Testasin tänään lukijoilta saadun vinkin, ja se toimi täydellisesti! Kiitos! Joskus syksymmällä harmittelin sitä, että uunin pohjaan oli palanut kiinni jotain, mitä en saanut normaaleilla puhdistusaineilla ja menetelmillä irti. Sitten kommenttiosastolla parikin lukijaa ehdotti, että kokeilisin rapsuttaa pinttyneitä likoja irti sokeripalalla. Kuulemma tehokas ja ekologinen keino.

Olin toki ennenkin kuullut, että sokeripaloilla voi raaputtaa puhtaaksi perinteisten keittolevyjen reunoja. Suhtauduin vinkkiin terveellä epäluulolla, mutta koska uuni oli joulun jäljiltä entistä pahemmassa kunnossa, päätin antaa sille mahdollisuuden. Pesin ensin uunin pohjan Ecoverilla, ja pyyhin kostealla pesuaineen pois. Mukana lähti etupäässä rasvaa ja ehkä joku pienempi musta läiskäkin, mutta suurin osa pohjan tahroista pysyi Ecoverista huolimatta tiukasti kiinni.

Sen jälkeen otin sokeripalan kauniiseen käteen, ja aloin rapsuttaa. Ja katso! Kymmenen minuutin ja kolmen sokeripalan jälkeen kaikki tahrat olivat kadonneet. Pohjasta irtosivat jopa ne kaikista pahimmin kiinnipalaneet mustat alueet, joita yritin syksyllä jynssätä ties millä sienellä ja aineella. Nopeaa, helppoa, eikä pohjaan jäänyt naarmun naarmua! Olen äärimmäisen positiivisesti yllättynyt. Sokeripala mustuu ja murenee hangatessa, joten silloin tällöin pyyhkäisin muruset ja liat pois, ja pari kertaa oli tarpeen vaihtaa sokeripalaa. Huomasin, että palan pitää olla kuiva, mutta jos tahraa on muutaman kerran pyyhitty kostealla, se ilmeisesti pehmiää ja alkaa irrota helpommin. Mutta liika vesi sulattaa sokerin, joten läträäminen ei kannata.

Lämmin kiitos siis vinkin antaneille lukijoille! Suosittelen tästä eteenpäin sokeria kaikille, joiden liedessä on itsepintaista likaa.