Huhtikuu oli kuukausi, jossa vaatekaappiin tuli yksi uusi vaate, mutta tekstiilijätteen määrä oli isompi kuin kertaakaan tämän seurannan aikana. Ensin ostos: löysin vaaleankeltaisen neuleen, jollaista olin etsiskellyt jo pidemmän aikaa. Ei siis tullut täydellistä ostolakkoa tässä kuussa, mutta olen hankintaan hyvin tyytyväinen.
Sen sijaan poistuneiden tekstiilien määrä on yllättänyt. Kaapista on lähtenyt rikkinäisiä sukkia monta paria. Olen myös heittänyt rättejä roskikseen. Mielestäni rättien peseminen on ihan fiksua, mutta näin keväisin syntyy sellaista sotkua, jota ei kannata ruveta enää pesemään. Sitä syntyy, kun putsaa parvekelaatikoita, vaihtaa kukkamultia ja pesee autoa. Olen kuitenkin antanut rättien kuivua ennen kuin olen pannut ne pois, joten mukana on vain tekstiilin paino.
Isoin osa tekstiilijätteen painosta tulee lasten talvivaatteista, etenkin yksistä toppahousuista. Ne kulutettiin yhdessä talvessa niin loppuun, ettei ole mitään järkeä säästää niitä enää pienemmälle sisarukselle. Yksi polvi paikattiin jo kertaalleen, ja mutta lisäksi reikää löytyy takamuksesta, toisesta polvesta ja lahkeista. Ei sellaisia ole mitään järkeä kierrättää enää minkäänlaiseen käyttöön, ei edes ”mökkivaatteeksi”, sillä lapsi kastuu ne yllään. Tuollaiset housut painavat lähes puoli kiloa. Heitin myös yhdet (haisevat) lastenkengät roskiin, ja niissä oli mukana tekstiiliä. Päätin kuitenkin jo projektin alussa, että en laske kenkiä mukaan, sillä todellisen tekstiilin määrää on niissä mahdoton arvioida. Toisaalta kenkien sisällyttäminen vääristäisi tulosta, koska pohjat ovat painavat, enkä jaksa ruveta preparoimaan jokaista kenkäparia, jonka heitän pois.
Ensi talvena ostan kulutuskestävimmät toppahousut, jotka löydän.
Edellä mainitut kengät poisluettuna huhtikuussa 2018 tekstiilijättä kertyi meillä siis 958 grammaa, siis lähes kilon verran. Vertailun vuoksi viime joulukuussa heitin roskiin vain yhden pesupussin, joka painoi 16 grammaa. Tässä näkee, miten vasta pidemmällä jaksolla alkaa koko totuus paljastua. Muutaman kuukauden perusteella olisin arvioinut tekstiilijätteen määrän paljon pienemmäksi, mutta sitten tulee väliin tällaisia reilumpia jaksoja. Olen seurannut tekstiilijätettämme nyt tasan puoli vuotta, ja yhteensä sitä on kertynyt n. 1,8 kiloa. Laskennassa on mukana yksi aikuinen ja kaksi lasta.
Olen miettinyt, pitäisikö tuottamani tekstiilijäte kierrättää esimerkiksi Reccin kautta. Nythän nuo rikkinäiset sukat sun muut poltetaan energiaksi. Mutta olen päätynyt siihen tulokseen, että polttaminen on ihan ok. Ensinnäkin jätteen määrä on edelleen mielestäni varsin vähäinen. Kaikki poistetut tekstiilit ovat siinä kunnossa, ettei niistä ole uudelleen käytettäviksi. Siksi esimerkiksi Recci kierrättäisi ne jonnekin, jossa tekstiileistä tehdään erilaisia eristeitä, imeytysmattoja ynnä muuta teollisuuden tarpeisiin. Tämä tapahtuu toimitusjohtajan mukaan Saksassa.
Jonkun asiantuntijan pitäisi nyt tulla tänne kertomaan, onko logiikkani virheellinen, mutta mielestäni tuntuu turhalta, että reikäiset sukkani matkustaisivat vielä saksaan, ennen kuin ne käytetään uudelleen. Epäilen, että on energiatehokkaampaa vain pistää ne roskikseen poltettavaksi. Mutta tämä on siis arvelua, en tiedä miten asian voisi selvittää. Fakta on kuitenkin se, että kodissamme on sekäjätteen lisäksi lasin, paperin, kartongin, biojätteen, pullojen, elektroniikkaromun sekä ongelmajätteiden lajittelu käynnissä, ja lisäksi on vielä uudelleen käyttöön menevien kirpparivaatteiden keräys. En tiedä, mihin perustaisin vielä yhden kierrätysjakeen lajittelupaikan kodissamme.
Joku ympäristöasiantuntija kertoi, että jätteitä ei sinänsä tarvita energiaksi, vaan polttaminen on vain keino päästä niistä eroon. Itse olen järkeillyt, että on parempi toimittaa tekstiilit uusiokäyttöön vaikka Saksaankin. Jos tekstiilijätettä saadaan kerättyä Suomessa, ehkä ilmestyy toimija, joka alkaa jatkojalostaa niitä myös täällä. Siksi olen itse vienyt käytöstä poistamani tekstiilit Recciin.
Ei niitä tekstiilejä varmaankaan tarvita energiantuotantoa varten, mutta tuo pohdintani liittyi siihen, onko ekologisempaa, että tekstiilini päätyy poltettavaksi muutaman kilometrin päähän, vai onko ekologisempaa että se kuljetetaan toiseen maahan uusiokäyttöön. Tästä minulla ei ole faktatietoa saatavilla, mutta koska tekstiilijätteen määrä on minulla niin pieni, olen järkeillyt että pienempi hiilijalanjälki syntyy siitä, että se poltetaan energiaksi. Jos tuottaisin vuodessa sen parikymmentä keskimääräistä kiloa, niin sitten asia olisi ehkä toisin.
On todellakin ihan ok laittaa polttoon nimenomaan loppuun kulutettuja vaatteita. Esim. ulkoiluvaatteessa kangas iän myötä kuluu ja hapristuu eikä aja enää tarkoitusta. Meillä tosin polttoon päätyy tällä hetkellä ainoastaan nuo moneen kertaan käytetyt ja pestyt rätit. Kaikesta muusta on syntynyt jotakin, jos ei muuta, niin sitten niitä rättejä. Säilytyskoreja haluaisin kokeilla tehdä joku kerta vanhasta vaatteesta, mutta sellaista akuuttia tarvetta ei ole. (Tai no ehkä sittenkin olisi eteisen tuulikaapin suhteen…) Lapsi on sen verran pieni, että hänen vaatteensa on pystynyt kierrättämään toisille lapsille lähes poikkeuksetta, vaikka monet olleet jo valmiiksi käytettyjä. Kun lapsi kasvaa, niin sitten vaatteessakin näkee selkeästi sen loppuun kulumisen. Olen jotenkin niin syvälle vihkiytynyt tähän asiaan, että se tekstiilin jatkokäyttö menee elämäntavasta ja harrastuksesta. Haluan kuitenkin sen jämätekstiilin nimenomaan käyttöön, eli en yleensä tee mitään hetken mielijohteen käsitöitä, jotka sitten jäisivät nurkkiin käyttämättömänä pyörimään. (Ja edelleenkin vähän spesiaalimmat jutut teetätän tutulla ompelijalla). Miehelläni on edelleen valtava sukkavarasto, eli esim. hänen kaikkia rikkinäisiä sukkiaan en parsi vaan kerään yhteen isompaan projektiin tai hyödynnän esim. siivouksessa, koska vähemmälläkin määrällä sukkia pärjää ja muutoin huonokuntoiseksi ja epämukavaksi kulunutta sukkaa ei enää kannatakaan lähteä parsimaan. Eli parsintaan menee vaan muutoin hyväkuntoiset sukat. Eteisessä on kangaspäällysteinen laatikko, jonka päällä voi myös istua. Sinne heitän rikkinäisen tekstiilin puhtaana odottamaan käsitöitä/jatkokäyttöä. Jos kyseessä on vaate, joka vaatii vain pientä paikkausta, ripustan eteisen kaapin (siivouskomeron ovi) oveen hengariin. Näin se pistää heti silmään ja vaate tulee korjattua. (Enkä voi rueta kasaamaan hengarille suurta määrää projekteja, koska eteisestä tulis heti tunkkainen ja epäkäytännöllinen. )Pitempiaikaiset projektit, jotka vaativat hieman tilaa – kuten pitsi-tylli-tilkkuhameet ripustan makuuhuoneen katonrajassa olevaan vaatetankoon, johon ne on helppo asettaa jo suunnittelu- ja mallailuvaiheessa. Eli ne on aseteltu ns. hukkatilaan, mikä ei tule muun päivittäisen toiminnan edelle. Jos tanko alkaisi olla täysi, tietäisin, että nyt on viim. aika saattaa projekteja loppuun. Täällä päin on Taitokortteli, jossa on aika ajoin myös erit. vanhojen lakanoiden keräyksiä. Lakanat menee matonkuteeksi. Sinne on tarkoitus myöhemmin viedä lakanat, jotka alkaa kulua puhki ja joita ei viitsi enää mökillekään ”dumpata”. Hyväkuntoiset vaatteeni, jotka ovat väärän kokoiset ja joille en nää tuunaustarvettakaan vien usein Fidalle tai Konttiin. Värjättävät vaatteet ovat pesuhuoneen pyykkikaapin suljettavassa korissa ylimmällä hyllyllä, eivätkä tule näin viikottaisen pyykinpesun ”tielle”, mutta ne on helppo ja nopea kasata siitä kun värjäyshetki koittaa. Systeemi elää ja jalostuu koko ajan. En odottaisi, että kaikki ryhtyisi näin ”totalitaariseksi” tekstiilikierron suhteen mutta haluan enemmänkin haastaa itseäni, mihin tekstiili taipuu ja että tulen silti käyttämään tuotosta/säilyttäminen ja miten tähän istuu kerran viikossa tavaran vähentäminen ja niin edelleen. Se on semmoista ”laatuaikaa” kotona, ehkä sitä samaa, kun joku toinen haluaa lähteä kiertelemään kauppoihin. 🙂
Kuulostaa siltä, että olet todella hionut tekstiilien kierrätyksen huippuunsa! Tuo vaatii kyllä todellista harrastuneisuutta, ja nostan hattua sekä taitojen että viitseliäisyyden suhteen! Täytyy sanoa, että ekojalanjälkesi tältä osin on olematon. Mahtava juttu!
Huhtikuussa ostin kesäksi suunnitellusti Ten Pointsin mustat Frida kengät. Muita ostoksia ei ollut. Poistoja oli kolme: kahdet loppuunkäytetyt liivit ja moneen kertaan parsitut villasukat. Poistamista harjoittelen edelleen. Poistot päätyivät sekajätteeseen, polttoon, metalliosat irroitin metallinkeräykseen.
Minä en ole jaksanut vetoketjuja irrotella. Tosin ei niitä ole juuri ollutkaan kuin niissä housuissa.
Huhtikuussa ostoksia 0. Tyttärelle ostin alusvaatteita ja muuta tarpeellista mutta itselleni en siis mitään.
Onnittelut nollakuukaudesta!
Huhtikuusta piti tulla nolla-kuukausi mutta toisin kävi. Ostin Gantin mustan (ja toivottavasti laadukkaan) perus-bleiserin puoleen hintaan, rahaa meni 149 euroa. Aika ajoin on tarvetta vähän siistimpään pukeutumiseen, joten käyttöä tälle tulee. Entinen Filippa K:n jakku on vielä kaapissa mutta on se vähän turhan nafti kokonsa puolesta.
Minulla on Gantin vaatteista ristiriitaista kokemusta. Olen ostanut hyvälaatuista, mutta myös helposti nukkaantuvia vaatteita. Aiemmin sitä suosin, mutta tuo laadun epätasaisuus on vähän ruvennut häiritsemään. Toivottavasti jakku osoittautuu laadukkaaksi!
En ole aikaisemmin hankkinut Gantilta mitään ja vähän ristiriitaista tietoa löytyi netin kautta. Gantilla näyttää olevan useampi mallisto (Gant, Gant Rugger, Gant Diamond G), mahtaisiko sillä olla merkitystä laatuun, joskus näin on. Kankaassa on villaa 43%, olettaisin, että se on hyvä asia mutta jos jakku osoittautuu huonolaatuiseksi niin jää viimeiseksi hankinnaksi kyseiseltä merkiltä. Näin se yleensä menee, sorry vaan valmistajat. 🙂
Teen itse ihan samaa, eli laitan loppuunkulutetut sukat suoraan sekajäteroskikseen ja polttoon. Isomman satsin vaatteita voisin toimittaa erikseen esim. Reccin kaltaiseen paikkaan, mutta yksittäisen vaatteen kohdalla en vain saa sitä tehtyä. Vaiva on arjen kiireissä liian suuri suhteessa siihen, kuinka paljon (eli vähän) koen tuon merkitsevän. Panostan mieluummin vaikka siihen, että hankin vähemmän uutta tavaraa – siitä ympäristökin käsittääkseni hyötyy enemmän.
Huhtikuussa ostin sukkaparin ja kirppikseltä t-paidan. Oli kiva ostaa käytettyä, tekisinpä sitä useammin! Paitakin on todella päheä ja nousi heti lemppariksi.
Olen mietiskellyt sitä, että toivoisin tekstiilin kierrätettävän uudeksi kankaaksi, mutta ilmeisesti tällaista uudelleen käyttöä on tosi vähän. Onko se sitten syy ettei keräyksiä niin paljon ole, vai seuraus siitä, että materiaali on huonosti kierrättyvää? Olen vienyt vanhoja farkkuja Finlaysonille. Pitääkin tiedustella heiltä, pystytäänkö siellä kierrättämään myös elastaanifarkkuja vai ei.
Huhtikuu oli hullu kuu – olen onnellinen, että ohi on. Ostin collegepuseron ja perusteena oli oikeastaan vain, että oli nätti. Tai no ei mulla ole ainuttakaan vastaavaa ja kivasti se käy farkkujen kanssa, eli puoliksi harkittu ostos, sanoisin.
Omassa vaatekaapissa ei tapahtunut muutoksia huhtikuussa. Lapsilla pientä ulos, pääasiassa kierrätykseen, jotain loppuun kulunutta roskiin ja isompaa tilalle. Pääosin on saatu hankittua käytettynä, ihan muutama pukine on tarvinnut ostaa uutena, kun sopivaa ei muuten löytynyt. Kaiken kaikkiaan oon melko tyytyväinen kokonaisuuteen.
Huhtikuussa vaatekaappi kasvoi viidellä tuotteella; sain puuvillaiset säärystimet ja ostin lahjakortilla collegepaidan, lisäksi ostin jumppahousut, punotun pikkulaukun kesäksi ja kaupunkilenkkarit. Rahaa kului 255,40€. Etenkin collegepaita ja jumppahousut ovat olleet jo monesti käytössä.
Pois heitin kulahtaneet talvikengät (joille seuraajat hankin jo marraskuussa, mutta en ottanutkaan vielä tänä talvena käyttöön) ja sandaalit, joista en ole millään halunnut luopua vaikka ne on jo puhki kulutettu eivätkä enää korjattavissa.
Lisäksi huhtikuussa tuli käytettyä ompelupalvelua. Saumasta ratkenneet ulkohousut korjattiin ja silkkimekkoa muokattiin istuvammaksi. Tälle vuodelle onkin tavoitteena kiinnittää enemmän huomiota vaatehuoltoon ja hyödyntää ammattilaisten palveluja.
Itse pidän kierrätyskassia vastehuoneessa Recciä varten.