Joululahjojen uudet säännöt saivat niin paljon kiinnostusta osakseen, että päätin tehdä  samanlaiset saajan näkökulmasta.

1. Lahjatoiveet. Jos joku kysyy, on ihan sallittua kertoa mitä toivoo. Jos kysymystä ei tule, tilanne on kinkkisempi. Jos kyse on läheisestä ihmisestä, asiasta voi ehkä varovaisesti vihjaista. Jos taas kyse on kaukaisemmasta ihmisestä, lahjatoive saattaa helposti kuulostaa vaatimukselta. On myös muistettava, että lahjatoiveiden tulee olla kohtuullisia. Lahjat ovat kuitenkin lahjoja, ne annetaan vapaaehtoisesti, eikä mielestäni saaja voi automaattisesti odottaa, että saa juuri sen (tai kaiken) mitä on toivonut. Tietysti toivelahjat ovat antajan kannalta fiksu ratkaisu, mutta toiveiden toteuttamista ei voi edellyttää.

2. Raha. Joskus tuntuisi kivalta, että saisi rahaa johonkin isompaan juttuun. Jos toivot rahaa, niin tee se antajalle mieluisaksi. Kerro mihin toivot rahaa ja mitä sillä haluaisit tehdä, tai toivo vaikka lahjakorttia haluamaasi liikkeeseen. Pelkän rahan antaminen tuntuu usein persoonattomalta ja kylmältä.

3. Lahjat, joita et halunnut ja joista et pidä. Kenelläkään ei ole velvollisuutta säilyttää saamiaan lahjoja hamaan loppuun saakka. Jos olet saanut jotain ehdottoman karmeaa, siitä saa hankkiutua eroon. Sen voi antaa eteenpäin jollekin, joka arvostaa, tai sen voi viedä kirppikselle. Sille voi keksiä uuden käyttötarkoituksen tai sen voi sijoittaa paikkaan, johon sitä ei ole alunperin tarkoitettu. Tämän kaiken voi kuitenkin tehdä hienotunteisesti asiaa sen enempää mainostamatta.

4. Jos et oikeasti halua mitään, tee sekin antajalle mahdollisimman helpoksi. Selitä, että olet muutenkin karsimassa omaisuuttasi ja yksinkertaistamassa elämää, etkä sen vuoksi kaipaa mitään uutta. Anna myös vaihtoehto: voit esimerkiksi sanoa, että ilahtuisit jos lahjarahat annettaisiinkin sinulle mieluisaan hyväntekeväisyyteen. Tällä tavalla et tyrmää lahjanantajan hyvää tarkoitusta, mutta kuitenkin teet selväksi, että arvostat jotain aineetonta.

Lopuksi se kaikkein tärkein: lahjan antajan tarkoitus on hyvä, vaikka lahja olisikin epäonnistunut. Jokaisessa suvussa ja tuttavapiirissä on varmaan aina yksi ihminen, joka päättävisesti antaa lahjaksi mitä huvittaa, vaikka lähipiiri yrittäisi mitä. Näiden tyyppien kohdalla ei auta muu kuin suhtautua heihin filosofisesti ja kärsivällisyydellä. Saaja voi silti arvostaa kaunista ajatusta, vaikka toteutus olisikin mielestäsi pölhö. Tiedän, että on turhauttavaa ottaa vastaan lahjoja, joiden antaja ei tunnu alkuunkaan tajunneen toiveitasi tai ajatuksiasi. Mutta miksi pahoittaa omaa tai muiden mieltä? Voi sanoa ystävällisesti kiitos, ja hoidella epätoivotut lahjat eteenpäin myöhemmin.

Tällaisia tuli minulle mieleen. Mitä mieltä te muut olette? Listaa voi jälleen jatkaa kommenttiosastolla.