Kommenttiosastolla tuli taannoin keskustelua siitä, miten joululahjakäytännöt (ja varmaan muutkin) pitäisi päivittää meidän ajalle sopiviksi. Miten antaa lahjoja aikana, jolloin kaikilla on jo kaikkea ja sitäkin on liikaa? Lahjoihin liittyy kaikenlaisia tunteuita, eikä asia ole aivan yksinkertainen. Aloin miettiä asiaa lahjan antajan näkökulmasta. Saajallekin voisi tehdä oman etikettinsä, mutta se on oman postauksensa aihe.
1. Kunnioita saajan toiveita lahjattomuudesta. Minusta tämä on nykyaikana aivan ykkönen. Jos joku oikeasti ei halua mitään, niin älä anna mitään. Jos et kerta kaikkiaan kestä ajatusta, ettet antaisin MITÄÄN, kutsu saaja vaikka luoksesi syömään, vie hänet elokuviin tai tarjoa lounas. Tässä tilanteessa suosittelisin myös hyväntekeväisyyttä, esimerkiksi niitä kanoja kehitysmaihin tai muuta vastaavaa. Mutta älä anna hänelle tavaroita tai edes sitä suklaarasiaa, jos hän ei kerran halua mitään. Siihen on varmasti syynsä, ja jos väkisin lahjoo ihmistä joka mieluummin olisi ilman, aiheuttaa vain hämmennystä ja vaivautuneita tilanteita.
2. Kunnioita lahjatoiveita, mutta harkintaa käyttäen. Etenkään lapsille ei pidä automaattisesti ostaa kaikkea mitä he haluavat. Jos lahjatoive on mielestäsi liian kallis, älytön tai vaarallinen, aikuinen voi minusta ihan hyvin olla hankkimatta toivelahjaa. Jos taas toive on kohtuullinen (oli kyseessä sitten aikuinen tai lapsi), voi olla oikein hyvä idea toteuttaa se. Jos joku toivoo purkinavaajaa, niin siitä on hänelle luultavasti enemmän iloa kuin kynttilästä. Monet toivovat tiettyä lahjaa juuri siksi, että sellainen puuttuu. Jos lähtee kovasti sooloilemaan, voi tulla antaneeksi lahjoja joista ei olekaan iloa vaan pikemminkin vaivaa.
3. Velvollisuuslahjojen kannattaa olla katoavaa sorttia. Velvollisuuslahjoilla tarkoitan niitä lähipiirin ulkopuolisia ihmisiä, joille on tapana ollut antaa lahja pikemminkin siksi että se on kohteliasta ja tapana, ei niinkään läheisen suhteen vuoksi. Tällöin turvallisia valintoja ovat kukkaset, syötävät, juotavat sekä lahjakortit.
4. Aika on arvokkaampaa kuin tavara. Useimmilla meistä on jo kaikkea. Mutta kenelläkään ei ole liikaa ympärillään aidosti välittäviä ihmisiä. Anna yhteistä aikaa, elämyksiä ja apua. Pienten lasten vanhemmille lastenhoitoapua, vanhukselle ikkunanpesua ja niin edelleen. Kummilapsen voi toki viedä huvipuistoon, mutta yhtä hyvin sienimetsään. Aitoa läsnäoloa ei rahalla saa, siksi se on kaikkein arvokkainta.
5. Jos erityisiä toiveita ei ole, varminta on välttää tavaroita. Edellä mainitut katoavat lahjat, lahjakortit, palvelut ja elämykset ovat monella tapaa hyviä lahjoja, eivätkä ne kuormita kenenkään kotia. Sen sijaan parhaassa tapauksessa ne työllistävät jonkun (palvelut), ja useimmiten tuottavat iloa sekä saajalle että antajalle.
Mitä mieltä olette? Listaa voisi jatkaa kommenttilootassa!
Olen täysin samoilla linjoilla sinun kanssasi. =)
Meillä on jo vuosia ollut tapa että lahjoja ei suvussa aikuisten kesken anneta. Lapsille kyllä, mutta heillekin maltilla ja mielellään ”tarpeellista”.
Toivon nyt tänä vuonna lahjaosastosta, että nuorimmallekaan (11 v) ei enää tule yhtään lelua lahjaksi… jotain pelejä voin vielä suvaita, mutta leluja en, niitä on paikat väärällään kolmen lapsen jäljiltä.
Nykyään lapset kyllä toivoo meillä lähinnä lahjakortteja, joita pääsevät sitten ”tuhoamaan” joulun jälkeen alennusmyynneissä. Ostavatpahan sitten tarvitsemiaan ja mieluisia vaatteita . Meillä nämä lahjakortit on toimineet kyllä hyvin noilla teini-ikäisillä tyttärillä, ostavat mielestäni ihan järkevästi ja hintatietoisesti.
Äitini kanssa meillä on sopimus, että niin kauan kuin hän haluaa olla kotonaan jouluna, vietämme jouluaaton hänen luonaan oman perheeni kanssa. Ikää äidilläni on 90 v, joten hän on mieluummin kotonaan kuin tulee jouluksi toisten luokse vierailulle. Tämä siis sitä mainitsemaasi ajan antamista. =)
Jos tuliaisia /lahjoja haluan viedä joulunaikaan ja muutenkin, vien juotavaa/syötävää. Myös itse kudotut villasukat tai esim. maustekakku on olleet mieleisiä lahjoja kaikille tutuille. =)
Tuo on hyvä, jos olette todella saaneet lahajttomuuden toimimaan. Tiedän monia tapauksia, joissa siitä on puhuttu, mutta sitten kaikki kuitenkin ostavat jotain. Silloin koko idea vesittyy. Aikaa voi antaa monella tavalla, se voi olla joko auttamista tai sitten vain yhdessäoloa. KAikille löytyy oma luonteva tapa.
Mutta toisaalta itsetehdyt sukat ovat sellaiset, että niille lienee useimmilla käyttöä, ja itse tehty on aina itse tehty!
Erinomainen lista! Joskus tuntuu tylsältä ja mielikuvituksettomalta toteuttaa lahjansaajan toive. Kun itse saa oikeasti toivomansa lahjan, sitä on ihan pähkinöinä, että nyt mä sain tämän, kiitos! Tätä on hyvä muistutella itselleen ja hankin siis pääsääntöisesti toisen toivoman lahjan, toivetta pitää myös uskaltaa rohkeasti kysyä.
Teinien kanssa noudatan myös joululahjoissa yhden ison lahjan periaatetta, osaavat sitä jo arvostaa ja myös toive on silloin hyvinkin mietitty.
Hyvä havainto! Itse aina ilahtuu niistä toivelahjoista – miksei siis muut. Meillä on tapana kysellä joululahjatoiveita hyvissä ajoin toisiltamme. Yritämme hankkia sellaisia lahjoja, joista vastaanottaja ilahtuu.
Pientenkin lasten kanssa olen huomannut että laatu korvaa määrän. Se paras lahja saa aina eniten huomiota, eikä niitä vähemmän mieluisia edes muisteta vähän ajan päästä.
Minä kannatan tuota itse tehtyä. Minä olen tehnyt jouluisin aina joulukarkkeja ja niitä sitten antanut lahjaksi sellaisille joille lahja täytyy viedä, mutta mitään tavaraa ei halua eikä osaa ostaa. Näin pääsee helpommalla kun tekee ison satsin joko konvehteja tai joulukarkkeja itse ja jakelee niitä jossain kivassa rasiassa tai purkissa. Olen myös lahjoittanut näitä niin että leikkaan alle pahvin ja päällystän sen jollain ja sitten vaan sellofaania ympärille. Näin ei kenellekään tule sellainen olo että purkki tai purnukka pitäisi säästää tai jää turhaan nurkkiin pyörimään.
Itse tehty on ihana, koska siinäkin tavallaan antaa omaa aikaansa. Siis sellaista jo etukäteen käytettyä aikaa. Nuo sellofaanipaketit ovat myös hyviä, sekä myöskin edullisia. Toisaalta olen myös uusiokäyttänyt vanhoja tee- ja muita purnukoita. Niistä voi poistaa etiketit ja liimata uudet tilalle.
Todella hyvä lista! Olen Luonto-Liiton porukassa mukana suunnittelemassa tämän vuoden Krääsätön joulu-kampanjaa, ja nämä vinkit paitsi sopivat sen henkeen ovat myös ekologisia. Täytyy jakaa tämä blogin Facebook-sivulla vinkiksi muillekin 🙂
En ole kuullut Krääsätön joulu -kampanjasta, mutta kuulostaa kiinnostavalta! Alan itse kallistua yhä enemmän palveluiden antamisen kannalle. Tykkään siitä, miten niistä on aidosti iloa, mutta ei jää mitään ylimääräistä nurkkiin pyörimään.
Jep, samaa mieltä! Täällä lisätietoa Krääsättömästä joulusta, joka liittyy siis tämän vuoden Älä osta mitään-päivään 28.11.: http://alaosta.fi/kraasatonjoulu/
Isovanhemmat kun vielä saisi tolkkuihinsa tämän asian kanssa. Joskus tekisi mieli laittaa ovensuuhun kierrätysloota, varustettuna lapulla ”heitä tähän turhat tuliaiset ja lahjat”. Juuri saatiin matkalta tuliaisiksi neljä lastenvaatetta, joista kolme liian pieniä (eikä sitä neljättäkään olisi tarvittu).
Lasten joululahjojen suhteen aion esittää sukulaisille selkeitä toiveita. Vähän hankalaa vain sekin, kun on itse tottunut valitsemaan nettikauppojen rajattomasta valikoimasta ja he taas haluaisivat asioida kaupoissa. Tuntuu vähän turhalta antaa heille selkeä toive, joka juoksuttaa mahdollisesti monessa liikkeessä ja pahimmillaan (jos tuotetta ei löydy) johtaa johonkin vain etäisesti samantyyppiseen hankintaan. Itse kun tuon juuri halutun tuotteen hankkisi muutamalla klikkauksella suoraan kotiin… Mietin juuri, onko liian tylyä tilata lahjat heidän puolestaan, toki heidän kotiosoitteeseensa? Jäisihän heille paketoimisen ilo 🙂
Aikuisille vain aineettomia ja syötäviä/juotavia lahjoja. Vähän koominen kyllä tuo meidän jokavuotinen viinipullojen ja suklaarasioiden vaihtorinki, paketoidaan toiselle melkein sama minkä tiedetään olevan tulossa…
Meillä tilataan/ostetaan toisinaan omat lahjat itse ja toimitetaan ne sitten antajalle paketoitavaksi. Mielestäni ihan ”sallittua”, etenkin jos lahjan antajan on hankala mennä kauppoihin itse tai ei muuten vaan osaa ostaa oikeanlaisia lahjoja.
Meillä on tehty myös sitä, että ostetaan itse omat lahjat, eikä edes paketoida 🙂 Kyseessä on usein jotain sellaista, jota antaja ei itse millään osaisi hankkia.
Ei tuo välttämättä ole huono idea tilata lahjat heidän puolestaan. Jos asiasta sopii, ja he saavat maksaa (oletan sen olevan antajalle tärkeää). Olen itse aikeissa ehdottaa vähän samaa juttua yhdelle lapsen kummeista. Tätähän voisi perustella juuri sillä, että sitten lapsi saa jotain sellaista, mitä juuri toivoo. Myönnän olevani lasten lahjojen suhteen kentien vielä tarkempi kuin omieni. En kestä sitä lelukrääsää, joka helposti jouluisin uhkaa.
Tuli vielä mieleen, että voisiko isovanhemmilta toivoa jotain muuta, esim. sisäänpääsyä eläintarhaan, huvipuistoon, elokuviin tms?
Hyvä lista, valtakunnan pääuutisiin, kiitos! Ja hyväntekeväisyyteen voi lahjoittaa kotimaisissa joulukeräyksissä myös. Siitä tulee hyvä joulumieli.
Oh, pääuutiset kuulostaisi hienolta 🙂 🙂 Olet oikeassa tuossa hyväntekeväisyysasiassa. Siinäkin on nykyisin niin paljon valinnanvaraa, että jokaiselle löytyy varmasti sopiva ja mieluisa kohde.
Hyvä lista! Mä annan nykyään velvollisuuslahjoina leikkokukkia, koska niitä ei tarvitse syödä eikä juoda (nimimerkillä olen kaatanut monta litraa lahja-alkoholeja viemäriin), vaan aikansa ihastelun jälkeen ne menevät biojätteisiin.
Hyväntekeväisyyslahjoille liputan myös. Ihmiselle, jolla on jo kaikkea, ne ovat kiva muistamisen osoitus, lisäämättä kuitenkaan tavaran määrää.
Me olemme jo monta vuotta antaneet lähipiirin aikuisille hyväntekeväisyyslahjoja ja aikalahjakortteja (=pienten lasten vanhemmille lapsenvahtimista). Sellaisia lahjoja tykkään itsekin vastaanottaa. Läheiset puolestaan osaavat antaa lapsillemme lahjaksi hyväkuntoisia käytettyjä leluja tai kirjoja.
Mutta sitten on niitä, jotka loukkaantuvat, kun esitän lahjatoiveita. En ihan tiedä, miten sellaiseen pitäisi suhtautua.
Kukat ovat minustakin ihan parhaita! Sekä antaa että saada. Mutta nuo teidän lähipiirin lahjat kuulostavat hyviltä myös. En oikein osaa sanoa mitä tehdä, jos joku loukkaantuu lahjatoiveista. Meillä kun niitä päinvastoin kysellään. Tietysti siinäkin on eroa, miten toiveensa esittää, mutta en nyt usko että esittäisit mitään hirveitä vaatimuksia. Tästä tosin sain idean kirjoittaa aiheesta myös lahjan saajan näkökulmasta!
Mainio lista, juuri noin toivon minäkin.
Kummilapselle annan usein yhteisen päivän (näemme muuten aika harvoin), jonka aikana teemme jotain kivaa ja käymme syömässä (ja ehkä ostamme jonkin mieleisen vaatteen). Kuitenkin päivä, josta jää enemmän muistoja kuin tavaraa.
Tuossa on myös se hyvä idea, lahjan saaja voi osallista lahjan valitsemiseen, ja tulee varmasti mieluinen.
Päivitysilmoitus: Uusi etiketti lahjojen saajille | Jennin Arkijärki
Hyvää mieltä lahjaksi ja itselle läheisistä.
Lahjakorteista onkin ollut netissä puhetta viime päivinä, niitä kannattaa ilmeisesti antaa johonkin muuhun kuin palveluihin (kuten kauneushoitoloihin tai vastaaviin). Vaikuttaa olevan yllättävän yleistä että ”oikealla rahalla” maksavat ovat niitä arvostettuja asiakkaita ja lahjakorteilla tulevat jonkinlainen ylimääräinen riesa, joka tungetaan niille ajoille jotka eivät muille kelpaa ja palvelun laadussa jää muutenkin paljon toivomisen varaa. Muuten hyvin valittu lahjakortti on tosi kiva lahja!
Mielenkiintoista, mulla on mennyt tämä aivan ohi. Olisko jotain linkkiä? Itse en ole tähän törmännyt. Olen antanut mm. kampaamolahjakortteja, ja asiakkaaksi on kyllä päässyt ihan normaalisti. Mietin riippuuko jostain tietystä palvelusta, vai tietystä firmasta? Vai onko yleisempi ilmiö?
Esim. täällä http://www.mtv.fi/lifestyle/tyyli/artikkeli/saako-lahjakorttiasiakas-huonompaa-palvelua/4528140
ja sieltä on linkki pidempään keskusteluun jollain foorumilla.
Aika kamalaa, jos näin on. Kukkien tilauksissa olen huomannut, että netin kuvaus ja toimitettu kimppu eivät aina vastaa toisiaan. Joko lajit ja/tai määrä ja/tai tuoreus eivät ole olleet kohdallaan. Kurjia pettymyksiä, mutta onneksi useimmiten kaikki toimii.
Lahjakortteja jää kuulemma yllättävän paljon käyttämättä ja sehän on ko. yrityksille ns. ilmaista rahaa.
Kukkien kohdalla kyse voi olla siitä, että tukusta ei ole saatu täsmälleen samoja kukkia. Mutta itse olen saanut hyviä kimppuja menemällä liikkeeseen ja tekemällä tilauksen suoraan paikanpäällä.
Tyttäreni kummitäti antaa hänelle aina synttärilahjaksi LEIKKIPÄIVÄn. Ko. päivänä hän viettää koko päivän leikkimällä lapsen kanssa. Lahja konkretisoidaan kortilla synttäripäivänä, siinä lukee LEIKKIPÄIVÄ ja se on koristeltu hienosti.
Tosi hieno idea. Uskoisin että myös kummilapsi on tästä tohkeissaan.
Ihana idea!!! LEIKKIPÄIVÄ! Olet osannut valita leikkivän kummitädin lapsellesi.
Halleluja!
Päivitysilmoitus: Joulukuuta kulkiessa | Minimalismin Ilo
Sitä mää vaan, että hyvä lista tämä ja myös se myöhempi lahjan saajan lista! En ole oikein ehättänyt tarkemmin kommentoimaan, mutta jaoin kirjoitukset fb:ssä jo tuoreeltaan. 🙂
Kiitos kiitos! Nämä ovat herättäneet yllättävän paljon huomiota, ilmeisesti osui jotenkin oikeaan kohtaan.
Päivitysilmoitus: Tilastollisia tosiasioita | Arkijärki
Päivitysilmoitus: Mitä lapset oikeasti haluavat joululahjaksi? - Paikka kaikelle