Joulukuusi on tänä vuonna yhtä upea kuin aina ennenkin. 2020 toi kuitenkin joulukuusiasioihin hieman enemmän draamaa kuin yleensä. Aatonaattona täyteen lastattu kuusi nimittäin kaatui keskelle olohuonetta. Emme voineet muuta kuin katsoa, kuinka puu hitaasti ja vääjäämättömästi kellahti kumoon. Kaatumisen syy on mysteeri, sillä kuusi oli seissyt jo monta päivää tukevasti jalassaan, aivan suorassa. Siihen ei kukaan ole koskenut, lapset tai kotieläimet eivät ole siinä kiipeilleet. Kesken illan puu vain romahti maahan omia aikojaan.

Sotku oli melkoinen. Pahinta oli rikkoutuneet lasikoristeet. Lasipallojen sirut ovat paperinohuita ja kuolettavan teräviä. Sellaista ei halua jalkapohjaansa. Loppujen lopuksi tuho ei ollut kuitenkaan niin suurta kuin aluksi näytti. Palloja ja muita koristeita meni rikki, mutta koska olen joulukuusiasioissa kaukana minimalistista, koristeista ei ole puutetta edelleenkään. Olin myös erityisen iloinen siitä, että kaikista vanhimmat koristeet, jotka ovat peräisin isovanhempien kodeista, eivät menneet rikki. En ole jaksanut laskea, montako palloa omistan, mutta veikkaan että ehkä noin 200. Lisäksi kolme sarjaa kynttilöitä,  hopeanauhaa, helminauhoja, lasienkeleitä, lasilintuja, kristallitähtiä ja muutamia muita yksittäisiä koristeita.

Romahduksen jälkeen

Tänä vuonna sain joululahjaksi äidiltäni niin sanotun Marsalkan vyön – leveän valkoisen nauhan, johon on tekstattu Gloria in excelsis Deo. Lahjan tekee arvokkaaksi, että se on kummitätini tekstaama. Tällainen koriste oli ennen vanhaan yleinen, mutta nykyisin sitä enää harvoin näkee. Tykkään juuri tällaisista vanhoista perinteistä, varsinkin. kun lahja on itse tehty. Ehdin hieman harmitella särkyneitä koristeita, sillä vaikka niitä on paljon, on jokainen huolella vuosien varrella valittu. Mutta kenties tädillä oli jokin etiäinen, sillä joululahjapaketista paljastui kuusi uutta lasipalloa. Miten hauska sattuma! Nämä uudet koristeet saivat tarinan samantien: ”Tämän pallon, missä on pingviinin kuva, sain kummitädiltä joululahjaksi sinä vuonna, kun joulukuusi kaatui aatonaattona ja monta palloa meni rikki…” Meidän joulukuusi on täynnä tällaisia tarinoita.

Nyt tuo olohuoneen arvokas keskipiste on ankkuroitu tukevasti patteriin kiinni. Joulun jälkeen alan etsiä jälleen uutta ja entistä tukevampaa kuusenjalkaa. Luulin sellaisen jo löytäneeni, mutta näköjään pitäisi olla lattiapinta-alaa vieläkin enemmän, sillä kuusi kaatui jalkoineen päivineen. Onneksi maton alla oli kosteutta läpäisemätön vahakangas, joten parketti ei ollut vaarassa, vaikka kaikki vesi tietenkin valui matolle tässä hötäkässä. Tai ehkä pitää ottaa tavaksi sitoa joulukuusi joka vuosi valmiiksi patteriin kiinni, niin ei tarvitse ainakaan pelätä, että se kaatuisi.

Hyvää joulua ja rauhallista joulunaikaa teille kaikille!