Olen kirjoittanut ainakin kerran aiemminkin aiheesta puolipitoiset vaatteet. Siis sellaiset vaatteet, joita on jo pidetty päällä, mutta jotka eivät ole vielä niin likaisia, että ne pitäisi panna pyykkiin. Tähän saakka olen keskittynyt lähinnä siihen, missä näitä vaatteita järkevimmin säilyttäisi. Viime viikolla törmäsin samaan aiheeseen kahdesti. Ensin kuuntelin Gretchen Rubinin Happier-podcastia, jossa keskusteltiin samasta asiasta. Sitten huomasin, että myös Paikka kaikelle -blogissa oli pohdittu asiaa monelta kantilta. Näiden innoittamana minäkin kannan oman korteni kekoon.
Puolipitoisten ongelma syntyy siitä, että vaatteet nähdään kolmessa kategoriassa: puhtaat, likaiset ja jotain siltä väliltä. Tämä ei vielä itsessään ole ongelma, mutta jostain syystä meillä tuntuu olevan sisäinen tarve pitää nämä kategoriat erillään toisistaan. Siihen taas keksin kaksi syytä:
- Likaiset ja puhtaat on hyvä pitää erillään, jottei vahingossa pukisi päälleen likaisia vaatteita.
- Lika voi tarttua likasesta puhtaaseen vaatteeseen.
Jos syy olisi vain tuo ensimmäinen, kaksi kategoriaa riittäisi. Silloin likaiset säilyttettäisiin likapyykkikorissa ja puhtaat jossain muualla. Mutta miksi myös hieman likaiset pitää säilyttää erillään puhtaista? Voivatko puolipitoiset todella liata niitä pitämättömiä?
Aiemmin en halunnut laittaa käytettyä vaatetta puhtaiden joukkoon, vaikkei siinä näkyvää likaa olisikaan. Olen kuitenkin alkanut kyseenalaistaa tätä ajattelua, ja siirtyä yhä lähemmäksi likaiset – puhtaat -jaottelua, ilman sitä kolmatta kategoriaa. Epäilen, että likaisen ja puhtaan erottelussa on vallinnut pikemminkin vaistomainen kuin rationaalinen ajattelu. Sellaiset vaatteet, joita ei mielestäni enää voi laittaa päälle, laitan suoraan pyykkiin. Sellainen vaate, joka taas on vielä käyttökelpoinen, menee yhä useammin takaisin kaappiin. Esimerkiksi neuleet ja villapaidat ovat tällaisia. Jos vaate on tahraton ja raikas, miksi se pitäisi pitää erillään muista?
Olen myös ruvennut laittamaan kotona käyttämäni verkkarit takaisin laatikkoon muiden verkkarien joukkoon. Otan ne sieltä käyttöön niin monta kertaa, kunnes haluan pestä ne. Sitten otan uudet. Oikein miettimällä mietin, miten lika saattaisi siirtyä housuista toisiin. En pystynyt kuvittelemaan, että yön pimeydessä jokin pieni ruokatahra ujuttautuisi vaatteesta toiseen. Välillä lika siirtyy. Kukaan ei varmaan laittaisi ulkokenkiä puhtaan paidan kanssa samaan kassiin, koska terve järkikin sanoo, että kengän pohjista tarttuu helposti hiekkaa ja pölyä tai pahempaakin puhtaaseen vaatteeseen. Mutta sisävaatteet? Ei tunnu loogiselta.
Jos vaate on hikinen, se kuuluu pyykkiin. Jos siinä on tahroja tai muuta näkyvää likaa, se pitää (mielestäni) pestä. Jos siihen on tarttunut ruuankäryä tai muuta hajua, se on joko pestävä tai tuuletettava. Tällaisia vaatteita en laita puhtaiden joukkoon. Mutta esimerkiksi mekko, joka on ollut päivän yllä, voi hyvin mennä takaisin kaappiin odottamaan seuraavaa käyttöä. Sellaisen poikkeuksen keksin, että joskus vaatteet muotoutuvat käytössä niin, että ne eivät enää näytä uudenrapeilta, vaikka eivät vielä pyykkiä olisikaan. Esimerkiksi farkut venyvät käytössä, ja jos on lähdössä vaikka juhliin tms. saattaa haluta päälleen jotain ”täysin tuoretta”. Silloin voi olla kiva etteivät käytetyt ja käyttämättömät ole sekaisin.
Paikka kaikelle -blogissa pohdittiin sitä, että jos vaatteita ei tarvitse ulkonäön vuoksi vaihtaa joka päivä, myös puolipitoisia kertyy vähemmän. Mutta jos luottaa siihen, että lika ei liiku, on vaihtelukin helpompaa. Pesu ei suinkaan tee kaikille vaatteille edes hyvää, joten siinäkin on yksi syy vain tuulettaa, harjata ja laittaa takaisin kaappiin. Tätä kirjoittaessa tuli mieleen, että pitääkin ottaa vaateharja ahkerampaan käyttöön. Sillä saa tomun ja muun irtoavan lian helposti pois, jolloin vaatteesta tuleekin jälleen aika puhdas.
Kuika monta kategoriaa teillä on käytössä? Voiko puolipitoiset laittaa takaisin kaappiin?
Kommentoinkin jo Ilanan blogissa tätä asiaa, mutta jatkan mielelläni keskustelua täälläkin 🙂 Olen ehkä yksinkertainen, mutta mulla ei ikinä tullut mieleenkään, että puolipitoisia vaatteita ei voisi laittaa viikattuna takaisin kaappiin ennen kuin kuulin/luin, että muilla on tällaisia ongelmia! Toimin kutakuinkin samoilla periaatteilla, kuin yllä kuvasit. Kun tulen kotiin, vaihdan aina välittömästi kotivaatteet päälle. Päivävaatteet saavat hetken ”jäähtyä” sängyn laidalla ja aika pian ne hyppäävät jo kaappiin. Huomattava osa vaatteistani on myös sellaisia, että ne eivät mielestäni vaadi pesua kovin usein. Kasmir- tai merinoneuleen (jonka alla käyttää aluspaitaa) voi pestä kerran tai kaksi vuodessa, farkkujakaan ei tarvi pestä kuin kuukauden tai parin välein.
Tästä kaikesta huolimatta en pidä siitä, että kaappi on täynnä puolipitoisia vaatteita (poislukien villaneuleet ja housut, jotka ovat lähtökohtaisesti puhtaita, kunnes ne ovat likaisia :D). Niinpä käytän paidat ja puserot aina nopeasti pesukuntoon. Ja jos näyttää siltä, että puolipitoinen vaate ei tule käyttöön lähiaikoina (esim. kausi on vaihtumassa), niin sitten se menee kaappiin koneen kautta.
Villapaitoja ei tarvitsekaan pestä, villahan puhdistuu tuulettamalla itsekseen. Ongelmana ovat puuvilla ja tekokuidut, sillä niihin ei tuuletus samalla tavalla tehoa. Tosin ihoa vasten ollut puuvilla menee kyllä pesuun käytännössä melkein joka käytön jälkeen. Farkkujen käyttösykliä olen pidentänyt, mutta näillä keleillä niiden lahkeet kyllä menevät nopeasti likaisiksi. Tosin en ole ikinä saanut yksiäkään farkkuja pilalle liialla pesemisellä, joten en tiedä että mikä sitten olisi totuus tästä.
Kyllä minä ainakin laitan puolipitoiset takaisin kaappiin vaan. Olen useimmiten kotona ihan vaan leggareissa ja trikoopaidassa, ja sitten jonnekin lähtiessä saatan vaihtaa päälleni vaikkapa T-paidan, neuleen ja farkut. Kun palaan kotiin, laitan nuo takaisin kaappiin, paitsi tietenkin jos ovat likaisia, nuhjuisia, hikisiä. En näe kuitenkaan järkeä pestä vaatteita, jotka on olleet päällä muutaman tunnin ja ovat sinällään ihan käyttökelpoisia vielä seuraavillekin kauppa-, kylä- tms. reissuille. Pesuun menevät siis vasta sitten, kun ne todella alkaa tuntua olevan sitä vailla ja ovat vaikkapa just sillein löpsähtäneitä, ettei enää viitsi ”uutena ja puhtaana” päälle ajatella. Ne kotivaatteet odottelee reissujen ajan sitten vaan jossain tuolin päällä sitä, että palatessani laitan ne takaisin päälleni.
Mulla on myös ns. kotivaatteet eri laatikossa kuin ”paremmat vaatteet”. Tämä järjestely on tullut vähän sattumalta, mutta käytännössä sekin on kätevää pitää nuo vaatteet erillään. Niitä plyyssihouhuja voi pitää vaikka olisivatkin löpsähtäneet, eikä lika takuulla siirry hienoihin vaatteisiin 🙂
Minä laitan puolipitoiset jakut, neuleet, (villakangas-)housut ja -hameet, juhlamekot kyllä surutta takaisin kaappiin, kun ensin olen tarkistanut niiden kunnon (ja sitten esim poistanut satunnaiset tahrat, harjannut vaateharjalla) ja tuulettanut yön yli, mieluimmin ulkona. Nämähän yleensä ovat niitä vaatekategorioita, joita ei välttämättä edes voi kotona pestä.
Puuvillaisille, pellavaisille ym vaatteille, joita aion yhtäjaksoisesti ihmisten ilmoilla käyttää kunnes ne ovat likaisia (esim. paidat, farkut), minulla on muutamia vaatepuita kylppärissä, ja niillä ne tuulettuvat yön yli. Kotivaatteet ovat yhdessä laatikossa.
Hankalimmaksi ongelmaksi koen kysymyksen välisilityksestä. Yleensähän ”puolipitoisia” ei pitäisi lainkaan silittää, ettei mahdollisesti vaatteessa kuitenkin oleva rasva pääsisi tarttumaan kuituihin tiiviimmin. Kuitenkin esimerkiksi pellavamekko on silittämättä järkyttävän näköinen. Koetan ratkaista asian silittämällä näkyvimpiä kohtia, vaikka helman keskeltä, ja peittämällä yläosan tarvittaessa vaikka neuletakilla.
Hei,
pellavavaatteet saa ainakin minusta ihan riittävästi siliämään, kun ne käytön jälkeen kostuttaa suihkupullolla ja vedellä niin että rypyt oikenevat, ja jättää hengarissa roikkuen kuivamaan.
Tuo silitys on todella ongelma. Pellavassa ei minusta pienet rypyt haittaa, sehän vähän kuuluu asiaan. Mutta olen samaa mieltä, että esim hameet jotka on istuttu ryppyyn näyttävät ikäviltä, vaikka kangas olisi periaatteessa muuten puhdas. Olen silitellyt niitä aina välissäkin, niistä pahimmista kohdista.
Itse vierastan pidettyjen vaatteiden viikkaamista puhtaiden päälle kaappiin ajatuksena – mutta samapa tuo, koska en viikkaa mitään vaatteita ja kaapissa säilytän alusvaatteita ja sukkia, muut vaatteet ovat rekillä. Rekillä lika tai ”lika” ei siirry edes rituaalis-mystisesti, koska vaatteet eivät juurikaan kosketa toisiaan. Tietysti jos nyt jotain tunkkaisuutta on vaatteeseen tarttunut, se pitää ensin ihan käytänön syistä tuulettaa. Puolipitoiset ja puhtaat kotivaatteet säilytän korissa sekaisin, nehän eivät ”likaannu” koska ne eivät käy ”puhtaan” kotitilan ulkopuolella… (karseaa, kun pitää itseään täysin rationaalisena ihmisenä, ja sitten joutuu kohtaamaan omat täysin epätieteelliset epäluulonsa!).
Joo, oman kodin lika on IHAN eri asia kuin muiden kotien lika! Puhumattakaan ulkomaailmasta. Mutta jos sulla on sellainen about 30 vaatteen rekki, eikös ne tuuletu siinä ihan itsestään? Sellainen boutique-tunnelma olisi ihana omassakin kaapissa, mutta mun roikkuvien vaatteiden tanko on tupaten täyteen tungettu.
Vain ulkona tuuletus on oikeaa tuuletusta 🙂
Minulla on oma kaappi ja laatikko puolipitoisille vaatteille eikä tulisi mieleenkään laittaa puolipitoisia vaatteita puhtaiden sekaan. Farkut säilyy paremmin, jos ne pesee mahdollisimman harvoin. Raparoiskeet farkkujen lahkeessa ei ole minusta syy pestä farkkuja ja Suomessa sade- ja rapapäiviä on riittämiin. Töistä tullessa vaihdan koiranlenkitysvaatteet päälle. Esim. samaa hupparia voi hyvin käyttää useammalla kävelylenkillä, mutta en todellakaan laita sitä puhtaiden vaatteiden joukkoon. Sitten on kotivaatteet (villasukat ja collarit). Koiran turkissa tulee näillä säillä mukavasti hiekkaa kotiin joka päivä. Vaikka olenkin nyt imuroinut melkein joka ilta, olen tassutellut villasukissani siinä hiekassa ja muussa liassa mitä koira turkissaan tuo.
Käytän samaa paitaa yleensä pari päivää. En silitä puolipitoista vaatetta, mutta laitan sen henkariin ja suihkin vähän sumutinpullolla. Vesi silottaa ryppyjä. Pellavavaatteita minulla ei ole, joten en tiedä auttaako tämä konsti niihin.
Mielenkiinnosta kysyn, että mihin sitten sijoitat ne puolipitoiset, jotka eivät mene takaisin kaappiin? Tämä on nimittäin sellainen jatkuva ongelmakohta monelle.
Meillä on puolipitoisten kori kylppärissä. Siihen viikataan esimerkiksi farkut tai muut siistimmät, kodin ulkopuolella pidetyt housut, ja siinä saattaa olla jokin neule tai flanellipaita.
Minulla on kanssa vähän sellainen ehkä epärationaalinenkin bakteerikammo, ja jos käyn vaikka kirjastossa, terveysasemalla tai jossain muussa julkisessa paikassa, jossa istun penkillä, niin ei kyllä huvita pistää niitä housuja puhtaiden vaatteiden sekaan. Sama juttu kuin että ulkokengillä ei kävellä pitkin huushollia.
Puolipitoisten laatikossa säilytän kotivaatteita rytyssä (collareita, yöpukua ym.) Ne on helppo vaan lykkäistä laatikkoon. Puolipitoisten kaapissa säilytän henkarissa farkkuja, työssä pidettäviä vaatteita ym., joiden haluan säilyvän siistinä. Puolipitoisten kaapissa henkarivaatteiden alla säilytän epämääräisesti rytyssä tai viikattuna kävelylenkillä olleita vaatteita (hupparia, pitkää aluspaitaa- ja housua ym.) ja niitä villasukkia. Joskus kävelylenkkivaatteet jäävät eteiseen hattuhyllylle. Joskus minulta jää puolipitoisia vaatteita portaikkoon, kun en jaksa niitä paikoilleen laittaa. Aika hyvin kuitenkin toimii.
Mun mielestä suurin ongelma on hajuvesi. Käytän jotain tuoksua joka päivä, enkä halua että kaikki tuoksut sekoittuvat vaatekaapissa. Sitten kaikki vaatteet tuoksuvat kaikille tuoksuille yhtä aikaa.. Ja tämän takia en laita puolipitoisia vaatteita vaatekaappiin. Ja en todellakaan aio lopettaa hajuveden käyttöä. Olen ihan alaston ilman sitä!
Kyllä! Tosin itse en juurikaan käytä tuoksuja joten minulla ei tätä ongelmaa ole, mutta ne kyllä tarttuvat tiukasti vaatteisiin.
Minäkin pidän puolipitoiset erillään puhtaista, vaikka ei lika varmaankaan tartu. Puhtaat on kuitenkin raikkaita ja puolipitoiset on käytettyjä, vaikka eivät olisikaan varsinaisesti likaisia.
Pakkasin syksyllä kokeilumielessä Rinnan vaatekaappikirjan innostamana ylimääräiset vaatteeni pahvilaatikkoon varastoon, kun halusin tilaa vaatekaappiin. Minulla on nyt talven ajan ollut käytössä kaksi mekkoa, yhdet farkut, villatakki ja muutama pitkähihainen trikoopaita. Mekkoja voi pitää yksin tai farkkujen kanssa ja trikoopaitoja pidän mekkojen alla. Lisäksi on verkkarit, yövaatteet, sukat ja alusvaatteet ja vanhat farkut remonttiin tai semmoiseen. Yksi juhlamekkokin on, mutta ei ole ollut nyt sellaista juhlaa, minne en olisi voinut mennä toisessa arkimekoistani.
Käytännössä olen joka päivä melkein samassa asussa, mikä olisi ollut kauhistus nuorena, kun joka päivä piti olla eri asu 🙂
Mutta mikä helppous kun vaatteita on vähän ja kaikki sopivat yhteen ja mahtuvat kaappiin! Trikoopaidat menee pyykkiin melkein päivittäin, mekkoja ja farkkuja voi pitää monta päivää.
Meillä on iso perhe, joten pesukone pyörii täytenä, vaikka minun vaatteita onkin vähän.
Kuulostaa siltä, että olet saanut ihanan järjestyksen vaatekaappiisi!
Meillä puolipitoisia vaatteita ovat lähinnä sellaiset päivävaatteet, jota on tarkoitus pitää seuraavanakin päivänä. Niitä säilytämme yön ajan makkarin nurkassa olevassa korituolissa. Ei järjestelmä järin nätti ole, mutta parempi kuin että vaatteet lojuisivat esim. lattialla.
Sitten jos tarvitsen yhdeksi päiväksi tai jonkin tilaisuuden ajaksi esim. toiset housut tai neuletakin enkä aktiivisesti likaa niitä käytön aikana, laitan ne käytön jälkeen takaisin vaatekaappiin puhtaiden vaatteiden sekaan.
MEillä käytännössä sama systeemi. Jos aion laittaa jotain päälle seuraavana päivänä, en tunge sitä kaappiin yön ajaksi.
Selvästi likaiset kuuluu tietysti pyykkiin, mutta vähän pidetyt voin joskus viikata kaappiin. Todellisuudessa ne useimmiten jää vierassängyn reunalle, johon kasautuu ruttuinen pino jonka sitten laitan koneeseen. Ylimääräinen huone on paha ansa, sinne kertyy kaikenlaista. Trikoopaidat ja housut menettää niin äkkiä muotonsa ja saa polvipussit, että ne vaativat aina pesun. Neuleita yritän pestä harvoin ja laitan joskus sen takia yöksi ulos tuulettumaan. Enkä voi sietää vaatteiden tunkkaista hajua, siksi pesen usein, ehkä liiankin. Tykkään raikkaudesta. En ajattele lian tai pöpöjen siirtymistä niinkään, vaan tunkkaisuutta.
Juttelin aiheesta muiden kanssa ja tuo tunkkaisuus nousi esiin, sekä pelko siitä että jos jonkun tunkkaisen laittaa puhtaiden sekaan, tunkkaisuus tarttuu ja lopuksi koko kaappi on tunkkainen. Mutta minusta tunkkainen ei ole puhdas, vaan likainen, joten sikäli en sellaista sinne laittaisikaan. Haluaisin parvekkeelle sellaisen tuuletusoksan, jossa voisi pitää vaatteita pidempään raikastumassa.
Kaapissa puhtaatkin mun mielestä muuttuvat hetken päästä tunkkaisiksi eikä niitä huvita sitten käyttää ilman uutta pesua. Semmoisille kaapilta haiseville (vaikka itse kaappi onkin siisti ja uusi)… Yök. Luulen sen johtuvan ainakin siitä, että mun vaatekaappi on liian täysi. Pitäisi saada sinne lisää ilmaa. Mutta varmasti sellainen likatunkkaisuuskin tarttuu kaapissa muihin. Ja just huivit tunkkaantuu tosi nopeasti, varsinkin jos ne ei ole luonnonkuituja.
En lukenut kommentteja, mutta bakteerithan helposti liikkuu. Jos haluaa miettiä paikkaa puolipitoisille vaatteille niin eikös hattuhylly tms. olisi looginen paikka, tai muiden ulkovaatteiden joukossa? Pidetäänhän kaulaliinaa ja pipoakin useampaan otteeseen ennen kuin ne pestään.
Niin pidetään, ja nyt kun huivivarastoani olen tarkastellut, tajusin juuri että se kaipaa selkeästi perusteellista puhdistusta. Paradoksaalista kyllä, niitä ei vaan muista pestä kovin usein, vaikka kangas on ihoa vasten jatkuvasti.
Mulla ei ole työ- ja kotivaatteita erikseen.
Villatakkeja ja -paitoja pesen tosi harvoin, ne menee takaisin kaappiin käytön jälkeen. Mutta jos jää muita ”puolipitosia”, ne ripustan näkyville että muistan käyttää ne pesuvalmiiksi parin viikon sisällä. Mekkoset, paidat, housut…
Ekan käytön jälkeen likapyykkiin lähtee alushousut ja sukat, aina. Rintsikoita käytän kolmisen päivää ennen pesupussia. Sukkahousut pesen joka ilta.
Mä vaihdan usein farkut joihinkin rennompiin housuihin kun tulen kotiin, samoin hameet. Jotenkin niissä on kotona liian ”virallinen” olo 🙂
Mulla on epävirallinen työ :-))