Sosiaalinen eristäytyminen saa kaipaamaan monia asioita. Juuri nyt kaipaan eniten pitkiä illallisia ystävien kanssa. Yhdessä syöminen on parhaita asioita, mitä tiedän. On ihanaa suunnitella menu illalle, on ihanaa kattaa kauniisti, on ihanaa istua yhdessä saman pöydän ääressä.

Pitkä illallinen on kokonaisvaltainen kokemus. Hauskaa se on ravintolassakin, missä tietysti on etuna se, että kenenkään ei tarvitse laittaa ruokaa eikä tiskata. Mutta kotona keskustelu on usein parempaa, fiilis on epämuodollisempi, eikä tarvitse maksaa laskua jälkeenpäin. Siinä, että ihmiset istuvat saman pöydän ympärille syömään, on jotain maagista. Yhdessä syöminen ja ruuan jakaminen on erilaista kuin muu yhdessä oleminen. Viini tekee rennoksi ja puheliaaksi, eikä kenelläkään ole kiire. Parhaita ovat sellaiset illat, jotka alkavat aikaisin ja loppuvat myöhään. Illan aikana ehditään syödä monta ruokalajia, käsitellä päivän polttavat kysymykset ja parantaa maailmaa, ja lopuksi kaikki ovat kylläisiä ja tyytyväisiä.

Koronan tuoma suurin muutos sosiaalisessa elämässämme on tämä yhdessä syömisen puute. Meidän keittiö on suunniteltu siten, että vieraat ja isäntäväki voi seurustella yhdessä, vaikka jälkimmäiset puuhaisivat samalla keittiössä. Koska tällaiset illalliset ovat minulle niin tärkeitä, minimalismi ei koskaan tulisi kysymykseen. Jos haluaa ruokkia 10 ihmistä useamman ruoka- ja juomalajin voimin, tarvitaan kymmenittäin lautasia, laseja, aterimia ja tarjoiluastioita. Minusta mitä tahansa voi juhlistaa ruoalla ja juomalla – merkkipäiviä, saavutuksia, kansallisia juhlapyhiä ja ihan vain sitä, että ollaan elossa. Tärkeintä on kuitenkin yhteys muihin ihmisiin; keskustelut, joita pöydän ympärillä käydään. Hyvä ruoka, parempi mieli sanoo sananlasku, niin juuri se on. Kenenpä olotila ei paranisi hyvän illallisen ääressä?

Vietimme edellisen kerran tällaista iltaa ystävien kesken uutena vuotena. Sitä edelsi molempien perheiden omaehtoinen karanteeni ja varovaisuus. Ennen koronaa meillä kävi ruokavieraita monta kertaa kuussa, ja isojakin illallisia oli useammat vuodessa. Jokaisella on omat juttunsa, joita näissä erikoisissa olosuhteissa kaipaa, minulle se on yhdessä syöminen. Olen varovasti alkanut haaveilla juhannuksessa yhdessä sukulaisten kanssa, ruuan ääressä tietenkin. Silloin olisi rokotteen toinenkin annos ehditty antaa kaikille riskiryhmäläisille, ja voisimme ehkä juhlia keskikesää kohtuullisen vapaasti. Kunpa se onnistuisi!

Mitä te kaipaatte eniten koronaa edeltävältä ajalta