Äh. En ole ihan varma miten tässä on päässyt käymään näin. Menin pari päivää sitten vinttiin etsimään pari tavaraa ja havahduin siihen kiistattomaan tosiasiaan, että vintti on umpitäynnä. Siis niin täynnä, että siellä hädin tuskin mahtuu kulkemaan ja kääntymään, tavaroita on vaikea löytää ja lattia on täynnä röykkiöitä. Olinkin sopivasti juuri äskettäin selostanut webinaarissa, miten suuret tavaramäärät näkyvät siinä, että kaikki varastotilat ovat niin täynnä ettei niihin enää mahdu uutta säilytettävää ja sen vuoksi tavarat alkavat pursuilla oleskelutiloihin. No juu. Positiivista tässä on se, ettei kukaan ainakaan erehdy vahingossa kuvittelemaan, että blogin kirjoittajalla olisi täydellinen koti…

Vinttikomero on suorakaiteen muotoinen. Leveyttä on ehkä 1,5 metriä ja pituutta arviolta 4 metriä. Lattiapinta-alaa on siten noin 6 neliötä. Suunnilleen puolessa välissä katto alkaa viettää, niin että täysi korkeus on vain osassa koppia. Vintissä on kolme tavallista, siistiä kaappia (ne olivat huoneistossa kun muutimme, ja ne siirrettiin tarpeettomina vintille), joissa kahdessa on hyllyt ja yhdessä vaatetanko. Kyseessä on siis kaikilla mittareilla äärimmäisen tavallinen vinttikomero.

Täydellistä inventaariota odotellessa listaan tähän ne tavarat, jotka varmuudella tiedän vintissä olevan. Ensimmäinen kaappi on fiksusti täytetty, siellä majailee joulukoristeet ja mehumaija. Toisessa kaapissa on talvitakit. Kolmas sen sijaan on täynnä paperia. Mitä paperia – en tiedä. Ainakin vanhoja opiskelumateriaaleja, mutta varmasti paljon muutakin. Sen lisäksi siellä on epämääräistä rojua, käsittääkseni lähinnä muille kuuluvia tunnepitoisia tavaroita, joita en ole saanut heittää pois. Kaappien päälle on pinottu astioiden alkuperäislaatikoita. Olen kirjoittanut tarkemmin täällä, miksi niitä säästelen. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että pinot hipovat kattoa, ja sieltä meinaa jatkuvasti tipahtaa jotain päähän.

Kaapit ovat ihan paikallaan, ja ne moninkertaistavat vinttikomeron vetoisuuden. Varsinainen ongelma on kaikki ne tavarat, jotka ovat tällä hetkellä lattioilla tukkimassa tilan. Sieltä löytyy lukuisia matkalaukkuja, metritolkulla vanhaa lundiaa, asunnosta poistettuja ovia ja muutamia pahvilaatikoita. Sitten on puutarhatuoleja, käytöstä poistettuja leluja ja niitä iänikuisia pakkausmateriaaleja. Ja kaiken seassa seikkailee erinäisiä epämääräisiä tavaroita: koripallo, lasten haalareita, naulakko, vanha kenkähylly ja niin edelleen…

Luulisin, että tilanne on varsin tyypillinen. Se on myös päässyt kehittymään vähitellen. Aluksi kaikki oli ihan hyvässä järjestyksessä ja väljästi, mutta sitten tavaraa on ruvennut kertymään. Koska oikeastaan mitään ei ole heitetty pois, tila on vain vähentynyt. Kunnes nyt ollaan siinä pisteessä, että asialle on tehtävä jotain. Tai oikeastaan ei sille varmaan olisi pakko tehdä yhtään mitään, mutta tilanne ärsyttää minua. Ensinnäkään en halua säilytellä tavaroita, jotka ovat tarpeettomia, arvottomia ja pahimmassa tapauksessa käyttökelvottomia. Keksin varmasti niille neliöille parempaakin käyttöä. Toiseksi inhoan sitä, että en helposti löydä etsimääni. Sen sijaan tykkään siitä, että tiedän missä kaikki tavarat ovat, ja pääsen niiden luokse helposti.

Näyttää siltä, että tästä on tulossa samanlainen projekti, kuin taannoinen arkistointiprojektini oli (tsekkaa kategorioista ”arkistointi”, niin löydät aiheeseen liittyvät postaukset). Tässä tosin menee varmasti kauemmin. No, lähtöpiste on nyt ainakin selvillä.