin http://outilespyy.com/kierratysta-vai-dumppausta/ TÄmän perusteella tuo H&M:n systeemi vaikuttaa lähinnä viherpesulta.
Kierrätyskeskuksessa (siis pääkaupunkiseudun- ) uusioidaan farkuista yhtä sun toista. Kannattaa soittaa ja kysyä ottavatko vastaan – luultavasti kyllä.
”Huonona puolena kiusallisen karkea villaneulos sekä nykyminälle piirun verran liian lyhyt ja ahdas koko.” > tämä on tätä muodin muuttumista. Joskus tulee taas aika, että vähän kittana näyttää normaalilta, mutta sitä ei kannata jäädä odottelemaan. Jollekulle pienemmälle tuo paita on varmaan just sopivan löysä.
Kiitos vinkistä. Soitan ja kysyn.
Mutta tuosta jälkimmäisestä; olisi hauskaa ajatella että kyse on vain muodin muuttumisesta, mutta tässä tapauksessa epäilen että olen tainnut itsekin muuttua hieman 🙂 Mutta tuo helman lyhyys on selvästi sellainen muotijuttu. Ahtaus taas…
Name It -liikkeet ottavat vastaan lumppuja. Sinne roudaan aina puhkipidetyt vaatteet ja liinavaatteet.
Tämä oli uusi tieto! Tiedätkö mihin lumput kuljetetaan tai mitä niille tapahtuu?
Kyllä on revityt farkut muotia… juuri nyt. =)
Kevensin kukkaroani viime viikon Tukholman reissulla, kun molemmat tyttäreni (18v ja 15 v) löysivät revityt (just ne ihanat ja sopivat) farkut paikallisista muotiliikkeistä. Ja ne oli tietty ihan pakko saada. 😉
Sun täytyy vaan repiä niitä lisää, yksi repale ei ole mitään, koko etuosan pitää olla yhtä revittyä kangaspalaa…
Mietittiin just miehen kanssa samaa, että pitäiskö hänen parit farkut repiä tällä metodilla muodikkaiksi, mutta ehkä yli 50 v miehellä ne ei ole muodikkaat vaan ainoastaan risat. =)
Joo. Mä niin näen itseni käymässä tätä samaa keskustelua oman jälkikasvuni kanssa muutaman vuoden päästä.
Mä oon vienyt polvesta revenneet farkut Remake Ekodesigniin Hakaniemeen. Ottivat ilolla vastaan, käyttävät farkkua paljon materiaalina.
Kiitos hyvästä vinkistä! Hakaniemi on lähempänä kuin kierrätyskeskus, joten hyvinkin tarkistan ensin heidän tarpeensa.
Neuleiden siistimiseen uusiokäyttövinkki: neuleiden nyppyjen poistamiseen mainio väline on vanha täikampa, varsinkin se lyhytpiikkinen muovinen. Toimii samalla tavalla kuin hieno ja kallis kashmirkampa, mutta tämä tulee ilmaiseksi (sinänsä tietty tylsällä tavalla, mutta täit ovat kai tulleet jäädäkseen, valitettavasti. Päiväkodeissa ja kouluissa ne todennäköisesti iskevät jossain vaiheessa kaikkiin, joten pääsemme siistimään myös nyppyneuleet…)
Olen kuullut, että täikampa on hyvä. Mutta täytyy sanoa, että sillä koneella huristelu oli myös aika hauskaa 🙂
Suosittelen myös farkkushortsien teettämistä, mikäli farkut ovat muuten hyvässä kunnossa ja shortseille tulee käyttöä. Jos ei, niin yksi tapa on laittaa ilmoitus facebookin materiaalinkierrätysryhmiin. Muutamat risat farkut olen saanut tätä kautta eteenpäin. Toki näissä on se ongelma, että ihmiset hakevat mielummin kerralla ison kasan materiaalia, mikä taas edellyttäisi risojen tavaroiden keräämistä kotona. Ainakaan itseäni tämä ei innosta.
Kiinnostaisi kuulla mitä kierrätyskeskuksessa tuumaavat risoista farkuista. Jos siis päätät soittaa sinne, kerro ihmeessä mitä vastasivat!
Olen luopunut sortsiajatuksesta, nuo farkut eivät ole malliltaan oikein sellaiset että niistä tulisi kovin kivat sortsit. Mutta palaan asiaan kunhan olen ne asianmukaisesti kierrättänyt.