Avainsana-arkisto: säästäminen

Paaston päätös

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Seitsemän viikon paastorupeama on nyt päättynyt, ja on aika tehdä yhteenvetoa siitä, miten eri teemat onnistuivat. Jokaisella viikolla oli oma teema: tavaroiden raivaaminen, säästäväisyys, roskapaasto, ekoviikko, kasvisruoka, laiskuusviikko ja nettipaasto. Osa onnistui paremmin, osa huonommin.

Parhaiten meni kasvisruokaviikko, se onnistui suorastaan yli odotusten. En lipsunut kertaakaan, ruoka oli hyvää, ja opin tekemään uusia arkiruokia. Myös roskapaasto ja tavaroiden karsiminen onnistuivat ihan hyvin. Kumpikaan ei varsinaisen teemaviikon aikana mennyt ihan putkeen, mutta koska jatkoin kumpaakin kokeilua myös seuraavien viikkojen ajan, sain aikaan oikeita muutoksia. Kodissa alettiin kerätä metallijätettä systemaattisesti ja lopulta onnistuin välttämään muovikassejakin. Tavaroita raivastin kymmenittäin, julkaisen täyden listan omassa postauksessaan.

Muut viikot eivät olleet samanlaisia menestyksiä. Säästäväisyysviikolla kiinnitin huomiota rahankäyttöön, mutta mitään erityisiä tilaisuuksia säästämiseen ei tullut. Ekoviikon suurin oivallus oli, että taloyhtiön hallituksessa vaikutan paljon enemmän kun sammuttelemalla valoja kotoa, vaikka ainahan sitäkin voi tehdä. Laiskuusviikolla sain aika paljon lopulta aikaiseksi, vaikka sairausloma hankaloittikin alkuperäisiä suunnitelmita.

Nettipaasto ei lopulta onnistunut kovin hyvin. Olen näköjään todella kiinni netissä, ja etenkin tietyissä uutissivuissa ja blogeissa. Alunperin haaveilin siitä, että todella olisin rajoittanut päivittäisen nettiajan noin puoleen tuntiin, mutta eipä siitä tullut juuri mitään. Jälleen kävi niin, että harhauduin surffailemaan kun en kiinnittänyt asiaan huomiota, ja sitten kun tajusin mitä olen tekemässä, oli vaikea lopettaa. Parhaiten pidin kiinni siitä, etten selannut nettiä enää nukkumaanmentyä, ja pidin tauon iltapäivälehtien sivuista. Kiinnitin myös huomiota erityisesti siihen, etten räplännyt puhelinta silloin kun muita ihmisiä oli läsnä. Se oli oikeastaan tarkoituskin, sillä itseänikin ärsyttää, jos keskustelukumppani ei ole läsnä vaan netissä. Voi olla, että viimeisellä viikolla puhtikin vähän hiipui, enkä jaksanut enää oikein tsempata.

Yhteenvetona paasto oli kuitenkin hyödyllinen harjoitus. Viikkojen aikana tuli tosi monta havaintoa siitä, että tietoisuus omasta tekemisestä ja olemisesta on aivan olennaista, jos haluaa ruveta tekemään asioita toisin. Suurin osa elämästä tuntuu menevän täysin automaattiohjauksella ilman ajatuksen häivääkään, mutta läsnäolo hetkessä auttaa tekemään fiksumpia valintoja. Läsnäolo vain ei ole aina helppoa, sillä se vaatii keskittymistä. Viikko on liian lyhyt aika omaksua uutta, mutta kolmessa viikossa alkaa jo tapahtua. Parhaiten onnistuikin ne kokeilut, joita oli helppo jatkaa teemaviikon päätyttyä. Paasto ei siis missään nimessä mennyt hukkaan!

Tavaroiden karsiminen jatkuu kuten ennenkin. Muovipusseista pyrin jatkossakin eroon entistä tietoisemmin. Arkiruoka muuttui kasvisviikon seurauksena kasvispainotteisemmaksi, kun uudet ruokalajit jäivät listalle itsestään. Netistä en pysty luopumaan, mutta haluan edelleen haastaa itseäni sen käytön suhteen järkevämmäksi.

Säästöviikon raportti

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Maanantaina ja tiistaina käytin rahaa mielestäni varsin maltillisesti. Keskiviikkona ja torstaina ostin ruokaa, ja lisäksi latasin matkakortille arvoa. Ruokaan meni noin 15€, ja lasku koostui peruselintarvikkeista, lukuunottamatta yhtä karkkipussia. Se oli tarpeeton, mutta olin kaupungilla nälissäni, joten tuli ostettua vähän turhaan. Ennakointi olisi auttanut tässäkin asiassa. Kaupassa valitsin halvimman maidon, mutta esimerkiksi leivän valitsin tuoreuden ja oman mieltymyksen mukaan.

Matkakortille latasin 30€, jonka on tarkoitus riittää ainakin kesäkuun alkuun asti. Julkinen liikenne on vähän samanlainen pakollinen meno kuin ruokakin. Matkakortin kanssa tulee tasapainoiltua arvon ja kauden välillä, viime kuussa kausikortti oli edullisempi, mutta loppukeväälle yksittäiset matkat tulevat halvemmiksi.

Perjantaina en ostanut mitään, ja suurin osa viikonlopusta kuluikin jälleen HUSin hellässä hoivassa, joten edes tilaisuuksia käyttää rahaa ei ilmaantunut. Omalta osaltani viikko meni siis hyvin, vaikka sille sattuikin pari poikkeuksellista menoa, kuten katsastus ja hautausmaan kukkaset.

Ruokaostoksissa olisin periaatteessa voinut säästää kenties enemmän, sillä en valinnut systemaattisesti halvinta kauppaa tai tuotetta. Ruokaan liittyy kuitenkin niin paljon muitakin olennaisia valintoja, että teen harvoin valintoja pelkän hinnan perusteella. Suosin kotimaista ja luomua lihassa, kalassa ja vihanneksissa aina kun on mahdollista, vaikka se maksaisikin vähän enemmän. Toisaalta tavallinen maito (en osta maitoa luomuna koska haluan maitoni d-vitaminoituna) maistuu mielestäni samalta olipa purkki minkä näköinen tahansa. Siksi ostan yleensä halvinta maitoa, jota kaupasta löytyy. Joku voi valistaa jos tietää tarkemmin, mutta epäilen että esimerkiksi Valion maidossa ja Rainbow-maidossa ei ole mitään muuta eroa kuin pakkaus ja hinta. Säästö voi olla kertaostoksena pieni, mutta en koe Valion brändiä niin mahtavaksi, että haluaisin maksaa perustuotteesta 50 senttiä enemmän. Tosin laskin pikaisesti, että vuositasolla tuokin summa tekee lähemmäs 100€ säästöä. Sillä ostaa eksoottisia hedelmiä tai sisäfilettä jo ihan mukavasti. Pienetkin valinnat alkavat vaikuttaa, kun kokonaisuutta katselee vähän laajemmasta perspektiivistä.

Kulunut viikko oli jäi siis positiivisen puolelle. Mutta tässäkin asiassa tuli huomattua, että tietoisuus siitä mitä on tekemässä, olisi tosi tärkeää. Muuten käy helposti niin, että tulee esimerkiksi käytettyä rahaa huomaamattaan, kuten minulle kävi tällä viikolla. Jos tämä paastoviikko on tähän mennessä jotain opettanut, niin ainakin sen että ennakointi ja läsnäolemisen taito johtavat yleensä viisaisiin päätöksiin.

Järjestys säästää rahaa

Julkaistu , kirjoittanut
6

Säästöviikon hengessä olen miettinyt raha-asioita monelta kantilta. Esimerkiksi sitä, että tavaroiden raivaaminen ja järjestyksen pitäminen kodissa säästää rahaa. Tähän on yksinkertainen selitys: jos et tiedä mitä omistat, et voi tietää mitä pitää ostaa.

Kuinka moni on joskus ostanut jotain, koska luuli ettei kotona ole? Tai on ostanut jotain varmuuden vuoksi, koska ei ollut varma oliko vanhoja varastoja vielä jäljellä? Itselläni on kokemusta molemmista. Jos ei tiedä mitä missäkin on, tulee helposti ostaneeksi kaksoiskappaleita tavaroista, joita harvemmin tarvitaan. Vasta myöhemmin huomaa, että itse asiassa kotoa löytyikin jo vastaava tuote. Tämän toiminnan alalaji on se, että ostaa uuden koska ei löydä vanhaa. Tai pahimmillaan ostaa uuden koska ei jaksa etsiä vanhaa. Tätä en sentään ole harrastanut, mutta joku muu takuulla on.

Yksinkertainen ratkaisu on raivata turhat tavarat pois ja järjestää jäljelle jääneet niin, ettei kaapin syövereihin katoa mitään. Tavaroiden vähentäminen on perusteltua, sillä pienemmät tavaramäärät on helpompi pitää ojennuksessa. Säännöllinen karsiminen ruokkii myös hyvää kehitystä siinä, että muistaa paremmin mitä jo omistaa. Ei hairahdu hamstraamaan alennusmyynneistä jotain, mitä ehti jo hamstrata puoli vuotta aiemmin ja sen jälkeen vain unohti.

Itselläni on tavoite, että oikeasti pystyisin muistamaan kaiken omistamani tavaran. Se tarkoittaa sitä, että pitää keskittyä olennaiseen, muuten tehtävä on melko mahdoton. Hammastahnaa on hyvä olla tuubi tai pari varastossa, mutta en näe tarpeelliseksi ostaa mitään turhaa, vaikka tuote jossain vaiheessa tulisikin käytetyksi. Oma ratkaisuni on, että jos tiedän missä ylimääräisiä varastoin, pystyn todennäköisesti palauttamaan mieleeni, kuinka paljon kutakin tuotetta on odottamassa. Enkä sitten osta varmuuden vuoksi ylimääräisiä.

Säästäväisyysviikko

Julkaistu , kirjoittanut
1

Paastoa on kolme viikkoa jäljellä, ja tämän viikon teemana on nuukailu. Tavoitteena on käyttää rahaa mahdollisimman vähän ja järkevästi. En ole etukäteen varautunut tähän viikkoon mitenkään, eli en ole esimerkiksi hamstrannut viime viikolla jääkaappia täyteen vain siksi, että pääsisin tällä viikolla käymästä kaupassa. Se olisi minusta fuskaamista.

Kirjoitan tätä tiistai-iltana, eli takana on kaksi säästäväisyyspäivää. Maanantaina en käyttänyt rahaa mihinkään. Jos tarkkoja ollaan, en MUISTA käyttäneeni rahaa mihinkään. Tässä näkee, miten moni asia menee arjessa aivan tiedostamatta, myös rahankäyttö ainakin ruokaostosten osalta. En kuitenkaan saa päähäni ainuttakaan ostosta maanantailta; en käynyt nettikaupoissa enkä edes lähikaupassa ruokaostoksilla. Tiistaina käytin rahaa kahteen asiaan: katsastin auton ja ostin kukkia hautausmaalle. Katsastus oli edullinen, koska pystyin hyödyntämään ”happy hour” ajan. Kukat olisin voinut saada hiukan halvemmalla muualta kuin hautausmaan kioskista, mutta aina ei osaa ennakoida. Yhteensä rahaa meni 76€, joista 66€ katsastukseen ja päästömittauksiin sekä 10€ narsisseihin.

Aion siis loppuviikonkin kiinnittää hintoihin huomiota, enkä aio shoppailla mitään vain huvinpäiten. Kaksi jäljellä olevaa teemaa ovat nettipaasto ja laiskuuden karkoitus. Nettipaaston ajattelin jättää viimeiseksi, koska tiedän sen olevan vaikein. Täytyy varmaan hankkiutua pois nettiyhteyksien ääreltä, jotta paasto onnistuisi. Laiskuusviikolla oli tarkoitus hoitaa kaikki rästiasiat kerralla pois, mutta tämä on hieman vaakalaudalla sillä olen taas sairauslomalla. Täytyy katsoa ensi viikon alussa, miten hyvin teema on mahdollista toteuttaa.

Katastrofirahasto

Julkaistu , kirjoittanut
18

Pitäisikö tilillä olla rahaa pahan päivän varalle? Miksi ylipäätään säästää? Syitä on monia, joista yksi on odottamattomiin tilanteisiin varautuminen ennakolta. Koska olen tällainen riskejä karttava tyyppi, olen harrastanut jonkinlaista säästämistä yhtä kauan, kuin olen minkäänlaisia palkkatöitä tehnyt.

Kutsun katastrofirahastoksi sellaista tiettyä rahamäärää, joka on säästössä kaikenlaisten ikävien yllätysten varalta. (Englanniksi termi on emergency fund, ja google löytää haulla 127 000 000 artikkelia aiheesta, joten lisätietoa löytyy pilvin pimein.) Eri lähteistä voi löytää erilaisia määritelmiä sille, mikä olisi oikea koko tällaiselle rahastolle – jollekin se voi olla 500€, toiselle puolen vuoden elinkustannukset ja kolmannelle mitä tahansa noiden väliltä. Mielestäni oikeaa summaa ei kukaan voi toisen puolesta päättää, vaan säästötavoite riippuu täysin elämäntilanteesta, varallisuudesta ja omista mielipiteistä. Oman puskurirahastoni koko on vaihdellut elämäntilanteen ja tulojen mukaan. Olennaista on, että sukanvarressa on aina vähäsen pahan päivän varalle.

Missä näiden rahojen sitten kuuluisi olla? Toiset suosivat erillistä säästötiliä, jossa säästetyt rahat pysyvät selkeästi erillään käyttövaroista. Joku ehkä sijoittaa ylimääräiset johonkin pankin tarjoamaan kohteeseen, kuten rahastoon. Kannattaa kuitenkin varmistaa, että rahat saa tarvittaessa kohtuullisen helposti käyttöön. Itselleni riittää, että käyttötilillä on aina tietty summa rahaa, johon en koske. Kuvittelen, että tilin pohjalla on ensin se tietty pohjarahasto, ja sen päällä varsinaiset käyttörahat. En siis normaalioloissa koskaan tekisi hankintaa, joka tyhjentäisi tilin kerralla, vaan säästän niin kauan, kunnes ostoksen jälkeenkin tilille jää haluamani summa puskuriksi.

Miten rahastoa kartutetaan? Erillinen säästötili lienee hyvä tapa etenkin silloin, jos on taipumusta hupiloida käyttövaransa huolettomasti taivaan tuuliin. Automaattinen tilisiirto palkkapäivänä huolehtii tuolloin säästämisestä kuin itsestään. Toinen perinteinen systeemi on vain yksinkertaisesti jättää pieni siivu palkasta käyttämättä. Välillä voi tulla tilanteita, jolloin säästäminen on mahdotonta. Silloin pidetään taukoa ja jatketaan rahan laittamista sivuun sitten, kun tilanne taas antaa myöten. Säästäminen on pitkäjänteistä puuhaa, eikä vararahasto synny hetkessä. Jos onnettomuus iskee ja rahastoa on käytettävä, sitä voi alkaa täydentää uudelleen heti kun elämä on palannut normaaliin uomaansa.

Katastrofirahastoa ei siis ole tarkoitettu siihen, että sieltä lainataan rahaa mihin tahansa ostoksiin silloin kun mieli tekee. Halu saada hienompi tv, ihana uusi vaate tai lomamatka eivät ole syitä kajota näihin rahoihin. Sen sijaan äkilliset lääkäri- ja lääkekulut tai lomautus työpaikalta ovat. Katastrofirahasto ei mielestäni myöskään tarkoita tilaa luottokortilla – vaikka esimerkiksi ulkomaanmatkoilla ”tyhjä”, toimiva luottokortti voi olla ihan hyvä idea pitää varalla.

Katastrofirahasto helpottaa elämää. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että katastrofirahasto estää talouden ajautumisen kaaostilaan, vaikka vastaan tulisikin yllättäviä pakollisia menoja. Jos jossain on olemassa vähän ylimääräisiä säästöjä, ei heti tarvitse lainata, ottaa ylimääräistä luottokorttivelkaa tai edes harkita pikavippejä. Hyvä esimerkki oli mielestäni Tavarataivas-elokuvassa se hajonnut jääkaappi. Uuteen ei ollut rahaa, ja tuli kauhea ongelma. Muutaman satasen vararahasto olisi pelastanut tilanteesta ilman sen suurempaa päänsärkyä.