Jälleen saa huomata, miten oma toiminta muuttuu pelkästään ajatuksen voimalla. Alkuviikosta sain päähäni ruveta seuraamaan kuukauden ruokalaskua. Viiden päivän jälkeen huomaan, etten todellakaan käy kaupassa kuten ennen, vaikka tarkoitus oli ensin tyynesti ostella kuukauden verran sitä mitä yleensäkin. Pelkkä tietoisuus siitä, että seuraan ruokalaskua on johtanut siihen, että syynään hintoja ihan eri tavalla kuin vielä viime viikolla. Käsi hakeutuu näköjään kuin itsestään kaupan omien edullisten merkkien suuntaan, vaikka aiemmin olisin luultavasti ottanut sen purkin, joka ensimmäisenä on hyllyllä vastassa. Jätin eräänä päivänä valmiin sushirasian kauppaan jottei se kasvattaisi ruokalaskua. Normaalisti olisin ostanut sushit (lempiruokani) ilman sen kummempaa pohtimista. No, kotona kyllä harmitti jälkeenpäin, kun oli nälkä eikä mitään lounasta.
Olen myös havahtunut siihen, että rahaa tosiaan kuluu. Vähän järkyttyneenä on todettava, että hyvällä tuurilla tämän viikon saldo jää noin sataseen, mutta todennäköisesti menee vähän yli. Minulla on sellainen ajatusharha, että kun alan seurata rahankäyttöäni, asetan jostain syystä aina ideaalikulutukseksi 0€. Siinähän ei ole mitään järkeä sillä tavoite on tietenkin mahdoton (ja siksi kyseessä on nimenomaan ajatusharha) mutta yhtä kaikki seurauksena on henkistä ähkimistä, kun rahaa vaan menee... Ehkä tähänkin ajatukseen tulee kuun aikana vähän tolkkua.
Tämän blogin ja tuttavapiirissä tehdyn kyselyn perusteella ihmisillä menee myös todella erilaisia määriä rahaa ruokaan. Monilapsinen perhe saattaa käyttää kuukaudessa puolet siitä, mitä kaksi aikuista. Molemmissa tapauksissa syödään ihan tavallista ruokaa, mutta jostain sen eron on synnyttävä. Kunhan saan käsityksen mihin rahat kuluvat ja mistä olen valmis tinkimään ja mistä en, voin harkita mistä kannattaa nuukailla jatkossa. Joka tapauksessa tämä seuranta ja siitä johtuva pohdinta on erittäin mielenkiintoista, ja veikkaan että tästä tulee yksi iso teema tänä syksynä blogin sisältöön.
Pudotin itse viime vuonna 10 kiloa samalla logiikalla. Ainoa varsinainen muutos elintapoihini oli se, että kävin vaa’alla joka aamu. Asia pysyi mielessä ja paino putosi kuin itsestään. Eli jos haluaa vaikuttaa johonkin asiaan, kannattaa sitä jollain tavalla mitata tai seurata. Tämä siirtyy alitajuisesti pieniksi muutoksiksi käyttäytymisessä.
Selvästi sama ilmiö kuin rahanmenon tarkkailussa. Pelkästään tieto siitä että asia on jotenkin seurannassa saa valpastumaan.
Mulla on ollut sama aamuheräämisten suhteen. Olen kirjannut kuukauden heräämisaikoja, enkä ole kertaakaan nukkunut niin pitkään, kun aiemmin oli minulle tavallista. Ehkäpä se siis johtuukin tuosta kirjaamisesta.
Ruokakulut on kyllä mielenkiintoinen teema. Itse kuluttaisin varmasti enemmän ruokaan, mutta mieheni ostotottumukset ovat herätelleet minutkin syynäämään kilohintoja melko tarkkaan ja olemaan muutenkin järkevämpi ostoksissani.
Tästä kulujen tarkkailusta seuraa väistämättä lisää pohdiskelua, koska on tiettyjä juttuja joista en halua tinkiä. Toisaalta tulee varmasti keksittyä hyviä säästökohteita myös, kunhan kokonaiskuva alkaa selkeytyä. On myös otettava huomioon, että myös ajalla ja työllä on hintansa. Eli jatkossakaan ei tule olemaan järkevää, että lähtisin erikseen hakemaan jotain tarjoustuotetta kauempaa, jos sen takia täytyy esimerkiksi nähdä paljon vaivaa.
Olen myös pohdiskellut paljonko meillä menee ruokaan ja ruokakaupasta saataviin kulutusjuttuihin kuten nenäliinoihin, pyykinpesuaineisiin ym. rahaa. En ole niin viitseliäs että seuraisin riittävän kauaa rahanmenoa, ainakin pari kuukautta pitäisi (mielestäni) katsoa että siinä olisi edes jotain vertailukohtaa. Olenkin päättänyt että oikaisemme ja katsomme verkkopankkien tiliotteista kaikki ruokakauppoihin kuluneet rahat vuoden alusta alkaen. Eihän siinä erittelyä tule mutta pitemmän ajan loppusummaseuranta kylläkin. Ja onhan etuna tuokin, että tulee selville se ”oikea” kulutuskäyttäytyminen ilman että tietoisuus seurannasta pääsee siihen vaikuttamaan. Meillä ei ole pidetty mitään kirjaa tämäntyyppisistä menoista ja siksi tämä kiinnostaa.
olem harkinnut, että otan vaikka vuosi sitten saman ajankohdan vertailuun mukaan, koska silloin on takuulla tehnyt ”tiedostamattomia ostoksia”. Summa ei ehkä ole niin tarkka juuri samasta syystä mutta jonkinlainen mittari kuitenkin.
Olen huomannut, että ihmiset laskevat ruokamenojaan hyvin eri tavoin, joten kokonaissummat ovat harvoin vertailukelpoisia. Joku ottaa mukaan myös ruokakaupasta ostettavat kulutustavarat (esim. vessapaperi), joku taas jättää juomatkin pois laskuista. Myös kodin ulkopuolella syöminen tahtoo helposti unohtua, varsinkin puolison työpaikkaruokailut ja -kahvittelut vaativat seurantajaksolla erityistä huomiota. Itse laskisin mukaan kaiken mikä kurkusta menee alas, myös alkoholijuomat sekä vitamiinit ja hivenaineet, varsinkin jos niillä paikataan jotain ruokavalion ongelmaa (esim. maitoallergia). Ja myös tuliaiset, mikäli niiden ”vastineeksi” tarjotaan kyläilypaikassa ateria. Ilmaista lounastahan ei tunnetusti ole olemassa…
Sitten kokonaan toinen kysymys on se, kannattaako ruoka ottaa ensisijaiseksi pihistelykohteeksi, jos akuuttiin säästämiseen ei ole tarvetta. Itselläni kävisi helposti niin, että ruoasta säästäminen johtaisi epäeettisempiin ja myös epäterveellisempiin valintoihin. Ulkona syömisen ja noutoruoan (juurikin tuon sushin…) kohdalla en myöskään suostu tuntemaan huonoa omaatuntoa, niin selvästi nämä nautinnot lisäävät omaa jaksamistani ja tarjoavat perheelle hyviä yhteisiä hetkiä. Koen tämänkin osittain palveluiden ostamisena, vaihtoehtona turhalle krääsälle.
Hyviä pointteja. Päätin että seuraan nimenomaan ruokakaupan laskuja. ravintolat jätän pois, samoin työruokailut yms. Syynä on se, että ravintoloita ilmankin voi elää mutta ei ilman ruokaa ja vessapaperia. Minua kiinnostaa siis välttämättömien elinkustannusten hinta.
Tuohon jälimmäiseen asiaan sanoisin, että tarkoitus ei ole ruveta välttämättä hirveästi pihistelemään, mutta kuitenkin tiedostaa mitä eläminen maksaa. Samalla tarkastella sitä, voiko ruokalaskua pienentää jostain päästä ilman, että laatu kärsii. Esim. miten ruokasuunnittelu vaikuttaa asiaan.
Voisin lisäksi elää pelkällä sushilla, mutta noutosushi tulee kyllä aika kalliiksi pidemmän päälle. Se, että nyt jätin sen kauppaan liittyy siihen nollan euron ajatusharhaan. Se oli tietynlaista itsensä huijaamista oikeastaan.