Avainsana-arkisto: tyyli

Päivän asu – käytännöllinen vai ”ihana”?

Julkaistu , kirjoittanut
18

Silmiini sattui äskettäin juttu Iltasanomissa. Siinä pukeutumisneuvoja kertoo, mitä muuttaisi suomalaisten pukeutumisessa, ja sitten ratkaisut näihin ongelmiin. Minua ärsyttää nykyisin tästä näkökulmasta kirjoitetut jutut. Niissä on ideana se, että jonkun alan asiantuntija kertoo, mikä meissä tavallisissa ihmisissä on vikana, mitä me ei osata ja sitten kerrotaan, miten tämä puute korjataan. Tämä edustaa sellaista nykyajalle tyypillistä, etenkin naisiin kohdistuvaa jatkuvan itsensä kehittämisen eetosta, jossa rakennetaan ensin häpeää (tätäkään et osannut) ja sitten vapautusta siitä antamalla jokin uusi toimintamalli (tee näin ja kelpaat taas). En syytä artikkelin pukeutumisneuvojaa, vaan toimittajan tapaa rakentaa juttua klikkiotsikon varaan. Ingressikin kumoaa itse itsensä, sillä vaikka sanotaan ettei ole oikeaa ja väärää tapaa pukeutua, niin samassa lauseessa kuitenkin heti perään mainitaan, miten omasta tyylistään saisi ”ihanamman” – siis paremman.

Tällä kertaa meillä olisi parantamisen varaa kahdessa asiassa: pitäisi käyttää enemmän värejä eikä pelkkää mustaa, ja pitäisi pukea päälleen muutakin kuin vain housut ja paita. Jälkimmäinen kolahti, koska minulla on useimmiten päällä housut ja paita. Tämä on käynyt erityisen selväksi tämän 30 päivää kestävän pukeutumishaasteen myötä. Perusarkiasuni on nimittäin farkut ja paita. Lämpimämmällä ilmalla usein jonkinlainen t-paita, viileämmällä ohut neule ja kylmällä ilmalla villapaita. Lukemani jutun perusteella tämä on kuitenkin äärettömän tylsä tapa pukeutua.

Tällä mennään, tänään ja huomenna ja ensi viikolla ja sitä seuraavalla…

Allekirjoitan tämän tietyltä osin. Eihän tuossa juuri luovuus kuki. Mutta onko aina pakko kukkiakaan? Olen tässä parin viikon aikana huomannut, että en jaksa panostaa pukeutumiseen sen kummemmin, jos tiedän olevani koko päivän kotona. Tiedän toki, että asusteilla saisi paita ja housut -yhdistelmään varmaankin sitä pukeutumisneuvojan kaipaamaa ”ihanuutta”. Voisin käyttää huiveja ja koruja, mutta suoraan sanottua miksi vaivautua, jos en tapaa päivän aikana ketään? Huivit ovat tiellä kotitöitä tehdessä, eikä koruja näe kukaan, jollei päivässä ole edes ainuttakaan zoom-tapaamista ruudun välityksellä.

Jutussa puhutaan myös siitä, että ihmiset turhaan jakavat vaatteensa kesä- ja talvivaatteisiin. Sen sijaan ehdotetaan, että koko vaatevarastoa tulisi paremmin hyödyntää läpi vuoden. Miksi esimerkiksi laittaa sortsit talveksi kaappiin, kun niitä voisi pitää paksujen sukkahousujen ja villapaidan kanssa? Kiva idea – teoriassa. Pellava on ihana kesällä, mutta se ei lämmitä. Monissa kesävaatteissani on juuri tämä ongelma. Ne toimivat helteellä, mutta eivät pakkasella. Olen monta kertaa yrittänyt miettiä, että miten voisin kesävaatteiden kautta pidentää, mutta käytännöllisyys on tullut aina vastaan.  Minusta kerrospukeutuminen on epämiellyttävää, ellei vaatteita ole erityisesti tarkoitettu kerrostettavaksi. Tulee liian paljon vaatteita päällekkäin ja tuntuu ahtaalta. Inhoan sellaista topattua oloa. Jo pelkät sukkahousut tavallisten housujen alla aiheuttavat lievää ahdistusta.

Siitä viimeisestäkin asiasta olen eri mieltä. Välillä olisi ihanaa kääriytyä mustaan! Sehän on tyylikäs vaihtoehto moneen tilanteeseen. Mutta minä olen viime vuosina hankkinut tarkoituksella väriä vaatekaappiini, ja siinä sivussa mustat vaatteet ovat vähentyneet. En esimerkiksi omista mustia housuja, vaikka juuri nyt tuntuu siltä, että voisi olla järkevää omistaa yksi pari siistejä mustia housuja. Mustan pashminan hankkimista olen myös miettinyt jo pidempään, samoin siistin mustan neuleen. Minulla on kyllä pari mustaa mekkoa, ja yhdistettyinä mustiin sukkahousuihin niistä saa kokomustan asun.

Tällaiset jutut, jotka neuvovat pukeutumaan tietyllä tavalla, voi mielestäni ohittaa kokonaan. Meillä ei ole velvollisuutta asettua iltapäivälehtien määrittelemiin pukeutumisihanteisiin. Miksi asun edes pitäisi olla jonkun muun mielestä ihana? Arkena minulle riittää, että asu on käytännöllinen, mukava ja puhdas. Valitsen sellaiset housut ja paidan, jotka mielestäni sopivat hyvin yhteen. Sinisten farkkujen hyvä puoli onkin se, että niiden kanssa sopii oikeastaan mikä tahansa neule tai pusero. Jos lähden ihmisten ilmoille, saatan miettiä asusteita tarkemmin, jos ehdin ja jaksan. En ehkä pääse näillä asuvalinnoilla iltapäivälehtiiin esimerkiksi ihanasta tyylistä, mutta täytyy tunnustaa, että tämä ei tasapainoani järkytä.

Onko joku teistä saanut kesävaatteet toimimaan myös talvella? Ja löytyykö muita tyytyväisiä housut ja paita -ihmisiä?

Ovatko legginsit housut?

Julkaistu , kirjoittanut
29

Ennen tätä kevättä en ole koskaan omistanut legginsejä. En ole jotenkin osannut pitää niitä kunnon vaatteina, eivätkä ne oikein ole vaikuttaneet oman tyylisiltä. Kotikaranteenissa kuitenkin alkoi tulla mieleen, että ehkäpä ne sittenkin olisivat hyvä lisä vaatekaappiin. Olen nähnyt kaupungilla naisia, joilla on hame, sen alla legginsit ja ehkä ballerinat jalassa, ja lopputulos on näyttänyt kivalta. En oikein tykkää sukkahousuista juuri sen sukkaosan takia, joten ajattelin että kenties legginssit sittenkin olisivat ratkaisu asiaan. Voisin pitää niitä hameiden ja mekkojen alla kotona, ja olla paljain jaloin.

Tuumasta toimeen: tilasin yhdet Tam-Silkistä lukijan suosituksesta, mutta kuten jo aiemmin totesin, ne eivät toimineet tässä tarkoituksessa. Tam-Silkin legginssit ovat aivan ihanaa materiaalia, ja päällä erittäin miellyttävät, mutta ne eivät ole legginssit vaan kalsarit. Tavoitteena oli kuitenkin muodostaa asuja, joissa voisin liikkua myös kaupungilla (jos sinne pääsisi), enkä ole niin vapautunut, että lähtisin kalsareissa ihmisten ilmoille. Tam-Silkin pöksyt siirtyivät siis odottamaan syksyä, jolloin niistä tulee ihana kerrasto kuorihousujen alle.

Tästä kokemuksesta viisastuneena päätin, että nyt ei pihtailla. Menin Stockalle, ja päätin ostaa suoralta kädeltä Wolfordin legginsit. Järkeilin, että parempia ei voi saada, ovathan saman merkin sukkahousut parhaat, mitä tiedän. Niiden lisäksi nappasin vertailun vuoksi suomalaiset Voguen legginssit myös, jotka olivat jokseenkin samanlaiset kuin kalliimmat merkkilegginssit. Ajattelin että testaan nyt vähän erilaisia samalla kertaa, jos vaikka löytyisi hyvä, vähän halvempi korvike.

Olen nyt käyttänyt molempia pareja yhden kerran, ja todennut, että visioni oli aivan väärä, legginssit eivät toimi normaalien asujen osana, ainakaan ilman kenkiä. En tiedä missä on vika. Miksi muut näyttävät legginsseissä ihan fiksuilta, mutta minä en? En kuuna päivänä yrittäisi käyttää niitä ilman hametta tai mekkoa, mutta edes helman kera ei onnistu. Näytän laadukkaissa, istuvissa, napakoissa ja hyvissä legginsseissä edellen siltä, että hameen alla on kalsarit. Olen siis luovuttanut. Legginssit eivät ole housut, eivätkä näköjään päällysvaate muutenkaan.

Jostain syystä en osaa kulkea näin. Näyttää omaan silmään liian vieraalta.

Aivan turhiksi uudet ostokset eivät silti jää. Sitten kun ilmat viilenevät niin kylmäksi, että hameen alle tarvitaan paksumpaa alle ja jalkaan saappaat, legginssit toimivat mainiosti. Kun jalkineessa on varsi, kukaan ei näe onko alla legginsit vai sukkahousut. Mutta muissa tilanteissa täytyy palata sukkahousuihin, vaikka ne eivät olekaan lempivaatteeni. Tosin tajusin tässä sivussa, että sukkahousutkin ovat miellyttävämmät, kun ostaa tarkoituksella todella isot. Ostan yleensä aina yhden koon isommat kuin mitä kokotaulukko sanoo, mutta näköjään kaksi kokoa on vielä parempi. Ehkä sitten se sukkaosa ei ahdistaisi lainkaan.

Nämä ovat sellaisia makuasioita, että jos joku tuntee olonsa mukavaksi legginsseissä, olet varmasti aivan oikeassa. Nyt vain kävi niin, ettei oma mielikuvani vastannut todellisuutta. En tunne oloani mukavaksi tässä yhdistelmässä, vaikka olisin tosiaan halunnut, että asukokonaisuus toimii. Tulipahan kuitenkin testattua!

Millaisia kokemuksia teillä on legginseistä? Onko ne housut vai alusvaate?

Kaikki elämäni huivit

Julkaistu , kirjoittanut
8

Olin taannoin kapselipukeutumisen kurssilla. Koostin työkapselia, ja eteen nousi kysymys, voiko kapseliin sisällyttää 10 erilaista huivia. Tämä kertonee kaiken olennaisen suhteestani huiveihin. Niitä on paljon, ja niitä näyttää tulevan jatkuvasti lisää, 1-2 huivin vuositahdilla. Mutta se ei haittaa, koska huivit ovat pukeutumiseni kulmakivi.

Olen aina tykännyt kaikenlaisista huiveista – ohuista, paksuista, isoista, pienistä, värikkäistä ja yksivärisistä. Käytännöllinen syy on se, että inhoan sitä, että kaula jää viileällä ilmalla paljaaksi. Siksi pidän aina takin kanssa huivia. Siitä on samalla se hyöty, että huivi suojaa takin kaulusta likaantumasta. Mutta huivit ovat loputtoman monikäyttöisiä muutenkin. Liian avonainen pusero? Laitetaan huivi kaulaan. Yksivärinen asu näyttää tylsältä? Lisätään kirkasvärinen huivi. Paljaat olkapäät? Huivi lämmittää. Kesällä käytän huiveja suojaamaan päätä. Kun matkustan, minulla on aina pashmina mukana, se toimii tarvittaessa myös peittona.

Edessä ohuet, takana paksut.

Käytännöllisin huivimalli on mielestäni pitkä, leveä ja laskeutuva. Sellainen, joka ylettää tarvittaessa pari kertaa kaulan ympäri, tai jota voi käyttää hartiahuivina. Toiseksi paras on iso neliönmuotoinen ohut huivi. En ole materiaalin suhteen kranttu. Silkki on kaikista ihanin, mutta kaikkiin tilanteisiin se ei sovi. Esimerkiksi kesällä ostin huivin, joka oli puuvillaa ja polyesteriä, mikä oli erittäin tarkoituksenmukaista, kun pidin huivia päässä meressä ja uima-altaalla. Se kuivui nopeasti, ei päästänyt väriä eikä sitä tarvinnut varoa mitenkään.

Koska huiveja on kertynyt runsaasti, niiden säilyttäminen on muodostunut vähän hankalaksi. Olen kokeillut kaikenlaista, korikossa pinossa ja hyllyllä pystyviikattuna. Mutta pinossa ne menevät helposti sotkuun ja alimmaiset jäävät piiloon. Ohuet kankaat eivät taas pysy pystyssä kunnolla. Nyt ongelmaan on kuitenkin ratkaisu. Ostin Ikeasta huivitelineen, joka toimii mainiosti! Tämä on tosi hyvä. Kaikki ovat näkyvillä, mikään ei mene ryppyyn ja seinälle ripustettuna ne eivät vie tilaa kaapista.

Tällainen se on tyhjänä.

Okei, tämä kuva ei nyt ehkä tee ihan täyttä oikeutta tämän telineen hienoudelle. Mutta koska tämä ei ole sisustusblogi, en nyt jaksanut ruveta asettelemaan jokaista kangasta sievästi ojennukseen, enkä myöskään nyt malttanut odottaa sellaista päivää, että luonnonvaloa olisi enemmän. Mutta idea tästä käy hyvin ilmi. Olen järjestänyt huivit summittaiseen värijärjestykseen, niin että vasemmalla on vaaleat ja tummat (jotka eivät näy kuvassa), keskellä punaiset ja oikealla siniset ja violetit. Tässä kuvassa näkyy telineestä noin puolet. Yhteensä siinä on 18 rinkulaa, johon huiveja voi ripustaa. Yhteen rinkulaan mahtuu kaksikin huivia, jos ne ovat pieniä.

Kuvanlaatu ei ole paras, mutta ainakin tilanne on autenttinen.

Tässä roikkuu siis kaikki kevyet huivit. Sitten on vielä yksi laatikollinen paksuja villaisia talvihuiveja ja pashminoita (ylimmässä kuvassa yläreunassa), jotka taas pysyvät ongelmitta myös pystyssä, jolloin konmari-henkinen viikkaus toimii erinomaisesti. Paras puoli molemmissa on se, että kaikki huivit ovat näkyvillä. Mikään ei jää unholaan, ja näen yhdellä silmäyksellä kaikki vaihtoehdot.

Muita huivien rakastajia? Onko kellään muulla tätä telinettä käytössä?

Urputusta tyyli- ja pukeutumisoppaista

Julkaistu , kirjoittanut
20

Olen aina tykännyt kaikenlaisista opaskirjoista (mikä ei välttämättä yllätä ketään, kun kerran itsekin kirjoitan sellaisia…) Tyyli- ja pukeutumiskysymykset ovat aina kiinnostaneet erityisesti, vaikkei se kenties aina ole omassa pukeutumisessa niin selvästi näkynyt. Pitkään pähkäilin itselleni sopivien värien kanssa, sillä olen luonnostani tummahiuksinen mutta hyvin vaaleaihoinen, suorastaan kalpea. Onneksi anoppi rohkaisi menemään värianalyysiin, jossa selvisi, että olen suomalaisittain vähän harvinaisempi ”tumma talvi”, eli kuulun siihen joukkoon, jolle mm. musta sopii ihan oikeasti. Sen sijaan ne kaikki kauniit neutraalit ja puuteriset klassikkovärit, joista mm. ranskalainen eleganssi kuulemma syntyy, saavat minut vain näyttämään huonovointiselta.

Omaa tyyliä ja oikeanlaisia vaatteita etsiessä olen kahlannut läpi ison kasan erilaisia tyylioppaita, sekä kotimaisia että ulkomaisia. Veikkaisin, että olen katsastanut varmaankin lähes kaikki alan kirjat, jotka esimerkiksi pääkaupunkiseudun kirjastoista on mahdollista lainata. Olen perehtynyt niin historiallisiin kuin nykyaikaisiinkin teoksiin. Tiedätte varmaan mistä puhun – nämä ovat niitä, joissa määritellään erilaisia vartalomalleja kirjaimilla tai hedelmillä tai jollain muulla symbolilla, ja sitten esitellään, millaisissa vaatteissa kukin esiintyy eniten edukseen. Lainasin vastikään yhden suomalaisen opuksen, ja sen myötä totesin, että tämä laji saa kyllä nyt riittää. En ymmärrä näitä oppaita alkuunkaan.

Ihmettelen erityisesti kahta seikkaa. Ensinnäkin sitä, että mistä lukija voi oikeasti tietää, mihin hedelmäkoriin sitä oikeasti kuuluu? Eihän meistä kukaan näytä samalta kuin kirjojen mallit, sillä kaikki ihmiset nyt tuppaavat näyttämään vähän erilaisilta. En ole vielä törmännyt sellaiseen kirjaan, jossa olisi joku juuri minun näköiseni esimerkki, ja kuitenkin olen aivan tavallisen näköinen. Toinen ongelma on, että en meinaa erottaa niitä kirjojen mallejakaan toisistaan. Joku, joka on esimerkiksi A-kroppainen, näyttää minusta ihan samalta kuin se X siinä seuraavassa luvussa. Ja mitä pitäisi ajatella siitä, että yhdessä kirjassa se A-vartalo näyttää taas ihan erilaiselta kuin päärynä toisessa kirjassa, vaikka eikö niiden pitäisi olla periaatteessa sama asia…? Hämmentävää.

Toiseksi olen aina ihmetellyt niitä vaatteita, joita mallien päälle on puettu. Siis niitä, missä havainnollistetaan, millaiset mallit ja kuosit kullekin sopivat. Olenko ainoa, jonka mielestä ne ovat useimmiten jär-kyt-tä-vi-ä? Havaintojeni mukaan niissä ei yleensä ole ”klassisesta tyylistä” tietoakaan. Räikeitä värejä ja huomiotaherättäviä kuoseja. Rimpsuja, hapsuja, erikoisia leikkauksia. Tai sitten stailaus on sellainen, ettei tavallinen tuppurainen sillä lailla ainakaan arkisin pukeudu: on korkokenkiä, näyttäviä koruja, rohkeita väriyhdistelmiä ja leveitä vöitä. Yleisesti ottaen esimerkkivaatteet ovat tavalliseen arkeen aivan liian hienoja. Minun on vaikea samastua tällaiseen pukeutumiseen, kun omissa vaatteissa tykkään simppelistä ja mukavasta. Vaikka voihan olla niinkin, että olen tyylioppaiden kirjoittajien mielestä vain pahasti harhateillä pukeutumiseni suhteen.

Sitten on tietenkin vielä se, että olen usein eri mieltä myös vaatteiden istuvuudesta ja mittasuhteista näiden kirjojen kanssa. Tässä kohdassa kyse on kuitenkin henkilökohtaisista mieltymyksistä ja näkemyksistä, jotka ovat sillä lailla makuasioita, että niistä ei voi kiistellä. Minä olen vähän tällainen 50-luvulle jämähtänyt konservatiivi, sillä mielestäni liian tiukat ja liian paljastavat vaatteet eivät yleensä näytä tyylikkäiltä ja alusvaatteet kuuluvat pääsääntöisesti vaatteiden alle piiloon. Ymmärrän paremmin kuin hyvin, jos joku haluaa räväkän ja kurveja nuolevan kotelomekon sijasta pukeutua umpimustaan turvakaapuun, etenkin niinä aamuina, kun mahamakkarat tuntuvat tuplaantuneen yön aikana itsestään.

Missähän olisi tyyliopas, joka olisi suunnattu tavallisen ihmisen tavalliseen arkeen? Sellaiseen, jossa useimpina päivinä päällä on hame tai housut, joku yläosa ja jalassa tennarit tai kävelykengät. Miksei tyylioppaiden mallien päällä ole tavallisia, yksivärisiä vaatteita, joissa ei ole tarkoituskaan erityisesti erottua massasta millään tavalla? Kuka kirjoittaisi pukeutumisoppaan, jossa olisi sellaisia osioita, joista olisi oikeasti hyötyä tavallisessa arjessa? Ehdottaisin esimerkiksi seuraavia lukuja:

  • Kuinka pukeutua tyylikkäästi leikkipuistoon ja silti pysyä kuivana ja lämpimänä
  • Parhaat toppatakit kaikille vartalotyypeille
  • Unelmien urheiluvaatteet

Näillä pääsisi jo alkuun. Olisiko teillä lisää hyviä ehdotuksia? Millaisia ohjeita tyylikirjoissa pitäisi oikeasti olla?