Huuh, nyt on tilinteon hetki viime vuoden vaatteiden osalta. Tämä kirjoitus on yhtä paljon selonteko itselleni kuin teillekin. Taitaa tulla pitkä selostus, ottakaa hyvä asento.

Pidin koko viime vuoden (2016) yksinkertaista vaatekirjanpitoa. Merkitsin taulukkoon aina, kun ostin tai sain uuden vaatteen, mitä se oli maksanut tai keneltä olin sen saanut. Lisäksi merkitsin myös, oliko vaate alessa vai normaalihintainen, sekä lisäsin rastin ruutuun aina kun otin ko. vaatteen käyttöön. Näen siis nyt, kuinka suurta osaa ostoksista olen käyttänyt, ja kuinka monta on vielä ”korkkaamatta”. Kirjasin muistiin myös vaatteiden huoltamiseen käytetyt rahat. Näiden lisäksi merkitsin ylimalkaisesti muistiin kaapista poistuneet vaatteet, mutta en jaksanut pitää niistä yhtä täsmällistä lukua.

Viime vuonna vaatekaappiini tuli hieman laskutavasta riippuen 60-70 uutta vaatetta. Lukema on epätarkka, koska on vähän makuasia merkitäänkö esim. villakerrasto tai alusvaatesetti yhdeksi vai kahdeksi kappaleeksi. Sukka- ja kenkäparit ovat tietenkin aina yhteensä yksi. Voisi kuvitella että vaatekaapissa on ahdasta, mutta ei ole, koska sieltä on poistunut vähintään yhtä paljon, ellei enemmänkin vaatteita. Kokonaismäärä verrattuna viime vuoden alkuun on siis suunnilleen sama, kuitenkin sillä erotuksella että nyt valtaosa vaatteista on sopivia ja käytössä.

Sitten yksinkertaista tilastotietoa:

• Sain joko uutena tai käytettynä lahjaksi 13 vaatetta
• Ostin yhteensä 20 paria sukkia ja sukkahousuja
• Vuoden aikana kenkämääräni lisääntyi 7 parilla
• Ostin kaikki vaatteet alesta, lukuunottamatta uimapukua sekä muutamia sukkia ja sukkiksia
• Ostin viime vuonna yhden uuden hatun, ja olen käyttänyt sitä
• Alusvaatteita ostin 5 settiä, sekä lisäksi muutamat erilliset alushousut
• Käytin lähes kaikkia uusia vaatteita. Käyttöön ottamista odottaa vielä pari ihan loppuvuodesta tullutta vaatetta, sekä muutamat varastoon ostetut sukat

Rinna Saramäki on laskenut kirjassaan Hyvän mielen vaatekaappi, että vuonna 2011 suomalaiset käyttivät keskimäärin reilut 1600€ vaatteisiin vuodessa (s.124-125). Minulla ei ollut budjettia, koska tämä oli samalla eräänlainen testivuosi. En halunnut vaikuttaa ostoimpulseihini millään ulkoisella rajoitteella, koska halusin tietää, miten toimisin ns. normaalisti. Vuodessa käyttämäni summa oli noin 300 euroa isompi, kuin Rinnan laskema määrä. Suomalaiseen keskiarvoon suhteutettuna en törsäillyt poskettomasti, jos en kyllä pihistellytkään. Kuitenkin esimerkiksi perheen ruokamenoihin suhteutettuna vaatteisiin käytettämäni summa oli ihan järkevä. Silti olen hieman järkyttynyt siitä, miten paljon rahaa käytin.

Katsokaas minä kuvittelin, etten osta vuodessa vaatteita juuri lainkaan. Olisin etukäteen arvioinut vaatemenoni olevan n. 500€, ja uusia vaatekappaleita noin kymmenkunta. Tässä kohdassa on hyvä ottaa pieni todellisuustarkistus. Rinnan mukaan jopa toimeentulotuella elävän ihmisen vaatebudjetiksi on laskettu noin 450€ vuodessa. Siihen nähden tuo oma ennakkoarvioni oli todella pahasti pielessä, koska ymmärsin toki ostavani muutakin kuin äärimmäiseen tarpeeseen. No, tästä otan opikseni ainakin sen, että omaan arvioon ei kannata luottaa, ellei ole mitään faktaa arvion taustaksi. Kuvittelin olevani shoppailua inhoava ja vaatekauppoja karttava aliostaja. Kävikin ilmi, että olen ihan keskimääräinen, melko runsaasti vaatteita hankkiva ihminen.

Tietenkin kaikki on suhteellista. Luulenpa, että muutamatkin muotibloggaajat pyörittävät vuoden aikana vaatekaapissaan moninkertaisen määrän vaatteita minuun verrattuna. Budjetti voi kuulostaa isolta, mutta koska se asettuu lähelle keskiarvoa, siitä seuraa se, että kuulun enemmistöön käyttämäni summan kanssa. Suurin syy sille, että rahaa meni tuo määrä, on haluttomuuteni tehdä kompromisseja laadun suhteen. Toisaalta olen myös haluton maksamaan ylihintaa, mistä seurasi se, että lähes kaikki vaatteeni ovat alennusmyynnistä hankittuja.

Viimeisen vajaan 10 vuoden aikana on tapahtunut paljon. Olen saanut lapsia ja sen vuoksi lihonut ja laihtunut. Olen elänyt toimistoelämää, pikkulapsiarkea sekä tehnyt töitä yrittäjänä. Vaatetarpeeni, – kokoni ja -makuni ovat muuttuneet muutaman viime vuoden aikana moneen otteeseen. Vasta tänä vuonna tuntui siltä, että tilanne on vihdoinkin tasoittunut ja muuttunut stabiilimmaksi. Sen seurauksena raivasin kaappiani urakalla, ja sieltä lähti kassitolkulla epätoimivia vaatteita. Samasta syystä myös uusille hankinnoille oli aidosti tarvetta. Esimerkiksi nuo alusvaateostokset olivat välttämättömiä. Alkuvuodesta hankkimani farkut ovat olleen jalassa viikkotolkulla.

Kaikesta huolimatta kokonaisuus oli siksi pysäyttävä, että ostolakko tuntui tulevan tarpeeseen. En aio enkä halua lopettaa vaatteiden ostamista tykkänään, mutta haluan nähdä, miten pitkään voin olla ostamatta. Tänä vuonna siihen on oikein hyvä tilaisuus, koska viime vuoden hankintojen ansiosta vaatevarasto on varsin hyvä ja monipuolinen.

Tässä ensimmäinen osa vaatekirjanpidon analyysistä. Seuraavassa osassa pohdin, mitä kaikkea muuta opin vaatteistani, shoppailusta ja itsestäni vaatekirjanpidon seurauksena. Jos aihe kiinnostaa, niin muutkin ovat analysoineet viime vuoden hankintojaan. Rinna Saramäki on kirjannut mukaan myös korut ja asusteet. Hänen kirjanpitonsa on mitä mielenkiintoisinta luettavaa. Ehdoton ehkä -blogin Saara puolestaan on kirjannut ostoksensa erittäin säntillisesti. Hän on vaatekirjanpidossa jo konkari, ja siihen nähden on lohdullista, että hutiostoksia sattuu monen vuoden treeninkin jälkeen. Jos teillä on blogeissanne vastaavia analyysejä, linkittäkää toki kommenteissa.

Nyt se alkaa. Olen miettinyt ja harkinnut tätä päätöstä koko viime vuoden. En siis ole hätiköiden hyppäämässä johonkin muotijunaan mukaan.

En osta tänä vuonna 2017 uusia vaatteita.

Tämän päätöksen takana on monta seikkaa. Ensinnäkin havahduin viime vuonna lopullisesti siihen, miten hirveä määrä tekstiileitä heitetään hukkaan joka vuosi. Tiedän, että vaatteet eivät ole maailman pelastumisen kannalta se tärkein asia, mutta yli 10 kiloa poistotekstiilejä vuodessa jokaista suomalaista kohti tuntuu aivan kohtuuttomalta. Oma panokseni voi olla pieni, mutta haluan sen silti antaa.

Toinen syy on täsmällinen vaatekirjanpito, jota olen pitänyt koko viime vuoden. Kirjoitan siitä seuraavaksi tarkemmin, mutta lyhyesti sanottuna kaappiini saapuneiden ja sieltä poistuneiden vaatteiden määrä pysäytti. Kuvittelin olevani vaatteiden ostajan aivan erilainen. Kuvittelin, että käyttäisin vuodessa alle puolet siitä määrästä, jonka todellisuudessa käytin. Lisäksi sain lahjoina ja lahjoituksina paljon enemmän vaatteita, kuin olisin arvannut. Tein virheostoksia, vaikka luulin etten sellaisiin juurikaan sorru. Minulla on niin paljon sukkia, että pärjään niillä loistavasti koko ensi vuoden.

Kolmas syy on yksinkertainen. Kun otetaan huomioon vaatekaapin tämänhetkinen sisältö sekä nuo yllämainitut asiat, minusta tuntuu aidosti siltä, että kaapista ei puutu mitään. Sen sijaan tuntuu ihan hullulta ajatella, etten pärjäisi loistavasti niillä vaatteilla, joita kaapissa nyt on. On farkkuja, neuleita, mekkoja, ulkovaatteita, kenkiä kymmenittäin ja alusvaatteita ja sukkia. On sekä uimapuku että bikinit, eikö se ole enemmän kuin tarpeeksi? Minä en tarvitse mitään.

Nyt kun nämä perusteet on tähän kirjattu, pitää vielä täsmentää henkilökohtaisia ”sääntöjä”  tälle ostolakolle. En aio ruveta 100% ostokieltoon. Jos vastaan tulee täydellinen vaate, aion ostaa sen. En aseta budjettia tai minkäänlaista rajoitusta sallitulle vaateostosten määrälle. En itse asiassa ole kieltämässä itseltäni mitään. Haluaisin tietynlaiset talvikengät, ja ostan ne sitten kun täydelliset tulevat vastaan. Jos sukkahousut menevät rikki, ostan uudet. Otan edelleen mieluusti vaatelahjoja vastaan. Mutta tästä huolimatta tavoitteena on, ettei vaatevarastoni lisäänny läheskään niin paljon kuin tänä vuonna.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että en aktiivisesti etsi itselleni uusia vaatteita. En mene alennusmyynteihin pyörimään siltä varalta, että jotain kivaa tarttuisi mukaan. En pyri täydellistämään kaappia ostamalla sinne jotain, mitä siellä on jo jossain muussa värissä (tämä tuntuu vaikealta tällä hetkellä). En mene nettikauppoihin huvikseni katselemaan, löytyisikö jotain ihanaa. Jos jotain ostan, yritän suosia käytettyjä vaatteita. Jos joku haluaa lahjoittaa minulle käyttämättä jääneen mekkonsa, joka puolestaan sopii minulle hyvin, otan sen kiittäen vastaan. Jos vastustamaton ostoimpulssi iskee, pyrin niin hyvään harkintaan kuin mahdollista. En osta, ellei se ole täydellinen.

Tavoitteena ei ole vähentää vaatteiden määrää. Tavoitteena on ensisijaisesti pidentää nykyisten käyttöikää. Juuri tästä syystä käytetyt vaatteet ovat ihan ok. Jos ostan tai saan jotain käytettyä, osallistun omalta osalta sen vaatteen käyttöiän pidentämiseen. Yritän todenteolla hidastaa ainakin oman kaapin vaatekiertoa. Yritän myös hyödyntää vaatekaapin valikoimaa monipuolisemmin ja luovemmin. Alan olla siinä hyvässä tilanteessa, että suurin osa vaatteista on sopivia, ja epäsopivat on jo poistettu. Tykkään kaikista vaatteistani. Minulla ei siis ole mitään hyvää syytä hankkia uusia vaatteita.

Haluan rajoittaa huvikseen ostelua, mutta JOS satun törmäämään täydelliseen mekkoon, jossa näytän paremmalta kuin koskaan, en jätä sitä hankkimatta vain siksi, että olen sattunut keksimään tällaisen säännön. Eli jälleen kerran mennään Arkijärjen viitoittamalla tiellä: tolkkua pitää olla, eikä äärimmäisyyksiin ja ehdottomuuksiin ruveta. Tällä hetkellä tuntuisi realistiselta, että vuonna 2017 ostamieni vaatteiden määrä jäisi alle kymmeneen kappaleeseen. Vertailun vuoksi viime vuonna ostin pelkästään nilkkasukkia yli 10 paria. (Se on yksi syy sille, miksi tänä vuonna tuskin tulee todellista tarvetta hankkia uusia sukkia…)

Uskaltaako kukaan lähteä mukaan? Voitaisiin kerran kuussa jakaa vertaistukea ja iloa onnistumisista täällä! Olen päättänyt, että raportoin kuukauden ostosaldon täällä aina joka kuun ensimmäinen päivä. Sen tarkoitus on auttaa minua harkitsemaan huolellisesti, kun houkutuksia tulee vastaan. Tiedän, että ainakin Periaatteen nainen on ottanut samanlaisen projektin tälle vuodelle. Mutta löytyykö ketään muita?