Tartuin kampaajalla innokkaasti Avotakkaan. Kyseessä taisi olla uusin numero, ja tällä kertaa katselin kuvia aivan eri silmin kuin ennen. Erityisesti minua kiinnosti se ”stailaus”, josta viime viikolla oli paljon keskustelua. Eikä Avotakka pettänyt. Heti ensimmäisestä jutusta löysin ihmeelliset vaeltavat syreenit.
Jutussa esiteltiin kaunista kotia. Minua kiinnosti kuitenkin heti ensimmäisessä kuvassa näkyvä suuri syreenikimppu. En tiedä olivatko kukat kaupasta vai kotipihasta peräisin, mutta kimppu oli näyttävä ja upea. Joukossa oli myös muita kukkia, joten päättelin että kukkakaupan kautta oli kurvattu joka tapauksessa. Mutta mielenkiintoista näissä kukkasissa oli, että ne olivat löytäneet tiensä melkein jokaiseen kuvaan.
Ensimmäisessä ne olivat tosiaan koko kuvan keskipisteenä ikkunalaudalla. Seuraavassa kuvassa kimpusta oli otettu pari oksaa, jotka esiintyivät toisessa maljakossa muistaakseni olohuoneen pöydällä. Mutta kas kummaa, kolmannessa kuvassa sama maljakko oli vaeltanut olohuoneen pöydältä somistamaan keittiön työtasoa.
Kas näin. Se kerta, kun meillä oli pitopalvelu, joka hoiti kattauksen, ja olin tilannut kukkakaupasta tuon asetelman. Lisää vain pehmeä filtteri valokuvaan, ja kaikki näyttää upealta.
Eikä siinä kaikki. Myös olohuoneen rahi vaihtoi paikkaa kuvasta toiseen. Ensin se oli yhdessä paikassa, mutta myöhemmin se oli siirretty toiselle puolelle huonetta. Se rahi muuten hymyilytti, koska epäilen, että meillä on samanlainen. En voi olla varma, koska meidän rahi on puolison heräteostos kalusteliikkeen nettialesta, enkä pysty sanomaan kenen suunnittelema se on tai minkä merkkinen se on. Mutta kuvissa esiintyvä rahi näytti niin samalta, että tuli mieleen, olikohan omistaja ostanut sen samasta alesta. Tässäpä muuten syy, miksi kodit näyttävät samanlaisilta – ihmiset ostavat sitä mitä on kaupassa tarjolla.
Nämä olivat pieniä juttuja, mutta nyt kun niitä osaa katsoa, sisustuslehtien kuvat näyttävät ihan erilaisilta kuin ennen. Oikeasti kukaan ei nostele kukkavaasia huoneesta toiseen pitkin päivää, mutta kuvissa niin tehdään. Vastedes katson kaikkia sisustuskuvia samalla tavalla, näitä hauskoja epäloogisuuksia etsien. Samalla tavalla mietin varmasti myös sitä, että mitä näkyykään typötyhjällä keittiöntasolla tavallisena arkipäivänä. Harvoin näissä esittelykeittiöissä nimittäin näkee leivänpaahdinta, kahvikonetta, talouspaperirullaa, tiskiharjaa, tiskirättiä tai kuplavesikonetta, vaikka suurimmassa osassa kodeista ainakin yksi tai kaksi näistä on normaalisti näkyvillä. Kuinka monessa keittiössä on oikeasti laskutilaa niin paljon, että vaasillinen syreenejä mahtuisi sinne mukavasti? Epäilen, että vaasin tilalla seisoisi normaalisi vedenkeitin.
Minulla on sellainen olo, kuin olisin ratkaissut jonkun salakielen koodin. Tämä on siis se kaava, jolla sisustuslehtien todellisuus luodaan: siivotaan kovasti, ja sitten vain siirrellään syreenivaasia huoneesta toiseen. Helppoa! Siihen pystyy kuka tahansa, joka viitsii nähdä vaivaa. Pois siis kotihäpeä. Uskon, että mistä tahansa kodista saa tällä tekniikalla avotakkakelpoisen.
Mulla oli aika pitkään maljakossa (silkki)kukkia keittiön työtasolla. Kahvinkeitintä, kuplavesikonetta tai talouspaperia en ole koskaan omistanutkaan ja leivänpaahdin asuu kaapissa, kun niissä on niin paljon tyhjiä hyllyjä. Pöydällä saattaa olla välillä myös muutama hedelmä, mutta ei juuri muuta. Myös talouden ainoalla pöydällä on pari kasvia tai maljakossa kukkia, ja niiden lisäksi vain sarastusvalo josta näkee kellon. Toisinaan kasvit saattavat olla ikkunalaudalla. Kodit ovat niin erilaisia 🙂
Sisustuslehtiä en ole koskaan lukenut, mutta esteetikkona katselen sisustuskuvia välillä ihan ilokseni netistä. (Kodissa käytännöllisyys on tosin yhtä tärkeää kuin estetiikka.)
Minulla on myös paljon sekä viherkasveja että usein kukkia maljakossa, mutta keittiössä ei asu kuin pari yrttiä. Meillä on sekä leivänpaahdin, kuplavesikone että kahvinkeitin, ja lisäksi hedelmiä, öljyjä ja etikoita, ja kaikkea muuta pöytätasoilla. Niille ei ole tilaa kaapeissa. Sellainen aamiaiskaappi voisi kyllä olla kätevä, tai ainakin sellainen kaappi mihin kaikki koneet saisi piiloon, mutta niiden pitäisi olla jotenkin käytettävissä siellä. En jaksaisi nostella edestakaisin joka päivä. Ja jos taas on hankala nostaa esille, niin sitten laite jää helposti kokonaan käyttämättä.
Sisustuslehtiä on ihan kiva toisinaan selailla. On viihdyttävää katsella, miten erilaisia koteja meillä voikaan olla. Joskus jutuista voi bongata omaan kotiinsakin ihan toimivia ratkaisuja, joita ei olisi tullut ajatelleeksikaan. Mutta ennen kuin juttujen asuntoja ihaillessaan ja omaansa verratessaan vaipuu kotihäpeään, on ehkä hyvä pitää mielessä, että kuvat eivät taatusti esitä asuntoa sellaisena kuin se asukkaiden arjessa on. Unelmakuvien saamiseksi on lisätty somistuksia ja arjen toimintojen jäljet on raivattu pois näkyviltä, esim. juuri ne kodinkoneet tasoilta. Tekstissäsi tämä oli niin osuvasti kuvattu. Itseäni on aina huvittanut sisustuskuvissa silloin tällöin näkyvä tasolle kuvauksellisesti asetettu valtava kulhollinen sitruunoita tai sitten veistoksellisesti lattialle asti kasaksi valuvat verhot. Pitäisi kai keskittyä ihastelemaan kauneutta eikä takertua pohtimaan todennäköisesti biojätteeseen päätyvää sitruunapaljoutta tai lattialla likaantuvaa kangaskasaa.
Aiemmin pidin sisustuslehtiä suorastaan tylsinä, mutta vanhemmiten olen alkanut kiinnostua niistä. Tosin kiinnostukseni on vähän nurinkurista, sillä nyt kun olen oppinut katsomaan kuvia tällä lailla ”vastakarvaan”, bongailen innolla näitä hassuja yksityiskohtia. Mutta ne eivät ole yhdentekeviä. Stailauksella luodaan paitsi visuaalista näyttävyyttä, samalla myös piilomerkityksiä siitä, millainen on hieno koti. Millaista elämää ihmiset siellä viettävät? Mihin he aikaansa käyttävät? Kuten näistä esimerkeistä huomaa, ideaalikodeissa asetellaan kukkia, ja kulutetaan runsaasti vihanneksia ja hedelmiä. Oikeastaan luulen, että se kotihäpeä ei ole vain sitä, että olisi vähän tavaraa nurkissa, vaan se on paljon laajempi kokonaisuus, johon liittyy tätä tällaista muutakin.
Samoin kynttilänjalat siirtyvät pöydältä toiselle. Olen juuri tässä lehdessä huomannut tämän jo 80-luvulla. Joskus olen lähettänyt palautetta lehteen.
Näköjään stailaukselle on pitkät perinteet! Sinänsä jokaisessa kodissa varmasti tavarat vaihtavat aika ajoin paikkaa, mutta se tuntuu hassulta, että näin tapahtuu näissä kuvissa. Yleensä ihmiset vaihtavat kotinsa järjestystä vähän hitaampaan tahtiin.
Meille tuli Avotakka 70-luvulla muutaman vuoden. Sitten kyllästyin niihin epätodellisiin stailattuihin kuviin. Vaikka termiä ei silloin vielä oltu keksitty, niin stailausta käytännössä kumminkin tehtiin… silloin tulppaanivaasi vaelsi monissa jutuissa ympäri huushollia…. 😅😅
…. eilä missään vahingossaksan näkynyt lehtipinoja, ei edes päivän sanomalehtiä… 😲🙄
Eteisessä ei ikinä ollut ainuttakaan jalkineparia – saappaista puhumattakaan ! Ei edes rivissä seinän vierellä….🤣
Hattuhyllykin oli tyhjä, korkeintaan siellä oli pari Marimekon tms. nättiä toosaa…. sinne varmaan perhe pisti pipot, hanskat ym…🤣🤣🤣
Kylpyhuoneessakin hyllyllä näkyi korkeintaan hajuvesipullo ja kynttilä…
Pyyhkeet laskostettuna sävy sävyyn… peilit kiilloitettuna ja kaikki muukin kiilsi putipuhtaana kuvissa…😉
Keittiön pöydällä kuvissa oli ”pakolliset” 3-5 appelsiinia design-kulhossa… ehkä muutama lasi-/ Marimekon peltitölkki, jossa riisiä, makaronia tms….
Olohuoneen pöydällä pino Avotakkoja…. + ,joku ulkolainen sisustuskirja / -lehti….
Jotenkin ”tökki silmään”, että esim. makkarissa ja lastenhuoneissa oli tismalleen samanlaiset matot….😉😲
….ei niitä epätodellisia stailauskuvia kovin pitkään viitsinyt ihailla….
Samaa tapahtuu nyt paljon enemmänkin : TV:,n sisustus- , mökki- yms. ohjelmissa…. ja etätyöhaastatteluissa taustojen stailaus on tavallista, normaalia ”kuvankäsittelyä” ENNEN kuvausta….😉👌💚
Niinpä ! Kukapa haluaisikaan esitellä kotiaan koko kansalle ”räjähtäneen” näköisenä aamuruuhkahetkenä !!😉😅💚💚
Tavallaan ymmärrän (ehkä) sen kaipuun täydellisille kuville, joita voi katsella eskapismin hengessä. Mutta liian puunatusta tulee tosiaan vähän epätodellinen olo, ja myös aika feikki. Ehkä juuri tuo jälkimmäinen on se, mikä tökkii. Täydellisyyden ja arkiräjähdyksen välissä on kuitenkin paljon tasoja, myös sellaisia, joissa kehtaa kotiaan muillekin esitellä. Ymmärrän, että eteisestä raivataan kumisaappaat pois, mutta täydellinen tyhjyys tuntuu siltä, että kodissa asu kukaan.