Suurin syy halulle aloittaa vaatekaapin muodonmuutos oli se, että olin perin juurin kyllästynyt arkisiin vaatteisiini. Vaatteet edustivat kahta ääripäätä: kivoja, kauniita ja mielenkiintoisia juhla- ja menovaatteita, ja toisaalta äärimmäisen käytännöllisiä ja useimmiten kuluneita arkivaatteita. Tai siltä minusta ainakin tuntui. Kun elämästäni 99% koostuu siitä tavallisesta arjesta, ei kivoille juhlavaatteille tule kovin usein käyttöä.

Sally käski kuvailemaan nykyistä tyyliä muutamalla sanalla. Pyysin myös paria läheistä ihmistä tekemään saman, jotta saisin käsitystä siitä, miten lähellä totuutta oma arvio oli. Kävi ilmi, että muut käyttivät ihan samoja sanoja kuin minäkin: käytännöllinen, rento, arkinen, tavallinen, tylsä. Tässä vaiheessa tilanteen vakavuus valkeni lopullisesti. Jos muutkin ovat sitä mieltä, ettei arkityylissä ole juuri säihkettä, on aika tehdä jotain.

Eilen luin Pitsikirjan Rinnan kesävaatevalikoimasta, jossa on 33 vaatetta. Listaa lukiessani tajusin, että normaali arkivarustukseni on reilusti pienempi. Tänä keväänä ja kesänä ennen kuin helteet alkoivat minulla on ollut vakituisessa käytössä seuraavat vaatteet:

• 4-5 T-paitaa, joista kaksi keskenään identtisiä, eli voinee laskea yhdeksi
• 3 farkut (helteellä näiden tilalla 3 hametta)
• 2 hupparia
• 1 sandaalit (käytössä vähintään 95% ajasta)
• 1 tennarit
• 1 mokkasiinit
• 1 takki
• 2-3 neuletta (järkeilin, että on minun ollut pakko käyttää ainakin kolmea, vaikka en kyllä muista pitäneeni kuin kahta)
• 1 mekko (varmaankin joskus viikonloppuna ollut päällä)

Tuosta tulee 18 vaatetta, ja niistäkin muutama on ollut käytössä hyvin harvakseltaan. Suurin osa näistä on myös hankittu vuonna 2008, joten ihan uudenkarheista vaatteista ei ole kyse. Olen jättänyt listasta pois ne harvat kerrat, kun olen ollut konsertissa tai ulkona syömässä, ja pukeutunut tavallista hienommin ( =ei tylsästi tai arkisesti). Tosin vaikka lisäisin nekin vaatteet listaan, lukumäärä jäisi silti varmaan alle 25:n. Joka tapauksessa diagnoosi on selvä: ei ihme että itseäkin tylsistyttää, kun viikosta toiseen pyörittää noin kymmenen vaatteet valikoimaa. Toinen havainto on, että pystyn näköjään elämään erittäin minimalistisesti asiaan sen kummemmin paneutumatta. Saman asian kääntöpuoli on, että olen näyttänyt ajoittain kassialmalta.

Nyt kun kulahtaneimmat vaatteet on karsittu pois, riski näyttää kassialmalta on huomattavasti pienentynyt. Vastaamalla Sallyn kattavaan kysymyslistaan olen myös tunnistanut asioita, joita erityisesti haluan kaapissani kehittää tai muuttaa. Yksi niistä on tuo hullu kahtiajako ”hienoihin” ja ”arki”vaatteisiin. Olen aivan suotta säästellyt siistimpiä vaatteita  erikoistilaisuuksiin sen sijaan, että olisin nauttinut niistä joka päivä. Toisaalta haluan muistaa jatkossa paremmin, että käytännöllisen ei tarvitse olla yhtä kuin mitäänsanomaton. Kun pengoin kaappejani totesin, että joukossa on myös niitä hauskoja, persoonallisia ja kauniita vaatteita. En vain ole käyttänyt niitä kovin usein.

Projektin aikana olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, että en ole paneutunut ollenkaan siihen, miten eri tavoin yhtä vaatetta voisi käyttää. Samoin tajusin, että minulla on kattava kokoelma asusteita – huiveja, koruja ja vöitä – jotka ovat vain käyttöä vailla. Samaa voisi sanoa kengistä, käsilaukuista ja hatuista. Kaikkea on, muttei päälläni.  Olen huomannut, että ongelma ei ole niinkään ollut vaatekaapin sisältö, vaan se, etten ole osannut hyödyntää sitä tehokkaasti. Muutama luutunut asenne ja helppoutta rakastava luonteeni ovat myös vaikuttaneet vahvasti. Asiaan paneutuminen on kuitenkin tuottanut jo tulosta, kun olen näinkin paljon ehtinyt ymmärtää.