Miten survojasta muututaan siistiksi? Seuraavat kolme käytännön vinkkiä ovat mahdollisimman konkreettisia. Avainsana on helppous.
1. Vähennä tavaraa. Tämän mainitsin jo viimeksi, mutta toistan: mitä vähemmän esineitä, sitä hankalampi niillä on saada sotkua aikaiseksi. Mitä enemmän tavaraa, sitä useammalle esineelle pitää keksiä toimiva säilytyspaikka. Monien tavaroiden suhteen pätee 20/80 sääntö: 80% ajasta käyttää vain 20% tavaroistaan, kuten vaatteista tai astioista. Pelkästään kunnon karsiminen voi siis parantaa tilannetta.
Ensimmäiseksi voi vaikka tarkistaa, millaista tavaraa on niissä kaapeissa ja laatikoissa, jotka ovat helpoiten käden ulottuvilla. Älä anna tarpeettoman tavaran viedä tilaa tarpeelliselta. Mieti, voitko siirtää vinttiin, kellariin tai ylähyllyille sellaisia tavaroita, joita tarvitaan vain muutaman kerran vuodessa. Luovu tavaroista, joista et pidä ja joita et käytä.
2. Pikasiivous kerran päivässä. Itse olen pikemminkin levittelijä kuin survoja. Lasken kädestäni kaikenlaista vastaantuleville tasaisille pinnoille. Pitemmän päälle tämä aiheuttaa sotkuisuutta, kun pöytien ja hyllyjen päällä on epämääräistä sälää. Olen tämän kesän aikana alkanut soveltaa vanhaa vinkkiä: käytän joka päivä 5-10 minuuttia päivässä tavaroiden palauttamiseksi paikoilleen. En ole aiemmin tätä kokeillut, mutta näyttää toimivan. Vitsi on siinä, että siivoukseen käytettävä aika on niin lyhyt, että siihen on mahdollisuus jokaisena päivänä. Minulle paras hetki on aamulla, jolloin hoidan muutkin kodin rutiinit. Samoin olen alkanut soveltaa ”tuo tullessas, vie mennessäs” -filosofiaa, eli jos silmiini sattuu vaikka lapsen lelu väärässä paikassa, nappaan sen mukaan samalla kun olen menossa lastenhuoneeseen muutenkin.
Näitä voisi soveltaa myös survomiseen: jos joka päivä käyttää pienen hetken järjestyksen palauttamiseksi, valtaisaa kaaosta ei niin helposti pääse syntymään. Uuden tavan opettelu kannattaa tehdä mahdollisimman helpoksi, joten laita vaikka muistutus puhelimeen. Voit myös ajastaa halutun ajan, jolloin tilanne muuttuu luonteeltaan: entisestä pakkopullasta tulee helposti kilpailu aikaa vastaan; kuinka paljon ehtii järjestää viidessä minuutissa?
3. Mahdollisimman helpoksi tehty säilytys. Helppo säilytys tarkoittaa muutakin kuin sitä, että se on kädenulottuvilla ja loogisessa paikassa. Itse suosin läpinäkyviä laatikoita, koska on kätevää kun sisällön näkee yhdellä silmäyksellä. Jos laatikosta/korista/purkista ei näe läpi, siihen kannattaa merkitä tarpeeksi näkyvästi, mitä sisällä on. Mieti myös, miten usein tavaraa tarvitaan, ja harkitse sitten onko kansi välttämätön. Esimerkiksi ruoka-astioissa usein on, muissa tavaroissa välttämättä ei.
Kannattaa myös miettiä, miten tarkasti tavaroita kannattaa lajitella. Olen huomannut, että monille tämä on kompastuskohta: tavaroita lajitellaan moneen eri alaluokkaan, ja jokaiselle ryhmälle hankitaan oma purkki tai laatikko. Mutta mitä useampia purnukoita, sen työläämmäksi järjestyksen pitäminen muuttuu. Esimerkiksi voi miettiä, miten tarkasti lelut pitää erotella toisistaan. Onko mielekästä lajitella junaradat, astiat, leikkiruoat, palapelit, rakennuspalikat, muoviukkelit, muovieläimet ja ties mitkä omiin laatikkoihinsa, vai riittäisikö lajitteluksi legot yhteen, loput toiseen laatikkoon? Lajittelun tarpeellisuuteen vaikuttaa jälleen tavaran kokonaismäärä ja -laatu. Esimerkiksi askartelutarvikkeet on loogista lajitella tarkasti, mutta eriväriset sukat erottuvat toisistaan, vaikka olisivatkin samassa korissa.
Mikä on saanut teidät vähentämään survomista? Tai mikä on siisteyden esteenä?
Liittyy vain löyhästi aiheeseen, mutta: Karsin tuossa vaatekaappini sisältöä, ja huomasin, että suurin osa kirpputoreilta ostamistani vaatteista on jäänyt lähes käyttämättä. Heitin nyt menemään vaatteet, jotka ostin kirpputorilta vuosi sitten ja joita en ole käyttänyt. Jännä, että sieltä tulee ostettua pääasiassa sellaista, mitä ei sitten käytä. Monesti kirpputorilta tulee ostettua esim. juhlavia tai jotenkin erikoisia yläosia, ja ikinä ei ole tilaisuutta, johon ne sopisivat. Tavallisia hyväkuntoisia arkivaatteita kirppiksiltä ei tahdo löytää. Niitä varmaan tulisi pidettyä. Ehkä ihmiset kuluttavat arkivaatteensa itse loppuun, ja kirpputoreille ei päädy niitä, vaan sinne päätyy biletoppeja, jotka periaatteessa ovat kivoja mutta joita kenelläkään ei tule käytettyä…
No nimenomaan ne biletopit sinne päätyy. Itse ainakin vein aikoinaa alennusmyynneistä ostetut, erikoisemmat vaatteet, kengät ja laukut kirpparille parin käytön jälkeen tai kokonaan käyttämättöminä. Jotenkin ne siellä aleprosenttien kanssa näyttivät houkuttelevammalta kuin sitten kotiin tuotuna olivatkaan.
Hölmönä vielä oikeen kyttäsin erikoisempaa ja viimeisimmän muodin mukaista vaatetta alesta, kun lehdissä aina hehkuttivat kuinka ne kannattaa ostaa vasta kun ovat alennuksessa. Ei kirpaise kuulemma niin kovasti.
Ratkaisu oli lopettaa alennusmyynneissä käyminen. Ostan vaatteet nykyisin normaalihintaisina, mutta eipä ole kirpparille tarvinnut enää kantaa kamojaan. Ja ihme kyllä, vaikka vaatetta on vähemmän kuin ennen, en ole viettänyt enää ollenkaan ”ei ole mitään päällepantavaa” -hetkiä vaatekaapin edessä.