Olen tällä viikolla heittänyt roskiin tavallista enemmän roinaa tavarapaaston merkeissä. Viime viikolla hajosi talvikengät, jotka olivatkin jo kymmenen vuotta vanhat. Päätin että niitä ei enää korjata, vaan laitoin ne roskikseen. Ensinnäkin talvikenkiä riittää ihan tarpeeksi muutenkin, ja toiseksi kyse oli ns. jokasään-saappaista, jotka vuotivat saumoista. Sitten kun pohjakin irtosi toisesta kengästä, päätin että ne olivat palvelleet tarpeeksi. Alunperin alesta ostetuille suomalaisille kengille tuli minusta ihan järkevä käyttöikä ja elinkaari.

Sitten roskikseen lähti sellainen pyörillä kulkeva metallinen säilytyskori. Sen ostohetkeä en edes tiedä, mutta epäilen sen olleen joskus 80- ja 90-lukujen taitteissa, koska muistelen kapineen olleen käytössä jo lapsuudenkodissani. Ruostunut ja rähjäinen laitos, jolle ei enää ollut paikkaa eikä käyttöä. Tämänkin kohdalla oli mielestäni järkevää todeta, että  jossain vaiheessa hyväkin tavara saavuttaa päätepisteen, jonka jälkeen roskis on ihan hyväksyttävä vaihtoehto.

Roskikseen lensi myös rikkinäisiä muoviastioita. Teoriassa ne olisi voinut antaa lapselle leikkiin, mutta en halua lapsen leikkilaatikosta mitään dumppauspaikkaa, jonne kipataan aikuisille tarpeettomat tavarat. Energiajakeessa nämä tulivat ainakin jollain tasolla kierrätetyiksi.

Olen myös jämäprojektin myötä saanut ilahduttavan määrän kosmetiikkaa kulutettua loppuun. Luulenpa, että tämän paaston aikana saan viimeisetkin vajaat pakkaukset loppuun ja pois nurkista pyörimästä. Näytepakkauksia ei ole enää kuin pari jäljellä, eikä niitä kyllä tule ikävä. Epähuomiossa aloin tosin yhtenä päivänä rasvata sääriäni värillisellä meikkivoiteella… Yllättävän monessa kiinteyttävässä tai heleyttävässä tuotteessa näyttää olevan helmiäistä mukana. En tiedä huomaisiko sitä, jos tuotetta laittaisi vain hiukkasen kerrallaan kasvoille, mutta kun tyhjentää koko paketin kerralla, asian huomaa selvästi. ”Heleyttävä” tarkoittaa siis näköjään sitä, että voidellaan kasvot helmiäisellä, niin se näyttää heti freesimmältä. Muu vaikutus taitaa olla silmänlumetta.

Tämän verran on siis jo ehtinyt tapahtua, mutta viikkoa on vielä jäljellä ja jatkan raivaamista edelleen. Jälleen on kierrätyskasseja odottamassa sitä, että joku veisi ne pois nurkista kuleksimasta. Epäilen myös vaatekaapin kaipaavan jälleen pientä kriittistä silmäilyä. Raportoin viikonloppuna vielä uudelleen, miten tavarapaasto eteni.