Asuessani USAssa kävi selväksi, että amerikkalaiset rakastavat hajustaa kotiaan. Kaikessa oli jokin tuoksu: pesuaineisssa, puhdistusaineissa, kynttilöissä, kosmetiikassa ja kutakuinkin kaikessa mahdollisessa. Esimerkiksi pyykinpesussa tuntui olennaisinta olevan se, että vaatteisiin tarttuisi prosessissa mahdollisimman vahva, teollinen haju. Pesuaineet olivat hajustettuja, huuhteluaineet samoin, ja kaiken kruunasi kuivausrumpuun laitettava liina, jonka tehtävä oli poistaa sähköisyyttä – ja hajustaa vaatteita.
Tämä tuoksujen kakofonia hämmensi aluksi pohjoismaiseen neutraaliuuteen tottunutta ihmistä. Itse kun olen aina pyrkinyt siihen, ettei pyykki tuoksuisi yhtään miltään. Valitsen kaikessa tuoksuttoman vaihtoehdon. En ole koskaan käyttänyt tuoksukynttilöitä (enkä paljon muitakaan), en suitsukkeita enkä huonetuoksuja. Kerran ostin vessaan sellaisen pussukan, jossa oli jotain tuoksupalleroita sisällä, mutta eipä sitä juuri huomannut. Ainoa poikkeus on sellaiset vanhanaikaiset laventelipussukat liinavaatekaapissa. Niitä on joskus ollut, mutta niissä on sisällä vain kuivattua laventelia, ei mitään teollista.
Luulen, että tuoksuasiat ovat pitkälti maku- ja mielikuvakysymyksiä. Esimerkiksi amerikkalaiset selvästi pitävät voimakkaan hajuisia pesuaineita raikkaina, kun taas minusta sama haju on tunkkainen. Olen pitänyt monissa tuotteissa hajua lähinnä välttämättömänä pahana, kunnes olen löytänyt joko hajuttoman tai hyväntuoksuisen version. Hyvä esimerkki on WC:n pesuaine, joiden hajua olen aina inhonnut merkistä riippumatta, kunnes ostin Methodia, jossa olikin yllättäen aivan miellyttävä haju. Luulen, että sama ilmiö tulee vastaan muissakin pesuaineissa, kunhan vähitellen siirryn luontaistuotteiden käyttäjäksi.
Luin Gretchen Rubinin kirjan Happier at Home, joka on jatkoa ensimmäiselle onnellisuus-kirjalle. Siinä hän keskittyy nimenomaan kodin piiriin, ja pyrkii mm. tekemään omasta kodistaan mahdollisimman viihtyisän. Kirjailija innostuu hurjasti huonetuoksuista, hankkii niitä kotiinsa kymmenittäin ja tekee niistä lopulta suoranaisen asetelman kauniin tarjottimen päälle. Luin juttua silmät pyöreinä. Tavallaan ymmärrän tuoksujen houkutuksen, mutta samalla en voisi olla miettimättä, millä kemikaaleilla esimerkiksi kasteisen niityn tai pikkuleipien tuoksu olisi saatu aikaiseksi. Niinpä tyydyn tuulettamaan säännöllisesti, ja lähinnä poistamaan epätoivottuja hajuja soodalla, jos niitä ilmenee.
Luin silti äskettäin jostakin, että Suomeenkin on vähitellen rantautumassa tuoksusisustaminen. Jos laitatte sanan hakukoneeseen, käy ilmi että ainakin eräs suuri hajustevalmistaja yrittää lanseerata ilmiötä meillekin. En kiellä, etteivätkö tuoksut vaikuttaisi vahvasti alitajuntaamme. Mutta silti ajatus keinotekoisista tuoksuista tuntuu vieraalta. Laitan mieluummin ruusuja maljakkoon ja kuivaan pyykin ulkona narulla, jos tahdon erityisen tuoksuvaa, sen sijaan että sumuttelisin ilmaan jotain keinotekoista.
Entä te? Tykkäättekö kotituoksuista? Käytättekö niitä?
Minulla alkaa särkeä pää voimakkaista keinotekoisista tuoksuista. En siedä yhtään hajuvesiä enkä todellakaan halua, että kotini tai vaatteeni tuoksuvat esanssisilta kukkakedoilta. Luonnolliset tuoksut, kuten mausteiden, kukkien ja uunituoreen leivän tuoksut ovat toki mitä ihanampia, mutta niitä ei minun puolestani tarvitse yrittää jäljitellä. Hajusteettomuus kunniaan!
Tietyt hajuvedet aiheuttavat minullekin päänsärkyä, vaikka en ole tuoksuyliherkkä.
Sama juttu ja samaa mieltä kuin edellinen kirjoittaja. Tuoksuyliherkälle kaikki keinotekoisesti hajustettu ja varsinkin monen eri hajusteen yhdistelmä on lähes kirjaimellisesti tyrmäävä. En missään tapauksessa huoli hajusteita kotiini tai itseeni, töissä ja kaupungilla on jo tarpeeksi kestämistä hajuvesissä, hiuslakoissa, raikastimissa ja tupakankäryssä.
Olen ihmetellyt, eikö USAssa ole tuoksuyliherkkiä? Koska siellä on täysin mahdotonta elää ilman että keinotekoiset tuoksut ympäröivät koko ajan.
Kyllähän USAn mediassa aiheesta keskustellaan ja joissain julkisissa tiloissa on jopa tuoksujen täyskielto. Sitten on tämä mcs eli multiple chemical sensitivity, joka on kai aika kiistanalainen asia, mutta herättää kuitenkin keskustelua.
Aamen edellisiin kommentteihin. Tuoksuherkkien lisäksi hajusteet ovat haitallisia mm. työssään tarkkaa maku- tai hajuaistia tarvitseville. Eli ei tämä ole vain mielipidekysymys, koska voimakkaasti hajustettu ihminen voi aiheuttaa todellista haittaa ympäristölleen. Enkä kyllä tajua muutenkaan, miksi joku haluaa ehdoin tahdoin ympäröidä itseään turhilla kemikaaleilla enempää kuin on pakko. Esim. suitsukkeilla voi jossain päin maailmaa olla käytännöllinen funktio ötököiden karkoittajana, mutta se onkin jo vähän eri juttu.
Ymmärrän tuoksujen käytön tilassa, jossa muuten haisisi pahalta. Tai jossa on tarkoitus luoda tiettyä tunnelmaa, esimerkiksi kaupoissa tai ehkä jossain puolijulkisissa tiloissa. Tuntuu että hyvä tuoksu on myös todella vahvasti kulttuurinen seikka. Eri maissa eri tuoksut tulkitaan hyviksi tai pahoiksi. En itse liiemmin välitä esimerkiksi curryn hajusta, mutta mahtaako joku puolestaan ymmärtää, miten ihanalta vastaleikattu ruoho voi tuoksua….
Minusta on jotenkin epäilyttävä ajatus, että pahaa hajua peitetään tuoksuilla… mitä se paha haju sitten on? Kosteutta, hometta, muuten vain ummehtunutta huoneilmaa, josta nenä varoittaa, että täällä ei ole hyvä oleskella? Sitten suit sait vuoristoilmaa purkista ja kaikki hyvin! Vessatuoksut ymmärrän noin niinkuin kyläilytilanteissa tms., mutta arkikäyttö perheen kesken on minusta hiukan huvittavaa.
Olet varmasti oikeassa tuoksujen kulttuurisidonnaisuudesta, nenä tottuu tiettyihin tuoksuihin ja myös haettu vaikutelma vaihtelee. Mutta suuret ovat mieltymyserot kulttuurien sisälläkin, sen voi jokainen havaita vaikkapa hajuvesiosaston tarjontaa tutkiessa… siinäpä yksi syy lisää olla kuljeskelematta tuoksupilvessä ympäri kyliä! 🙂