Aahhahhaa. Kaikkeen sitä ihminen sitoutuu. Kuten pitämään julkisesti kirjaa vaateostoksistaan sen jälkeen, kun on ensin julistanut ettei osta mitään koko vuonna. Nyt ei kuulkaa ole ollut lakosta tietoakaan. Mitäpä sitä asiaa kiertelemään, paljastetaan nyt koko totuus kertaheitolla. Toukokuussa ostin:
- Kolmet farkut, kaikki 99€ kappale
- 2 samanlaista t-paitaa Uniqlosta, yhteensä n. 16€
- Uniqlon hame n. 24€
- Uniqlon hellehattu n. 16€
- Mujin pellavainen mekko/tunika n. 40€
- Tod’sin kävelykengät 95€ (käytetyt)
Noin hinnat johtuvat siitä, että ostohinta oli jeneissä. Sitten kootut selitykset. Suurin syy tähän on Tokio. Reilu viikko ennen lähtöä parhaiden farkkujen polveen tuli reikä. Toiseksi parhaat farkut olivat yhä ehjät, mutta nekin niin kuluneet, että polvi voisi mennä puhki milloin tahansa. Tarvitsin farkut mukaan matkalle, joten ostoksille oli pakko lähteä. Löysin yhdet hyvät, mutta niissä oli liian pitkät lahkeet. Lyhennys kuului hintaan, ja liike lupasi ne valmiiksi ennen matkaa.
Intuitioni sanoi, että aikatauluun ei silti ole luottamista, joten lähdin varmuuden vuoksi vielä uudestaan kaupoille ja löysin toisesta liikkeestä vielä kahdet; tavalliset kapealahkeiset ja toiset ”jegginssit”, eli farkkukankaiset leggins-tyyppiset. Inhoan farkkujen ja housujen ostamista ylipäätään niin paljon, että jos onnistun kohtaamaan hyvin istuvat ja oikean väriset, ostan aina. Edellisen kerran olen ostanut kahdet uudet farkut vuodenvaihteessa 2015-2016, ja noita ostoksia olenkin siitä asti pitänyt viikoittain, käyttökertoja on tullut molemmille varmasti yli 100. Näköjään pari vuotta aktiivikäyttöä riittää nykyfarkuille, joten näillä uusilla farkuilla pitäisi taas pärjätä pari vuotta eteenpäin. Intuitioni oli muuten oikeassa, lyhennys ei ehtinyt valmistua ennen matkaa, joten varmuuden vuoksi ostetut kahdet lisäfarkut osoittautuivat tarpeellisiksi. Otin toiset niistä matkalle mukaan.
Sitten se matka. Sanotaan muuten näin alkuun, että japanilaiset tuntuvat rakastavan shoppailua. Tokion keskustassa on valtaisia ostoskeskuksia useampia, ja niissä kaikissa käy kova kuhina. Naiset ovat keskimäärin todella elegantteja, sellaiseen rentoon mutta huoliteltuun tyyliin. Jouduin heti vaikutuksille alttiiksi, sillä muoti oli varsin erilainen kuin Suomessa, ja näytti minusta kaikkiaan tosi kivalta. Sitten tuli vastaan Uniqlo – edullinen, monipuolinen ja japanilainen vaatemerkki.
Olin liikkeellä kaverin kanssa, ja täytyy sanoa, että hyvä matkafiilis, nuo muotivaikutteet, seura ja Uniqlon halvat hinnat mursivat ostolakkoni helposti. Uniqlossa myytiin juuri sellaisia vaatteita, joita näki kaikkialla kaupungilla, eikä ostolakosta muistuttavan järki-minän heiveröisestä vastustelusta ollut hyötyä. Keräsin läjän kaikkea kivaa, ja suuntasin kohti sovituskoppia. Kävi kuitenkin (ostolakon kannalta onneksi) ilmi, että japanilainen ruumiinrakenne on aika erilainen tällaiseen juurevaan pohjoismaiseen verrattuna, ja puolet vaatteista ei istunut ollenkaan. Ostin lopulta hameen, pari paitaa ja hatun. Tax freen kanssa hinta jäi todella maltilliseksi, noin 56 euroon. Näistä ostoksista t-paidat olivat ostoslistalla, hame ei mutta tykkään siitä muuten kovasti. Hatut ovat sen sijaan aina vähän kyseenalaisia. Tämän ostin siksi, että ostopäivänä oli kova paahde, mutta lopulta en sitten tarvinnutkaan hattua loppumatkan aikana. Pidän hattuja kesäisin, mutta toistaiseksi säät eivät näytä täällä kovin aurinkoisilta… Joten jos miettii esimerkiksi sitä 30 käyttökertaa, hattu pitää omistaa monta vuotta, ennen kuin tarvittavat käyttökerrat tulevat täyteen. Toisaalta, miksi ei omistaisi jotain loppuelämäänsä? Edellisen hellehatun ostin vuonna 2011. Ei ole aikomustakaan luopua siitä.
Vähän Uniqloa vastaava episodi tapahtui pari päivää myöhemmin, kun löysin Mujin liikkeen. Luonnehtisin, että kyse on japanin Ikeasta, joskin painotus on enemmän päivittäistavaroissa ja vaatteissa, kuin huonekaluissa. Mutta Mujin yksinkertainen design miellyttää silmääni, ja hinnat olivat jälleen edullisia. Pellavainen hellemekko, jonka sieltä ostin, oli nappilöytö. Jos Uniqlon ostossekoamista oli vähän vaikea järkevästi selittää, nyt löytämäni mekko oli ollut ostoslistalla jo pari kuukautta. Siinä oli kaikki vaaditut ominaisuudet: kirkas väri (sininen), luonnonmateriaali, väljä ja rento leikkaus, sekä muunneltava malli (toimii sekä vyön kanssa että ilman, menee sekä mekkona että tunikana farkkujen päällä). Tämän olisin ostanut myös Suomessa, jos olisi sattunut tulemaan vastaan. Tämän ostoksen voin raportoida täydellisen hyvällä omalla tunnolla.
Olin jo kirjoittanut tekstin tähän saakka, kunnes listan viimeinen ostos tapahtui toissapäivänä. Facebookin kirppiksellä oli myynnissä täsmälleen oikean kokoiset, väriset ja malliset kengät, jollaiset myös olin suunnitellut jossain vaiheessa ostavani. 95€ tuntui hurjalta hinnalta käytetyistä kengistä, mutta puoliso valisti, että uutena sama pari maksaisi 320€. Kengät olivat lähes uutta vastaavassa kunnossa, niitä oli pidetty vain pari kertaa. Ei venymiä, kulumia, tahroja tai muutakaan vikaa. 70% alennus ratkaisi ostopäätöksen. Ei minulla olisi varaa monen sadan euron kenkiin, mutta rehellisyyden nimissä tykkään kyllä pitää sellaisia. Nyt sain täydelliset kengät ja vieläpä käytettyinä. Siihen mennessä, kun ilmat käyvät kävelykengille liian huonoiksi 30 kertaa on luultavasti jo tullut täyteen, ja käyttöikää riittää vielä ensi vuodelle ja ehkä pidemmällekin.
Olen toukokuun aikana kerryttänyt kaappiini enemmän vaatteita kuin tammikuusta huhtikuuhun yhteensä, samoin olen käyttänyt rahaa moninkertaisesti. Myönnettävä on, että tämä ostolakkoperiaate kyllä harmitti tuolla reissussa. Sen kerran kun matkalla on, eikä mitään saisi ostaa! Toisaalta vaikka päästin kovimmasta kontrollista irti, takaraivossa säilyi silti ajatus siitä, että nyt rikon sääntöjä ja ostelen vaikka ei pitäisi. Tämä hillitsi ostostelua kyllä. Ilman tätä projektia mikään ei olisi hidastanut minua, ja olisin nauttinut jokaisesta alennusmyynnistä täysin siemauksin. Nyt oikeutin ostostelua mielessäni mm. sillä, että ostan sellaista mitä ei oikeasti Suomesta saa, sekä sillä, että ostin nimenomaan japanilaisia vaatteita. Ajattelin, että olisi hulluutta matkustaa Japaniin ostamaan amerikkalaisia vaatteita (vaikka mieli kyllä teki, uskokaa pois.) En edes väitä, että selitykset olisivat vedenpitäviä, mutta kuvailen vain omaa ajatusprosessiani, ja miten tämä tavoite olla ostamatta minussa vaikuttaa.
Edessä on kesäkuu, ja vakaa tavoitteeni on olla ostamatta yhtäkään vaatetta. Tässä tarvitaan selkeä kurinpalautus, koska ennakoin jo valmiiksi, että heinäkuun matkailu tuo taas vastaan sekä ostohaluja että -tilaisuuksia. Jos jonkin asian olen oppinut tämän vuoden aikana, niin ainakin sen, että ostamatta jättäminen on lopulta paljon vaikeampaa kuin etukäteen ajattelin.
Mutta tämän kaiken tilityksen jälkeen haluan kuulla miten teillä menee! Toivottavasti paremmin kuin minulla? Onko siellä yhtään turnausväsymystä ilmassa? Vai pitääkö nollalinja edelleen? Kertokaa kertokaa!
Toukokuu: 0 euroa. Kuten oli helmi- ja huhtikuukin.
Tälle suoritukselle voi nostaa hattua!
Toukokuun lopussa tilasin t-paidan, joka on yhä saamatta. Epäilen, ettei se istu päälleni niin hyvin kuin toivon eli toukokuuhunkin tulee nollalinja.
Nyt kesäkuussa ilmeisesti ostan itselleni yhdet caprimalliset kesähousut, vaikka kehtuuttaa, niin tiedän niille tulevan käyttöä. Samoin eräät espadrillot, edellisiä olen pitänyt usean vuoden niin paljon, ettei ne enää käy siistimpään menoon. Ne ovat jalkaani niin täydelliset, etten muita merkkejä ja malleja edes harkitse.
Ja jos saldotaan viisi ekaa kuukautta, niin 0 kpl, 0 euroa.
Minä teen samaa – jos löytyy merkki jonka vaatteet tuntuvat sopivan, etsin uusia ensimmäisenä sieltä. Näistä esimerkiksi Eccon kengät ovat yleensä hyviä, samoin Tommy Hilfigerin farkut istuvat minulle.
3 paria kesäsukkia ja yksi urheilujoukkueen paita, hinta yhteensä n. 30 euroa. Käyttöä tulee varmasti. Mutta olen huomannut, että uusien vaatteiden hankkimisessa se, tuleeko uudelle vaatekappaleelle käyttöä on vain puoli totuutta. Usein uusi vaate tulee kyllä käyttöön, mutta toisesta päästä jokin vanhempi, ja aiemmin ihan kelpotuntuinen vaate jääkin käyttämättä ja loppujen lopuksi aktiivikäytössä olevia vaatteita on koko ajan suuin piirtein yhtä monta kappaletta.
Hyvä pointti. Mietin esimerkiksi noita farkkujani. Niistä ne rikkinäiset menivät nyt mökille, koska siellä tarvitsee farkkuja eikä reikä polvessa haittaa mitään. Mutta ne toiset kuluneet? PAhoin pelkään että niiden käyttötiheys tulee uusien ostosten myötä laskemaan radikaalisti, ellen tee periaatepäätöstä käyttää niitä ensin loppuun.
En ole varsinaisesti ostolakossa, mutta seuraan tämän vuoden vaateostoksiani. Ostin kesävaatteiksi maksimekon, kaksi valkoista t-paitaa ja kahdet alle sopivat nudet liivit. Rahaa meni noin 100e, mekko oli käytetty ja liivit löytyivät törkeästä 80% alesta. Kaikki ehdottomasti tarpeeseen, kaksi viime kesää on mennyt joko raskaana tai imettäessä, joten uusia ehjiä vaatteita oli tarpeen hankkia. Uskon että näillä ja vanhoilla sitten pärjäänkin syksyyn.
Sinä nyt toki olet julkisessa ostolakossa ilmeisesti koemielessä, mutta muutoin en näe mitenkään pahana noita ostoksiasi. Hyvätkin vaatteet hajoavat joskus, ja silloin pitää käytännössä hankkia uusia. Ja minusta nimenomaan silloin kun jotain mieleistä ja sopivaa löytää, niitä kannattaa hankkia useampia. Se ehkäisee hyvin ”pakko hankkia vaan jotain äkkiä”-tilanteita. Samoin hellehattu lukeutuu Suomessa vähän kategoriaan ”harvoin käyttöä, mutta silloin kun on, se on melkein pakollinen”.
Uniqlon verkkokauppa muuten toimittaa Suomeenkin, olen sieltä neuleita joskus katsellut. Olen kuitenkin jättänyt ne kauppaan, syynä juurikin epäilys tuosta mainitsemastasi japanilaiselle ruumiinrakenteelle sopivasta mitoituksesta.
Minä ostin Berliinistä Uniqlon neuleita ja otin koon M, kun yleensä olisi S.
Minusta tosi monet neuleet ja t-paidat näyttävät kuvassa aavistuksen verran lyhyiltä, jos ajatellaan että niistä hakisi semmoista rentoa tyyliä. Eli näyttivät enemmän sellaiselta ”twin set” tyyppisiltä lantion yläpuolelle jääville vaatteille. Onko käytännössä näin? (Vai ovatko mallit vain 180 senttisiä ja vaatteet perus 165-pätkälle ihan normaaleja..?)
Minulla on lyhyt selkä ja pitkät jalat ja totta; neuleet jäävät aika lyhyiksi minullekin, mutta eivät häiritsevän ja värit ovat ihania. Ostin ruiskukan sinisen ja norsunluun valkoisen. Käytän usein alla jotain hihatonta toppia, joka saakin jäädä helmasta näkyviin, esim. reunapitsi. Hinta-laatusuhde on hyvä. Ovat ohuita merinovillaneuleita perus o-aukolla. Olisi ollut myös poolona ja veenä. Näitä voi pitää kesät talvet ainakin näillä Suomen kesäkeleillä. Kestaa myös konepesun. Suosittelen.
Itsellä on myös noita Uniqlon neuleita ja kokona L ja oon tosiaan 180cm pitkä eli superlyhyitä eivät ainakaan mun ole vaan hihatkin mulle hyvän pituiset (ja en tosiaan ole mikään tikkulaiha). Muista vaatteista oon yleensä ottanut M-koon, alushousuista sekin tuntuu olevan tosi iso..
Minulle ne olivat liian lyhyitä, mutta olen ennemminkin pitkäselkäinen ja lyhytjalkainen. Tykkään vähän pidemmistä yläosista muutenkin. Muuten ostin L-koossa, olen yleensä kokoa 38-40.
Kiinnitin huomiota tuohon farkkujesi kestoikään, noin 2v. Vaikka olisikin kovassa/jatkuvassa käytössä olevat farkut, niin mielestäni lyhyehkö elinkaari kuitenkin (tämä ei ole millään lailla moite käyttäjää kohtaan, vaan ihmetystä nykyvaatteiden heikkoudesta).
Sopivasti mekkein heti perään luin toisaalta suosituksen Varustelekan farkkujen naisten mallista. Tuolla toisaalla kehuttiin erityisesti Lekan farkkujen laajaa kokovalikoimaa ja se on kyllä TOSI kattava. Lisäksi farkut ovat kohtalaisen ekologisesti ja eettisesti tuotettuja, ainakin Lekan oman tekstin mukaan.
https://www.varusteleka.fi/fi/product/sarma-hamekansan-farkut-mustat/50846
Minä olen farkkujen hajottaja. Olen farkkutyttö joka pukeutuu 95 % ajasta farkkuihin. Ja kaksi vuotta kuulostaa käytössä minulla maksimiajalta jonka yksi pari voi kestää. Minulla käytössä hajoaa uusi ja vanha, vintage ja moderni, joustavat jegginsit ja paksu raakadenim. Kaikki. Hävyttömän kalliista superedullisiin. Enkä edes erityisemmin rymyä, elelen toimistotyöläisen siistiä arkea. Vertailun vuoksi hyvä ystäväni käyttää samojen brändien farkkuja, samankaltaisessa elämäntilanteessa kuin minä ja hän tuskaili kun farkkuja ei saa koskaan ostaa tarpeeseen uusia, kun ei niitä mokomia saa kulutettua puhki.
Minä olenkin vierittänyt syyn huonon laadun sijasta pääasiassa luisevan ruumiini ylle (oikeasti). En ole edes mitenkään erityisen laiha, mutta esimerkiksi persuksissa luut tuntuvat melko terävinä. Luulen, että olen tämmöinen mikroliikkuja joka koko ajan aiheuttaa vaatteille pientä hankausta, ja tähän kun vielä yhdistää terävät luut niin denim kertakaikkiaan hiutuu rikki. (Minulla tulee myös paitoihin selkeä tyyppireikä, mutta se onkin toinen tarina.)
Luulen, että kyse on elastaanista. Minulla farkut kuluvat puhki aina samoista paikoista. Ensin polvesta, ja jos jatkan pitämistä niin sitten takapuolesta. Kyse on siitä että kangas kertakaikkiaan ohenee ja kuluu puhki. Jos elastaania ei olisi, luulisin että farkut kestäsivät pidempään. Tosiaalta ilman elastaania ei saa sen mallisia farkkuja joita olen ostanut, joten tässä on vähän dilemma. Täytyy vilkaista tuota Varustelekan valikoimaa, minkä mallisia farkkuja sieltä löytyy. Tosin en liitä mielessäni Varustelekaa mihinkään trendien aallonharjalle 🙂
Nythän on ollut jo pidempään erittäin trendikästä, että kaiken ikäiset ihmiset esiintyvät farkuissa, jotka ovat juuri polvesta rikki. Lisäksi alle pitää pukea mustat verkkosukkahousut ja jalkaan korkkarit tai valkoiset tennarit. Hyvältä näyttää ainakin muiden päällä. Olen jopa suunnitellut raatelevani jotkut farkkuni polvista hajalle, että saisin saman lookin 😀 En nimittäin eläissäni ole saanut kulutettua farkuista polvia puhki. Miten te muut sen teette? Olen sentään käyttänyt lähes koko ikäni farkkuja. Ehkä minulla vaan on liian monet kerralla käytössä, joten käyttökertoja per yhdet ei kerry riittävästi, että ne saisi käyttämällä riekaleiksi.
Vyölenkkien vierestä olen sen sijaan saanut useammatkin farkut repeämään, koska minulla on paha tapa nostella valahtaneita farkkuja juuri vyölenkeistä ylemmäksi 😀
Kokeile pitää kaksia farkkuja kaksi vuotta putkeen vähintään 5pv viikossa. Tällä systeemillä nuo omani ovat hajonneet.
Pyöräily on mulla se joka hajottaa housut. Samaten kengät on kovilla, mikä on sääli. Mutta paras liikkumamuoto silti…
Toukokuun saldo: kahdet pikkarit, työhousut, kahdet puutarhahanskat = 20,50 euroa. Ihan olen tyytyväinen. Sain osa-aikatyön, joten hieman pitää olla siistimpää vaatetta yllä mitä kotona pyöriessä.
Puutarhahanskat voisi minusta jo melkein luokitella harrastusvälineeksi. VAikka teknisesti ottaen ovathan nekin vaate. Ja varmasti tarpeellinen puutarhassa 🙂
Uniqlo jos mikä aiheuttaa ostossekoamista! En Japanissa ole päässyt käymään, mutta Berliinissä, Pietarissa ja Moskovassa on lähimmät liikkeet, Pariisissa ja Lontoossakin on. Viime kesänä oltiin mieheni kanssa molemmat haljeta innosta, kun päästiin pitkästä aikaa Uniqloon Moskovassa, poistuttiin molemmat melkoisten kassien kanssa 😀 Muji on kyllä toinen, siellä herää aina halu järjestää kaikki pikkuesineet hiuspinneistä alkaen kauniisti laatikoihin.
Mujissa oli paljon mielenkiintoista. Nyt oli paljon pellavavaatteita, ja sovitin sielläkin yhtä puseroa, mutta ei sekään toiminut. Ihania lastenvaatteita oli myös paljon. Uniqlo oli kiintoisa kokemus, kaupan asettelu oli tosi erilainen kuin mihin olin tottunut.
Varoitus: lähin Muji on Tukholman Åhlensissa.
Tiedän minne suuntaan kun seuraavan kerran pääsen Tukholmaan.
Aaaa, Uniqlo ♥
Ostin Japanin liikeestä aikoinaan kolme heat tech (= lämmittäviä)- vaatetta: kaksi poolopaitaa ja leggingsit. Ihan mielenkiinnosta haluaisin kuulla, kuinka hyvin teillä on kestänyt Uniqlon vaatteet. Kaikki ostamani on vieläkin käytössä, tosin niissä alkaa olla vähän nukkaa/käytön jälkiä. Noin pari vuotta on ollut käytössä. Mä tykkään, kun Uniqlolla on ns. perusvaatetta, joka sopii hyvin muiden vaatekappaleiden kanssa.
Tämä kiinnostaa minuakin. Puolisolla on tiettyjä Uniqlon vaatteita, ja ne ovat kestäneet mutta puuvillaribbi ei ole mikään helpoin materiaali. Etenkin sen kestämistä seuraan kiinnostuneena.
Minun ostamani Uniqlon vaatteet ovat muistaakseni tekokuitua, mikäli oikein osasin kääntää japanin kielestä suomeen. Ainakin on akryyliä, sen tunnistin. Ne eivät ole kuitenkaan venähtäneet käytössä eikä langanpurkaumia ole. Muistan lainanneeni tuttuni collegepaitaa, joka oli ostettu myös Unqlosta. Ai että, kun se oli niin lämmin ja mukavan tuntuinen! Harmikseni en löytänyt kyseistä mallia myymälöistä enää. Jos sen joskus näen, niin ostan ehdottomasti!
Viikko sitten ostin sandaalit, harmikseni eivät olleet ihan sitä, mitä etsin, mutta saavat kelvata. Eilen ostin tekonahkaisen jakun ihan yllättäen, kun siihen törmäsin. Siitä tulee kyllä olemaan hurjasti iloa, edellinen vastaavaa virkaa tekevä jakku on vissiin viidentoista vuoden takaa…Ai niin ja ostinhan mä maanantaina yhdet trikoocaprit, jotka ehti jo kerätä kehuja 🙂 .
Kolme ostosta, ei paha.
Toukokuun vaateostokset 7 kpl + muut vaatelisäykset 0 kpl = 7 kpl
Vuoden alusta 10 + 5 = 15 kpl
Toukokuussa tein vaateostoksia tuplasti enemmän kuin alkuvuonna yhteensä. Kesävaatteiden esille ottaminen sai aikaan mieliteon päivittää yläosia vaaleammilla versioilla ja ostin kaksi t-paitaa, trikoopaidan ja neuletakin. Myös pari alusvaatetta uusin. Lomareissulta mukaan tarttui lisäksi huivi, ihan turha ostos mutta ihana. Se siitä shoppailulakon sisäistämisestä, mutta en ota tästä paineita.
Mulle kävi samoin niiden kesävaatteiden kanssa. Tässä on se hyvä puoli, että kesäkuuta on vielä 28 päivää jäljellä, joten parannuksen voi vielä tehdä!
Toukokuussa annoin itselleni luvan ostaa kesävaatteita. Olen ostanut t-paitoja, puuvillahousuja ja sandaalit. Ostin tehokkaasti, kaksi ostoskertaa ja suunnittelin etukäteen mitä oikeasti tarvitsen. Puolustelen ostoksiani vuosi sitten hankkimien vaatteiden huonolla laadulla. Voin käyttää niitä puutarhatöissä mutten enää ihmisten ilmoilla.
Toisinaan tunnen epätoivoa ”lakosta”. Mutta myönnän sekä aikaa että rahaa säästyneen, enkä tunnista tehneeni virheostoja.
Kesäkuussa tavoittelen ostoissa nollasaldoa. Juhannuksen kunniaksi ompelen valmiiksi keskeneräisen pellavamekon.
Minusta tämä on ollut erittäin kiinnostava projekti, koska tässä on pitänyt tutustua myös omiin ajatuksiin ihan uudella tavalla. Minä en ole ihan varma vielä tuosta rahan säästymisestä, epäilen että tänä vuonna vaatemäärä tulee olemaan pienempi ja ekologisempi (enemmän käytettyjä), mutta olen tainnut kompensoida sitten hinnassa, kun en ole juossut alennusten perässä kuten yleensä.
Jos ostoksensa tekee harkitusti, niin silloin siinä ei ole minusta ongelmaa. Ongelma on sellainen huvikseen shoppailu, jota myöhemmin selittelee itselleen. Siis juuri se, mitä harrastin Uniqlossa.
Toppi, T-paita, tunika ja kaksi trikoopaitaa yhteensä n. 150€. Ei siis mene tavoitteen mukaisesti täälläkään… En voi puolustautua kuin sillä, että olen ostanut harkiten klassista ja monikäyttöistä.
Mielenkiintoista kuulla Tokion matkastasi ja siitä herännestä ajatuksistasi!
Mulla on vielä yksi Tokio-juttu mielessä, palaan siihen. Mutta kiva kuulla että joku muukin on shoppaillut enemmän!
Toukokuun viimeisenä päivänä huomasin tarvitsevani ensi viikon seminaarimatkalle Keski-Eurooppaan siistit housut ja kesäkengät. Niinpä suuntasin luottoliikkeeseeni Isolle Roballe. Yhteensä n. 300 euroa.
Myös tämä ilmoitus helpotti kovasti 🙂 Kuten tuosta postauksesta voi laskea, pelkästään niihin farkkuihin meni tuo 300€ viime kuussa. Ja sitten vielä nuo muut päälle.
Toukokuussa ostin uudet työkengät (94 €). Suutari fiksasi vanhoja kympillä, ja nyt käytän uusia ja vanhoja vuoropäivin. Olen jo vuosia sitten lukenut, että jalkineiden pitäisi antaa levätä käytön jälkeen, mutta nyt vasta sain aikaiseksi toteuttaa sen niiden kenkien osalta, jotka ovat jalassa ylivoimaisesti eniten…
Saldo vuoden alusta: 5 ostettua vaatetta/asustetta/jalkinetta, 0 saatua ja 6 korja(ute)ttua/muodistettua. Tavoitteeni on, että kahden ensimmäisen ryhmän summa olisi alle 12. Tiukkaa tulee, sillä mielessä on monta tarvetta.
Mistä tuo luku tulee? Minulla ei ole tavoitteita, paitsi että tässä kesäkuussa teen kyllä kaikkeni ettei tulisi uusia ostoksia.
Seurasin jo viime vuonna vaaate- ja asustehankintojani, ja silloin niitä kertyi 12. Tämän haasteen myötä otin tavoitteekseni pärjätä tänä vuonna vähemmällä. Tosin myöhemmin totesin, että viime vuoden saldo olikin 14. ☺
Toukokuussa ostin pitkän paitapuseron ruåtsalaisen ketjuliikkeen asiakasillasta alennuksella ja kesämekon/tunikan &other storiesilta normihintaan, yhteensä 71,50€. Lisäsin toukokuun exceliini sarakkeen, johon merkitsen kyseisten vaatteiden käyttökerrat ja nyt niitä on kertynyt 5 ja 6 noille yläosille. Tämäkin olisi ollut mielenkiintoista aloittaa jo alkuvuodesta, mutta silloin en ollut vielä kuullut tuosta 30x käyttösäännöstä. Omasta mielestäni meni hyvin, joskin olisin pärjännyt ilmankin kyseisiä ostoksia. Lisäksi sain mustat pilli jegginsit.
Kosmetiikkarintamalla menikin sitten huonommin, mutta niistähän ei enää tarvitsisi raportoida, koska lopetit sen osa-alueen jo viime kuussa 😀 Kerrottakoon nyt kuitenkin, että sain siihen törsättyä 76,23€, mutta vastaavasti myös sain kosmetiikkaa 176€:n arvosta. Saatujen määrää seuraan vain ihan mielenkiinnosta sivusarakkeessa. Kiva nähdä, paljon sitä kertyy vuodessa.
Luulin, että selviäisin tämän vuoden vaatteista ja kosmetiikasta 2000€/vuosi, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että tulee sittenkin menemään noin 3000€ tänä vuonna.
Kirppistulot ovat olleet tähän mennessä 440€, joten vielä on matkaa siihen, kun lupasin rahoittaa tämän vuoden vaate&kosmetiikkaostokset kirppismyynnillä 😀
Saa tänne raportoida kosmetiikatkin! Minä en ole nyt pitänyt kirjaa niistä enää, joten en enää tarkasti muista. Itse asiassa tuntuu etten ostanyt mitään kosmetiikkaa, mutta sehän ei voi pitää paikkaansa… sen olen jo oppinut, että tämä fiilis ei ole totta. Ainakin ostin meikinpoistoliinoja, dödöä, mutta en muista mitään muuta ostaneeni. Hmmm. Kuulostaa epäuskottavalta! Toisaalta olen hyväksynyt sen että kosmetiikkaan menee se 50€ kuussa keskimäärin. Mutta ehkä tässä kuussa tosiaan ei mennyt tuon enempää, olen kai onnistunut täydentämään kaikki varastot kevään aikana niin, ettei millekään ole ollut tarvetta!
Joo, sulla on hiukan kirppiksellä kirimistä, jos meinaat tavoitteeseen päästä 🙂 🙂
Housuostoksille jouduin minäkin tässä kuussa. Aloitin herkkulakon huhtikuussa, koska vauvan kanssa valvottujen öiden aiheuttama väsymys sai tarttumaan vähän liian usein karkkipussin tuomaan lohdutukseen. Joten pistin itseni sokeristen herkkujen täyskiellolle. Täytyy myöntää, että lakon sivuvaikutuksena tullut painon putoaminen oli vähän yllätys, itse odotin enemmän energiatasojen kohoamista. Puolessatoista kuukaudessa painoa lähti kuitenkin viisi kiloa, ja nyt toissakesänä pitämäni kahdet leveälahkeiset housut ovat liian isot. Samoin kolmet farkut, jotka vielä alkuvuodesta olivat sopivat. Olen keikkunut kahden vaatenumeron välillä, riippuen aina vaatteen mallista ja nyt tuo viisi kiloa teki ilmeisesti sen, että tipahdin taulukossa sille pienemmälle koolle.
Tilalle ostin yhdet liehuvalahkeiset housut ja yhdet farkut. Kaikki löytyivät onneksi alesta, jos tämä paino nyt vielä tästä muuttuu, niin ei menetykset ole isoja. Oli vähän ristiriitaiset tunteet: isoiksi jääneet housut olivat lemppareitani ja yksiä farkkuja en ehtinyt montaa kertaa pitää, koska aloin odottaa vauvaa, mutta toisaalta oli kiva ostaa uudet siksi että oli laihtunut!
Mulle sanoi kerran yksi personal trainer että vaatekoko on noin 5kg. En tiedä onko tälle mitään tieteellistä perustelua vai oliko vain hänen oma kokemuksensa. Mulla on kaapissa tällä hetkellä pari sellaista vaatetta, että jos tuo 5kg lähtisi, ne olisivat taas täydelliset ja käytössä. Kenties sokerilakko olisi ratkaisu täälläkin!
Hei!
Komppaan tuota PT:tä, yksi kilo on noin yksi sentti ja yksi koko noin 4-5 senttiä eli yksi koko on noin 5 kiloa.
-Jutta-
Okei! Sitten muistin oikein. Se viisi kiloa voi joskus olla yllättävän kaukana…
Uniqlo on kyllä mahtava kauppa! Etsin sen aina käsiini kaikissa matkakohteissani. Toivottavasti jonain päivänä saamme sen Suomeen. Mielestäni ostolakko ei päde ulkomaanmatkoilla. Ainakaan jos matkustelee n. kerran vuodessa.
Itse en shopannut toukokuussa vaatteita, mutta mieli kyllä teki.
Mä en ajatellut vuoden alussa mitään erikoistilanteita, ajattelin että tällä setillä mennään koko vuosi. Mutta matkalla alkoi tuntua siltä, että olisi hauska shoppailla vaan huvikseen, siinäkin yksi asia, mitä kuvittelin ettei ikinä tapahdu. Rajoitin itseni nyt niihin japanilaisiin liikkeisiin, mutta olisihan siellä ollut vaikka mitä muutankin. Tosin onneksi kaikki oli niin kallista, että ihan hulluna ei olisi edes voinutkaan shoppailla. Kesälomalla on pari muutakin matkaa tiedossa, ja tiedän jo ainakin yhden asian, jonka aion ostaa. Tämä olisi tavallaan se ideaali, että ostaisi vain sellaisia vaatteita, joita on etukäteen miettinyt tarvitsevansa. Minusta tuntuu, että suurin ongelma shoppailussa on ne sellaiset heräteostokset, joita hankkii vaan huvikseen ja uutuuden viehätyksestä.
Tämä on kaksipiippuinen juttu; tavallaan vaatteista menee se tietty viehätys ja hohto, jos niitä on saatavana kulman takana. Muistan, kun opiskeluaikoina piti matkustaa Tukholmaankin vaateostoksille. Nykyisin siellä ei ole tarvetta käydä vaatekaupoissa, kun kaikki samat putiikit ovat Helsingissäkin.
Kolme t-paitaa Saksan reissulta a 3.99. Harmitti jälkeenpäin etten ostanut tupla määrää , koska ovat napakkaa trikoota, ei mitään lepsua halpiskamaa.
Ens vuonna jos menen samaan paikkaan lomailemaan ostan samasta kaupasta kaikki kesän trikoovaatteet…
Sullahan on nyt vuosi aikaa testailla, miten kestävät käyttöä ja pesua 🙂 Jos hyvin, siitä vaan shoppailemaan!
En ole ostolakossa, mutten mielestäni osta mitään turhaa. Toukukuussa reissussa ostin lippiksen, koska oli aurinkoista ja hellettä. Aluksi harmitti, että unohdin omani kotiin. Kotona oleva oli kuitenkin vähän rikki, joten se siirtyi lenkkikäyttöön ja uusi siisti on kaupunkikelpoinen. Eli hyvä näin.
Farkuista vielä. Minäkin käytän kaksia farkkuja putkeen ainakin sen 5 päivää, joten kyllä ne 2 vuodessa hajoaa. Minulla hajoaa haaroista, kun reidet hankaa yhteen.
Muistan tätä farkkukeskustelua käydyn täällä joskus ennenkin, ja silloin oli puhetta siitä että elastaani nykyisin heikentää farkkukankaan kestävyyttä. Mutta kyllä ihan fyysinen kulutus eli hankauskin kuluttaa. Mulla jalat roikkuu jotenkin kaukana toisistaan, eli reisistä ei hajoa mutta toisaalta ilmeisesti konttailen maassa ja muuten kulutan farkut aina polvista puhki.
Toukokuussa ostin rintsikat (19,90€ ja tarpeeseen, mulla ei ollut olkaimettomia, jotka oikeasti pysyisivät ylhäällä) ja pari perustoppia (15€, olisin kyllä pärjännyt ilmankin, mutta ärsytti, kun tietyn väriset on aina pesussa).
Hyviä alusvaatteita ei tarvitse perustella koskaan. Nuo perustopit ovat vähän samaa osastoa. Siis pärjäisihän sitä ihminen todella vähällä jos olisi pakko, mutta on vaan kätevämpää, jos vaatteita on vähän enemmän.