Arkijärki-blogin 1-vuotissynttärit vilahtivat ohi ennen kuin huomasinkaan. Tarkoitus oli blogata merkkipäivänä, mutta siitä ei tullut mitään, koska luulin aloittaneeni blogin vasta huhtikuussa. Äsken tehty tarkistus osoitti, että tosiasiassa vuosi tuli täyteen jo 12.3., jolloin julkaisin ihka ensimmäisen Arkijärki-postauksen. Reilu vuosi yli 700 postausta myöhemmin voisi sanoa, että blogi on muuttanut ajatusmaailmaani varsin pysyvästi.

Kun vuosi sitten aloitin, olin muutama kuukausi aiemmin yhtäkkiä tajunnut, että organisointi on intohimoni. Sitten pureskelin tätä oivallusta aikani, ja melko pian aloin harkita blogin perustamista. Pari-kolme kuukautta myöhemmin olin jo niin vakuuttunut siitä, että minulla riittäisi aiheesta kirjoitettavaa, että aloitin blogin pitämisen. Ihan aluksi taisi ajatuksena olla jonkinlainen neuvonta-palsta, mutta 3-5 ensimmäisen postauksen jälkeen tajusin, että sormi pystyssä paasaaminen on tylsää sekä minun että lukijoiden mielestä. Totesin, että itsekin luen mieluiten sellaisia blogeja, joissa kirjoittaja pistää persoonaansa peliin. Niinpä luovuin itsekritiikistä, ja aloin jakaa onnistumisten lisäksi myös niitä ei-niin-putkeen-menneitä tilanteita – kuten keittiönkaappin levinneet hunajapurkit ja ällöt liesituulettimet. Jos joku on saanut vertaistukea, niin hyvä. Toivon myös, ettei sitä sormi pystyssä -fiilistä täältä enää välity.

Blogin kirjoittaminen on kuitenkin johtanut siihen, että ajatusmaailmani on muuttunut. Pohdin nykyisin paljon kuluttamista, shoppailua, kierrätystä ja ekologisia valintoja. Epäilen, että blogin myötä olen saattanut kadottaa kyvyn impulssiostoksiin… Toisaalta tämä uusi näkökulma on hyvä asia, sillä olen äärimmäisen tietoinen kaikkien hankintojeni seurauksista. Toisaalta tieto lisää tuskaa, ja omien valintojen kyseenalaistaminen aiheuttaa ajoittain jopa lievää ahdistusta. En voi enkä halua viedä kulutustottumuksiani äärimmäiseen minimalismiin, mutta haluan silti olla sinut kaikkien päätösteni kanssa. Haluan kuluttaa vastuullisesti, terveellisesti ja kohtuullisesti. Blogi on todella avannut silmät tarkastelemaan monia asioita uudesta näkökulmasta.

Nautin kirjoittamisesta hurjasti, mutta tämä ei olisi puoliksikaan niin hauskaa, ellei blogiin olisi löytänyt myös hämmästyttävän iso joukko lukijoita. Viime kuussa blogia luettiin melkein 9000 kertaa, mikä hieman ällistyttää minua – onhan kyseessä kuitenkin aika rajatun aihepiirin blogi, jossa ei ole edes kuvia! Mutta samalla se on äärimmäisen ilahduttavaa. Luen innolla kaikki uudet kommentit ja arvostan niistä jokaista. Olen oppinut teiltä lukijoilta vuoden aikana paljon! Kiitos että osallistutte, se tekee bloggaamisessa antoisaa. Ja jos teille joskus tulee mieleen juttuideoita, niin kertokaa se kommenteissa. Olisi kiva kuulla, mitkä aiheet teitä eniten kiinnostavat.