(Jos) Toinen aalto tulee, oletko valmis?

Tässä on aihe jota en haluaisi ajatella, mutta ajattelen silti. Jokseenkin rankan koronakevään jälkeen on saatu nauttia melko normaalista kesästä. En tosin ole halannut kavereitani yli viiteen kuukauteen, saati sitten kätellyt ketään. Vältän joukkoliikennevälineitä, pidän kassajonossa turvaväliä edelliseen ja tiheästä käsienpesusta on tullut uusi normaali. Vaikka kesän ajan tautitilanne Suomessa on tuntunut olevan hallinnassa, syksy tuo melko varmasti muutoksen huonompaan. Se pelätty toinen aalto kolkuttelee jo ovilla.

Ei tarvitse olla lääketieteen asiantuntija ennustaakseen tämän – riittää, että lukee uutisia. Lähes kaikkialla Euroopassa tartuntatilanne on jälleen alkanut pahentua, mutta samaan aikaan matkustusrajoituksia on kevennetty ja ihmiset liikkuvat enemmän. Tuntuu, että moni on Suomessakin niin kyllästynyt välttämään tartuntaa, että yökerhot ja terassit pullistelevat ihmisiä, jotka huutavat toistensa naamaan lähietäisyydeltä. Satunnainen vierailu Ikeaan tai Bauhausiin osoittaa, että monelle turvavälit ovat menneen talven lumia, eivätkä ihmiset muista edes yskiä hihaansa enää. Kun tähän lisätään parin viikon päästä alkavat koulut, päiväkodit, työt ja harrastukset sekä kylmemmän ilman myötä joka tapauksessa alkava flunssakausi, on nähdäkseni väistämätöntä, että epidemia alkaa purskahdella Suomessakin. Varaudun siis siihen, että edessä on jälleen poikkeusoloja, karanteeneja ja aktiivista muiden ihmisten välttelyä.

Maskeja löytyy nyt sekä kertakäyttöisenä että kestoversiona.

Asiat ovat silti toisin kuin keväällä

Varautuminen siihen, että syksyllä saatetaan olla samassa tilanteessa kuin keväällä, on mielestäni pelkästään järkevää. Tilanne on kuitenkin erilainen kuin maaliskuussa. Silloin rajoitukset rysähtivät päälle niin nopeasti, että elämä tuntui muuttuneen yhdessä yössä täysin tunnistamattomaksi. Mutta nyt olemme aivan erilaisessa tilanteessa: tiedämme, millaista on kun koulut menevät kiinni, ruoka pitää tilata netistä ja työt tehdä kotona. Edessä ei ole suuri tuntematon, vaan pikemminkin tilanne, jota on jo ehditty harjoitella monta kuukautta. Siksi olen itse ruvennut valmistautumaan syksyyn ja mahdollisiin poikkeustilanteisiin nyt, kun elämä on vielä aika normaalia ja mukavaa.

Ensinnäkin käsidesi-, kasvomaski-, ynnä muut varastot kannattaa täydentää nyt, kun se on helppoa ja tavaraa saa. Uskoisin saatavuuden olevan syksyllä parempi kuin se keväällä oli, mutta toisaalta kuka olisi osannut ennakoida, että maaliskuussa kaupoista loppuu vessapaperi? Ostin eilen kauppareissulta 20 kpl kertakäyttöisiä kasvosuojuksia. Aion ostaa niitä lisääkin, jotta lokakuussa ei tarvitse asian kanssa tuskailla. Ennustan nimittäin, että maskisuositus on vain ajan kysymys, ja sitten kun se tulee, hamstraus alkaa. Vaikka suositusta ei lopulta saataisikaan aikaiseksi, aion silti itse ruveta maskia käyttämään esim. kaupoissa, jos tartuntatilanne alkaa merkittävästi huonontua.

Varmistan myös, että käsidesiä ja yleisdesinfiointiainetta on kotona riittävästi parin kuukauden tarpeisiin. Vessapaperia en edelleenkään aio hamstrata, se on mielestäni älytöntä maassa, jossa on peräti kaksi pehmopaperitehdasta ja käsisuihku vakiovarusteena lähes kaikissa vessoissa, mutta muuten kotivarasta on hyvä huolehtia. Haluan, että kotona on sellainen määrä peruselintarvikkeita ja lääkkeitä, että niillä pärjää vaikka joutuisikin eristäytymään pariksi viikoksi. On nimittäin ihan mahdollista, että varotoimista huolimatta taudille altistuu, ja joutuu lääkärin määräämään karanteeniin.

Näitä pieniä pulloja on kätevä täyttää uudestaan isommasta pakkauksesta.

Suunnittelua ja ennakointia

Toinen asia, jota olen viime aikoina miettinyt, on se, miten elämä järjestetään, jos kaikki ovat jälleen kotona. Etenkin tämä tarkoittaa päivittäisiä rutiineja ja sitä, miten kodin tiloja käytetään. Miten voin varmistaa sen, että minullakin on oma työtila? Miten organisoidaan kotiopetus niin, että koulutavarat eivät leviä kaikkialle? Pitääkö työhuoneen sisustusta kehittää? Miten huolehdin siitä, että pääsen lenkille, vaikkei omaa aikaa juuri olisikaan? Ylipäätään olen miettinyt kotimme viihtyvyyttä ja toimivuutta siitä näkökulmasta, että muutaman kuukauden päästä mahdollisesti kökötetään neljän seinän sisällä jälleen tiiviimmin kuin haluttaisiin.

Kolmanneksi olen miettinyt, mitä asioita voi ja kannattaa tehdä nyt elokuussa, jos syksyllä elämme taas rajoitusten aikaa. Aion elokuussa käydä ainakin hammaslääkärissä ja kampaajalla, ja vien lapsetkin hiustenleikkuuseen. Kävin jo kesäkuussa laboratoriotesteissä, joita olin lykännyt koko kevään. Uusin eilen museokorttini, ja aion käydä myös nauttimassa taiteesta nyt, kun sen voi tehdä kohtuullisen turvallisesti. Taide ei mene koskaan hukkaan, vaikkei koronatilanne pahenisikaan! Suunnittelen rapujuhlia ystäväperheen kanssa, ja aloitan elokuussa maaliskuussa tauolle jääneen sisäliikuntaharrastuksen. Olen ylipäätään miettinyt, miten omasta hyvinvoinnista voisi poikkeustilanteessa huolehtia mahdollisimman hyvin. Keväällä omat tarpeet jäivät selvästi syrjään, kun suurin osa energiasta meni perheestä huolehtimiseen ja ihan vain arjesta selviämiseen.

Jos arvelet samoin kuin minä, että toinen aalto on todennäköinen, suosittelen lämpimästi valmistautumisen aloittamista nyt. Jos et usko huonontuvaan tilanteeseen, suosittelen silti valmistautumista varmuuden vuoksi. Ei vara venettä kaada, mutta ylimääräistä stressiä sillä voi vähentää. Tällä kertaa tiedämme, mihin ollaan varautumassa, mikä tekee kaikesta paljon helpompaa.

Oletteko samoilla linjoilla kanssani, vai uskotteko että tällä kertaa Suomi säästyy? Onko kukaan muu alkanut valmistautua poikkeusoloihin?

Näin varaudun käytännössä

Kun kirjoitin edellisen tekstin, koronatilanne ei vielä näyttänyt Suomessa kovin pahalta. Muutamassa päivässä tilanne on kuitenkin muuttunut, ja aiemmat pohdinnat siitä, pitäisiköhän jotenkin varautua, ovat muuttuneet konkreettisiksi toimiksi. Olen vähän huolestunut, ensisijaisesti riskiryhmiin kuuluvista, mutta en ole paniikissa. Toivon ettei kukaan muukaan ole, sillä paniikki ei auta missään tilanteessa. Sen sijaan järkevä ennakointi auttaa. Tässä lista siitä, miten meillä varaudutaan.

Me ei mennä minnekään

Ensimmäinen tartunnanvälttämiskeino on pysytellä kaikessa rauhassa kotona. Olen iloinen siitä, että lapsen uimakoulu saatiin juuri päätökseen, eikä mitään lomamatkoja ole tiedossa. Ensi kesänä ei reissata ulkomaille, vaan keskitytään mökkeilyyn ja mummoloihin. Jos ei nimittäin tapaa ketään, ei voi tartuttaa eikä saada tartuntaa. Täydellinen linnoittautuminen kotiin ilman lääkärin määräämää karanteenia on ylimitoitettua, mutta toisaalta väkijoukkoja on ihan järkevää välttää, jos siihen on mahdollisuus. Jos taas karanteenikäsky tulisi, sitten sitä kyllä noudatetaan ihan täsmälleen.

Näillä mennään.

 

Käsiä pestään erittäin usein

Jos tästä jotain hyvää seuraa, niin ainakin se, että käsihygieniasta huolehtiminen on vihdoin noussut sille tasolle, jolla sen pitäisi muutenkin olla. Tutkimusten mukaan tavallinen saippua on yhtä tehokasta kuin käsidesi, eikä viruksen tappamiseen tarvita mitään erikoisia antibakteerisia aineita. Ostin vessoihin nestemäiset saippuat palasaippuiden lisäksi, ja jokaisella perheenjäsenellä kulkee käsidesi mukana, mutta sen enempää en ole hamstrannut. Olennaista on, että käsiä pestään saippualla tarpeeksi pitkään (ainakin 20 sekuntia) ja huolellisesti joka puolelta. Pelkkä huljautus veden alla ei riitä. Jos käyttää käsidesiä, sitä pitää ottaa kunnon kourallinen, eikä vain pari tippaa, ja hieroa ainetta etenkin sormenpäihin mutta myös sormien väleihin ja peukaloihin.

Muukin hygienia tehostuu

Käsien pesun lisäksi olen ruvennut vaihtamaan käsipyyhkeitä tiuhempaan tahtiin. Vaihdan pyyhkeet nyt päivän parin välein. Tulee vähän lisää pyykkiä, mutta se ei mielestäni ole kovin iso vaiva. Tilasin myös ruokaostosten mukana kertakäyttöisiä siivousliinoja ja täydensin siivousaineita. Haen myös apteekista vielä tavanomaista desinfioimisainetta, jolla voi pyyhkiä pinnat, jos kävisi niin huono tuuri, että tartunta sattuisi omalle kohdalle. Meillä on sellaista kyllä ennestäänkin, mutta täysi varapullo rauhoittaa mieltä. Edellinen pullollinen onkin kestänyt jo 10 vuotta, nyt se alkaa olla lopuillaan.

Kotivara karttuu

Meillä on aika mukavasti ruokaa kaapeissa muutenkin, mutta tein juuri täydentävän tilauksen, niin että pärjäämme mukavasti pari viikkoa, vaikka karanteeniin joutuisikin. En alkanut hamstrata säilykkeitä tai vessapaperia, vaan tilasin sellaisia elintarvikkeita, joita käytettäisiin muutenkin päivittäin: spagettia, maitoa, leipää, jugurttia, kananmunia ja niin edelleen. Lisäksi konetiskiainetta ja vessapaperia, yhdet pakkaukset molempia. Kuten sanottu, en usko hamstraamisen tarpeellisuuteen. Ja kun kerran asialla olin, niin tilasin sitten saman tien puuttuvia osia pärjäämispakkauksesta vakavampienkin katastrofien varalta. Retkikeittimiä ei saa citymarketin nettikaupasta, mutta roskapusseja, vesikanistereita ja sen sellaista saa.

Mitä jokainen voi tehdä juuri nyt?

  • Älä altista itseäsi tai muita turhalle vaaralle. Jos olo on flunssainen, on parempi pysyä kotona. Kanssakulkija bussissa ei voi olla varma, onko köhivällä vierustoverilla korona vai tavallinen kevätflunssa. Pidä flunssaiset lapsetkin kotona. Ota huomioon kaikki ne, jotka eivät voi siirtyä etätöihin. Jäämällä itse kotiin, suojelet muita.
  • Auta omaa lähipiiriä, ja huolehdi siitä että myös hankalasti liikkuvilla vanhuksilla on riittävästi ruokaa ja lääkkeitä kotona.
  • Älä sorru hysteeriseen hamstraamiseen. Sille ei ole mitään tarvetta.
  • Koronatilanne päivittyy jatkuvasti. Uutispalvelujen kyttääminen 24/7 ei kuitenkaan auta yhtään. Sillä lähinnä ruokkii omaa paniikkiaan, sillä uutisten logiikka on sellainen, että negatiiviset asiat saavat enemmän julkisuutta kuin positiiviset. Kannattaa myös harkita, millaista tietoa lähipiirissään jakaa. Lietsooko hysteriaa vai hallinnan tunnetta? Vanha iskulause Keep calm and carry on sopii erinomaisesti tähänkin tilanteeseen. Suomeksi siis pää kylmänä ja rauhassa eteenpäin.
  • Vanhemmat, aktivoikaa Wilma-tilit ja päivittäkää yhteystietonne ajan tasalle lapsen hoitopaikkoihin, kouluihin ja harrastuksiin. Wilma on käsittääkseni ykköskanava kouluista tapahtuvalle tiedotukselle, mikäli lapsen koulu esimerkiksi suljettaisiin.

Tietysti toivon, että tilanne laantuisi nopeasti, ja päästäisiin pian tavalliseen elämään. Mutta sitä odotellessa lienee parasta kuitenkin varautua tolkullisessa hengessä. Sitten, jos sattuisi käymään niin, että olisi altistunut tartunnalle ja joutuisi karanteeniin, olen jo suunnitellut monenlaisia järjestelyprojekteja, joihin voisin tarttua. Mitäpä sitä muutakaan tekisi, kuin raivaisi kaappeja ja järjestäisi pieneksi jääneitä lastenvaatteita kirppiskasseihin?

Miten olette varautuneet? Toivottavasti te kaikki lukijat olette hyvässä kunnossa!

Koronakaranteenista muihin katastrofeihin, miten pitäisi varautua?

Huomaa myös uusi postaus: Näin olen käytännössä varautunut koronakaranteeniin.

Suomi on harvinaisen vakaa yhteiskunta, eikä meillä ole sotien jälkeen ollut kovin suuria katastrofeja. Ehkä siksi perusteellisempi ennalta varautuminen ei ole tuntunut kovin tärkeältä. Olen kuitenkin alkanut pohtia, onkohan tällainen vähän turhan huoletonta. Vaikkei meillä olekaan pahoja tornadoja tai maanjäristyksiä, kaikkea muuta voi aina sattua. Kymmenisen vuotta sitten inhimillinen erehdys saastutti Nokialla juomaveden, mistä seurasi paljon ongelmia. (Jos lukijoissa on nokialaisia, kertokaa ihmeessä miten arki järjestettiin!) Nyt jylläävä koronavirus ajaa ihmisiä kotikaranteeniin, jolloin kotivarasta voi olla korvaamaton apu. Tämän tapahtuma alkaa viimeaikaisten uutisten valossa näyttää entistä todennäköisemmältä, kun kokonaisia koululuokkia on kielletty tulemasta kouluun. Ja voihan sitä kaikkea muutakin tapahtua.

Kysyin keskustelupalstalla, miten ihmiset ovat varautuneet poikkeustilanteisiin, vaikutti siltä että vastaajat jakautuivat kahteen ryhmään: kaikkeen varautuneet maalla-asujat sekä huolettomat kaupunkilaiset, joilla ei toisaalta ole tilaakaan kovin kummoisille varastoille. Suurin osa kuitenkin ilmoitti varastoivansa ruokaa, mutta harva mainitsi patteriradiota, varavirtalähteitä tai vesikanistereita, retkikeittimistä puhumattakaan, joskin maalla asumisen etuna on usein myös puuhella ja oma kaivo. Minulla on vähän sama tilanne. Ruokaa (sekä lääkkeita) kyllä riittäisi koko perheelle varmasti pitkälle toista viikkoa, olettaen että hanasta tulee vettä, seinästä sähköä ja internet toimii. Mutta entäs niitä ei olisi saatavilla?

Veden ja elintarvikkeiden lisäksi olen ruvennut miettimään myös muuta varautumista. Kuinka varautua esimerkiksi siihen, ettei kännykkää saisikaan automaattisesti ladattua? Ehkäpä kannattaisi pitää kotona paria varavirtalähdettä jatkuvasti täyteen ladattuna. Tai mitä jos pankkikorttilaitteet lakkaisivat toimimasta? Pitäisikö hankkia retkikeitin? Entäpä puhdas vesi? En ole ajatellut varautua maailmanloppuun, mutta eri tahojen kotivaraneuvoja lukiessa alkaa tuntua siltä, että parantamisen varaa olisi jo siinä suositellussa 72 tunnin omavaraisuusasteessa. Suurin osa lähteistä, joihin olen tutustunut, suosittelee että kotitaloudet varautuisivat pärjäämään kolme vuorokautta myös sellaisessa poikkeustilanteessa, että esimerkiksi veden- tai sähkönjakelu katkeaa. Meillä ei ole eläimiä, mutta kotivaraan kuuluu myös lemmikkien ruoka ja vesi.

Mutta muunkinlaisia katastrofeja voi sattua. Voi vaikka käydä niin, että itse joutuu sairaalaan, ja joku muu joutuu ottamaan perheen asiat hoitoonsa. Silloin olisi hyvä olla jonkinlainen ”tärkeiden papereiden kansio”, josta löytyisi yhdessä paikassa tiedot kaikesta olennaisesta. Missä ovat vakuutukset, testamentit tai tärkeät terveyteen liittyvät dokumentit? Millaisia erikoisruokavalioita perheenjäsenillä on? Mitkä rokotukset ovat voimassa? Onko edunvalvontatestamentti tehty? Paperiasiani ovat viime vuosina kohentuneet merkittävästi, mutta ei minulla tällaista superkansiota silti ole.

Taidanpa ottaa tämän vuoden projektiksi koota kunnollinen kotivara poikkeustilanteita varten. Nykyiselläkin varustuksella pärjäisi varmaan melko hyvin, mutta organisointia se kaipaa. Olisi kätevää ja mieltärauhoittavaa tietää, että kotoa löytyy yksi laatikko, joka sisältää pätevän pärjäilypakkauksen muutamaksi päiväksi. Erilaisia listoja pakkauksen sisällöstä löytyy esimerkiksi Martoilta tai Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöltä. Niistä ajattelin hakea innoitusta, joskin varmaankin omaan tilanteeseen soveltaen. Ruokavaroja ei kannata hamstrata erikseen, vaan pitää kotona jatkuvasti sellaista määrää ruokaa, joka riittäisi muutamaksi päiväksi. Siten mikään ei mene turhaan vanhaksi jossain komeron perällä.

Nyt kiinnostaa, onko teillä kotivaraa? Miten olette varautuneet odottamattomia katastrofeja varten? Ja jos tällainen pakkaus löytyy, miten olette organisoineet sen ja järjestäneet tavarat? Otan mieluusti hyviä vinkkejä vastaan, sillä alan seuraavaksi koota tällaista pakkausta. Aiheesta seuraa varmasti lisää postauksia kevään aikana.

Ja loppuun vielä ajankohtainen muistutus: MUISTAKAA PESTÄ KÄDET SAIPPUALLA MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ! Mikään käsidesi ei korvaa perusteellista käsienpesua saippualla ja kuumalla vedellä.