Avainsana-arkisto: vintti

Pystyviikkaus toimii myös vintillä

Julkaistu , kirjoittanut
5

Hämmästyn aina, kun tajuan jonkun uuden kohteen, missä pystyviikkauksesta on hyötyä. Se, että tavarat asetellaan vierekkäin eikä päällekkäin, on käsittämättömän yksinkertainen mutta toimiva oivallus. Erityisen hyvin tämä toimii mielestäni lastenvaatteiden järjestämisessä. Pystyyn viikatut vaatteet näkee kaikki kerralla, jolloin lapsen ei tarvitse sotkea koko laatikkoa etsiessään jotain tiettyä vaatetta. Vaatteet saa helposti pois, eikä niitä ole sen vaikeampi viikata pesusta laatikkoon. Nyt tajusin, että samaa tekniikkaa kannattaisi käyttää myös niiden vaatteiden kanssa, joita säilytän vintillä odottamassa.

En laittanut värijärjestykseen, mikä ehkä vähän harmittaa näin jälkikäteen.

Pakkaan esikoiselta pieneksi jääneet vaatteet isoihin läpinäkyviin muovilaatikoihin. Tähän asti olen pakannut vaatteita tavalliseen tyyliin, eli viikannut niitä sinne päällekäin ja tunkenut sukat ja alusvaatteet tyhjiin koloihin. Kuukausi sitten hain kaikki nuo laatikot vintiltä alas, ja päätin käydä ne kerrankin kunnolla läpi ja järjestää systemaattisesti koon ja vaatetyypin mukaan. Aiemmin olin pakannut tyhjään laatikkoon kaikkea pieneksi jäänyttä sitä mukaa kun olin niitä kaapista poistanut, ja niinpä yhdessä laatikossa saattoi olla mitä vain kurahousuista kesämekkoihin. Esikoisella ja kuopuksella on kuitenkin niin monta vuotta ikäeroa, että aloin unohdella, mitä kaikkia vaatteita oikein olikaan tallessa. Välillä joku vaate ehti jo jäädä pieneksi kuopuksellekin, ennen kuin huomasin sen olemassaolon. Tämä harmitti, ja siksi päätin uudistaa koko säilytyssysteemin.

Ulkotakki ei sovellu pystyviikkaukseen, mutta menee mukavasti muiden vaatteiden päälle.

Koska tyhjensin kaikki laatikot, niiden uudelleenjärjestäminen oli helppoa. Älysin yhtäkkiä, että laatikoissa kannattaisi käyttää samaa psytyviikkausta kuin muutenkin. Jälleen kerran kävi ilmi, että pystyviikkaus vie vähemmän tilaa, ja yksi laatikko jäi tyhjäksi. Ladoin ensin vaatteet pohjalle riveihin, ja jos päälle jäi tilaa, laitoin siihen sitten litteästi esim. takkeja, mekkoja tai muita vaatteita, joille pystyviikkaus ei toimi. Normaaleille trikoovaatteille pystyviikkaus sen sijaan on todella toimiva tapa. Lisäksi tästä uudesta systeemistä oli myös se hyöty, että  vastaisuudessa näen laatikkoa avaamatta, mitä vaatteita siellä on. Pystyviikkausrivistä näen laatikon läpi kaikki kerralla, toisin kuin päällekäin asetelluista, sillä niitä jää aina piiloon.

Ihmettelen tässä jälleen, että aika monta vuotta meni tämänkin asian tajuamiseen. Mutta tästedes pakkaan myös säilytyslaatikot konmarisysteemillä, se vaan on ylivoimainen muihin verrattuna!

Auta, älä jyrää! Eli kuinka raivata toisten tavaroita

Julkaistu , kirjoittanut
8

(Tämä on kesän kolmas toivepostaus. Edelliset kirjoitukset täällä ja täällä.)
Meillä monilla on kokemusta siitä, että omilla vanhemmilla, isovanhemmilla tai jollain muulla sukulaisella tai läheisellä on liikaa tavaraa. On sukutaloja, kesämökkejä, vinttejä ja varastoja, jotka pursuilevat tavaraa. Raivata pitäisi, mutta tavaroiden omistaja ei enää kykene itse sitä tekemään. Eikä välttämättä edes halua – vanhemmat sukupolvet eivät välttämättä ole ollenkaan sitä mieltä, että turhasta pitäisi luopua. Aika tavaran kaupitsee, saattaahan sitä vielä tarvita ja ei saa heittää hyvää tavaraa hukkaan. Jälkipolvet tuskailevat röykkiöiden keskellä, ja pahimmillaan tilanne kärjistyy riitelyksi.

Sanotaan heti alkuun: Minä ajattelen niin, että niin kauan kuin tavaroiden omistaja on kykenevä tekemään päätöksiä, kenenkään muun ei ole syytä mennä sanomaan, mitä omaisuudelle pitäisi tehdä. Muistisairaudet ja muut poikkeustilanteet ovat tietysti asia erikseen, mutta jos ihminen on oikeustoimikelpoinen, hänellä on oikeus päättää myös omista tavaroistaan. Mielestäni ihmissuhteet ovat tärkeämpiä kuin tavarat. Jos kenenkään hyvinvointi ei ole tavaroiden takia vaarassa, niistä on turha riidellä. (Jos taas kyse on pakonomaisesta hamstraamisesta, tarvitaan muunlaista apua, kuin mitä tässä blogissa on tarjolla.)

Toisaalta ymmärrän myös sen, että ajatus esimerkiksi omakotitalon tyhjentämisestä kertarysäyksellä on ahdistava. Työn tekeminen vähitellen helpottaisi urakkaa kovasti. En kuitenkaan usko, että kenenkään kotiin voi vain mennä ja ilmoittaa, että nyt karsitaan turhat pois. Sen sijaan asiaa kannattaa lähestyä keskustellen ja vastapuolta kuunnellen. Raivauslihakset kehittyvät vähitellen, ja vaikka itse mieluiten vain tarttuisi toimeen ja alkaisi mättää rompetta roskalavalle, parempi vaihtoehto on lähestyä asiaa hienotunteisesti.

Kuuntele ja kunnioita

Toisten tavaroiden kanssa toimiessa on hyvä pitää jatkuvasti mielessä, miltä itsestä tuntuisi olla samassa tilanteessa. Miltä minusta tuntuisi, jos joku muu tulisi karsimaan omaisuuttani? Siksi vastapuolen kuuntelu ja kunnioittaminen ovat tärkeitä. Jos sukulainen pyytää apua ulkovaraston kanssa, tee niin kuin hän toivoo, vaikka omasta mielestäsi raivaaminen olisi hyödyllisempää aloittaa täpötäydestä kirjahyllystä. Älä tee päätöksiä toisen puolesta. Toimi vain sillä alueella, josta on yhdessä sovittu tai johon olet saanut luvan. Anna sukulaisen itse päättää, mistä hän luopuu. Kunnioita hänen näkemystään, vaikka olisitkin itse eri mieltä.

Jos kyseessä on oma lapsuudenkoti, voi näkemys  eri tavaroiden tarpeellisuudesta tai säästämisestä erota toisistaan paljonkin. Vanhempien mielestä jokin voi olla tarpeeton roina, kun taas itselle se onkin tärkeä muisto lapsuudesta. Tai sitten toisinpäin. Jos sukulainen on heittämässä pois jotain, minkä itse haluaisit säästää, hänellä on siihen oikeus. Voit kauniisti pyytää, että saisit tavaran itsellesi, mikäli vaihtoehtona olisi kaatopaikka, mutta silloin vastuu tavaran säilyttämisestä siirtyy sinulle. On äärettömän epämotivoivaa karsia tavaroitaan vain kuullakseen, ettei juuri niitä saisikaan heittää pois. Kunnioita siis tavaroiden omistajan päätöksiä. On myös hyvä idea kunnioittaa toisen tavaroita. Vaikka varasto olisi täynnä millaista rojua, ei epätoivon puuskahdukset tai silmien pyörittely edistä asiaa millään tavalla. Kaikki on joskus ollut hyvää ja tarpeellista, ja omistajan mielestä tavarat voivat olla sitä edelleenkin.

Tarjoa konkreettista apua

Vanhemman ihmisen voi olla vaikea kuljettaa, nostaa, siirtää tai kantaa tavaroita. Ole siis avuksi kaikessa sellaisessa, jossa tavaroiden omistajan fyyysiset resurssit eivät riitä. Omistaja saa valita, mitä säästetään ja mitä poistetaan. Avustajien tehtäväksi jää tavaroiden pakkaaminen ja kuskaaminen oikeaan osoitteeseen; esim. kirppikselle, kierrätyskeskukseen tai jäteasemalle. Voit myös etsiä lähialueelta hyväntekeväisyyskohteita, jonne tavaroita voi lahjoittaa, tai selvittää onko alueella mahdollista tilata hakupalvelua kierrätyskeskukselta tai joltain muulta taholta. Tämä osio on ainakin omasta mielestäni se tylsin vaihe. Olisi kivempaa käydä läpi tavaroita ja lajitella niitä säästettäviin ja poistettaviin. Mutta jos tarkoitus on todella auttaa toista ihmistä vähentämään tavaroitaan, niiden pois kuljettamisesta on usein eniten apua.

Toinen konkreettinen tapa auttaa, on tehdä selvitystyötä netissä. Jos sukulaisesi haluaisi myydä jotain, voit auttaa selvittämällä esim. tori.fi:stä tai joltain muulta sivustolta, millä hinnalla vastaavanlaiset tavarat ovat käyneet kaupaksi. Tämä saattaa tuoda realismia myös raivaamiseen, jos tavaroiden omistaja alkaa hahmottaa, etteivät kaikki hänen aarteensa olekaan kovin kallisarvoisia rahallisesti. Samoin konkreettista apua voi olla siitä, että kuvaa myyntiin menevät tavarat ja tekee niistä ilmoituksen, mikäli sukulainen ei ole itse aktiivinen internetinkäyttäjä.

Helpoimmasta vaikeimpaan

Raivaaminen kannattaa aina aloittaa tavaroista, joihin ei liity tunnesidettä. Siksi myös muiden ihmisten tavaroita raivatessa kannattaa noudattaa Tavarataidoissa ehdottamaani järjestystä: ensin roskat, sitten rikkinäiset ja vasta sitten käyttökelpoiset tavarat. Mitä läheisempi tavara, sitä enemmän siihen liittyy tunnekuormaa. Siksi on hyvä idea aloittaa mahdollisimman neutraaleista tavaroista, kuten ulkovarastoista, kellareista ja vinteiltä. Niistä löytyy usein paljon sellaista tavaraa, josta luopuminen ei aiheuta niin suurta tuskaa: vanhoja, huonokuntoisia työkaluja, rikkinäistä elektroniikkaa vuosikymmenten takaa, remonteissa käytettyjä materiaaleja ynnä muuta. Tosin jos sukulainen on ollut kova tee-se-itse-mies, saattaa helpoimmat tavarat löytyä jostain toisesta kategoriasta, vaikkapa keittöstä tai jouluverhoista. Olennaista on kuitenkin aloittaa karsiminen sellaisesta paikasta, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän luopumisen tuskaa ja tunnekuohuja.

Tavaroista luopuminen on kovaa työtä. Projektia kannattaa siis pilkkoa pienempiin palasiin, ja edetä sellaista tahtia, joka sopii kaikille. On muistettava, että toisen tavaroita on aina helpompi käsitellä kuin omiaan. Siksi maltti on valttia. Lopuksi sanoisin vielä, että paras tulos tulee siten, että motivaatio tavaran vähentämiseen on niiden omistajalla, vaikka hän ei ehkä itse raivaamiseen kykenisikään. Auta, jos apua pyydetään. En usko painostamiseen, vaan keskusteluun. Jos tuntuu siltä, että yhteistyö on läheisen ihmissuhteen takia liian vaikeaa, aina kannattaa harkita ammattiapua. Suomessa toimii runsaasti ammattijärjestäjiä, jotka voivat tuoda tilanteeseen tervetullutta ulkopuolista näkökulmaa.

Toisen kodissa toimiminen ja toisen tavaroiden raivaaminen on aina haasteellista. Toistan siis sen, minkä sanoin jo aiemmin: ihmiset ovat tavaroita tärkeämpiä. Jos tavarat eivät aiheuta terveyhaittoja tai muuta vaaraa, ei niiden takia kannata rikkoa välejä läheisten kanssa.

Millaisia kokemuksia teillä on? Oletteko joutuneet neuvottelemaan raivaamisesta?

Vinttikomeron raivaus: tehty vaikkei täydellinen

Julkaistu , kirjoittanut
12

Eilen tartuttiin yksissä tuumin sellaiseen mörköön, joka on kummitellut to do -listalla jo pitkään. Raivattiin nimittäin vinttikomero. Kannustimena toimi taloyhtiön pihalle tuotu roskalava, joka oli juuri tällaista toimintaa varten sinne tilattu. Viikonlopun aikana lava tuli kukkuroilleen roinaa, joten vaikuttaa siltä, että moni muukin oli ollut samoissa hommissa.

Ihmisten romujen määrä on loputon.

Meidän vinttikomero oli aika kauheassa kunnossa. Sitä ei ollut koskaan sen kummemmin järjestetty eikä organisoitu. Sen sijaan sinne oli viety tavaroita sitä mukaa kun niistä oli pitänyt päästä eroon. Vintissä oli paljon tarpeellista, mutta myös paljon ihan rehellistä roskaa. Raivaaminen vain on ollut hankalaa, kun tila on pieni ja ahdas, ja tavaroita paljon.

Ennen selkeyttä tulee lisää sotkua

Komero on pitkä ja kapea, joten aloitin tyhjentämällä lattian niin, että komerossa mahtui kulkemaan. Tästä tuli heti hirveä sotku käytävälle, mutta usein on niin, että ensin tulee pahempi sotku ennen kuin tulee siistiä. Sitten aloin nostella tavaroita eri pinoihin: roskalavalle, kierrätyskeskukseen, säilytettäviin. Kannoimme lavalle kaikenlaista tarpeetonta: vessasta irroitetun kaapin, vanhan kenkätelineen, rikkinäisen valaisimen (irrotin energiansäästölamput ensin, koska ne ovat ongelmajätettä), vanhoja mappeja, tyhjiä pahvilaatikoita, rikkinäisen tuolin, vanhan lampaantaljan, jonne koit olivat tehneet pesän, sekä paljon pienempää roskaa. Suurimmat esineet olivat vanha liukuovi, joka oli jo edellisen asukkaan peruja, sekä kookas liukuovinen kaappi, jonka alkuperää en enää edes muista. Luulen, että se on kulkeutunut vintiltä toiseen jo parikymmentä vuotta. Oli helpotus päästä niistä vihdoinkin eroon.

Ehkei se välity kuvasta, mutta tässä on todella hyvä järjestys!

Kun kaikki nuo isot möhkäleet saatiin vintiltä ulos, komeroon tuli huomattavasti enemmän tilaa. Pääsin käsiksi sellaisiin laatikoihin, jotka ovat olleet pitkään hautautuneena muiden tavaroiden alle. Siten sain vintiltä lisää tavaraa pois: kaksi laatikkoa nuortenkirjoja toin sisälle, koska nyt niille on paikka lastenhuoneen kirjahyllyssä. Löysin pussillisen vanhoja pyyhkeitä, jotka olin aikanaan pakannut pois, sillä ne olivat eriparisia ja liian pieniä kylpypyyhkeeksi. Mutta ne olivatkin lastenpyyhkeitä, ja nyt meillä on lapsia. Takaisin käyttöön siis. Kassillisen vanhoja työpapereita toin alakertaan käydäkseni ne läpi – luulen, että suurin osa joutaa roskiin. Tällä tavalla raivaten vinttikomero siistiytyi silmissä. Sinne jääneet tavarat sai nyt järjestää järkevästi niin, että tilassa mahtuu myös liikkumaan. Muutamia tavaroita kannoimme suoraan autoon, ja tarkoitus on viedä ne kierrätyskeskukseen, kun seuraavan kerran lähdetään liikkeelle.

Tehty on parempi kuin täydellinen

Täydellinen ei komerosta tullut vieläkään. Minulla ei ollut aikaa eikä energiaa käydä läpi jokaikistä tavaraa, ja harkita sen säilytettävyyttä. Mutta nyt kun nuo tavarat on saatu hyllyyn ja kaikkeen pääsee helposti käsiksi, voi tätä tarkempaa raivausta tehdä pieni osa kerrallaan. Vintille jäi yksi laatikollinen kukkaruukkuja, jotka käyn jossain vaiheessa läpi, ja poistan rumat ja turhat. Vanha elfa-kori täyttyi pienemmällä sekalaisella tavaralla, mutta on ihan realistista ajatella, että setvin nekin kori kerrallaan.

Mikään ei voita läpinäkyvää muovilaatikkoa säilytyksessä

Olennaista kuitenkin on, että vintti on tämän operaation jälkeen siisti ja huomattavasti käyttökelpoisempi kuin ennen. Lastenvaatteiden kierrätys lapselta toiselle ja eteenpäin kirppikselle vaatii kohtuullisen organisoitunutta säilytystilaa, ja nyt sellaista on. Kaikki matot ovat yhdessä nurkassa, kaikki pulkat ja lumilapiot toisessa, eikä lattialla säilytetä muuta kuin matkalaukkuja. Kun pahimpia roinia saatiin pois, kaikki mahtuu nyt kaappeihin ja hyllyihin, jotka vintissä on. Lakaisin vielä lattiankin, joten lopputulos oli suorastaan hieno.

Tavoitteena on siis tylsänä sadepäivänä ottaa käsittelyyn yksi hylly kaapista tai elfasta, ja karsia seuraavaksi vähän tiheämmällä kammalla. En kuitenkaan halua lattialle enää ylimääräistä, koska se haittaa liikkumista niin paljon. Itse asiassa salaisuushan on siinä, ettei vintille alunperinkään roudata turhaa tavaraa. Tämä on hyvä pitää jatkossa mielessä. Tavarat voisi vintin sijasta kantaa suoraan autoon, ja ajella ne jäteasemalle, sen sijaan että niitä ensin säilötään vintillä monta vuotta.

Onko joku muu meinannut raivata vinttejä, varastoja tai kellareita kesän aikana?