Avainsana-arkisto: parveke

Hullut räksät

Julkaistu , kirjoittanut
6

”Elämme luonnon ehdoilla sopusoinnussa sen kanssa”, tapaa appeni humoristisesti todeta aina kommentoidessaan suomalaisia olosuhteita. Tällä hetkellä pyrin kaikin voimin pois luonnon ehdoilta ja eikä sopusointukaan kiinnosta. Nimittäin hullut räkättirastaat yrittävät valloittaa parvekkeeni. Parvekelaatikoissa on tällä hetkellä narsisseja, ja niiden välissä jäkälää. Jos räksiltä kysytään, kohta siellä on myös linnunpesä.

Olen viime viikonlopusta alkaen käynyt taistelua näitä luonnonvoimia vastaan. Pelkkä pelottelu ei riittänyt. Aina kun selkänsä käänsi, linnut palasivat takaisin lisää pesätarpeita nokassaan. Ovelasti ne rakentavat pesäänsä näköjään öisin, sillä aamuisin jostain kolosta löytyy aina uusi pyöreä kasa risuja ja heinää. Olen näitä alkuja siivonnut ainakin viisi kappaletta pois, mutta lisää ilmestyy aina vaan. Sitkeähenkistä porukkaa.

Eilen ostin värikkäitä hyrriä, ajattelin että ne pelottavat linnut pois. Näköjään eivät pelota. Illalla ei lintuja näkynyt, mutta aamulla oli taas sama meno kuin ennenkin. Leikkasin ikkunaan haukkasiluetin – ei vaikutusta. Ainoa keino on näköjään tukkia kaikki sopivat välit niin, ettei pesää kerta kaikkiaan mahdu rakentamaan. Tähän tarkoitukseen tuntuu sopivan parhaiten grillitikut. Niitä olen nyt tökkinyt pystyyn kukkaruukkujen väleihin yhden pussillisen. Tänään täytyy käydä kaupasta hakemassa vielä toinen, koska nuo imbesillit siivekkäät yrittävät tunkea parvekkeelle kaikista keinoista huolimatta. Ilmeisesti niitä tikkuja on vain laitettava niin tiheään, ettei sinne mahdu sekaan edes talitintti.

Radikaalein keino olisi tietysti ottaa parvekelaatikot kokonaan pois, mutta kun vastikään on saanut narsissit kukkimaan, en haluaisi niistä luoputa parin rastaan takia. Niinpä jatkan taistelua, säikyttelyä ja grillitikkustrategiaa. Ihmettelen vain, kauanko räksiltä menee tajuta, että tätä taistelua ne eivät vaan voi voittaa. Jos tuolta pariskunnalta menee pesänteko ja poikaset tänä kesänä sivu suun, sanoisin että kyse on erinomaisesta luonnonvalinnasta. Eikä tässä tarvitse kenenkään lintuja sääliä, kaupunki on täynnä puita, joihin saa ihan vapaasti pesiä. Menkööt sinne.

Vieraskoreudesta

Julkaistu , kirjoittanut
5

Minä myönnän. Olen vieraskorea.  Siivoan aina ennen kuin meille tulee vierata, ja mitä isommat juhlat sitä tarkemmin jynssään. Katrilta olen oppinut, että on olemassa ihmisiä, joita eivät pölyt nurkissa häiritse, vaikka vieraaksi tulisi kuka. Itse en kuulu heihin, vaikka tietysti vähentäähän se paineita jos pystyy olemaan välittämättä.

Tieto vieraista saa kyllä hyvin vauhtia erinäisiin kodinparannusprojekteihini. Hyvä esimerkki on parveke. Laitoin viikonloppuna sen ns. talvikuntoon: kaivoin laatikoista kuihtuneet kesäkukat pois ja siirsin kesää ulkona viettäneet huonekasvit takaisin sisätiloihin. Istutin parvekelaatikoihin kanervia ja hopealankaa, ja täydensin koko komeuden jäkälillä. Olin niin tehokas, että kuskasin vintille saakka kesällä käytössä olleet kukkapylväät ja lakaisin lattialta roskat pois. Vaikutelma on oikein kiva ja viihtyisä, vaikka itse sanonkin. Suunnittelin jopa sellaista, että asentaisin jouluvalot jo tällä viikolla paikalleen. Eihän niitä tarvitse laittaa päälle vielä, mutta urakka voisi olla miellyttävämpi ilman lunta ja pakkasta. Nehän voi laittaa päälle vasta marraskuussa.

Moni naapuri on tietysti ehtinyt hoitaa kanervansa jo pari viikkoa sitten, mutta naapurikilpailu ei ole yhtään niin tehokasta kuin vanha kunnon vieraskoreus. Mikäli niitä pippaloita ei olisi tiedossa, olisivat  kuihtuneet lobeliat saaneet heilua hiljaa tuulessa edelleen. Mutta kun pian on taas paljon vieraita tulossa, motivaationi saada parveke edustuskuntoon kasvoi huomattavasti. Tiedän, että tällä viikolla tulen puunaamaan kotia muutenkin tarkemmin kuin yleensä, mutta en raivopäänä vaan hyvällä fiiliksellä. Oletan, että kaikki arvaavat, ettei meillä yleensä näytä ihan niin siistiltä. Siitä huolimatta tulen mahdottoman hyvälle tuulelle ajatellessani, miten hienoa meillä on kun juhlat alkavat. Luulen, että jos en innostuisi tuosta ajatuksesta niin kovasti, jäisi siivoaminenkin vähemmälle.

Onko lukijoissa vieraskoreita? Siivoatteko ennen vieraita?

Parveke puunattu

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kauan odotettu rankkasade tuli vihdoin viime viikolla, ja minä reippaana jynssäsin parvekkeen puhtaaksi. Ja… huh huh. Ei ollut ihan kevyt rupeama.

Parveke on kooltaan noin 2,5m x 1,2m. Lattialla on puurallit, jotka on tehty monesta palasesta niin, että puu peittää lattian kauttaaltaan. Lisäksi siellä on kaksi isoa ruukkua, joista toisen liikuttelu on hankalaa sillä sen sisällä on hiekkasäkki, puinen penkki/säilytyslaatikko, jossa on multaa, pienempiä ruukkuja yms. sekä kaksi klaffituolia. Lähtötilanne oli sellainen, että lattiaa ei ole pesty eikä ralleja liikuteltu ainakaan kolmeen vuoteen, mutta todennäköisesti ne ovat saaneet olla koskematta paljon pidempäänkin. Parvekkeelle ei voinut enää mennä paljain jaloin, koska kaikkea peitti paksu nokikerros.

Aloitin nostamalla kaikki rallit ylös. Ja yäk mitä niiden alla oli! Multaa, neulaisia, roskia, purua – ja ötököitä. Lattialle oli ehtinyt kerääntyä niin paljon eloperäistä purua, että siellä oli alkanut elää jos jonkinlaista vipeltäjää. En pelkää hämähäkkejä tai ampiaisia, mutta se kuhina mikä paljastui kun nostin yhden palasen ylös sai kyllä inhon väristyksiä aikaiseksi. Ensimmäiseksi lakaisin siis lattiat puhtaaksi, purua ja roskaa kertyi muovikassillinen.

Sen jälkeen otin ämpärillisen lämmintä vettä, mäntysuopaa ja juuriharjan ja kävin rallien kimppuun. Jynssäsin kaikki palaset puhtaaksi. Vesi muuttui pikimustaksi, mutta rallit takaisin puunvärisiksi. Lattian kokoaminen uudelleen oli oletettua hankalampaa, sillä parvekkeella olevia tavaroista piti siirtää paikasta toiseen, jotta rallit sai irrotettua, pestyä ja laitettua takaisin. Lopuksi huljautin muutaman ämpärillisen puhdasta vettä lattialle, jotta kaikki nokinen vesi huuhtoutuisi pois. Avasin vielä klaffituolit, jotta sade pesisi niitäkin ja jätin luonnon hoitamaan loppuhuuhtelun.

Lopuksi pesin kaiteet ja laidat, jonne oli räiskynyt mustaa vettä. Urakka oli fyysisesti aika rankka, sillä se sisälsi paljon painavien kappaleiden siirtelyä, kumartelua ja hankalia työasentoja. Nyt puuttuu enää kukat laatikoista, ja sitten parveke on taas kesäkuosissa. Pientä tavaroiden karsimista pitää myös harrastaa. Siinä säilytyslaatikossa on tyhjiä muoviruukkuja kymmenittäin, sekä edelliseltä asukkaalta jääneitä vajaita multasäkkejä. Heitän niistä turhat pois samalla kun istutan kukat.

Nyt on hyvä fiilis, koska lattia on puhdas ja tiedän ettei rallien alla varmasti asu ketään. Lattialla voinee myös tassutella paljain jaloin ainakin tämän kesän. Jotta tilanne ei pääse uudestaan yhtä pahaksi, on kuuraus otettava tavaksi joka kevät. Siis kerran vuodessa toistuvaksi rutiiniksi!

Pientä puuhaa

Julkaistu , kirjoittanut
5

Muistatteko vielä joulumännyn? Se poistui parvekkeeltamme eilen. Tästä voi päätellä, että kevätvalmistelut eivät ole ainakaan etuajassa. Erinäistä hommaa olisi tehtävälistalla, mutta koska olen ollut sekä pahan saamattomuuden että optimismiharhan vallassa, aloittaminen on jäänyt ajatuksen asteelle. (Optimismiharha = virheellinen kuvitelma siitä, että huomenna olemme aina reippaampia, aktiiivisempia ja aikaansaavampia kuin tänään.)

Eilen kuitenkin ryhdistäydyin ja aloitin parvekkeen raivaamisen. Mänty heivattiin menemään, samoin viimeiset kanervat (!), tyhjensin vanhat mullat kukkalaatikoista ja lakaisin lattian. Meillä on lasittamaton parveke vilkkaan kadun varrella, joten noen määrä on melkoinen. Lattialla on puurallit, jotka pitäisi aivan ehdottomasti nostaa ylös, jotta lattian voisi lakaista sieltä alta. Sen jälkeen rallit pitäisi kuurata, jotta parvekkeelle voisi mennä ilman kenkiä. Sain naapurilta hyvän vinkin, että parvekkeen pesu kannattaa ajoittaa kunnon sateen aikaan. Silloin ei haittaa, että lattianraoista tippuu vettä maahan, ja huuhtelu hoituu puoliksi itsestään. Sopivaa sadetta ei ole näkynyt, joten täytynee hoitaa homma jonain iltana, jottei kovin moni ohikulkija saa päällensä saippuavettä. Sitä ennen haluan kuitenkin istuttaa kukat laatikoihin – pitäisi vain ensin saada hankituksi ne…

Parvekkeen lisäksi olisi muitakin siivous- ja raivaustöitä listalla odottamassa. Ikkunat ovat harmaat, lattiat samaten. Työhuoneen ikuisuusprojekti odottaa tekijäänsä, ja tiedän että arkistointi on pahasti päässyt taas lapasesta. Yksi iso viherkasvi pitäisi vielä vaihtaa multaan, mutta se on niin hankala projekti, että olen vain lykännyt ja lykännyt sitä. Ja lisäksi on vielä runsas määrä pienempiä juttuja, jotka olisi kiva saada tehtyä.

Nyt on kuitenkin niin, että useimmille töille on selkeä takaraja. Meillä on isot juhlat kesäkuun puolessa välissä. Eilisen kirjoituksen hengessä tiedossa on siis vieraskoreaa puunaamista. Haluan, että kun vieraat tulevat, täällä kiiltää. Joten tässä on nyt  reilut kolme viikkoa aikaa, ja kyllähän siinä ajassa pitäisi selvitä mistä vaan. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että olen oikeastaan lykännyt muutamia juttuja siksi, ettei minun tarvitsisi tehdä niitä kahteen kertaan. Esimerkiksi lattiat olisi voinut pestä jo aika päivää sitten, mutta koska joka tapauksessa pesisin ne juhlia varten, olen lykännyt moppiin tarttumista.

Asiat eivät tapahdu kuin tekemällä, joten sen sijaan että valittelen täällä töiden paljoutta, olisi fiksumpaa vain kääriä hihat ja aloittaa. Mutta koska elämä on täynnä valintoja, päivitän mieluummin blogia, sillä se on hauskempaa kuin arkistointi. Seuraavaksi äänitetään tämän viikon podcast, ja jälleen aloitus lykkääntyy… Mutta ei hätää. Pakko on paras muusa, joten kyllä nämä kaikki tehdyksi tulevat.