Haa, raflaava otsikko, eikö totta? Kyse on tuliaisista. Mitä viedä, kun menee kylään? Kohtelias vieras miettii tuomisensa niin, ettei siitä tule lahjan saajalle riippakiveä. Hyvä tuliainen menee sujuvasti kurkusta alas, haihtuu savuna ilmaan tai kuihtuu itsekseen roskiskuntoon.

Perinteinen lahja uuteen kotiin on leipää ja suolaa. Intohimoiselle karppaajallekin voi viedä korkealaatuista gourmet-suolaa. Itsetehdyt sämpylät ovat tietysti mahtava tuliainen, mutta kaupasta ostetut ovat melkein yhtä hyviä. Tai miksei veisi hedelmiäkoria tai torilta mansikoita? Hyvä idea on kysyä suoraan illan emännältä tai isännältä, mitä ruokaa voisi tuoda.

Juomapuoli riippuu tietysti vastaanottajasta, mutta usein viinipullo tai muu vastaava on korrekti tuliainen. Hyvä vaihtoehto voi olla laadukas tee tai kahvi.

Kynttilät ovat klassinen tuliainen. Tässä tosin piilee riski – onko lahjan saajalla tapana poltella kynttilöitä? Olen itse viime aikoina tullut siihen tulokseen, että en ole kynttiläihmisiä. Tavallaan haluaisin olla sellainen kodinhengetär, joka iltojen pimetessä sytyttelee kynttilöitä tuomaan tunnelmaa hämärään. Todellisuudessa jaksan kuitenkin harvoin vaivautua, paitsi joskus jouluna. Minulle lahjoitetuilla kynttilöillä on siis vaara päätyä kierrätykseen. Epäilen, että muillakin saattaa olla samoja kokemuksia.

Kukkaset ilahduttavat. Vie leikkokukkia, sillä ne eivät välttämättä vaadi sen kummempaa hoitoa. En suosittele ruukkukukkia tuliaisiksi. Niistä ei nimittäin pääse eroon, vaan sen sijaan niitä täytyy kastella ja yrittää pitää hengissä. Jos on pakko viedä jotain juurineen, harkitse ruukkuyrttiä mutta sitäkin vain, jos tiedät saajan kotikokiksi.

Vastusta siis ”hauskojen” koriste-esineiden kutsua, ja vie sellaista mistä pääsee helposti eroon. Parhaimmillaan jo saman illan aikana.