Jouluaatto on täällä, ja lähes kaikki on valmista. Pari lahjaa sujautetaan vielä kirjekuoreen ja imurilla pyöräytetään keskilattialla. Sitten lähdetään anoppilaan syömään joulupuuroa. Nyt on levollinen olo, koska mitään ei ole enää hoitamatta, mutta viikonloppuna meinasi stressi iskeä pahemman kerran.

Inhoan ryntäilyä sydämeni pohjasta, ja stressi alkoi nousta, kun tuntui siltä ettei tästä joulusta selviä ilman ryntäilyä. Itse asiassa joulustressini on stressiä siitä, että saattaa tulla stressi. Kuulostaako hullulta? Tiedän että kaikki asiat tulevat aina hoidetuksi, joten siitä en niinkään huolehdi. Sen sijaan tulee päänsärky ahdistus siitä, että joudun improvisoimaan, kiirehtimään, tekemään asioita paineen alla ja sanalla sanoen siis ryntäilemään ympäriinsä. Ideaalimaailmassani kaikki sujuu aina kiireettömästi ja joustavasti tavalliseen tahtiin kävellen.

Mutta nyt on kaikki hyvin. Joulukuusenjalka tuntuu pitävän kuusen pystyssä ihan omin voimin. Kuusi älyttiin hakea säätiedotuksen perusteella sopivasti ennen kuin lumisade alkoi. Se saatiin sulana ja kuivana suoraan olohuoneeseen. Nyt se kimaltaa tuttuun tapaan punaisen, hopean ja kullan väreissä. Ruoat ovat jääkaapissa odottamassa. Vain yksi pellillinen piparkakkuja kärähti. Kylmenneet ilmat huolehtivat siitä, että jos jotain ei mahdu jääkaappiin, sen voi laittaa yöksi parvekkeelle.

Tässä yleisön pyynnöstä tämän vuoden kuusi. Alareunassa näkyy tyhjä kohta – mutta älkää huoliko, se on jo täytetty palloilla. Lapsi vastasi alaoksien koristelusta, joten polvenkorkeudella värimaailma ja pallojen sijoittelu ei ole ihan niin tarkkaa kuin yläoksien lasipallomaailmassa.

Arkijärki ei varsinaisesti jää joululomalle. Postailen epätasaiseen tahtiin viikon vinkkejä ja kaikkea muutakin, riippuen siitä miten aikaa ja inspiraatiota ilmenee.

Joulurauhaa kaikille lukijoille!