Oletteko huomanneet tällaista ilmiötä: kun muovista on tullut mörkö, niin sanottujen kestokassien määrä kodissa on suorastaan räjähtänyt. Näin on käynyt ainakin meillä. Kaupoissa tavalliset muovikassit ovat nykyisin useimmiten maksullisia, mutta vaihtoehdoksi tarjotaan näitä kestokasseja. Nekin ovat muovia, mutta vain huomattavasti paksumpaa ja kestävämpää muovia. Olen joskus miettinyt, että mikä lienee tuollaisen kestokassin ympäristökuorma verrattuna tavalliseen muovikassiin? Tuskin pienempi ainakaan.

Sitten jos yritys haluaa vaikuttaa oikein ekologiselta ja luonnonmukaiselta, se tarjoaa asiakkailleen puuvillakasseja, yrityksen logolla varustettuna tietenkin. Joistakin tällaisista kasseista on tullut suorastaan muodikkaita, kuten vaikka Marimekon kangaskassista, jossa on yrityksen logo mustalla printattuna. Samaan pyrki myös Stockmann uusilla värikoodatuilla kasseillaan, vaikka suunnitelma ei mennytkään ihan nappiin. YLE kuitenkin kertoo tuoreessa uutisessaan, että kangaskassin ympäristöjalanjälki on paperikassiin verrattuna valtava. Valveutuneimmat yritykset ovatkin ilmeisesti siirtymässä puuvillakasseista paperikasseihin, vaikka puuvillakassit pitävät pintansa edelleen.

Tässä vain ne, jotka eivät nyt ole aktiivisessa käytössä.

Sekä muovisissa kestokasseissa että puuvillakasseissa on se ongelma, että niiden ekologisuus on lopulta kiinni siitä, kuinka monta kertaa niitä käytetään. Tavalliset paperikassit sekä muovikassit tulevat ainakin meillä käytetyksi uudestaan väistämättä roskapusseina ja papereiden ja pahvien kierrätyksessä. Kaupan muovikasseille on muutakin käyttöä esim. uimahallireissuissa, matkalaukkujen pakkaamisessa ja niin edelleen. Mutta miten käy kestokassien? Sellaisen ostaa usein optimistisesti kaupassa, mutta muistaako sitä sitten ottaa aina mukaan?

Siivosin vastikään komeroa, ja samassa yhteydessä löysin käsittämättömän määrän kasseja: kestokasseja, kuitukasseja sekä puuvillakasseja. Meillä on niin paljon erilaisia kasseja, että en voi kuvitella tilannetta, jossa ne loppuisivat kesken. Taittelin käyttöä odottamaan 10 kestokassia; kolme ikealaista, kaksi Lidlistä sekä viisi pienempää sekalaista. Näiden lisäksi isoja kestokasseja on auton takakontissa kauppakasseina, sekä muutama on aktiivisessa säilytyskäytössä vintillä. Kuitukasseja on kymmeniä, niitä on vuosien saatossa kertynyt puolison työpaikalta. Kaikki ovat yksivärisiä, siistejä ja erittäin käyttökelpoisia. Perinteisiä puuvillakasseja löysin tyhjinä 6kpl, saman verran on käytössä ja jos oikein alkaisin etsiä, niitä löytyisi varmaan lisääkin. Osa puuvillakasseista on käyttämättömiä, osa taas ollut käytössä parikymmentä vuotta. Löysin jopa sellaisen himotun Marimekon kassin, en tiedä mistä se on meille tullut. Aloin miettiä, kannattaisikohan se myydä?

Kaikissa näissä kasseissa on se yhteinen tekijä, että ne ovat ekologisia vain, jos niitä käytetään monta vuotta. Ylen jutussa haastateltu kassiyrittäjä vierittää vastuun ekologisuudesta loppukäyttäjälle, mutta se on aivan epäreilua. Näistäkin puuvillakasseista valtaosa on tullut meille kylkiäisenä tai ties mistä, sillä tiedän etten ole yhtäkään niistä ostanut. Yritys on tavallaan tehnyt valinnan puolestani – tässäpä sinulle ”ekologinen” kassi, käytä sitä! No ihan kiva, mutta en ehdi käyttää viittätoista kassia aktiivisesti. Noista muovisista kestokasseista iso osa on ostettu itse. Ikean ja Lidlin kassit ainakin, ja muutama muukin. Jokunen pienempi on silti niistäkin tullut ostosten mukana ilmaiseksi.

Yhtä kaikki tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että ainakin osittain muovikassien välttely on johtanut ojasta allikkoon, niin henkilökohtaisella kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. En kykene heittämään kasseja roskiin, sillä a) kestävä kassi, ei ole järkeä luopua sellaisesta ja b) sittenhän sitä vasta ympäristörikollinen onkin. Sivusilmällä olen seurannut, että en ole tämän ongelman kanssa yksin. Moni muukin tuntuu omistavan kestokasseja paljon enemmän, kuin olisi tarpeen.

Miten teillä on? Onko kasseja liikaa? Mitä te niille teette?

PS. Kuvien lataaminen tökkii, joten tsekatkaa ne instasta, @arkijarki