Sain lukijalta hyvän juttuvinkin: mainitse tavara, jota olet alunperin pitänyt aivan turhana, mutta myöhemmin käytössä todennut tosi käteväksi. Keksin heti yhden: salaattilinko. Oikeasti, en aiemmin voinut ymmärtää, miksi kukaan tarvitsisi salaattilinkoa. Mitä sillä ylipäätään tehdään? Sitten muutin sinne Kaliforniaan vuodeksi, ja siellä asunnon perusvarustukseen kuului salaattilinko. Kokeilin kerran ja älysin heti, miksi se on olemassa. Pestyt salaatit saa linkoamalla ihaniksi. Ne jäävät raikkaan kosteiksi mutta aivan rapeiksi. Kotiin palattuamme bongasin taloyhtiön kierrätyshyllystä salaattilingon, ja otin sen heti käyttöön. Tavaran ainoa huono puoli on sen koko. Pyöreää ja aika kookasta muoviesinettä on aika hankala säilyttää fiksusti missään.
On muitakin vähän samanlaisia. Ennen kuin perehdyin mankelointiin, en välttämättä ymmärtänyt mankelien tarpeellisuutta maailmassa. Moniteräiset yrttisakset ovat monien mielestä höpsöt, mutta minä kyllä käytän niitä aika usein. Tiedän ihmisiä, jotka pitävät vaikkapa leipäkonetta silkkana turhuutena, mutta anoppini valmistaa sillä ihanaa kotitekoista leipää joka viikko.
Pistänkin pienimuotoisen haasteen pystyyn täällä kommenttiboksissa: kerro oma tarinasi turhakkeesta, joka onkin muuttunut tarpeelliseksi! Minua kiinnostaa kuulla, millaisista tavaroista on kyse.
Vedenkeitin. Muutettuani omilleni elin pitkään ilman vedenkeitintä, enkä tajunnut mihin sitä olisi tarvinnut. Mikrossa ja kattilassa sai yhtä lailla kuumaa vettä.
Miehen tullessa taloon tuli myös vedenkeitin. Nykyään kiehautan sillä kaikki vedet ennen kattilaan laittoa yms., ilmeisesti minusta on tullut hieman hätäinen.
Olen välillä miettinyt tarvittaisiinko sitä vai ei. Tähän asti ei ole tarvittu. Varmaan sille keksisi käyttöä jos sellainen olisi 🙂
Meillä induktioliesi keittää veden kattilassa nopeammin ja energiatehokkaammin kuin vedenkeitin, joten en todellakaan käsitä, mihin tarvitsisin vedenkeitintä. Toki voisin ostaa metallisen teepannun ja keittää siinä vettä liedellä edelleenkin vedenkeitintä nopeammin, mutta se veisi vaan kaapista turhaa tilaa, joten sähkön, tilan ja ajan säästämiseksi keitän veden kattilassa induktioliedellä.
Monta, monta vuotta sitten ystävä toi Bifinett-uunin, jota säilyttelin ja siirtelin paikasta toiseen ja meinasin kuskata metalliromunkeräykseen. Kunnes tämän kesän helteillä aloin tutkia sitä tarkemmin ja netissä karavaanarit kehuivat sen maasta taivaaseen. Sen jälkeen olen valmistanut paistoksia, pataruokia, leipomuksia (siinä on kiertoilmatuuletinkin), On kätevämpi kuin grilli. Nyt ei pärjätä terassi-istunnoissa ilman sitä. Romusta tulikin todella tarpeellista.
Tämmöisestä en ole ikinä kuullutkaan, mutta kätevältähän tuo kuulostaa!
Teekeitin. Tosin en pitänyt sitä turhakkeena alun alkaenkaan, mutta moni muu on pitänyt. Kunnes on maistanut meidän teetä. Mallin nimi on Ariete. Tosi kätevä. Joka päivä käytössä.
Lisää mysteeriesineitä! En ole koskaan kuullut myöskään teekeittimestä. Oli pakko googlata miltä se näyttää!
Tabletti! En tajunnut, miksi tarvisisin läppärin ja älyluurin rinnalle niiden välimuodon, jossa tuntui yhdistyvän vain niiden huonot puolet: liian iso mahtuakseen taskuun, liian pieni sujuvaan kirjoittamiseen.
No, sellainen talouteen kuitenkin tuli, ja enpä enää osaisi olla ilman. Työreissuille riittää, kun ottaa mukaan yhden pokkarinkokoisen esineen sen sijaan, että olisi työpaperit, pari työkirjaa, muutama nivaska ihan varmuuden vuoksi, päivän lehti, romsku iltalukemiseksi ja vielä neuleohje (kuvittelen aina ehtiväni jossain välissä vähän neuloakin). Kaikki nuo saan ladattua tabletille, tai kuten kielenhuollon ylin auktoriteetti Aku Ankka sanoo, täppärille.
Mulla on muuten vähän sama kokemus, paitsi että tabletti on osoittautunut tosi käteväksi esim. tiettyjen tv-ohjelmien seuraamiseen (BBC Global), ja tietenkin se on joissain tilanteissa älyttömän kätevä, kun pitää keksiä lapsille jotain puuhaa jossa ne pysyvät paikallaan. Meillä kun ei ole telkkaria.
sähköinen appelsiinimehupuristin.
Jokaisen arkiaamun luksus: tuore appelsiini- /greippimehu!
Nää on ihan mahtavia! Eipä tullut mieleen, että jollakin on kotona sähköinen sitruspuserrin. Mutta parasta on että sille on käyttöä!
Pikaimuri, sellainen pitkävartinen! En voinut ennen kuvitellakaan miks sellaisen tarvitsisin, nyt en eläisi ilman, eteisen hiekkakaaos, leivänmurut pöydän alta ja irtohiukset kylppärinlattialta saa imaistua sekunneissa pois häiritsemästä ja oikeasti on auttanut kodin siistinä pitämiseen hurjan paljon.
Olen ollut kanssasi samaa mieltä. Nyt meilläkin olisi tuollaiselle käyttöä, mutta yritän periaatteesta tulla toimeen normi-imurilla.
Vedenkeitin säästää sähköä. Siksi esim pastaan kannattaa keittää 4 dl vettä kattilassa plus suola, ja vedenkeittimessä loput vedet esim 16 dl.
Oma ”ei *** voi olla totta” oli banaanileikkuri. Semmoinen saksen ja pihdin sekoitus, millä saa banaanista tasasivuisia viipaleita, per banaani tarvitsee noin neljä nipsaisua.
Ilmankin voisin elää, mutta en halua. Kyllä yhteen kerrokseen täytekakkua kuuluu 12 kpl tasakokoisia banskuviipaleita…
Banaanileikkuri 😀 Menee täysin samaan sarjaan mun yrttisaksien kanssa.
Kuin myös meidän ”bananahanger” . Banaanit koukussa pysyvät parempina.
Huvittavaa tässä oli, että joskus 20 v sitten naureskeltiin miehen kanssa tälle tyyliin ”kuka tollaisen tarvitsee”, ja sitten muutaman vuoden päästä kun kirppparilla tuli vastaan se löysikin tiensä meille ja on siitä asti ollut kovassa käytössä.
Banaanit selvästi inspiroivat suunnittelijoita. Muistatteko banaaniriippumaton? Tai banaaninkuljetuskotelon? Näitähän riittää!
”Meillä induktioliesi keittää veden kattilassa nopeammin ja energiatehokkaammin kuin vedenkeitin, joten en todellakaan käsitä, mihin tarvitsisin vedenkeitintä.”
Induktioliesi taitaa olla ihan ũber verrattuna mihin vaan…
… eiköhän EU kiellä muut jossain vaiheessa…
… kuten kunnolliset pölynimurit nyt 1.9.2014.
Vuokranantajan keittiöremonttia odotellessa, kiertoilmauunikin olisi kliffa…
Nää on tosi hauskoja! Satuin itsekin juuri kirjoittamaan tästä aiheesta täällä: http://haaganruokapiiri.org/2014/08/20/keittion-korvaamattomat/
Meillä ei ole esim. kahvinkeitintä ja mikroa, mutta toisaalta on se sähköinen sitruspuristin ja maidon lämmitin/vaahdotin, joista etenkin jälkimmäistä käytämme – uskomatonta kyllä – päivittäin.
Muistaakseni meilläkin on edelleen sellainen vaahdotin. Sitä käytettiin joskus ahkerastikin, mutta viime vuosina jostain syystä ei enää lainkaan.