Sälää siellä, sälää täällä

Jos joku minua kodissamme tällä hetkellä ärsyttää, se on sälä, jota tuntuu löytyvän aivan loputtomasti. Ensisijaisesti syytän tästä perheen alaikäistä, joka on siinä iässä ettei mitään sälää hienompaa tavaraa ole juuri olemassa.

Meillä ei ole hirveästi koriste-esineitä, posliininorsuja ikkunalaudoilla tai edes tuikkukuppeja pöytien päällä. Tavaroilla on omat paikkansa ja siivousrutiinitkin ovat ihan kohdillaan. Joten mistä sitä sälää sitten ilmaantuu jatkuvasti? Analysoin asiaa, ja tulin seuraavaan lopputulokseen: mikä tahansa pikkuesine muuttuu säläksi sillä sekunnilla, kun sen sijoittaa väärään paikkaan. Mikä yhdistää sanakirjaa, narun pätkää, proppua, kaulakorua, lelu-ukkelia, kynää, pyyhekumia ja pyykkipoikia? Se, että ne ovat kaikki tällä hetkellä väärässä paikassa. Tarkemmin sanottuna asetettuna jollekin niin korkealle tasolle, että alle metrin mittainen tyyppi ei yletä saamaan niitä käsiinsä.

Sälää muodostuu meillä lähes systemaattisella kaavalla. Ensin lapsi saa käteensä jonkun pienen esineen. Sen jälkeen vanhempi noukkii sen talteen, jottei em. lapsi syö, heitä tai riko  kyseistä esinettä. Tämä tapahtuu muiden toimien ohessa, joten vanhempi sijoittaa esineen hyllylle, joka sattuu olemaan lähimpänä. Pian näyttää siltä, että sitä saamarin sälää on joka paikassa, ja seuraa pienimuotoinen turhautuminen tilanteeseen. Tämä selittää myös sen, miksi välillä tuntuu siltä, että koti ei pysy siistinä jatkuvasta yrityksestä huolimatta. Toisaalta analyysi helpotti oloa, koska tajusin ettei sälä synny itsestään, vaan omien valintojeni seurauksena.

Luonnollinen ratkaisu olisi tietysti muuntaa koti sellaiseksi, ettei missään ole mitään tai vaihtoehtoisesti pultata kaikki kiinni paikalleen. Molemmat ideat tuntuvat aika huonoilta, joten joudun alistumaan siihen, että noukin jatkuvasti esineitä takaisin omille paikoilleen. Pidän visuaalisesta selkeydestä, johon ei kuulu lukematon määrä sekalaisia tavaroita siellä sun täällä. Pyrin siihen suuntaan edelleenkin. Toiset taistelevat tuulimyllyjä vastaan, minun vastustajani ovat legoukkoja ja kaukosäätimiä.

Magneettimittari

Törmäsin todella kiehtovaan tutkimukseen. Kalifornialaisessa UCLA:n yliopistossa seurattiin monen vuoden ajan 32 keskiluokkaisen lapsiperheen elämää. Seuranta oli todella intensiivistä, perheiden elämä otettiin lähestulkoon kirjaimellisesti suurennuslasin alle. Vuosien tutkimustyön tuloksena on syväluotaavaa analyysiä siitä, miten amerikkalainen keskiluokka käyttää aikansa ja rahansa – ja mitä he omistavat. Yksi johtopäätös oli yli muiden: tavaraa on paljon ja sitä tulee koko ajan lisää.

Tutkijat tekivät  yhden merkillisen havainnon: jääkaapin ovessa oleva määrä tavaraa korreloi suoraan sen kanssa, miten paljon tavaraa kyseisestä taloudesta muuten löytyi. Mitä suurempi pinta-ala ovesta oli magneettien, muistilappujen, piirustusten, lukujärjestysten ja ties minkä kaman peitossa, sitä suuremmasta ”roinatoleranssista” se kertoi. Tutkimuksen mukaan keskiluokkaisen amerikkalaisen jääkappin ovessa on noin 52 erillistä objektia. Huipputapauksessa jääkaappia peitti 166 kappaletta kaikenlaisia asioita, eikä oven pinta-ala enää riittänyt, vaan magneetit olivat levinneet myös jääkapin seinustalle.

Olisipa hauska tietää, miten asia on Suomessa! Puhtaasti fiilispohjalta arvioiden sanoisin, että tulokset olisivat luultavasti hyvin samansuuntaisia. Meidän jääkaapin ovessa on tällä hetkellä kaksi magneettia. Niillä oveen on kiinnitetty yksi postikortti ja kaksi piirustusta. Yhteensä viisi esinettä, eli noin 10% amerikkalaisesta keskiarvosta. Tuntuu siltä, että määrä korreloi muun roinan kanssa varsin hyvin. Toisaalta tähän vaikuttaa se, että olen tietoisesti välttänyt kasaamasta kaapin oveen tätä enempää tavaroita. Nämäkin esineet siirtyvät ajan myötä muihin arkistoihin, ja oveen tulee jotain muuta.

Jääkaappi on kätevä paikka säilöä informaatiota, jonka haluaa olla jatkuvasti esillä. Tutkimuksessa kuitenkin huomattiin, että useimmiten informaatio oli vanhentunutta. Vanhoja listoja ei siis ollut otettu pois, vaan niiden päälle oli vain kiinnitetty uusia. Jos kaipaa keittiöönsä visuaalista selkeyttä, jääkaapin ovi on siis hyvä paikka aloittaa. Ainakin jos tätä tutkimusta on uskominen.

Tässä linkki artikkeliin, jossa kerrotaan tutkimuksesta enemmän (englanniksi).

Oodi läpinäkyville muovipusseille

Läpinäkyvät, suljettavat muovipussit ovat käteviä. Suoraan sanottuna rakastan niitä. Lapsuudessani puhuttiin aina minigrip-pusseista, mutta mikä tahansa vastaava tuote toimii yhtä hyvin. Itselläni on tällä hetkellä käytössä kahta kokoa, merkki on Ziplock. Ystäväni toi niitä pyynnöstäni USAsta tuliaisiksi laatikkokaupalla, ehdottomasti yksi parhaista tuliaisista ikinä. Pienemmät pussit ovat ”lentokonekokoa” ts. oikean kokoisia käsimatkatavaroiden kosmetiikkaputeleita varten. Isompi pussi on n. 25×25 cm.

Käytän pusseja kaikenlaisen pienen tilpehöörin siistiin säilyttämiseen. Yhdessä pussissa on kaikki varanapit, jotka ovat tulleet vaaatteiden mukana. Toisesta löytyvät kaikki kosmetiikkanäytteet. Pari isompaa pussia palvelee leipäpusseina, ne estävät paperipussissa myydyn leivän kuivumisen ennen aikojaan. Käytän isompia pusseja myös ruoan pakastamiseen. Pienempiin pusseihin on kätevä pakata rusinoita lapsen puistoreissua varten. Pussit pitävät yllä järjestystä siivouskaapissa, ja jokaisessa matkalaukussa on valmiina yksi. Pakkaan kaikki nesteet aina varmuuden vuoksi muovipusseihin, vaikka laukku menisikin ruumaan. Työpöydän laatikossa pussit estävät eri elektroniikkalaitteiden johtoja ja latureita sotkeentumasta toisiinsa. Hopealusikat eivät tummu, kun ne säilyttää tiiviissä muovipussissa. Joulukuusen tähti pysyy myös kirkkaana ja hienosti kuosissaan pussin sisällä.

En ole varma muistinko edes kaikki paikat, joissa noita muovipusseja tällä hetkellä hyödynnän. Pointti taisi kuitenkin tulla selväksi – kyseessä on aivan loistava tuote. Niistä näkee heti läpi, mitä sisällä on. Ne on helppa avata ja sulkea, ja toisaalta voi luottaa siihen että tavarat pysyvät sisällä. Ne eivät hajoa käytännössä koskaan, ja niitä voi käyttää uudestaan ja uudestaan. Olen heittänyt pois ainoastaan pari erittäin likaista pussia, ja nekin voi laittaa energiajätteeseen. Kestävyytensä vuoksi pussit ovat todella hintansa väärttejä – eivätkä ne edes ole kalliita. Tässä siis yksi parhaista keinoista luoda järjestystä, jonka tiedän.

Nappi & Nappula

Onko sinulla miljoonalaatikkoa? Sellaista laatikkoa, joka on täynnä ihmeellistä tilpehööriä? Nappeja, kolikoita eri puolilta maailmaa, narunpätkiä, kynänpätkiä, paperinlappuja, kuitteja, käyntikortteja, pussinsulkijoita, kumilenksuja, ruuveja ja muttereita. Melkein kaikilla on. Yleensä se on keittiössä, eteisessä tai työhuoneessa. Joskus sieltä löytyy jotain tarpeellista, mutta yleensä sieltä ei löydä mitään. Laatikko on aika rasittava, mutta toisaalta on vaikea sanoa, mitä sille pitäisi tehdä.

Laatikon sisältö näyttää sekalaiselta kokoelmalta epämääräistä roinaa (mitä se onkin) mutta todellisuudessa tavaroilla on paljonkin yhteistä. Laatikkoon tipautetaan esineitä, joille ei ole varsinaista omaa paikkaa. Nippelit ja nappelit pitää saada pois silmistä, joten ne pyyhkäistään pöydältä laatikkoon ja kas! siistiä tuli. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että juuri sillä hetkellä kun tavara on kädessä, ei jaksa miettiä mitä sille oikeastaan pitäisi tehdä. Helpoin ratkaisu on tunkea se muun samanlaisen kaman joukkoon sinne laatikkoon.

Tässä kompaktit ohjeet miljoonalaatikon raivaamiseksi:

  1. Tyhjennä koko loota. Imuroi murut ja pyyhi pölyt pois pohjalta.
  2. Lajittele kaikki esineet. Napit yhteen, kynät yhteen ja niin edelleen.
  3. Palauta paikalleen kaikki ne tavarat, joille on jo olemassa paikka jossain muualla. Laita ilmiselvät roskat suoraan roskikseen.
  4. Karsi jäljelle jääneestä kasasta pois turhat nippelit. Ole rehellinen: tarvitsetko oikeasti vanhoja pussinsulkijoita? Kolmea vierasmaalaista kolikkoa? Joulukortteja parin vuoden takaa?
  5. Laita loput tavarat omiin purkkeihinsa. Tarkoitus on, että sekalaiset tavarat eivät seilaa laatikossa irrallaan, vaan että ne on lajiteltu omiin lokeroihinsa löytämisen helpottamiseksi. Tässä voi hyödyntää kaikenlaisia rasioita ja purnukoita joita kodista löytyy. Kumilenkit voi säilöä pestyyn pilttipurkkiin, klemmareita estää karkaamasta magneetilla, kynille voi löytyä jostain vanha penaali jne.
  6. Järjestä säilytysrasiat takaisin laatikkoon.

Palkitse itsesi hyvinhoidetusta hommasta. Toista tarvittaessa.

Miten te olette ratkaisseet miljoonalaatikon ongelman?