Avainsana-arkisto: loma

Puolen vuoden kuulumiset

Julkaistu , kirjoittanut
2

Blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta viime aikoina on kuitenkin alkanut pitkästä aikaa sormia syyhyttää, joten päätin, että kesän viimeisen viikon kunniaksi julkaisen tekstin joka toinen päivä syyskuun alkuun asti. Syksy on minulle aina inspiroiva vuodenaika, joten tämä sopii hyvin tähän kohtaan. Aiheet vaihtelevat remontista vaateostoihin ja kodin järjestykseen ja raivaamiseen.

Kesä on ollut tätä…

Kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, tämä kevät ei ollut kovin helppo. Oli niin henkistä kuin fyysistäkin kuormitusta. Kesää puolestaan on määrittänyt remonttiprojekti, jonka takia emme ole asuneet kotona moneen kuukauteen. Onneksi meillä on mökki lähellä Helsinkiä, ja olemme saaneet olla talonvahtina mummilassa, sillä aikaa kun isovanhemmat ovat olleet pois kotoa. Kaiken kaikkiaan tilanne on siis aivan hyvä, mutta matkalaukkuelämä on silti kuukaudesta toiseen hiukan rasittavaa. Aina on jotain hukassa, kun tavaroilla ei ole selkeää omaa paikkaa. Tai sitten ne ovat eri paikassa kuin missä itse on; maalla kun olemme kaupungissa ja päinvastoin. Tänään hammaslääkäri huomasi, että lankaaminen on jäänyt kesän aikana vähemmälle. Rutiinien luominen onkin ollut aika haasteellista. On myös oma juttunsa asua toisen ihmisen kodissa. Ei oikein tiedä, millä tavalla isäntäväki haluaa että asiat tehdään ja järjestetään, ja samalla yrittää kovasti varoa ettei riko tai sotke mitään.

Remontti itsessään on edennyt hyvin, ja meillä on käynyt hirmuisen hyvä tuuri urakoitsijan suhteen. Työntekijät ovat tarkkoja, siistejä ja mukavia, ja työn jälki erittäin hyvää. Mutta niin iso remontti, mikä meillä on käynnissä, on valvojalle (eli minulle) ajoittain kokopäivätyö. Meillä tehdään sekä pintaremonttia, keittiöremonttia, kylpyhuoneremonttia, korjataan syksyllä ilmennyttä vesivahinkoa, kaadetaan väliseiniä ja rakennetaan uusia kiinteitä säilytyskalusteita. On koordinoitava urakoitsijan, putkimiehen, sähkärin, puusepän ja lukuisien tavarantoimittajien työtä. On tehtävä miljoona pientä ja isoa päätöstä alkaen lattialaattojen sauman väristä päätyen siihen, mitä kautta sähköt kannattaa vetää. Loppu häämöttää jo, mutta varmaa on että muutama viikko vielä menee näissä leiriolosuhteissa.

…mutta myös tätä.

Mutta on kesä ollut myös mukava ja ihana. Kesäkuun alussa kävin New Yorkissa viettämässä muutaman päivän laatuaikaa itseni ja ystävän kanssa. Matka oli kaikin puolin onnistunut ja juuri sitä mitä tarvitsin. Aamusta iltaan taidetta, musiikkia, hyvää ruokaa ja juomaa sekä suurkaupungin sykettä – sellainen on täydellinen loma. Myös mökillä on ollut mainiota, on ollut todella mukavaa viettää rentoa aikaa perheen ja läheisten kanssa kaikessa rauhassa, grillailla harva se päivä saunoa aina kun huvittaa. Keväällä uudestaan leikattu polvi kestää jo monenlaista liikuntaa ja mikä parasta – on lähes kivuton! Sanat eivät riitä kertomaan, miten kiitollinen olen tästä. Opettelen vähitellen taas juoksemaan, ja sekin on ihan mahtavaa. Inhoan kyllä lenkkeilyä, mutta olen niin onnessani siitä, että ylipäätään pystyn ottamaan juoksuaskelia, että voisin harrastaa lenkkeilyä ihan vain siitä riemusta, että se on varmaan tänä syksynä jo mahdollista.

Miten käy, kun ei stressaa

Julkaistu , kirjoittanut
10

Teimme pienen kotimaanmatkan viikonloppuna. Ensin oli ohjelmassa sukulaislapsen ristiäiset, ja samaan reissuun yhdistettiin pari yötä hotellissa Tampereella, sekä päivä Särkänniemessä lasten ja serkkujen kanssa. Täysin tapojeni vastaisesti lähdin matkaan ilman pienintäkään pakkaustressiä. Käytin pakkaamiseen kirjaimellisesti viisi minuuttia, jonka aikana heittelin laukkuun vähän vaihtovaatteita ja hammasharjat. Ihmettelin itsekin, miten oikein onnistuin tuollaiseen suoritukseen, yleensähän olen lähdön hetkellä kireä kuin viulunkieli, koska stressaan kaikesta niin kovasti.

Toisaalta lopputulos olikin sitten kaukana täydellisestä. Olin unohtanut kaikki päähineet kotiin, vaikka sääennuste lupasi 28 astetta ja aurinkoa pilvettömältä taivaalta. Kenelläkään ei ollut yöpukuja mukana, eikä myöskään hiusharjaa. Lapsille oli riittävästi vaatteita, mutta itselleni olin pakannut todella niukasti. Siis esimerkiksi vain yhden paidan kolmen päivän reissulle. Olin ottanut silmämeikinpoistoaineen, mutta en lainkaan pumpulia sen käyttämiseen. Minkäänlaisia hiustenlaittoon tarvittavia tuotteita en ollut nähnyt tarpeelliseksi pakata itseäni varten. En siis pessyt hiuksia koko matkan aikana (vaikka aihetta olisi ollut), koska en halunnut suihkun jälkeistä lättätukkaa.

Laadukas käsilaukku

Eniten harmitti lippisten puute, ja sellaiset olikin hellepäivänä lapsille ostettava. Ei mikään maailmanloppu, tosin nyt meillä jälleen pari lippistä lisää jo ennestäänkin aika kattavassa valikoimassa. Puolisolla oli pieni kampa mukana, jolla sitten selviteltiin myös pitkät tukat. Vanhemmat saivat palautetta kampauksen kohteilta. Olisi kuulemma kannattanut ottaa kunnon hiusharja mukaan, niin ei olisi repinyt päänahkaa. Itse poistin meikkejä vessapaperin avulla.

Mielestäni tämä reissu todisti kaksi asiaa: Ensinnäkin lähtöstressi syntyy ihan aiheesta, sillä tässä tuli todistettua, että jos en keskity, unohdan ihan olennaisia juttuja. Itse olisin esimerkiksi arvostanut puhdasta puseroa hikisen huvipuistopäivän jälkeen. Toisaalta kaikista unohduksista huolimatta ilmankin selvittiin. Tosin piti ostaa ne lippikset ja nyt on taas lisää tavaraa kotona, mutta eihän se maailmaa kaada. Totesimme kuitenkin yhdessä puolison kanssa, että tästä eteenpäin hän on pakkaamisen päävastaava. Lopputulos on järjestään parempi, ja stressikerroin on nolla.

Elokuu kutsuu jälleen

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vuoden paras kuukausi on ihan kohta käsillä, ja tuskin maltan odottaa. Kuten joka vuosi, elokuun alku kutkuttaa paljon enemmän kuin uuden vuoden vaihde. Elokuussa kaikki on mahtavaa: sää on vielä lämmin, eikä todellisesta syksystä ole vielä tietoakaan. Työt ja koulut kuitenkin alkavat, mistä pidän kovasti, sillä en ole kauhean hyvä lomailija, Minulle sopii parhaiten vankat rutiinit ja ennalta arvattava arki. Toisaalta koko syksy avautuu edessä aivan virheettömänä, ja sen lopussa häämöttää lempijuhlani joulu. Elokuu on myös lupaus omasta ajasta. Sosiaalinen kiintiöni täytyy yleensä loman aikana niin piripintaan, että pari ensimmäistä arkipäivää menee siihen, että vain nautin yksinolon ihanuudesta.

Koska en tietenkään saanut sellaista viikon kotityölomaa, josta kesän alussa haaveilin, kotiprojektit eivät ole liiemmin edenneet. Sohvatyynyjen täyttö ei ollut listalla, mutta ai että olen tyytyväinen lopputulokseen! Parvekkeen suhteen päätin, että tehty on parempi kuin täydellinen. Jätin siis rallit paikoilleen, päätin kurkata niiden alla vasta syksyllä. Sen sijaan laitoin niiden päälle eteisen vanhan kuramaton, istutin kukkalaatikot täyteen samettiruusuja, ja kannoin melkein kaikki huonekasvit parvekkeelle nauttimaan kesän lämmöstä. Vaatepinojen perkaus on edistynyt myös, joskaan ei vielä ihan loppuun asti. Olen onnistunut lahjoittamaan vanhoja lastenvaatteita runsaasti eteenpäin, ja vein Fidalle kaksi kassia aikuisten vaatteita. Tekstiilijätepussi odottaa edelleen kuskaamista, ja pieneksi jääneitä kenkiä pitäisi vielä siistiä kierrätystä varten. Elokuu on oivallinen ajankohta näidenkin viimeisten rippeiden hoitamiseen.

Tykkään tästä vihreästä somistuksesta parvekkeellani.

Tänä vuonna elokuun innostus suuntautuu vähän eri tavoin kuin ennen. Keväällä leikattu polvi on edelleen kuntoutusvaiheessa, mutta yllättäen vapaa kesäloma ei ole ollut sen kannalta otollisinta aikaa. Kun arjesta puuttuu tiukat raamit, on paljon hankalampi pitää treeniajoista kiinni. Kun suurin osa kuntoutuksesta on oman päättäväisyyden varassa, asiaa helpottaa huomattavasti, että päivät ovat ennakoitavissa. Eturistisiteen leikkauksesta kuntoutumiseen menee aina 6-9 kuukautta, minun tapauksessani luultavasti enemmänkin, sillä polvesta repesi myös sisäsivun nivelside. Kuntoutus on henkisesti aika puuduttavaa, fyysisesti välillä kivuliasta, ja sitä pitää tehdä paljon. Motivaatio on korkealla, mutta työtä on runsaasti.

Toivon, että olisin heinäkuussa voinut keskittyä väitöskirjaan kunnolla, mutta itsekurini ei riittänyt heräämään joka aamu kuudelta, jotta olisin saanut pari tuntia keskeytyksetöntä työaikaa joka aamu. Tästä voin syyttää vain itseäni, mutta oikeasti syytän kyllä juuri loman tuomaa epäsäännöllistä elämää. Herätäkseen aamulla, pitäisi mennä myös illalla ajoissa nukkumaan, mutta jostain syystä koko perheen rytmi kellahtaa aina lomilla kovin iltapainotteiseksi. Mistähän sekin johtuu? Mielessä on väitöskirjan lisäksi pari muutakin kirjoitusideaa, blogipostauksia ja vaikka mitä. Ehkä juuri siksi elokuun kutsu kaikuukin niin voimakkaana tänä vuonna, on niin paljon sellaista, mihin haluaisin päästä uppoutumaan.

Summa summarum en malta odottaa, että pääsen taas tekemään arjen ruokalistoja, teippaamaan harrastuskalenterin jääkaapin oveen ja ylipäätään nauttimaan siitä, että tiedän jokseenkin varmasti, mitä minäkin päivänä tapahtuu. Onko siellä muita yhtään samoissa fiiliksissä?

Lomalla rutiinit kaikkoavat

Julkaistu , kirjoittanut
9

Tulin eilen hiihtolomalta pohjoisesta. Olin varustautunut hyvin, ottanut mukaan kaikenlaista, mitä arjessa normaalisti tarvitsen. Havaitsin kuitenkin saman ilmiön, minkä olen huomannut ennenkin: lomalla rutiinit häviävät kuin tuhka tuuleen, ja ihan tavallisistakin tottumuksista on vaikea pitää kiinni. Vaikka kaikki mahdollisuudet normaaliin toimintaan olisi olemassa, en silti saa pidettyä tavoistani kiinni. Oletteko huomanneet samaa?

Otetaan esimerkki: normaalisti käytän hammaslankaa joka ilta. Lankaan hammasvälit käytännössä ihan joka päivä. Vain joskus poikkeuksellisen väsyneenä tai stressaantuneena saatan unohtaa, mutta noin yleisesti ottaen tämän rutiinin toistumisprosentti on arjessa varmaan yli 90. Nyt olin viikon lomalla, ja arvatkaa kuinka monta kertaa käytin hammaslankaa? Yhden. Olin toki pakannut hammaslangan mukaan ja pesin hampaani joka ilta, mutta siitä huolimatta lankaaminen jäi. Sama koski kaikkia muitakin arkisia rutiineja: ihonhoitoa, ruokailua, liikuntaa ja niin edelleen.

Maisemissa ei kuitenkaan ollut valittamista.

Olen kuunnellut viime aikoina kirjaa, jossa käyttäytymistieteilijä selittää, miten tavat ja rutiinit syntyvät. Yleensä rutiini tarvitsee jonkinlaisen kimmokkeen tai ankkurin, joka muistuttaa ihmistä siitä, että nyt piti tehdä joku juttu. Se voi olla mikä vaan, tapahtuma, kellonaika tai tunnetila. Luulen, että lomalla ja erityisesti matkoilla rutiinit kaikkoavat elämästäni juuri siksi, että nuo tutut ärsykkeet puuttuvat. Kotona laitan hammasharjan pesun jälkeen kaappiin, ja hammaslanka on heti siinä harjan vieressä. Näen sen väistämättä, ja siis muistan, että lankaus kuuluu myös tehdä. Tai että arjessa tiedän ennalta ne päivät, jolloin liikunnalle on aikaa. Mutta vieraassa ympäristössä näitä kimmokkeita ei ole, joten rutiinikin katkeaa.

Tämä on minusta hyvä muistutus siitä, että vaikka johonkin olisi mahdollisuus tai valmius, se ei kuitenkaan tarkoita automaattisesti sitä, että tapa muodostuisi. Sen tietää jokainen, joka on ostanut uudet lenkkarit siinä toivossa, että ne motivoisivat lenkille. Minäkin oikein huolella pakkasin minikokoiset versiot päivittäisistä kosmetiikkatuotteista mukaan, ja silti käytin niitä vain satunnaisesti. En jaksanut nähdä sitä vaivaa, että olisin etsinyt paikan, jossa olisin voinut juosta muutaman kilometrin lenkin (hallissa), enkä edes muistanut ottaa rautatabletteja, vaikka ne sentään ovat lääkärin määräämiä. Matkustaminen vieraaseen paikkaan sai kerta kaikkiaan normaalit rutiinini sekaisin. Ehkä tämä on syynä myös siihen, miksi juuri lomilla kaikenlaiset ostolakot ja muutkin periaatteet haihtuvat niin helposti.

Nyt kun olen jälleen kotona, tunnen oloni jälleen normaaliksi. Hammaslanka löytyy sieltä mistä oletan sen löytyvän, lenkille pääsee kotiovelta (kiitos vähälumisen talven) ja muutenkin olen yhdessä yössä palannut kaikkien tavallisten tapojeni pariin. Oikeastaan ei ole ihme, että rakastan arkea. Olen vähän huono lomailija, koska alan yleensä muutaman päivän päästä kaivata näitä omia rutiinejani, oman kodin tuttua järjestystä ja ennakoitavuutta ylipäätään.

Miten teidän rutiineille käy lomilla?

Ihotyyppi I auringossa: näin pärjään palamatta

Julkaistu , kirjoittanut
15

Ihotyyppi kertoo, miten hyvin kestää aurinkoa palamatta. Ihotyyppi määritellään usein hiustenvärin ja muiden ominaisuuksien mukaan, mutta olen huomannut, että käytännössä luokittelu ei ole ihan vedenpitävä. Minulla on suomalaiseksi aika tumma tukka, vihreät silmät eikä lainkaan pisamia tai punaista pigmenttiä hiuksissa, mutta silti ihoni käyttäytyy kuin perinteinen I-tyypin iho. En kestä aurinkoa lainkaan, vaan saan ilman suojakertoimia heti kutisevaa aurinkoihottumaa myös Suomessa, ja jos oleskelen yhtään pidempään auringossa, palan varmasti. Jotain ehkä kertoo, että olen palanut mm. Islannissa, kun sinne sattui pari aurinkoista päivää ja oleskelin ulkona. Toisaalta tunnen monta kaveria, joiden hiusten väri vaihtelee aivan vaaleasta lähes mustaan, ja jotka silti ruskettuvat helposti ja kauniisti, eivätkä pala koskaan. Suosittelen siis unohtamaan nuo ulkonäkökriteerit, ja tarkastelemaan vain sitä, millä tavalla oma iho reagoi aurinkoon.

No niin, tämän alustuksen jälkeen itse asiaan. Vietin juuri viikon Kreetalla, jossa ohjelma koostui lähinnä uimisesta joko altaalla tai meressä. Lämpötila noin 28°C, pilvetön taivas. Onnistuin kuitenkin tavoitteessani: en palanut kertaakaan, iho ei edes punottanut mistään, enkä myöskään ruskettunut kuin marginaalisesti, mikä oli paitsi tavoite, myös looginen seuraus päivittäisestä suojautumisrituaalistani. Olen taistellut aurinkoa vastaan parikymppisestä lähtien, joten ajattelin jakaa seuraavaksi, miten tällainen auringolle allerginen kalkkilaivankapteeni selviää etelänlomasta kirjaimellisesti ehjin nahoin. Seuraavat tuote-esittelyt ovat henkilökohtaisia mielipiteitäni, olen ostanut kaikki tuotteet itse.

Aurinkosuojani koostui vaatteista ja päähineistä, perinteisistä aurinkosuojatuotteista sekä luonnonkosmetiikan fysikaalisista suojista. Olen huomannut, että pahiten palamiselle alttiina ovat alueet, joille aurinko pääsee porottamaan kohtisuoraan taivaalta: solisluiden alue, olkapäät, otsa, nenä, poskipäät ja päänahka. Näiden alueiden suojaus on siis ykkösenä. Päässä minulla on aina jotain: kuivalla maalla mahdollisimman leveälierinen hattu, ja uidessa huivista solmittu turbaani. Uimapuvun päälle puen uimapaidan, siis samanlaisen mihin lapsetkin nykyisin yleensä puetaan. En tiedä, onko omani UV-suojattu, mutta olennaista onkin, että se peittää olkapäät ja suuriman osan noista herkimmin palavista alueista. Uimapaidan ostin viime kesänä, enkä lähde ilman sitä enää yhdellekään aurinkolomalle. Suosittelen kaikille herkästi palaville!

Toimivaksi todettu ranta-asu!

Tällä matkalla käytin neljää aurinkosuojatuotetta: Nivean tavallista aurinkorasvaa, Alga Mariksen fysikaalista suojaa, Body Shopin kasvoille tarkoitettua aurinkosuojaa sekä ACO:n huulirasvaa. Kaikissa tuotteissa on sekä UVA- että UVB-filtterit. Vartalotuotteiden suojakerroin oli 50, huulirasvan 30. Kerrostin näitä niin, että aamulla ensimmäiseksi laitoin kasvoille ja kaulalle Body Shopin tuotteen, ja hieroin käsivarsiin, olkapäille ja niskaan Niveaa. Aamupalan jälkeen levitin kaikkialle Alga Marista, ja huulirasvaa lisäilin pitkin päivää. Minulla oli siis herkimmin palavilla alueilla useimmiten sekä kemiallinen että fysikaalinen aurinkosuoja (SPF50) sekä usein vielä vaate tai hattu. Iltapäivällä lisäsin uuden kerroksen vähintään jompaa kumpaa tuotetta vartalolle, ja kasvoille usein molempia. Tällä systeemillä pystyin hyvin oleskelemaan veden äärellä suorassa auringossa pari tuntia kerrallaan. Rusketuin lomalla niin vähän, että ulkopuolinen ei sitä huomaa.  (Monille rusketus on tietysti tavoite, mutta jos on samanlainen ihotyyppi kuin minulla, siitä on turha haaveilla.)

Kuvassa näkyy myös lasten aurinkosuoja, jonka totesin olevan käytännössä täsmälleen saman tuntuista kuin aikuisten versio fysikaalisesta suojasta. Taustalla aloe veraa, jota oli mukava levitellä auringon jälkeen, vaikkei kukaan palanutkaan.

Sitten tuotearviot. Nivean tuote oli erittäin miellyttävä käyttää. Se levittyy, imeytyy ja suojaa hyvin. Alga Mariksen tuotteista olin lukenut kehuja, mutta täytyy sanoa että fysikaaliset suojat eivät pärjää perinteisille käytön miellyttävyydessä. Ne eivät levity tai imeydy kunnolla, jäävät valkoiseksi kerrokseksi ja kuivattavat ihoa. Positiivista on, että koska ne eivät imeydy, ne eivät myöskään kasvata kemikaalikuormaa samoin kuin perinteiset suojat. Valkoisesta kerroksesta on helppo nähdä, minne tuotetta on levittänyt, ja ne ovat erittäin tehokkaita suojaamaan auringolta. Minua tuo kiiltävä valkoinen kerros naamalla ei häirinnyt, koska oli täysin yhdentekevää mitä muut ulkonäöstäni altaan reunalla ajattelivat, mutta ymmärrän kyllä, jos tämä ei kaikkia miellytä. Sen sijaan Body Shopin aurinkosuoja oli juuri niin miellyttävä, kuin miksi sitä oli kehuttu. Mitään luonnonkosmetiikkaa se ei ole, mutta siksi se olikin niin mukava käyttää. Myös ACO:n huulirasva oli uusi, positiivinen tuttavuus.

Tulipas pitkä postaus! Mitkä ovat teidän luottotuotteet aurinkosuojien osalta?

Arkijärki-podcast 34: vuoden kolme vaihetta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tervetuloa jälleen podcastin pariin! Tässä jaksossa fiilistelen sitä, miksi elokuu on niin kiva kuukausi, ja miksi uudet alut ovat niin ihania. Juttelen myös siitä, miten vuodessa on tavallaan kolme jaksoa, joista jokainen tarjoaa tietynlaisen uuden alun: uusi vuosi tammikuun alussa, kesäloman alku suunnilleen juhannuksen aikoihin ja vielä koulujen alkamisen aika elokuun puolessa välissä. Tarkkaa päivää näille ei voi sanoa, vaan minusta kyse on enemmän sellaisesta taitekohdasta, joka erottaa vuoden erilaiset vaiheet toisistaan. Minä tykkään eniten tästä elokuun alusta – mikä on teidän suosikkinne?


Arkijärki: blogi ja podcast

Podcastin kesto on noin 12 minuuttia. Podcastin voi kuunnella suoraan tästä alta, taikka tilata esimerkiksi puhelimeensa iTunesintai Acastin kautta. Kaikki aiemmat podcast-jaksot löytyvät täältä.

Podcast: Play in new window | Download

Subscribe: RSS

Heinäkuun (runsas) tekstiiliraportti

Julkaistu , kirjoittanut
13

Heinäkuu vaihtuu elokuuksi, ja on jälleen aika päivittää tekstiilijätteen ja uusien vaatteiden kirjanpito. Heitin heinäkuussa roskiin 319 gramman edestä vaatteita. Painavin oli uimapukuni (200g), joka kerta kaikkiaan kulahti sellaiseksi, ettei sitä enää kehdannut laittaa päälle. Sen lisäksi että väri oli haalistunut, alkoi kangas venähti todella pahasti. Tajusin sen kun katsoin valokuvaa, missä näytin siltä, että koko maha roikkuu. Olin kyllä kiinnittänyt uimapukua pukiessa huomiota siihen, että kangas tuntuu jotenkin löysemmältä kuin aiemmin. Ilmeisesti uimapukukankaan elastaani vain tuli tiensä päähän, eikä joustoa enää löytynyt. Lisäksi roskiin meni rikkinäiset sukat, lapsen alushousut, jotka joutuivat vauhdikkaan aineenvaihdunnan uhriksi puistossa, rätti, sekä yhdet rintaliivit.

Ostoja tuli runsaasti, tässä koko lista:

  • Huivi
  • UV-paita
  • 2 juoksucaprit
  • 2 urheilupaitaa
  • 4 paria urheilusukkia
  • 4 rintaliivit
  • 5 alushousut
  • Mekko (ilmainen, sain käytettynä kälyltäni, tulee syyskäyttöön)

Minulla oli epämääräinen ajatus pyrkiä nollakuukauteen myös heinäkuussa, mutta nyt kävikin aivan toisin. Tämä kuukausi on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, että välillä ostoksia on tarkasteltava pitemmällä perspektiivillä, että koko totuus paljastuu. Selitän tätä kohta lisää.

Lomaostokset

Ostin paidan ja huivin hotellin kaupasta. Huivi on puoliksi jotain tekokuitua, joten se kuivui nopeasti, vaikka kastuikin uidessa monta kertaa päivässä.

Heti kuun alussa tein lomamatkalla kaksi ostosta, jotka olivat ennalta suunnittelemattomia, mutta käytännössä välttämättömiä. Kreikan aurinko osoittautui todella polttavaksi, enkä ollut tajunnut kotona, että myös uidessa tarvitsee jotain päänsuojaksi. Ostin siis heti loman alussa huivin, jonka kiedoin turbaaniksi aina kun lähdimme altaalle tai rannalle, siis noin kaksi kertaa päivässä. Huiville tulee varmasti käyttöä myös ympäri vuoden, sillä huivit ovat pukeutumiseni kulmakivi. Ostin myös uimapaidan, siis sellaisen uimapukukankaasta tehdyn t-paidan, joka suojaa UV-säteilyltä. Minulla on todella herkästi palava iho, ja kun tajusin että aikuisillekin on samanlaisia suojavaatteita kuin lapsille, päätin tehdä hankinnan. Tuolle paidalle ei tietysti tule hirveästi käyttöä kesäkausien ulkopuolella, mutta toisaalta on todella mukavaa, kun ei tarvitse jatkuvasti pelätä palavansa. (Ihoni kärventymisindeksiä havainnollistaa, että SPF 50 on ehdoton minimi. Mieluiten käytän SPF 70 tai enemmän, jos sellaista vain on saatavilla.)

Ensimmäiset urheilusukat yli 10 vuoteen

Sitten loma jatkui, ja minulla oli aikaa hankkia itselleni urheiluvaatteita. Olen toukukuussa aloittanut vakavahenkisen liikuntaharrastuksen, ja samalla havainnut, että urheiluvaatteet olivat heikoissa kantimissa. Minulla ei esimerkiksi ollut enää yksiäkään ehjiä urheilusukkia. Edellisen kerran olen ostanut urheilusukkia 10 vuotta sitten. Omistin myös vain yhdet (vähän liian pienet) sortsit sekä sellaiset paksut pitkälahkeiset juoksuhousut, joita ei näillä helteillä voi pitää, muuten uhkaisi lämpöhalvaus. En myöskään halua masentaa itseäni haikailemalla, miksi yli 10 vuotta vanhat paidat eivät enää mahdu yhtä hyvin päälle kuin ennen, joten nekin tulivat tarpeeseen. Juu, tästä voi päätellä, että edellisen kerran olen aktiivisemmin harrastanut urheilua aika kauan sitten. Mutta nyt ei voi syyttää motivaation puutteesta ainakaan sitä, ettei olisi kamppeet kunnossa. Poistin liian naftit vaatteet kaapista ja korvasin ne näillä uusilla ja mukavilla.

Näissä kelpaa urheilla.

Alusvaatteista en tingi

Mutta ei tämä vielä tähän pääty. Alusvaatteet, etenkin liivit, ovat poikkeus tyytymisen filosofiassani. Olen tehnyt tietoisen päätöksen, että niiden suhteen en kitkuttele. Voin käyttää kulahtanutta t-paitaa villapaidan alla tyytyväisenä, mutta kulahtaneet alusvaatteet saavat koko olon jotenkin nuhjuiseksi. Lisäksi hyvin istuvat ja napakat rintaliivit ovat monille välttämättömyys, jota ilman olo on fyysisesti epämukava, eivätkä muutkaan vaatteet istu kunnolla, jos alusvaatteet ovat mitä sattuu. Kunnon urheiluliivien tärkeydestä puhumattakaan.

Olen heittänyt tekstiiliseurannan aikana jo viidet alkkarit roskiin, ja kaapissa on edelleen elinkaarensa loppupäässä olevia pöksyjä runsaasti. Kevään aikana olen tiedostanut, että tarvitsen tämän vuoden aikana myös uusia rintaliivejä. Kun siis sopiva tilaisuus tuli vastaan vapaan aamupäivän muodossa, suuntasin alusvaateliikkeisiin. Ostin neljät rintaliivit ja viidet alushousut. Sitten tulin kotiin, ja poistin kaapista suoraa päätä kolmet liivit. Nettovaikutus oli siis yhdet lisää.

Alusvaatteet jos mitkä ovat käyttötavaraa. Koska ne ovat suoraan ihoa vasten, niitä on pestävä tiheästi. Niissä on runsaasti joustavia osia ja materiaaleja, jotka ajan myötä venyvät ja kuluvat. Ostin viime vuonna neljät alushousut ja yhdet urheiluliivit (ja niitä ei tarvitsekaan ostaa tänä vuonna uusia). Tänä vuonna en ole alkuvuoden aikana ostanut kumpiakaan. Edelliset liiviostokset ovat siis vuodelta 2016. Kahden vuoden tiheän käytön jälkeen vähemmän huippulaatuiset liivit ovat entiset.

Tämä havainnollistaa sitä, miksi ostolakossa tai tietoisen ostamisen projektissa pitkäjänteinen lähestymistapa on paras. Voin todistetusti olla pari vuotta ostamatta uusia rintsikoita, mutta sen jälkeen monet vanhat ovat kuluneet loppuun, ja uusia on hankittava. Joten vaikka kerralla ostaisi monet, kaapin sisältö ei juuri muutu, kun sieltä poistuu sama määrä vastaavia vaatteita.

Tai ajatelkaa noita urheiluvaatteita. Tarkistin kirjanpitoni, enkä ole niitä yksiä urheiluliivejä lukuunottamatta ostanut lainkaan urheiluun soveltuvia vaatteita ainakaan kolmeen vuoteen. Sitä ennen ostin kaksi paitaa ja yhdet housut, kenties vuonna 2015. Ja sitä edellinen kerta oli vuonna 2008. Olen oikeasti ollut siis ensin seitsemän vuotta ja sitten kolme vuotta urheiluvaatteiden ”ostolakossa”, vaikka se ei olekaan ollut tietoinen päätös. Jos siis nyt ostan kerralla sukat mukaanlukien vajaat kymmenkunta vaatetta, ei voi puhua erityisen holtittomasta shoppailusta. Mutta jos tuijottaa vain tämän vuoden taulukkoa, niin heinäkuu näyttää vaatteiden lukumäärässä mitattuna aivan pöyristyttävältä. Se vain ei kerro koko totuutta asiasta.

Ostoksia tuli siis lukumääräisesti paljon, mutta en silti sanoisi shoppailleeni. Toki ilman uimapaitaa olisin pärjännyt, vaikka se helpottikin elämää kummasti. Kaikki muu tulee ympärivuotiseen aktiivikäyttöön. Miten teillä meni heinäkuu? Kutsuivatko alennusmyynnit?

Ristiriitaiset lomatunnelmat

Julkaistu , kirjoittanut
17

Onko siellä ruudun takana ketään muuta, joka jo salaa odottaa, että loma loppuisi? Tätä tuntuu jotenkin hölmöltä sanoa ääneen. Loma on parhaimmillaan ihanaa vapautta, aikaa läheisten kanssa, matkustamista mukaviin paikkoihin ja tänä kesänä vielä uskomattoman lämmintä säätäkin. Mitä tässä siis on valittamista? Ei mitään. Paitsi että rakastan arkeani ja nyt monen viikon loman jälkeen kaipaan sitä jo. Niin että oikeastaan en odota, että loma loppuu, vaan pikemminkin sitä että arki alkaisi.

Kuuntelen erästä amerikkalaista organisoimispodcastia, jossa puhutaan usein että vuodessa on tavallaan kolme alkua: uusi vuosi, kesäloman alku ja koulun alku. Tunnistan tämän omasta elämästäni. Aina kun taitekohta lähestyy, suunnitteluvaihde pyörähtää uusille lukemille, ja alan innolla kehitellä kaikkia uusia projekteja, joita haluan aloittaa ja kokeilla seuraavalla kaudella. Vahvimmin tunnistan tämän liittyvän tähän taitteeseen, kun kesäloma loppuu ja syksy on alkamassa. Tuntuu siltä, että talvi on aina mahdollisuuksia pullollaan. Edessä siintää kuukausikaupalla tyhjiä kuukausia, joiden aikana ehtii opetella uusia rutiineja ja toteuttaa monia projekteja. Oikeastaan kouluilla sinänsä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä, vaan tämä taitoskohta on muulla tavalla isoin näistä kolmesta. Loman jäljiltä olo on levännyt, kevään stressiin on saanut etäisyyttä ja se ihan tavallinen tasainen arki alkaa taas näyttää houkuttelevalta.

Tähän liittyy myös se, että kaikesta ihanuudestaan huolimatta loma tuntuu minusta ajoittain kuormittavalta. Tarvitsen aikaa yksin, ja kun lomalla kaikki ovat kotona, käydään vierailuilla ja tavataan paljon ihmisiä, omia rauhallisia hetkiä on välillä vaikea löytää. En myöskään ole pystynyt julkaisemaan podcastia kuin satunnaisesti, hyvistä aikeista huolimatta. Haluaisin kirjoittaa blogijuttuja, mutta niitä on vaikea lomittaa kaiken muun tekemisen joukkoon. Koen, että olen teille lukijoille tavallaan vastuussa siitä, että sisältöä syntyy. Sitten kun en ehdi tai pysty sitä tuottamaan, hermostun. Ainakin lapsiperheessä on tietyistä rutiineista huolehdittava, oli loma tai ei, mutta kaikkien ollessa lomatunnelmissa nämä rutiinit pääsevät repsahtelemaan, kun niille ei olekaan sitä normaalia aikaa. Sitä paitsi nämä helteet tuottavat ihan uskomattoman määrän pyykkiä, kun puoleen päivään mennessä on jo hikoillut t-paidan läpimäräksi ja suhrannut sortseihin jäätelöä.

Nyt kun viimeiset lomaviikot ovat alkamassa, on yhtäaikaa ristiriitainen olo. Toisaalta lomasta haluaa nauttia täysillä loppuun asti, mutta toisaalta kaikki tuleva jo kutkuttaa. Työprojektit odottavat, haluan vihdoinkin ottaa kasvisruokailun tukevasti haltuun, tehdä uusia podcasteja, aloittaa muutamia omia projekteja ja sen sellaista. Koko vuoden odotettu sähköremontti alkaa myös muutaman viikon päästä, ja se tarkoittaa varsin hankalia elinolosuhteita joksikin aikaa. Pitää tyhjentää pakastin, keittiön kaappeja ja koko eteinen, koska päätimme remontoida eteisen samassa yhteydessä. Olen myös huomannut kaikenlaisia järjestelyä kaipaavia kohteita, mutta tuntuisi tuhlaukselta käyttää kesälomaa kaappien siivoamiseen. Vai olisiko se?

Näitä kaikkia juttuja haluaisin siis ruveta jo tekemään, mutta samaan aikaan tiedän, että sitten kun loma on oikeasti loppumassa, olo on haikea. Joten vielä pari viikkoa seilaan siis tällaisessa erikoisessa välitilassa. Onko siellä ketään muuta, joka oikeastaan jo haikailee takaisin arkeen?

Koulu loppuu – 5 kohdan muistilista

Julkaistu , kirjoittanut
7

Suurin osa kouluista sai lukukautensa päätökseen viime viikonloppuna. Tällä tsekkauslistalla säästää itseltään sekä vaivaa että roinaa syksyn tullen!

  1. Tyhjennä reppu, oma tai koululaisen. Ensinnäkin tämä varmistaa, ettei reppuun jää mitään kirjaimellisesti homehtumaan. Toiseksi syksyllä on mukavampi aloittaa, kun repusta ei ensin tarvitse kaivella edellisvuoden sälää pois. Tarkista samalla, onko reppu käyttökunnossa vielä syksyä varten, ja putsaa pohjalle levinneet pillimehut pois.
  2. Päätä, mitä teet vanhoille kirjoille. Kannattaako ne säästä vai heittää pois? Ajattelen niin, että jos on varmaa, että kirjalle on vielä käyttöä, se kannattaa säästää. Toisin sanoen niin kauan kuin lukio on kesken, ei tietenkään kannata heittää mitään pois. Mutta tarvitseeko ala-asteelta säästää jokaista täytettyä tehtäväkirjaa ja vihkoa? Koulukirjoja voi toki säästää muistoksi, mutta kun ottaa huomioon, että peruskoulu kestää yhdeksän vuotta, sinä aikana kertyvä kirjamäärä vaatii valtavasti tilaa. Käyttäisin säästämisessä malttia ja harkintaa.
  3. Päätä, mitä tehdä kuvataidetöille, käsitöille, ryhmätyötuotoksille ynnä muille vastaaville. Alakoululaiset kuskaavat kotiin toukokuun viimeisellä viikolla varsin kunnioitettavan läjän kaikenlaisia piirustuksia ja muita, mitä koulussa on vuoden aikana tehty. Näiden suhteen tilanne on sama kuin kirjojenkin. Kannattaa harkita, pitääkö kaikki säästää. Jos perheessä on tapana säästää piirustuksia ym., niin pinosta voi valita vaikkapa pari hienointa ja arkistoida ne.
  4. Päätä, missä todistuksia säilytetään. Jos sinä tai lapsesi on saanut todistuksen, päätä sille paikka, jossa se säilyy siistinä ja tallessa. Alakoulun todistuksia ei oikeastaan tarvitse mihinkään, mutta ymmärrän hyvin, että lapsen todistukset on kiva säästää muistona koulutiestä. Jos taas olet itse vastikään saanut päättötodistuksen koulusta, sen säästäminen on erittäin tarpeellista, sillä todistusta tarvitaan mm. jatko-opiskelupaikkaa tai joskus myös töitä hakiessa. Päätä siis mikä on se paikka, jonne todistukset laitetaan. Ei välttämättä ole huono idea skannata tai valokuvata todistusta samantien, jotta sen voi tallettaa digitaalisesti.
  5. Suunnittele kesäläksyt. Luulenpa, ettei kovin monesta koulusta anneta Suomessa kesäläksyä. Mikäli läksyä kuitenkin on, tai jos suunnitelmissa on itseopiskelua kesän aikana, niille kannattaa uhrata minuutti tai pari ennen kuin aivot siirtyvät lopullisesti lomamoodiin. Jos opiskelu vaatii toimia pitkin kesää, voi olla hyvä idea laittaa itsellensä muistutukset kalenteriin nyt.

Tekemätön päätös muuttuu nopeasti roinaksi.

Roina on tekemättömiä päätöksiä.

Olen oppinut tyhjentämään sekä omat että lasten reput pikimmiten. Kokemukseni mukaan juuri silloin kun se jää tekemättä, repusta löytyy kahden viikon päästä banaani tai puoliksi syöty juustovoileipä. Tuossa listassa on paljon päätöksentekoa, mutta toisaalta ylimääräiset tavarat ovat yleensä myös tekemättä jääneitä päätöksiä. Lukukauden päättyessä kotiin kulkeutuu lähes koko pulpetin sisältö, ja paljon muutakin. Nämä tavarat kannattaa käsitellä tavarataitojen mukaan: roskat suoraan roskiin, samoin kaikki se epämääräinen sälä josta kukaan ei enää muista mitä varten se oikein oli säästetty. Kirjojen suhteen tarveharkintaa. Ajattelin itse säästää hyvin vähän. Viimeistään syksyllä, kun uudet kirjat täyttävät repun, vanhat voi heittää pois. Jos näitä päätöksiä ei tee nyt, ne ovat edessä myöhemmin.

Minulla alkaa omat paperit olla jo hyvällä mallilla, mutta pähkäilen vielä, millä tavalla lasten paperi kannattaisi järjestää. Ottaisinkin mielelläni hyviä vinkkejä vastaan: millä tavalla olette säästäneet alakoululaisten todistukset sekä muut kouluun liittyvät paperit? Onko käytössä mappi, lokero vai jokin muu systeemi? Piirustukset säästää riippukansioon, mutta mihin teidän kokemuksen mukaan nämä muut kannattaisi säästää?

Ihanaa arkea, ihanaa!

Julkaistu , kirjoittanut
15

Olen kuulkaa vakaasti sitä mieltä, että arki on elämän parasta aikaa. Tietenkin välillä pitää lomailla ja juhlia, mutta melkein aina loman loppuvaiheessa alkaa tulla sellainen olo, että alkaisi jo se tavallinen elämä. Välillä tuntuu siltä, että lomailu ja etenkin matkailu on vain arkea hankaliin olosuhteisiin siirrettynä. Sitten sitä miettii, että eikö tämä kaikki olisi paljon helpompaa kotona… (Voi olla, että pienillä lapsilla on vaikutusta näiden tunnelmien syntymiseen.) Joka tapauksessa rakastan sitä tunnetta, kun arki rullaa kevyesti, kaikella on aikansa ja paikkansa ja ehtii tekemäänkin jotain.

Ehkä tuo viimeinen tulee siitä ajatuksesta, että lomaa ei pitäisi ”tuhlata” mihinkään tavallisiin hommiin. Että kun nyt kerrankin ollaan lomalla, niin ei silloin ruveta mitään kaappeja siivoamaan, kun yhtä hyvin voitaisiin olla piknikillä puiden alla. Olenkin loman aikana katsellut erinäisiä epäkohtia kotonamme, ja kerännyt mielessä listaa, mihin kaikkeen ryhdyn kunhan loma on ohi.

Niinpä nyt on elokuu ja pääni pullistelee Arkijärki-ideoista. Koko koti kuntoon on ehdottomasti tulossa heti alkusyksystä. Tänä vuonna järjestys on varmasti eri kuin viime vuonna, mutta sellainen koko kodin järjestelyprojekti on varmasti tiedossa. Jatkan taistelua ruoka-asioiden kanssa. Ensimmäisenä projektina on tyhjentää pakastinta ja tehdä tilaa marjoille ja mehuille. Ruokajätteen vähentämisessä yritän kehittyä edelleen, ja siinäkin arki on paljon otollisempaa aikaa. Loman epäsäännöllisyys tekee ruokasuunnittelusta ihan mahdottoman hankalaa. Kasvisruokaan haluan paneutua tarkemmin myös, nyt kun perheen muutkin jäsenet ovat alkaneet osoittaa kiinnostuksen merkkejä.

Uskaltautuisinkohan peräti vinttiin asti? Sen sekaisuus häiritsee minua, mutta työmäärä hirvittää. Ihaillen olen katsellut naapureiden väljiä ja siistejä häkkikomeroita, ja miettinyt miksi se meidän koppi on niin kaamea. Täytyy harkita, josko jaksaisin ruveta siihen. Pienempiäkin projekteja olisi: haluan parvekkeelle oskarinoksan, lasten leluille sisäisen kierrätyssysteemin ja haluan järjestää sukkalaatikkoni. Veikkaan että syksyllä ei tule pulaa aiheista täälläkään.

Sain muuten käsiini Elina Alasentien Joka kodin raivausoppaan, ja olen aloitellut sitäkin. Kirjoitan arvion kun saan kirjan loppuun, mutta täytyy sanoa että aika kaukana Kondosta ollaan. Alasentie edustaa huomattavasti perinteisempää raivauskoulukuntaa kuin Marie Kondo. Suurin ero taitaa olla siinä, että kaikenlainen mystiikka loistaa poissaolollaan.

Syyskausi, arki ja mahtava tavallinen elämä on siis kaikki aloitettu tänään, ja blogin päivitystahtikin palautuu elokuun aikana normaaliksi. Täytyy sanoa, että fiilis on hyvä ja energiaa riittää. Onko siellä muita, jotka nauttivat arjesta?