Muistatteko vielä vuoden alussa tekemääni listaa vuodelle 2018? Kohdat 5 ja 6 olivat työhuoneen muodonmuutos ja paperiarkistojen setviminen. Olen lykännyt ryhtymistä koko alkuvuoden, siis kolme kuukautta. Eilen koitti vihdoin se päivä, kun päätin että nyt tämä hoidetaan – ja sitten hoidettiin.
En enää muista kuinka monta kertaa olen valittanut työhuoneesta, mutta katsoin, että viimeksi olen raivannut sitä tammikuussa (täällä muuten varsin autenttisia ennen-kuvia. Älkää kiinnittäkö huomiota viimeiseen, sillä aloittaessani eilen tilanne oli jälleen palannut tuolle kaaosasteelle). Se on varsinainen minihuone (yletän lähestulkoon seinästä seinää kun levitän käteni) ja silti huoneella on lukuisia käyttötarkoituksia. Siellä työskennellään, silitetään, kierrätetään ja säilytetään kaikkea sellaista, mille ei ole paikkaa muualla. Tästä seuraa tietenkin hirveä kaaos. Eniten minua on vaivannut tietyt historialliset paperikasat, joiden läpikäyminen oli välttämätöntä, mutta ajatuskin työlästytti. Mutta eilen sain motivaatiota siitä, että tiistaina on ikkunanpesupäivä. Jotta pesijä pääsee työhuoneen ikkunaan käsiksi, oli ihan pakko ruveta raivaamaan. Huone oli siinä kunnossa, että en enää kehdannut päästää sinne ketään, en edes siivoojaa joka taatusti on ehtinyt nähdä urallaan kaikenlaista.
Tämä on tammikuulta, mutta olisi yhtä hyvin voinut olla eilen kuvattu.
Ensimmäiseksi kuskasin vinttiin kaikki sellaiset tavarat, jotka ovat vain odottaneet sitä, että joku viitsisi hommaan ruveta. Sitten otin ison roskakassin viereen, ja aloin raivata. Järjestin ensin kaikki pakkausmateriaalit kuten lahjakassit ja nauhat siististi. Heitin jonkin verran pois, mutta suurimman osan säästin. Kassit yhteen, pullopussit yhteen, paperit yhteen ja yhteen koriin keräsin nauhat, koristeet ja muut tarvikkeet. Aikaa meni tunti, mutta lopputulos oli hyvä. Sitten kävin läpi lasten piirustukset, valitsin säästettävät ja arkistoin ne riippukansioihin ja heitin loput pois. Tammikuussa työhuoneeseen siirretty vanha hylly ei toiminut kirjahyllynä, mutta sekalaisen tavaran säilytykseen se on mainio. Järjestin nuo em. pakkausmateriaalit yhdelle hyllylle, vaatekierrätystä yhdelle, lasten kuvataidearkiston yhdelle, ja muuta kierrätystä odottavaa tavaraa yhdelle hyllylle. Löytyi myös paikka talouspaperirullille ja paperinenäliinoille. Jälkimmäisiä löytyi muuten runsaasti. Yksi kokonainen kori tuli niitä täyteen. Epäilen, että meillä on tarvetta nenäliinoille seuraavan kerran vuonna 2020.
En edes laskenut, mutta on näitä lähemmäs 50 pakettia. Mitä veikkaatte, milloin tarvitsee ostaa uusia?
Käydessäni tavaroita läpi, heitin aika paljon surutta roskiin. Avaimenperä, jota ei ole käytetty koskaan, koska se on liian painava? Roskiin. Piilolasireseptejä viime vuosisadalta? Roskiin. Lapsen askartelema kevätkukkanen, joka on niin suuri ettei se mahdu mihinkään mappiin? Tunnistamattomia muovinappuloita? Vanhentuneita kanta-asiakaskortteja? Kaikki roskiin. En säästänyt mitään, mitä en ollut kaivannut muutamaan vuoteen. Suurin osa roskista oli sellaisia, joiden olemassaolon olin unohtanut. Jos ei muista, että jotain on olemassa, ei sitä myöskään tarvitse.
Tein myös yhden merkittävän löydön. Kun helmikuussa olin New Yorkissa, kävin hienossa konsertissa Carnegie Hallissa. Istuin aika kaukana esiintymislavasta, ja mietiskelin, että missä ovat teatterikiikarini. Tiesin, että minulla on sellaiset, mutta samalla mietin etten ole nähnyt niitä vuosikausiin. Eilen työhuonetta raivatessa tuli vastaan muovilaatikko, joka oli täynnä epämääräistä roinaa, siis juuri noita vanhentuneita kortteja ja mystisiä avaimia. Sekä ne teatterikiikarit. Maailman epäloogisin paikka, en ikinä olisi lähtenyt etsimään niitä sieltä. Ilmeisesti kiikarit olivat päätyneet sinne muuttohässäkässä, sillä en muista nähneeni niitä kertaakaan muuton jälkeen. Mutta ah onnea, nyt ne ovat jälleen käytettävissä! Ihminen tulee erinomaisesti toimeen ilman näitäkin, mutta tulen näistä aina hyvälle tuulelle. Teatterikiikarit ovat ehkä hassuin esine, jonka omistan. Olen iloinen, että tiedän taas, missä ne ovat.
Iloinen jälleennäkeminen!
Raivaamalla hyllyä sain sille tilaa niin, että lattialta sai nostettua tavaroita pois. Kun lattiatilaa tuli lisää, sain uuden idean: mitä jos tilaa raivaisi niin paljon, että työhuoneeseen voisi mahduttaa myös pyykkitelineen? Olohuoneen vakiovarusteena se ei ole viihtyisyyttä lisäävä, eikä taatusti vaali kauneutta. Mutta työhuoneessa se voisi olla levällään päivät pitkät, eikä haittaisi ketään. Jos vain saisi tarpeeksi tilaa…? Tuumailin hetken, ja päätin että jos yksi pieni piironki poistetaan ja toinen siirretään eri paikkaan, tilaa pitäisi vapautua juuri pyykkitelineen verran.
Piironki vain oli täynnä papereita. Juuri niitä historiallisia paperikertymiä, joiden setvimistä olin lykännyt kirjaimellisesti vuosia. Ei muuta kuin mappi kerrallaan käteen ja selaamaan. Yksi kansio ei vaatinut toimenpiteitä, ja se mahtui kirjahyllyyn. Kaikki loput paperit piti käydä yksi kerrallaan läpi. Kävi ilmi, että olin säästellyt vuosikausia kilotolkulla roskaa. Se on muuten mielenkiintoista, mikä on se hetki, jolloin tarpeellinen muuttuu tarpeettomaksi? Puoliso totesi vanhoja dokumentteja selatessaan, että nämäkin olivat joskus tärkeitä papereita. Vakuutuksia, tullipapereita, kauppakirjoja, tiliotteita, palkkakuitteja ja niin edelleen. Sillä hetkellä, kun ne ovat postissa tulleet, niiden arkistoiminen on ollut oikein ja järkevää. Mutta kun tarpeeksi monta vuotta on kulunut, tieto on vanhentunut, eikä paperilla enää ole merkitystä. Heitimme menemään verotusta varten säästettyjä kuitteja ja papereita, jotka olivat jo vanhentuneet. Säästettävää jäin todella pieni nippu. Sen sijaan helpotus oli valtava, kun nuo paperit eivät enää paina mieltä eivätkä vie tilaa!
Ei vieläkään täydellinen, mutta verratuna ensimmäiseen kuvaan todella paljon parempi!
Lopputulos on mahtava. Sain piirongin tyhjäksi ja pois huoneesta, siirtelin jäljellä olevia huonekaluja hetken ja nyt pyykkiteline on muuttanut pysyvästi työhuoneeseen. Vaikka huone on todella pieni, raivaaminen mahdollisti vielä yhden käyttötarkoituksen lisäämisen. Olen aika vaikuttunut lopputuloksesta. Tavaroiden poistamisen vaikutuksia ei kannata aliarvioida. Nyt raivattiin kaksi kerrosta, ensin tavaroita ja sitten huonekalu, jonka sisällä tavarat majailivat. Olen tästä muutoksesta niin innoissani, että päätin jatkaa vielä tänään. Nyt näyttää siltä, että pystyn mahduttamaan tuohon hyllyyn vielä lelujen kierrätyspisteen, mikä on numero 10 sillä alussa mainitulla listalla.
Innostaako kevät ketään muuta raivasprojekteihin?
Onnittelut hyvästä työstä! Ihanaa kun saa tuommoisen homman pois päiväjärjestyksestä! Meillä odottaa (jokavuotinen) autotallin/varaston raivaus, kunhan sää ensin hieman lämpenee vielä. Siellä on kaikenlaista tarpeellista ja tarpeetonta sekaisin. Kesäkalusteita, ulkoleluja, työkaluja, vanhoja mattoja ja muuta romua yms. Tavoite on raivata kaikki tarpeeton (paitsi ne talvivarusteet joita ei kannata kierrättää kun vasta ensi syksynä) ja saada loput hyvään järjestykseen,
Olen niin tämän menestyksen lumoissa, että seuraavaksi käyn varmaan komeron kimppuun. Sinne tuli jo tilaa, kun sain ne lahjakassit siististi, mutta vielä olisi raivattavaa sielläkin. Ja myös vintti on vuorossa, tässä kevään aikana toivottavasti! Autotallia en ole koskaan raivannut, mutta luulisin että samanalaista kuin muuallakin. Voin kyllä kuvitella, minkä määrän tavaraa autotalliin saa mahtumaan.
Ah, fiilis tuollaisen raivaamisen jälkeen on aina niin mahtava! Mistä muuten olet hankkinut riippukansiolaatikot? Olen yrittänyt kysellä kaupoista ja googlailla, mutta sopivaa vaihtoehtoa on ollut hämmästyttävän hankala löytää. Kansioita toki löytyi ihan esim. Suomalaisesta, mutta juuri niille sopiva laatikko on vielä löytämättä.
Näitä saa Granitista! Sekä netistä että liikkeistä. Aiemmin ostin hienomman näköisiä Stokkan Akateemisesta, mutta niitä ei valitettavasti ole enää myynnissä. Riippari on nerokas keksintö, harmi ettei niitä juurikaan ole enää saatavilla.
Tämä oli tosi ihana postaus – sitäpaitsi lohdullista nähdä, että ammattijärjestäjälläkin voi kasaantua… Tuo kuvaus vuosien takaisten tärkeiden papereiden mapeista koskee täydellisesti minuakin – paitsi että en vielä ole aloittanut niiden purkua. Muotta tiedän että juuri tuollaisia kerrostumia on mapeissani ja laatikoissani pilvin pimein. ETTÄ NIISTÄ VOI SELVITÄ! – Vaikka mappi kerrallaan – päivässä tai viikossa – kaiken muun ohella. Taidan palata aika-ajoin tähän postaukseen VOIMAANTUMAAN!
”Kaikki loput paperit piti käydä yksi kerrallaan läpi. Kävi ilmi, että olin säästellyt vuosikausia kilotolkulla roskaa. Se on muuten mielenkiintoista, mikä on se hetki, jolloin tarpeellinen muuttuu tarpeettomaksi?” Siinäpä tuhannen taalan kysymys!
Sitäpaitsi odottavat vuoroaan ne kilikalilaatikot, joita en ole penkonut useampaan vuoteen, enkä sisältöjä tarvinnut. Niihin voisin noudattaa ohjettasi – Kopioinpa sen taas seinälleni:
”En säästänyt mitään, mitä en ollut kaivannut muutamaan vuoteen. Suurin osa roskista oli sellaisia, joiden olemassaolon olin unohtanut. Jos ei muista, että jotain on olemassa, ei sitä myöskään tarvitse.”
Olipa hauskaa, että löysit kiikarisi!
Tuostapa se lähti. Neljä vuosimappia ”ajankohtaisia asioita” on käyty läpi, niistä tuli kaksi. Yhden mapillisen verran paperia lähtee suoraan paperinkeräykseen ja toisen mapillisen verran silppusin. Lisäksi vapautui iso määrä umpikulmaisia muovitaskuja. Niitä käytä samaan aiheeseen liittyvien juttujen keräämiseen. Ne lähtevät uudelle kierrokselle. Minulla asiat kasaantuvat vuosimappeihin. Voisi olla aiheellista tehdä aiheenmukaisia mappeja – no on niitäkin eri harrastuksista.
Ei nuo vieläkään ole riittävän tehokkaasti karsittuja, sisältävät mm. eri vuosien veroilmoituksia, taloyhtiön kokouspapereita ym, joilla ei muutaman vuoden jälkeen varmaan ole merkitystä. Mutta jäivät vielä.
Jes, hienoa!! Meinasin jo laittaa että mappi kerrallaan ne paperikerrostumatkin lähtee, mutta olitkin jo ottanut työn alle. Nämä meidän paperit olivat suurimmaksi noin kymmenen vuotta vanhoja. Verottajan ohjeen mukaan kuitteja ynnä muita pitää säilyttää 6 vuotta verovuoden päättymisestä. 10 vuotta vanhoista oli siis helppo luopua siinä mielessä, ettei tarvinnut murehtia meneekö jotain tärkeää roskiin. Mutta kyllä noukin sieltä säästöön esimekiksi ensimmäisen yhteisen asunnon kauppakirjan ja pohjapiirustuksen. Ajattelin että muistellaan nuoruutta joskus vanhuksina, kun katsellaan sitä.
Niin, virallisillakin papereilla saattaa olla muistoarvoa! Minulla on vuosikansioissa yksi lokero, johon kertyy esim. läheisten ihmisten juhlapäiväkutsuja ja tapahtumatietoja, nekin ovat inulle ”muistiankkureita”.
Luen muuten sattumoisin juuri kirjaa ”Opiskelutaidot – Auta koululaista parempiin tuloksiin” (- olisipa ollut tällainen hyötykirja silloin kun itse opiskelin!-). Ihan alussa jo kerrotaan,että ”tunnistaminen tarkoittaa sitä, että huomaat aiemmin tapaamasi henkilön tai aiemmin oppimasi. Mieleen palauttaminen on tunnistusta vaikeampaa, koska se edellyttää muistamista ilman vihjeitä”.
Minulle tuo tunnistaminen tarkoittaa mm. visuaalisia vihjeitä ”muistiankkureita” tapahtumista. (Olen visuaalinen oppija). Kuva saattaa palauttaa mieleen hyvin eläviä tapahtumakulkuja. Siksi kuvat ja muutkin silmin tutkittavat asiat ovat ainakin minulle hyvin tärkeitä, enkä halua hävittää niitä. Ilmeisesti myös arvostan hyvin paljon elämän kulkua laajassa aikaskaalassa, enkä elä vain ”tässä ja nyt”. Sitäpaitsi ikääntyvän ihmisen päivittäiset tapahtumat ovat hidastuneet ja kaventuneet, että on ihan kiva että on asioita mitä muistella. Eikä se oikeastaan ole haikeaa, vaan hyvinkin elävää ja iloista muistelua.
Hienoa homma! Tuosta tuli mieleen, että kotien suunnittelussa (paitsi ehkä uusien) ei ole otettu huomioon pyykin kuivattamista. Uskoisin, että monessa kodissa pyykkiteline asuu olohuoneessa tai seilaa huoneesta huoneeseen.
Tämä on niin totta! Olisi kyllä mahtavaa, jos vaikka kylpyhuoneeseen suunniteltaisiin narut valmiiksi. Olen todella tyytyväinen siitä, että sain raivattua telineelle paikan työhuoneesta. Se on koristanut olohuonetta vuosikaudet, mutta vihdoin siitä päästiin!
Kyllä innostaa raivaaminen. Aloitin minäkin viikonloppuna vaatekaapin järjestämisellä. Nyt se on kunnossa. Hiukan vielä muutan järjestystä niin saan sen täydelliseksi.
Laitoin pieniä ja huonoja vaatteita pois yhden pyykkikorin verran, kyllä tuli tilaa kaappiin.
Seuraavana kohteena kodinhoitohuone, joka on hyvin samantyyppinen kuin tuo sinun työhuoneesi. Tavaraa on vaan enemmän koska keskilattialla on n. kuutio poisvietävää tavaraa. Mutta sen pariin ajattelin käydä vielä tässä huhtikuussa. Ensi vkl on ohjelmassa mökkireissu mutta seuraavana kahtena vkl voisi ottaa tämän projektin käsittelyyn.
Sain omalla siivouksellani myös 14 v tyttären innostumaan vaatekaapin ja huoneen raivaamisesta. Hyvin hänkin pääsi alkuun, mutta hiukan on vielä hommaa jäljellä hänelläkin.
Sama homma edessä täälläkin, joskin luulen etten ihan pyykkikorillista saa aikaiseksi. Sama odottaa lastenvaatekaappeja. Tuo työhuoneen raivaus muuten alkoi myös siitä, että sain sieltä pitkäaikaissäilytyksessä olleita tavaroita kuskattua pois. OSa lähti vinttiin ja kellariin, mutta osa oli lainassa kavereilta.
Keksitkö hyvän paikan teatterikiikareille? Minulla ne on aina hukassa:)
Minulla on vaatekaapissa hylly huiveille, ja samalla hyllyllä on korurasia sekä tarjotin, jossa pidän muita pieniä asusteita. Laitoin kiikarit kotelossaan tuolle tarjottimelle. Se on minusta looginen paikka, koska jos olen lähdössä johonkin, otan korut ym. siitä vierestä.