Olen kuullut, että tammikuu on vuoden vilkkainta raivausaikaa. Ilmeisesti silloin yhdistyy uuden vuoden tuoma tarmokkuus joulun tuomiin tavaroihin, ja tästä seuraa hirveä vimma raivata kaappeihin tilaa. Meillä pysyi tavaramäärä joulusta huolimatta varsin kohtuullisena, mutta kieltämättä omaisuuden karsiminen houkuttelisi. Haluan taas ottaa askeleen kohti sellaista tietoisen omistamisen tilaa, että osaisin luetella tavarani ulkomuistista.
Suurin projekti tänä vuonna on työhuone. Meillä on pikkuinen työhuone, siinä on pinta-alaa muutama neliö. Virallisesti huoneen tarkoitus on toimia työtilana, kierrätyspisteenä ja kodinhoitotilana, sekä säilytyspaikkana harvemmin tarvittaville tavaroille – kuten nyt vaikka sille pomppupatjalle. Sieltä löytyy kirjoituspyötä, silityslauta, pari lattialla seisovaa pientä hyllykköä, sekä muutama hylly seinillä. Tämä kaikki sinne järkevästi aseteltuna mahtuisikin, mutta tilannetta haittaa keskella lattiaa oleva Kasa. Kasan korkeus nousee ja laskee pitkin vuotta, mutta en muista milloin sitä ei olisi ollut. Kasassa on kaikenlaista tavaraa väliaikaissijoituksessa: kierrätyskamppeita, vaatesäilytyslaatikoita, roskia… Mitä vaan isompaa, mikä on pitänyt laittaa jonnekin. Kun lattialla on yksi laatikko, sen päälle on helppoa pinota toinen, sitten kolmas ja kolmannen päälle voi vielä laittaa muovikassillisen jotain. Sen jälkeen Kasa onkin jo valmis, ja ainoastaan sen koostumus vaihtelee.
Tässä se on, sensuroimaton kuva siitä, mitä Kasa juuri tällä hetkellä näyttää. Aika pysäyttävää ajatella, että suurin osa noista laatikoista ja nyssyköistä sisältää vaatteita, jotka ovat joko menossa tai tulossa. Sitten on kirpparille menossa olevaa tavaraa sekä sekalaista roinaa. Tuo postin laatikko on tyhjä. En osaa päättää pitäisikö se säästää vai ei. Ei oikein ole paikkaa, mutta se on toisaalta ihan käyttökelponen. Taka-alalla näkyy harmaa pussi, joka lienee tarpeeton. Kiinnittäkää huomiota myös klassiseen sisustuselementtiin, rakennustikkaisiin.
Kasahuone Työhuone ei kuitenkaan tällaisenaan toimi. Minua inhottaa sen sotkuisuus, ja koska siellä todella myös työskennellään, viihtyisyyden parantaminen olisi olennaista. Haluan että huoneesta tulee taas oikea huone, eikä mikään järkyttävä varastohässäkkä. Tällä hetkellä urakka tuntuu tosi työläältä, mutta jostain on aloitettava. En edes kuvittele selvittäväni tätä yhdellä kertaa. Ensinnäkään en jaksa, eikä minulla ole riittävästi yhtenäistä aikaa. Parissa tunnissa ei nimittäin päästä kuin hiukan alkuun, arvioisin, että kaikkineen tähän menee sellainen 10 tuntia tehoasta työaikaa. Nimittäin Kasan lisäksi setvittävänä on taas kilotolkulla paperia, vanhoja arkistoja, sekä kierrätykseen lähteviä vaatteita. Ja ties mitä.
Tämä on raivausprojekteista isoin. Tämän lisäksi aion organisoida keittiötä hieman uudelleen, mikä vaatii hieman hyllyjen siirtelyä kaappien sisällä ja tavaroiden vaihtamista uusille paikoille. Tämä liittyy tuoho ruokahävikin vähentämiseen, mutta ei ole ykkösprioriteetti. Tavoite on saada se joskus tässä kevään aikana hoidettua. Pahan optimismiharhan vallassa kuvittelen myös käyväni vihdoin kirjahyllyn läpi, ja karsivani sieltä tarpeettomat pois. Vaan otetaanpa asia kerrallaan. Noudatan nyt omaa oppiani ja otan päivän kerrallaan. Eli puretaan Kasaa, siivotaan työhuonetta ja sitten karsitaan kirjoja, jos tilaisuus tulee.
Millaisia projekteja teillä on tälle vuodelle suunnitteilla?
Meilläkin on Kasa (mä luulen, että useimmissa perheissä on). Kasa on huoneessa, josta on tulossa esikoisen oma huone, kunhan hän sellaisen haluaa. Tällä hetkellä huoneessa on Kasan lisäksi työpöytä, valtava pakastin, miehen kitarat, kirjahylly isojen lasten leluille ja nukkekoti.
Vähän hirvittää, että mitäs sitten Kasalle (ja muulle) tehdään, kun lapsi haluaa huoneesta omansa. Miehen kitaroille pitäisi keksiä joku paikka, se on ehkä isoin ongelma. Pakastin saa jäädä paikalleen, ja lasten lelut tietysti myös. Mutta sitten se Kasa… Mä olen tullut siihen tulokseen, että viisihenkisessä perheessä yksinkertaisesti on niin, että jotain tulevaa ja menevää tavaraa on, siitä ei pääse mihinkään. Kaikkea ei vaan pysty heti hoitamaan pois. Meidän kasassa on esim. pieneksi käyneitä vaatteita, jotka annetaan eteenpäin, mutta koska vastaanottaja asuu toisella puolella Suomea, vaatekassi joutuu lojumaan Kasassa jokusen kuukauden. On siellä toki sellaistakin, josta voisi hankkiutua nopeastikin eroon, kun vaan saisi aikaan.
Jos kerran Kasan olemassaololle ei mitään mahda, niin Kasalle on keksittävä paikka. Olenkin ajatellut raivata johonkin kaappiin esim. hyllyllisen verran tilaa ihan vaan sitä varten, että siellä on sitten tulevien, menevien, korjattavien yms. paikka. Sitten onkin haasteena enää pitää Kasa sen kokoisena, että se mahtuu sille varattuun tilaan…
Tsemppiä raivausurakkaan!
Vinkki kitaroiden säilytykseen: Seinätelineet, joihin ne laitetaan kaulasta roikkumaan. Meilläkin on nimittäin monta kitaraa… Tietty ellei teillä ole jo tämä konsti käytössä.
Olipa lohdullinen kommentti. Henkisesti helpottaisi suuresti, jos tietäisin että sanotaan nyt vaikka 70% kaikista perheistä on Kasa. Meinaan niitä ei vaan usein näe (no ei meidänkään, kun se on suljetun oven takana), mutta kuvittelen että muilla on aina siistiä.
Tuo tavaroiden jatkuva liike on muuten yksi suuri syy kasan olemassaololle. Jossain on oltava välivarasto, ja se sattuu aika usein olemaan lattialla.
Kasa(t) on mullekin niin tuttu ilmiö! Olen pahimmanlaatuinen pöytä- ja lattiapinta-alan kasailija. Onneksi välillä tulee niitä mielenkirkkaushetkiä, jolloin ne saa hodettua paikoilleen ja pois päiväjärjestyksestä.
Muutin viime syksynä pienempään asuntoon ja sitä ennen käytin paljon aikaa ylimääräisen tavaran karsintaan. Mahdun uuteen kotiini sen vuoksi aika mukavasti ja melkolailla kaikella on oma paikkansa, kunhan vain saisin aina laitettua ne sinne. 😀
Mun tämän vuoden projektini ei liity niinkään tavaranraivaukseen kuin keskeneräisten käsityöproggisten valmiiksisaattamiseen. Aloitin sellaisen UFO 2015-haasteen, jossa listasin kaikki nurkista ja laatikoista löytämäni keskeneräiset proggikset (niitä oli 43!) ja tavoitteenani on saada niitä valmiiksi aina ensin kaksi ennen kuin saan aloittaa yhden uuden. Kunhan saisin puolet pois edes, olisin tyytyväinen. 🙂 Tätä kirjoittaessani olen saanut viisi valmiiksi asti!
Meilläkin on joskus ollut jossain aiemmissa kämpissä työhuoneita, joista tuli aina romuhuoneita jossain kohtaa. Vaatii suunnilleen supervoimia, ettei niin kävisi ikinä. Voimaa ja jaksamista huoneen raivaukseen!
Raivaatko muuten millaisella menetelmällä? Vai teetkö ihan fiilispohjalla? Sain oman kotoni tavarapaastolle soveltaen neljän laatikon käytöntöä: Yksi roskille, yksi kierrätykseen meneville, yksi säästettäville, joiden paikka on jossain toisaalla ja sitten yksi niille, jotka ovat oikealla paikallaan. Sitten hylly tai laatikko lajiteltiin tyhjäksi laittaen tavarat noihin neljään laatikkoon ja kun homma oli valmis, oikean paikan laatikon tavarat asetettiin paikalleen sinne tyhjentyneeseen tilaan, ja muut laatikot tyhjennettiin joko roskiin, vietiin kierrätykseen tai käytiin asettelemassa muualle kotiin, minne sitten kuuluivatkin.
Menetelmiä on varmasti paljon erilaisia, mutta tuo toimi minulle. 🙂
Tykkään kovasti blogistasi ja on kiva kuulla sinun tarinaasi arjen keskellä pyörimisestä ja raakkailuista. Kaunista lopputalvea sinulle!
Mahtava tuo sun haaste! Veikkaan että noita keskeneräisiä projektejakin on ihmisillä laatikot pullollaan. Omat projektini vain usein liittyvät tavalla tai toisella organisoimiseen.
Tuo neljän laatikon menetelmä on oikein toimiva, mutta itse sitä harvemmin käytän. Meillä ei ole oikeastaan ollenkaan sellaista täysin raivaamatonta tilaa, josta voisi tulla vastaan mitä vain. Yleensä on aika hyvä mielikuva ainakin yleisellä tasolla, mitä jokin alue sisältään. NIinpä mulla on useimmiten vain kaksi kategoriaa, kyllä tai ei. Jos kyllä, tavara pitää laittaa suoraan omalle paikalleen. Jos ei, niin sitten se menee roskiin. Jos se on kierrätettävä, se on tavallaan kyllä, koska kierrätettäville on omat paikkansa.
Meillä tavaroiden karsiminen on jatkuva prosessi, mutta kieltämättä uuden vuoden alkaminen on tuonut vähän lisämotivaatiota.
Meilläkin juuri työhuone on ongelmapaikka. Suurensuurta kasaa ei ole, mutta lipaston tason päälle on kuitenkin kertynyt kaikenlaista, mikä ei ole löytänyt paikkaansa vielä.
Tulevien ja menevien tavaroiden ongelmaa olen yrittänyt ratkaista sillä tavalla, että kaapeissa olisi jatkuvasti muutamia hyllyjä tyhjillään niin että esim. kirpparikamaa pystyy puolisen vuotta keräilemään. Ei se kyllä aina onnistu, ja joitain nyssäköitä sitten löytyy sieltä sun täältä. Täytyy olla itseään kohtaan myös vähän armahtavainen 🙂
Näköjään työhuone on se murheenkryyni muillakin. Sinänsä mielenkiintoista, miksi juuri se? Olisiko kyse siitä, että pahimmassa kunnossa on tavallaan yksityisin tila, eli se jonka ovi laitetaan kiinni kun vieraita tulee. Danan jutuista päätellen heillä se on makuuhuone, mutta meillä ei kyllä koskaan makkari pääse niin järkyttävään kuntoon, etteikö sitä saisi puolessa tunnissa täysin kuntoon.
Työhuone on meilläkin murheenkryyni. Rakennutimme omakotitalon, johon muutimme pari vuotta sitten ja työhuone on edelleen aika lailla alkuperäiskunnossa. Sinne oli helppo viedä vanha sohva, kirjoituspöytä, piano, vähän kaappeja, jotka eivät muualle oikein sopineet. Haaveilen oikeasti sisustavani huoneen kivaksi ja trendikkääksi. Sitä ennen on kuitenkin vielä vuorossa se varsinainen Kasa: nimittäin kuraeteinen. Aivan mahtavaa, että on erikseen 12 neliön tila, mutta vielä mahtavampaa olisi saada sinne naulakot ja kaapit…
No niin, mä totesin vahingossa juuri saman samoilla sanoilla! Kuraeteinen olisi kyllä etenkin näillä säillä aivan mahtava. Mutta myönnän että käyttömukavuutta lisää merkittävästi, jos siellä on vähän säilytystilaakin … 🙂
Minullakin on KASA 😀 Minulla se on yläkerrassa. Tavaroiden järjestely on hauskaa, pahin vaihe on poisvietävien tavaroiden poisvieminen. Päätin, että jokaisen kuun lopussa vien ne pois. Helpointa on laittaa ilmoitus, että annan niitä ilmaiseksi, silloin ne haetaan kotoa. Poismeneville tavaroille on omat paikkansa, koska jossain niiden on kuitenkin oltava. Mutta KASA häviää tänä vuonna, koska se on osa järjestelyhaastettani, ja koska en pidä KASASTA.
Meillä kasoja on monessa paikassa ympäri kotia. Kutsun niitä beduiinileireiksi, koska ne välillä vaihtavat paikkaa. Unelmani on kasaton koti.
Tein juuri raivaussuunnitelman. Torpattava kotiin tulevien tavaroiden ja paperien virta – sitten käytävä kasojen kimppuun ja saatava ne vaikka sullottua kaappeihin pois näkyvistä ja sitten kaappi hylly kerrallaan käsittelyyn.
Tavoitteeni on, että kasat katoavat kevään kuluessa
Tsemppiä leirien purkamiseen 🙂 Raivaamisessa mielestäni kannattaa ottaa käsittelyyn riittävän pieni alue kerrallaan. Muuten saattaa iskeä epätoivo ja turhautuminen.
Mä alan tuntea oloni tosi mukavaksi näitä kommentteja lukiesssa! Ihanaa kun muillakin on kasoja, ja tsemppiä niiden selättämiseksi!
Täältäkin löytyy Kasa 😀 Tällä hetkellä se on eteisessä, mutta harmittavan usein se on ruokapöydällä. Se kun on kätevästi kulkureitin varrella ja siihen tulee helposti kasattua kaikki mahdollinen. Pahimpia ovat epämääräiset paperit! Tosin tavaran vähentyessä Kasakin on onneksi pienentynyt ja toivottavasti pääsen siitä pian lopullisesti eroon.
Tasojen roskaantumista vastaan on kieltämättä taisteltava, muuten tavara ottaa vallan. Aiemmin meillä oli avoin kirjahylly, ja se oli aivan mahdoton. Reunat keräsivät puoleensa kaikenlaista sälää kuin magneetti. Nyt on ovet kirjojen edessä, ja vain yksi taso vetää sitä sälää puoleensa.
Off topic:
Googlailin vinkkejä astianpesukoneen huuhtelukirkasteaineen korvaamisesta etikalla ja kas vain, Arkijärki oli kahtena ekana hittinä 🙂 Kysyisin, oletko edelleen käyttänyt etikkaa huuhtelukirkasteena tiskikoneessa? ja toimii mielestäsi edelleen yhtä hyvin? Onko tuo laimennus 5%:ksi ollut hyvä? Kiitos jos ehdit kommentoimaan tätäkin asiaa!
Rehellisesti sanottuna en ole muistanut lantrailla, vaan se on mennyt 10%:na suoraan koneeseen. Tosin olen myös laiska lisäilemään, joten välillä menee pitkiä aikoja ilman mitään kirkastetta. Kyllä etikka silti mielestäni toimii yhtä hyvin kuin varsinainenkin kirkaste.
Kaikkien Kasojen äiti täällä… Meillä on Kasa ja usein sen kaveritkin.
Työhuoneessa tällä hetkellä pahiten, pitää järjestää vuoden paperit asialliseen kuntoon. Olen kyllä jo tilannut 12 laatikkoisen systeemin, uuden hyllyn ja nättejä lokeroita, joista toivon saavani apua. Laatikoista teen tammi-joulu joihin saan kunkin kuukauden kuitit piiloon ja voin ne sitten järjestää kuukausi kerrallaan. Lisänä valaistuksen parantaminen. Ehkä näillä eväillä saan työhuoneen kuntoon.
Yläkerran remontin myötä se on saatu kasattomaksi alueeksi. On tullut tavaksi, että sieltä tuodaan automaattisesti astiat ja likaiset vaatteet alas. Syynä ehkä selkeytetty sisustus, jossa ylimääräinen näyttää pahalta.
Eniten Kasoja meillä aiheuttaa puolikäytetyt vaatteet. Kuvittelen, että käytän vielä huomenna, sitten en käytäkään ja tulee Kasa. Tässäkin voisi oppia itsestään, vie illalla suoraan pyykkiin, kun kummankaan en niitä enää käytä. TyhjIllään oleva vierashuone kerää salakavalasti kauhean Kasan vaatteita. Yäk. Perusongelma tässäkin on ehkä se, että vaatteita on aivan liikaa, vaikka olen jo karsinutkin paljon.
Ryhtymättömyys helposti siirtää vain Kasan paikkaa. Sisältä auton takakonttiin, jossa risteilevät helposti viikkoja. Poissa silmistä, poissa mielestä. Mukamas.
Mainitsemasi sisustus on yksi avain. Olohuoneeseen ei kerry meillä pahasti mitään, koska hyvin pian ylimääräiset alkavat rasittaa silmiäni, ja sitten raivaan. Mutta työhuone on valmiiksi jo vähän epämääräinen, joten sinne helpommin kasaantuu kaikkea. Etenkin kun se ei ole kulkureitillä eikä näkyvillä muutenkaan, sinne helposti mättää kaikenlaista. Tavoitteena olisi kuitenkin yhtä viihtyisä huone kuin muutkin.
Kasa löytyy täältäkin… =)
Tai oikeastaan useita,
– kodinhoitohuoneessa on yksi
– kellarikäytävässä toinen
– yhden lapsen huoneessa kolmas
Näiden kimppuun olen päättänyt käydä nyt alkuvuodesta. Kaikki tavarat joita en käytä lähteköön ulos talosta.
Haasteellisin on näistä lapsen huone…tavaraa on paljon ja en tiedä mitä niille kaikille tekisin. Kaikkea en raatsi laittaa eteenpäin tai myydä ja johonkin ne pitäisi saada varastoitua.
Tuo käsitöiden listaaminen ja uusien töiden alittamisrajoitus on hyvä idea, mullakin kun noita projekteja on ja paljon…
Voin eläytyä, että varsinkin mitä isompi koti ja enemmän lapsia, sitä useampi kasa. Noi lasten tavarat ovat kyllä vähän vaikeita. Oma äitini on aikanaan säästänyt aika paljon lapsuuden leluja, mm. pelejä, jotka nyt ovat lapsenlapsilla ahkerassa käytössä. Tässä suhteessa säästäminen on siis ollut aivan perusteltua ja maksaa itsensä nyt takaisin. Mutta miten ne oikeat valinnat osaa tehdä? Siinäpä pulma.