Huuh, nyt on tilinteon hetki viime vuoden vaatteiden osalta. Tämä kirjoitus on yhtä paljon selonteko itselleni kuin teillekin. Taitaa tulla pitkä selostus, ottakaa hyvä asento.
Pidin koko viime vuoden (2016) yksinkertaista vaatekirjanpitoa. Merkitsin taulukkoon aina, kun ostin tai sain uuden vaatteen, mitä se oli maksanut tai keneltä olin sen saanut. Lisäksi merkitsin myös, oliko vaate alessa vai normaalihintainen, sekä lisäsin rastin ruutuun aina kun otin ko. vaatteen käyttöön. Näen siis nyt, kuinka suurta osaa ostoksista olen käyttänyt, ja kuinka monta on vielä ”korkkaamatta”. Kirjasin muistiin myös vaatteiden huoltamiseen käytetyt rahat. Näiden lisäksi merkitsin ylimalkaisesti muistiin kaapista poistuneet vaatteet, mutta en jaksanut pitää niistä yhtä täsmällistä lukua.
Viime vuonna vaatekaappiini tuli hieman laskutavasta riippuen 60-70 uutta vaatetta. Lukema on epätarkka, koska on vähän makuasia merkitäänkö esim. villakerrasto tai alusvaatesetti yhdeksi vai kahdeksi kappaleeksi. Sukka- ja kenkäparit ovat tietenkin aina yhteensä yksi. Voisi kuvitella että vaatekaapissa on ahdasta, mutta ei ole, koska sieltä on poistunut vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin vaatteita. Kokonaismäärä verrattuna viime vuoden alkuun on siis suunnilleen sama, kuitenkin sillä erotuksella että nyt valtaosa vaatteista on sopivia ja käytössä.
Sitten yksinkertaista tilastotietoa:
- Sain joko uutena tai käytettynä lahjaksi 13 vaatetta
- Ostin yhteensä 20 paria sukkia ja sukkahousuja
- Vuoden aikana kenkämääräni lisääntyi 7 parilla
- Ostin kaikki vaatteet alesta, lukuunottamatta uimapukua sekä muutamia sukkia ja sukkiksia
- Ostin viime vuonna yhden uuden hatun, ja olen käyttänyt sitä
- Alusvaatteita ostin 5 settiä, sekä lisäksi muutamat erilliset alushousut
- Käytin lähes kaikkia uusia vaatteita. Käyttöön ottamista odottaa vielä pari ihan loppuvuodesta tullutta vaatetta, sekä muutamat varastoon ostetut sukat
Rinna Saramäki on laskenut kirjassaan Hyvän mielen vaatekaappi, että vuonna 2011 suomalaiset käyttivät keskimäärin reilut 1600€ vaatteisiin vuodessa (s.124-125). Minulla ei ollut budjettia, koska tämä oli samalla eräänlainen testivuosi. En halunnut vaikuttaa ostoimpulseihini millään ulkoisella rajoitteella, koska halusin tietää, miten toimisin ns. normaalisti. Vuodessa käyttämäni summa oli noin 300 euroa isompi, kuin Rinnan laskema määrä. Suomalaiseen keskiarvoon suhteutettuna en törsäillyt poskettomasti, jos en kyllä pihistellytkään. Kuitenkin esimerkiksi perheen ruokamenoihin suhteutettuna vaatteisiin käytettämäni summa oli ihan järkevä. Silti olen hieman järkyttynyt siitä, miten paljon rahaa käytin.
Katsokaas minä kuvittelin, etten osta vuodessa vaatteita juuri lainkaan. Olisin etukäteen arvioinut vaatemenoni olevan n. 500€, ja uusia vaatekappaleita noin kymmenkunta. Tässä kohdassa on hyvä ottaa pieni todellisuustarkistus. Rinnan mukaan jopa toimeentulotuella elävän ihmisen vaatebudjetiksi on laskettu noin 450€ vuodessa. Siihen nähden tuo oma ennakkoarvioni oli todella pahasti pielessä, koska ymmärsin toki ostavani muutakin kuin äärimmäiseen tarpeeseen. No, tästä otan opikseni ainakin sen, että omaan arvioon ei kannata luottaa, ellei ole mitään faktaa arvion taustaksi. Kuvittelin olevani shoppailua inhoava ja vaatekauppoja karttava aliostaja. Kävikin ilmi, että olen ihan keskimääräinen, melko runsaasti vaatteita hankkiva ihminen.
Tietenkin kaikki on suhteellista. Luulenpa, että muutamatkin muotibloggaajat pyörittävät vuoden aikana vaatekaapissaan moninkertaisen määrän vaatteita minuun verrattuna. Budjetti voi kuulostaa isolta, mutta koska se asettuu lähelle keskiarvoa, siitä seuraa se, että kuulun enemmistöön käyttämäni summan kanssa. Suurin syy sille, että rahaa meni tuo määrä, on haluttomuuteni tehdä kompromisseja laadun suhteen. Toisaalta olen myös haluton maksamaan ylihintaa, mistä seurasi se, että lähes kaikki vaatteeni ovat alennusmyynnistä hankittuja.
Viimeisen vajaan 10 vuoden aikana on tapahtunut paljon. Olen saanut lapsia ja sen vuoksi lihonut ja laihtunut. Olen elänyt toimistoelämää, pikkulapsiarkea sekä tehnyt töitä yrittäjänä. Vaatetarpeeni, – kokoni ja -makuni ovat muuttuneet muutaman viime vuoden aikana moneen otteeseen. Vasta tänä vuonna tuntui siltä, että tilanne on vihdoinkin tasoittunut ja muuttunut stabiilimmaksi. Sen seurauksena raivasin kaappiani urakalla, ja sieltä lähti kassitolkulla epätoimivia vaatteita. Samasta syystä myös uusille hankinnoille oli aidosti tarvetta. Esimerkiksi nuo alusvaateostokset olivat välttämättömiä. Alkuvuodesta hankkimani farkut ovat olleen jalassa viikkotolkulla.
Kaikesta huolimatta kokonaisuus oli siksi pysäyttävä, että ostolakko tuntui tulevan tarpeeseen. En aio enkä halua lopettaa vaatteiden ostamista tykkänään, mutta haluan nähdä, miten pitkään voin olla ostamatta. Tänä vuonna siihen on oikein hyvä tilaisuus, koska viime vuoden hankintojen ansiosta vaatevarasto on varsin hyvä ja monipuolinen.
Tässä ensimmäinen osa vaatekirjanpidon analyysistä. Seuraavassa osassa pohdin, mitä kaikkea muuta opin vaatteistani, shoppailusta ja itsestäni vaatekirjanpidon seurauksena. Jos aihe kiinnostaa, niin muutkin ovat analysoineet viime vuoden hankintojaan. Rinna Saramäki on kirjannut mukaan myös korut ja asusteet. Hänen kirjanpitonsa on mitä mielenkiintoisinta luettavaa. Ehdoton ehkä -blogin Saara puolestaan on kirjannut ostoksensa erittäin säntillisesti. Hän on vaatekirjanpidossa jo konkari, ja siihen nähden on lohdullista, että hutiostoksia sattuu monen vuoden treeninkin jälkeen. Jos teillä on blogeissanne vastaavia analyysejä, linkittäkää toki kommenteissa.
Hah, minulla kävi vähän sama juttu kosmetiikan suhteen. Vaatekirjanpito on itselleni jo vanha juttu, mutta kosmetiikasta en ennen viime syksyä ollut nähnyt tarpeelliseksi pitää kirjaa kun en mukamas käytä melkein mitään. Hiustuotteita ei kulu lainkaan, ja saippuankin teen itse. No, totuus siitä kuinka paljon kulutan muuta kosmetiikkaa, oli sitten toinen. Koska samalla kirjasin myös kuluttamani kosmetiikan, paljastui myös että olin arvioinut kulutukseni reilusti alakanttiin. Kirjanpito ei valehtele, mutta ilman sitä itsepetos sujuu ainakin minulta ihan hyvin.
Tästä pitää ehkä avautua omassakin blogissa.
Juu, tervetuloa kerhoon!
Jostain syystä kosmetiikkaan käyttämäni raha ei aiheuta samanlaista itsepetosta. En tiedä tarkalleen paljonko käytän, mutta ymmärrän sentään ostavani jotain kosmetiikkaa joka kuukausi. EHkä tässä on se, että käytän yleensä kosmetiikan kirjaimellisesti loppuun ennen kuin ostan uutta. Esimerkiksi nyt ostin uuden siveltimen, mutta edellisestä lähti karvat irti, joten ostos oli tavallaan välttämätön. Ostin joulukuussa myös hiustenhoitoaineita, joten tiedän että rahaa meni kosmetiikkaan ainakin yli 30€.
Apua, mun pitää varmaan yrittää tänä vuonna pitää kirjaa vaateostoista. Koska mäkin kuvittelen, etten osta juuri mitään tai käytä vaatteisiin juurikaan rahaa… Totuus voi olla toinen. Tälle vuodelle on kyllä jo listassa esim. ulkovaatteita ja kenkiä, koska kaksista kengistä (syyslenkkarit ja kesäkengät) lähti pohjat irti, eli ne olis oikeasti pakko uusia ja sekä työ- että pihasyystakeista levisi saumat, eli nekin olisi pakko… Mutta kaikkia noita hankintoja oon vetkuttanut jo muutaman vuoden, kun ei ole löytynyt mieleistä. Mulla on myös se, että teen jonkin verran vaatteita itse. Se on varmaan vähän mielipidekysymys, että jos ostan kankaan tai lankoja, kirjaanko sen harrastusmenoksi vai vaatemenoksi. Mutta toki tässä tapauksessa vaatteisiin, jos alan vaatteista kirjaa pitää.
No joka tapauksessa, pitääkin yrittää jaksaa (ja ennen kaikkea muistaa!) pitää kirjaa hankinnoista! Voipi olla, että itsekin yllätyn.
Mun mielestä kankaat lasketaan vaatemenohin, jos ompelee itse. Mun kirjanpito oli todella yksinkertainen, tein sen exceliin mutta ilman mitään kikkailuja. Yhdellä rivillä yksi vaate, keneltä saatu, hinta, oliko ale ja olenko pitänyt. Mutta muistaminen on välillä vaikeaa. Alkuvuodesta sujui hyvin, kesän jälkeen huomasin, että välillä olin unohtanut kirjata ostoksia. Toisaalta en pitänyt kirjaa siitä, milloin mitäkin hankin, joten sillä ei ollut niin väliä, milloin vaatteet lopulta kirjasin.
Suosittelen kuitenkin tätä systeemiä erittäin lämpimästi! Siinä oppii itsestään yllättäviä asioita. Voihan sitä ilahtua myös, ja huomata että kulutus on sitä mitä on kuvitellutkin!
Kirjoitin kommentin ja se hävisi jonnekin.. No pointti oli kuitenkin se, että ensin kauhistelin tuota sinun vaatemäärääsi, mutta kun rupesin kelaamaan omia viime vuoden hankintoja, veikkaan että 50kpl ei ole kaukana todellisuudesta, kun mukaan lasketaan sukat, kengät ja alusvaatteet.
Perustelen itselleni, että osaltaan hankinnat johtuivat siitä, että palasin viiden kotiäiti-vuoden jälkeen töihin. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa hankinnoista on sellaisia, joita en todellakaan työssäni voisi käyttää.. Luulen, että suhteellisen korkea luku johtuu enemmänkin siitä, että pari vuotta sitten omistin ”parhaimmillani” 18 vaatetta mukaanlukien siis kaikki kenkiä myöden. Hankintoja on ollut pakkokin tehdä, mutta osa on ollut myös turhia, joskin mieluisia, kenties mielen lääkkeeksi hankittuja. Toisaalta kaapistani puuttuu edelleen rento ja lämmin neule, hyvät rintaliivit ja talvikengät. Toista vuotta palellaan villasukat kumisaappaissa..
Vaatteiden ajattelu ja ajatusten pyörittely tuntuu välillä todella pinnalliselta, mutta koska trendit, muoti ja pukeutuminen nyt vain kiinnostaa ja inspiroi, niin tällainen oman kulutuksen kriittinen arviointi ei voi olla hirveän huonoa ajanvietettä, jos sillä tavalla oppii elämään edes hitusen kestävämmin.
Piti vielä sanomani että viime vuonna kaupoissa oli jotenkin erityisen paljon minun tyylisiä vaatteita, joten mieliteko-ostoksia tuli kenties senkin vuoksi tehtyä aikaisempaa enemmän..
Hei, minäkin olisin ennen tätä kauhistellut, jos joku olisi hankkinut 60 vaatetta vuodessa! Sen sijaan tämän harjoituksen jälkeen ymmärrän tilannetta huomattavasti paremmin… Täytyy kuitenki muistaa, että olen laskenut alusvaatteet ja sukat tähän yksittäin mukaan. Eli esim. neuleita ostin vuoden aikana 4 kpl, mikä ei ole mielestäni päätä huimaava määrä. Sitten sain niitä lisäksi pari kappaletta käytettynä lahjaksi. Suhteessa ostamiini sukkiin ja sukkiksiin neuleiden määrä on paljon pienempi. Tosin näiden hankintojen ja lahjojen ansiosta en varmaan tarvitse tänä vuonna uusia neuleita.
Tein juuri omaan blogiini koonnin vuoden vaatehankinnoista. Vaatekaappiini tuli 11 uutena ostettua, käytettynä hankittua tai ilmaiseksi saatua vaatetta/ kenkäparia. Ja tähän yhteentoistakin mahtui myös sellaisia hankintoja, joita en olisi välttämättä edes tarvinnut. Olisin ihan pulassa, jos vuoden sisällä tulisi 50 uutta vaatetta, ei mulla olisi mitään paikkaa, mihin laittaisin ne! Rahaa kului n. 260 euroa, mikä on tuloihini ja muihin menoihini nähden on mielestäni aivan kohtuullinen määrä. Jos taas on keski- tai hyvätuloinen, 1600 euroa on varmaan ihan järkevä summa vaateostoksiin, etenkin jos ostaa laadukkaita (ja samalla vähän kalliimpia) vaatteita. Jos taas joku ostaisi 1600 eurolla pelkkiä henkkamaukkarättejä, voi apua! 😀
Käynkin katsomassa tuon raporttisi pian! Mutta eikös sinulla ollut vähän minimalistisempi elämäntyyli muutenkin, eli siinä mielessä vähän eri tilanne? Jos ajattelee tuota vaatteitteni kokonaismäärää, prosentuaalisesti tosi iso osa on sukkia. Ne taas menevät siististi viikattuna erittäin pieneen tilaan. Kaikki sukat ja sukkahousuni ovat yhdessä 50×50 cm vetokorissa, eikä se pursuile yhtään. En ole nyt laskenut sukkaparien kokonaismäärää, mutta niitä on paljon. Sukkahousujakin on ainakin 20 paria. Niitä ei ole hetkeen tarpeen hankkia uusia…
Ja ei, en ole koko vuonna ostanut H&M:stä tai mistään muustakaan halpisketjusta mitään. En vain halua niitä käyttää, ellei ole jostain syystä pakko tai ei mistään muualta löydy.
Kehtaanko tunnustaakkaan vaatemenot 2016 kokonaisuudessaan 891 €. Tuossa summassa lähinnä siis omani sekä teini-ikäisen tyttäreni vaatteet ja kengät. Tosin muistelen että puoliso osti yhteisellä kauppareissulla kerran ~ 100 € kengät itselleen ja isäinpäivälahjaksi ostettiin hänelle pyjama. Vuodelta 2015 kirjanpidosta puuttuu 3 kuukautta mutta loppuna 9 kuukautena vaate sarakkeen alle olen kirjannut 723 €.
Olen siis pitänyt exelissä tarkkaa kirjanpitoa kaikista lompakkoni ja pankkitilini kautta kulkevista talouden sekä omista menoistani. Tyttären kanssa käymme vielä yhdessä vaateostoksilla jotka kuten monet jo arvaavatkin useimmiten suuntautuvat kirppikselle. Hän onneksi tuntuu pitävän kirpparisoppailusta ja osaakin löytää hyvälaatuista ja kuntoista mieleistään vaatetta niiltä. Ulkoilupukuihin olen panostanut sekä omalla kohdalla että tyttäreni kohdalla. Itselleni tosin ei ole tarvinnut investoida juurikaan niihin nyt hetkeen kun ostin laadukkaat ja käyttöön sopivat aikanaan.
Pieneen rahasummaan ei ole niinkään syynä ideologia vaan vähäiset käytössäni olevat rahat sekä se että en pidä / osaa ostaa vaatteita itsekseni. Töissä ollessani käytin pukeutumisneuvojan palvelua siistien työvaatteiden hankintaan. Palvelu itsesään oli maksutonta, mutta minulla ei yksinkertaisesti olisi nykyisellään varaa sen hintaisiin vaatteisiin. Nykyisin pyrin pitämään muutaman siistin karderopin kodin ulkopuolella esiintymistä varten, mutta kotona kulutan olemassa olevaa ”lumppukasaa” loppuun. Osa sellaisia että itsekin myönnän niiden oikean paikan olleen kaatopaikka jo aika päiviä sitten, mutta jos reijän/repeymän saa vielä jotenkin siistiksi korjattua niin en useimmiten anna kauhtuneisuuden ja kulahtaneisuuden häiritä itseäni.
Nyt pitäisi mennä uusi talvitakki hankkimaan. Sen tarpeen olenkin tiedostanut jo viime keväästä, joten olen säästänyt sitä varten. Vanha takkini onkin palvellut jo ainakin 7 vuotta. Laadukas takki mutta nyt jo lämpöarvonsa menettänyt ja auttamatta vanhanaikainen. Laadukas takki olisi tarkoitus hankkia alesta. Lisäksi uudet farkut olisi tarpeen, mutta arvelen UFF:n olevan avulias tässä asiassa.
Mun kirjanpidossa muuten sukat on yksi vaate. Tää on ihan laiskuutta: kirjaan toki ostettujen parien lukumäärän (ostin 7 paria sukkia viime vuonna), mutta vaateostosten kokonaismäärän lasken rivien lukumäärän mukaan.
Sukkien määrä ei ole tärkeää mulle (niitä on kaapissa 7 paria yhteensä, kuluvat puhki kahdessa vuodessa eli 2018 pitää ostaa seuraava satsi), joten en ole niitä eritellyt. Mutta toki hyvä tietää, jos vertaa eri ihmisten kirjanpitoja toisiinsa.
Ja sun vaatemenot on pienet 🙂
Kiitos synninpäästöstä. Jos olet sitä mieltä, niin syy lienee tuossa armottomassa aleshoppailussa. Lempimerkkini on esim. Max Mara, mutta ne vaatteet ovat normaalihinnalla sietokykyni yläpuolella. Sen sijaan outlet-hinnoilla ostan kyllä, jos hyvä tulee vastaan. Löysin myös tuon merkin silkkisekoitemekon kirppikseltä 39 eurolla, ja sitä pidän todellakin löytönä! Yksi parhaista mekoistani, jota en olisi ikinä ostanut täydellä hinnalla.
Tästä sukkien laskemisesta on muuten ollut keskustelua täällä ennenkin. Koulukuntia on erilaisia, itse edustan sitä tiukempaa. Toisaalta jos sukat lasketaan käyttötavaraksi, yhdeksi kappaleeksi laskeminen on myös perusteltua. Makuasioita.
Niinhän sitä sanotaan, että luulo ei ole tiedon väärti. 🙂 Oma vaatekirjanpitoharrastukseni jatkuu nyt kuudetta vuotta ja koen sen hyödylliseksi edelleen. Tässä muutama näkökulma viime vuoden vaateostoksiini:
– Alusasut 27 %, asusteet 17 %, muut vaatteet 48 %, kengät 8 % (sukkatuotteet eivät mukana luvuissa)
– Ostetut 94 %, saadut 6 %, itse tehdyt 0 %
En yleensä saa vaatteita lahjaksi, harvoin myöskään kierrätettynä, sillä lähipiirissäni ei ole ketään samaa kokoa. Saadut mainospaidat laitan eteenpäin.
– Ostetuista uutena 100 %, käytettynä 0 %
Koon, makumieltymysten, laatuvaatimusten ja saavutettavuuden vuoksi second hand -ostaminen tuntuu minusta ihan liian vaikealta.
– Ostetuista alennuksella 45 %, normaalihinnalla 55 %
Alennus myötävaikuttaa ostopäätökseeni, sillä se saa ostamisen tuntumaan järkevämmältä. Joissakin tapauksissa vaate olisi jäänyt normaalihintaisena ostamatta.
– Ostetuista matkoilta 38 %, kotikaupungista 62 %, verkkokaupoista 0 %
Matkalla ostokynnykseni on tavallista matalampi, kun hankintaa ei voi harkita pitempään eikä tilaisuus toistu. Pidän kaupoissa kiertelystä varsinkin uudessa ympäristössä ja kotikaupunkia laajemman valikoiman äärellä, niinpä shoppailu on osa kaupunkilomien viettoani. Vaatteiden ostamisen verkkokaupoista lopetin aikanaan muutaman tilauksen jälkeen, kun tuskin mikään vaate vastasi odotuksiani.
– Ostetuista pääasiassa työkäyttöön 52 %, muuhun käyttöön 48 %
Työpukeutumisella on aika suuri merkitys ostoksissa. Käytän kyllä samoja vaatteita myös vapaa-ajan menoissa, mutta hankinnat teen työtä ajatellen.
– Ostetuista tarpeeseen perustuen 25 %, mielitekoon perustuen 75 %
(Tarve = entinen on rikki tai muuten epäsopiva käyttöönsä, vaate johonkin tarkoitukseen puuttuu tai hankinnalle on muu käytännöllinen syy.
Mieliteko = haluan jotain uutta, eriväristä tai tiettyyn asuun sointuvaa, hankin lisää jotain käytössä hyväksi havaittua tai vaatteen näkeminen johtaa heräteostokseen.)
Valtaosa vaateostoksistani kumpuaa vaihtelunhalusta, ei todellisesta tarpeesta. Tietynlaisen vaatteen löytäminen tarpeen tullen on useimmiten työlästä, joskus jopa epätoivoista, mutta löytöjen tekeminen ilman painetta löytää on mukavaa. Tapanani onkin ostaa ennakoiden silloin, kun sopivaa ja mieluisaa osuu kohdalle. Nyt vaatevarasto tuntuu riittävältä joka lähtöön, ja lähdin mukaan vaatteiden shoppailulakkoon. On mielenkiintoista nähdä, millaisia tarpeita ja mielitekoja ilmaantuu vuoden mittaan.
Ostosten onnistumista arvioin vasta myöhemmin, kun vaatteiden laatu ja se, minkä verran niitä tulee käytettyä, alkavat selvitä.
Tuossa toiseksi viimeisessä kappaleessa kiteytyy jotain olennaista. Väitän, että mielitekoon perustuvat ostokset johtuvat osittain myös siitä, että tietää ennalta, että sitten kun jotain tarvitsisi, sitä ei löydä. Joten on rationaalista ostaa jotain etukäteen, jos arvelee sille kuitenkin tulevan käyttöä. Näitä eri ihmisten analyysejä on kyllä mielenkiintoista lukea!
Eri ihmisten vaatevuoden saldoja on minusta jotenkin ihan hirmu mielenkiintoista lukea. Kiitos, että jaoit omasi!
Itse olen tehnyt vaatekirjanpidon nyt kolmena vuonna (blogista löytyy), ja se on vaikuttanut ostotottumuksiini melko tavalla. Ostamisesta on tullut tiedostetumpaa, kun kaikki hankinnat pitää kirjata ylös (huomaan jopa, että haluaisin välillä huijata kirjanpitoani…).
Viime vuonna vaatekappaleita kertyi 25, ja olen huomannut ”luontaisen” lukemani olevan parinkymmenen kieppeillä (tämä harkitusti ostamalla, ennen vaatetta kertyi varmasti enemmän!). Tajuan kuitenkin huijanneeni siinä, että en ole kirjannut saamiani tai ilmaiseksi löytämiäni vaatteita. Olen toki rekisteröinyt, että niitä kertyy vuoden aikana useampia (mikä voi hyvin tarkoittaa kymmentäkin). Täytyy kehittää kirjanpitoa tänä vuonna tältä osin.
Arvaa oliko kynnystä…! Mutta sitten kun luin tuon keskimääräisen kulutuksen Hyvän mielen vaatekaapista, rohkaistuin. Täällä kommenteissa tuntuu välillä siltä, että ihmiset pärjäävät todella pienillä summilla, mutta luulen vähän, että enemmän kuluttavat eivät vain kehtaa sitä täällä ääneen sanoa. Tässä on jotain hyvin suomalaista mielestäni.
Minulle tuo ilmaisten kirjaaminen liittyi siihen, että halusin nähdä koko ”trafiikin”, mitä vaatekaapissa tapahtuu. Koska pidin ylimalkaista kirjaa myös poistuneista, pystyn hahmottamaan, että aika valtava määrä vaatteita on kulkenut sisään ja ulos vuoden aikana. Tosin arvelen, että nyt tilanne tasoittuu joka tapauksessa, kun olen saanut raivattua valtaosan epäsopivista pois, ja toimivia vaatteita tilalle.
Ostamasi vaatemäärä ja niihin käytetty rahamäärä tuntuvat näin äkkiseltään hurjan suurilta. Aion ehdottomast aloittaa vaatekirjanpidon, jotta saan selville huijaanko minäkin itseäni. Minä, joka luulen etten osta juuri mitään.
Raha ei sinänsä ole ongelma. En vain tunnu löytävän mieleisiäni vaatteita. Joulukuussa ostin uudet talvikengät edellisten hajonneiden tilalle. Maksoin kengistä 235€. Olivat reilusti yli kipurajani, mutta ovat hyvää suomalaista laatua ja ehdottomasti rakkauskengät. 1000€ näyttää tulevan yllättävän helposti täyteen, jos ostaa muutaman kalliimman tuotteen. Mielenkiintoista nähdä tämän vuoden lopulla onko todellisuus vastannut kuvitelmaani.
Kokeile kirjanpitoa! Se on avartavaa, vaikkei itsään huijaisikaan. Ainakin minä olisin lahjakkaasti unohtanut suurimman osan hankinnoista. Etenkin sellaiset ”automaattiset”, kuten sukat jne ohittaisi asiaa sen kummemmin miettimättä, ellei olisi kirjanpitoa. Tajuan nyt, että oma arvioini oli aivan naurettavan pielessä, mutta näin aivot toimivat. Ihminen on hyvin taitava selittämään asioita itselleen mieluiselle tavalla 🙂
Sukista puheen ollen järjestin äsken innostuspuuskassani sukkalaatikot. Saldo; 31 paria ohuita polvisukkia housujakkarin alle avokkaisiin töihin, 8 paria ohuita nilkkasukkia, 13 paria balleriinasukkia, 24 paria conssesukkia, 8 paria mustia nilkkurisukkia, 6 paria avaamattomia keskipaksuja sukkia, elfakorillinen villasukkia. Lisäksi mökillä olevat villasukat, arviolta noin 10 paria. Huhuh, voiko siihen vuosi ilman vaatteita haasteeseen osallistua suoralta kädeltä niin, ettei osta ainakaan kahteen vuoteen mitään 😁
Oma kirjanpito kertoo summaksi 636,59 ja vaatteiden määräksi 28 joista 11 saatuja. Vähän yllätti summa, että noinkin paljon. Toisaalta huomasin, että oma tyyli on muuttumassa, ja olen löytänyt siihen sopivia vaatteita mielestäni edullisesti.
Jatkan vaatekirjanpitoa, mutta asia johon täytyy tehdä ryhtiliike, on ruokahävikki! Harmittaa ihan vietävästi heittää ruokaa pois, sen rinnalla vaatteen hutiostos ei tunnu missään! Silloin vielä kun oli koira, ei ruokaa mennyt koskaan kompostoriin…
Ruokahävikki on ikuinen murheenkryyni. Sen parissa taistelen vuodesta toiseen. Toisaalta, ilman taistelua tilanne olisi varmaan vielä pahempi! Nyt sentään yritän ihan tosissani.
Tämä on tosi mielenkiintoista, nimenomaan nähdä toisten lukuja. Musta tuntui joku vuosi sitten että tulee tosi paljon hutiostoja(usein kirpparilta) ja aloin pitämään kirjaa kaikista ostetuista vaatteista, ajatuksena että tiedostaisin paremmin miksi niitä hutiostoja tulee ja oppisin niitä välttämään.
Ekanan vuonna koko vuoden vaateostojen summa oli 400 euroa, josta satanen oli hutiostoja, monet hutit oli sellaisia jotka kutitti, mulla on siis inhottava allergia joillekin väri/käsittelyaineille, ja siihen ei pesukaan auta, joten huteja välillä tulee, kun vaatetta ei pysty kutinan vuoksi käyttämään.
Tokana vuonna summa oli 290 euroa, josta huteja oli vain parit kutittavat legginsit.
Viime vuonna summa oli 360 euroa, josta hutiostoihin meni 91 euroa. Ostin eettiset farkut jotka maksoivat 70 euroa ja ne kutitti. Pesin ja pesin mutta lopulta oli myönnettävä etten niitä pysty pitämään, harmittaa vieläkin (varsinkin siksi että se rumentaa mun hutiostosaraketta niin isolla summalla..). Ostin sitten niiden tilalle kirpparilta parit farkut ja totesin että jatkossa ostan farkut vain kirpparilta ja halvalla, ei niin harmita jos ei pysty käyttämään.
Ostan Suomessa tehtyä kun on mahdollista ja mulla on todella minimalistinen vaatekaappi ollut vuosia, jo ennen tuon kirjanpidon aloittamista.
Ajatuksena mulla on, ettei tarvitsisi ostaa kuin korkeintaan alusvaatteita ja sukkia tänä vuonna, joten varovasti olen mukana tuossa ostolakkoajatuksessa, josta aiemmin kirjoitit. Tosin, jos jotain hajoaa ja tarvitsen, ostan. Mutta vaikka ajattelen että ostan tosi vähän vaatteita, tuo listaus aina osoittaa että kyllä niitä vaan tulee osteltua, ehkä vuoden pärjäisi ilmakin, tai ainakin vähemmällä.
Minusta nämä reilusti alle 1000 euron vuosiostokset tuntuvat tosi minimalistisilta! Mulla meni pelkästään sukkiin ja sukkahousuihin noin 165 euroa! Tosin tämän summan voinee jakaa kahdelle vuodelle, sillä tänä vuonna ei hirveästi tarvitse tätä osastua uusia. Mutta silti. Toisaalta olen sukkien suhteen erityisen kranttu, käytän ainoastaan bambukuituisia nilkkasukkia, ja juhlasukkikset ostan yleensa Falkelta, mikä tarkoittaa että yhdet maksaa noin 20€. Inhoan sukkiksia, mutta olen huomannut että laatuun panostamalla ne tosiaan tuntuvat ja näyttävät paremmilta, joten tältä saralta en tule tinkimään.