Joskus ammoisina aikoina (sanotaanko vaikka noin 10-15 vuotta sitten) blogit olivat itseilmaisun kanavia. Ihmiset kirjoittivat aiheista, jotka heitä aidosti kiinnostivat, ja tekstejä lukiessa tuntui siltä, että pääsi lukemaan toisen ihmisen aitoja mielipiteitä ja näkemyksiä. Se oli minusta äärettömän kiehtovaa. Valitettavasti tällaisiin blogeihin törmää enää harvoin. Nykyisin etenkin suosituimmat blogit ovat käytännössä muuttuneet markkinointikanaviksi, joissa oman elämän oivallukset on valjastettu kaupallisiin tarkoituksiin. Ymmärrän, että bloggaajalle tämä on elinkeino, mutta lukijana ole usein pettynyt. En ole kovin kiinnostunut mainoksista, olisin enemmän kiinnostunut oikeasta elämästä.
Jos blogitekstin kärjessä on ilmoitus kaupallisesta yhteistyöstä, tiedän jo ennalta, että mitään erityisen kiinnostavaa ei ole tiedossa. Kaava on aina sama: ensin kirjoitellaan jotain näennäishenkilökohtaista ja lopussa kerrotaan, mitä pitäisi ostaa. Tarjolla on kaikenlaista lastenvaatteista, käsirasvoista ja astioista aina vakuutuksiin ja äänikirjapalveluihin. Välillä on helppo huomata, millä firmalla on kampanja käynnissä, kun samaa tuotetta tai palvelua kaupataan yhtä aikaa monessa blogissa. Lukija voi halutessaan vertailla, millaisiin oheisteksteihin tuote on eri blogeissa paketoitu.
Ehkä minua lukijana ärsyttää tässä eniten juuri tuo kaupallisuuden ja henkilökohtaisuuden epämukava liitto. Koska lukijana tiedän, että tekstit on sorvattu kaupallisen yhteistyön tähden, on selvää, että kimmoke kirjoittamiseen ei ole lähtenyt kirjoittajasta itsestään, vaan ulkopuolelta. Kirjoittaja on miettinyt, mistä kulmasta omaa elämää voisi nyt lähestyä, jotta saisi mainokseen henkilökohtaisuuden tuntua. Tämän hän on tehnyt, koska postauksesta maksetaan. Lopputulos on hyvin usein kömpelö. Jokin tuntuu aina päälleliimatulta, joko tuote tai se teksti.
En ole kategorisesti blogimarkkinointia vastaan. Esimerkiksi monet kosmetiikkablogit ovat kivoja, koska niissä markkinointi on markkinointia ja muut jutut ovat erikseen. Minusta on ihan ok, että bloggaaja on saanut joltain yritykseltä tuotteita testiin, joista hän sitten kirjoittaa oman näkemyksensä. Luen näitä juttuja kiinnostuneena ja saan niistä tietoa, jota käytän myöhemmin ostopäätösten yhteydessä. Minusta on miellyttävää, että vartalovoiteesta kertovaa juttua ei ole kuorrutettu pinnallisella pohdinnalla elämänlaadusta ja pehmeän ihon osuudesta siihen. Sen sijaan kerrotaan, että tällainen tuubi, tuoksuu tältä, sisältää näitä aineita ja maksaa tämän verran.
Kuten tiedätte, Arkijärki-blogissa on todella vähän markkinointia. Tämä on ollut tietoinen päätös. Jossain vaiheessa harkitsin blogin kaupallistamista, mutta se juna taisi mennä jo. Olen varmaan missannut mukavan kokoisen sivutienestin tällä valinnalla, mutta toisaalta minun ei missään vaiheessa ole tarvinnut miettiä, miten tuottaisin omasta elämästäni sisältöä. Olen lukenut, kuinka lifestyle-bloggaajat kokevat paineita siitä, miten kaikesta kauniista on otettava kuva, jotta sitä voisi käyttää myöhemmin. Miten jokaisen elämäntapahtuman yhteydessä on pohdittava, millaisesta näkökulmasta siitä saisi tekstin blogiin. Minulla on ollut vapaus kirjoittaa ainoastaan silloin, kun päähäni on pälkähtänyt ajatus, josta on helposti kehittynyt teksti. Saan julkaista juuri niin kökköjä kuvia kuin haluan, enkä kärsi minkäänlaisia paineita siitä, että niiden pitäisi olla kauniimpia.
Olen miettinyt viime aikoina paljon kuluttamista. Oma epätieteellinen johtopäätökseni on, että blogisisältöihin ujutettu markkinointi on lisääntynyt paljon siksi, että tässä nykyrunsaudessa todellisia tarpeita on kovin vähän. Tavaroihin ja tuotteisiin on yritettävä saada hohtoa somevaikuttajien avulla, sillä se käsirasva, aamiaiskulho, äänikirjapalvelu tai kotivakuutus on oikeasti ihan samanlainen, kuin ne kaikki muutkin vastaavat. Oletettavasti strategia toimii, koska blogimarkkinointia näkee niin paljon. Huomaan silti itsessäni vastarintaa. Jos lehdissä jätän mainossivut vähäiselle huomiolle, sama näkyy tavassani lukea blogeja. Kaupalliset yhteistyöt eivät kiinnosta, sillä en koe saavani niihin liittyvistä teksteistä mitään, joten korkeintaan silmäilen sieltä täältä, mutta usein jätän kokonaan lukematta. Sen sijaan niitä rehellisiä kosmetiikkamainoksia luen edelleen, jos tuote kiinnostaa. Pidän siitä, että näen heti mitä minulle aiotaan mainostaa.
Mitä mieltä te olette blogimarkkinoinnista? Positiivista, negatiivista, neutraalia? Kaipaako kukaan muu sellaista luettavaa, jossa ei jatkuvasti törmäisi mainoksiin?
Täysin samaa mieltä. Minusta paljon mielenkiintoisempaa on rehelliset arviot tuotteista kuin kaupalliset yhteistyöt, jotka usein jätän lukematta. Osa bloggaajista ensin puhuu ympäristöarvoista, mutta kannustaa sitten kuitenkin ostamaan ”juuri näitä tuotteita”.
Rehelliset tuotearviot kiinnostavat. Olisi mukavaa lukea noista kosmetiikkablogeistakin välillä sellaisia juttuja, joissa ei olla tyytyväisiä tuotteeseen. Veikkaan, että ne jäävät yleensä vain pois, jottei tulisi negatiivista sisältöä, mutta ne kiinnostaisivat silti.
Todella hyvin sanottu! Olen täsmälleen samaa mieltä tästä asiasta. En todellakaan enää lue tällaisia blogeja, missä mainostetaan etenkään House of Brandon/Boozt/ym vaateketjuja. Ei voisi oikeastaan enempää kiinnostaa ja oksettaa. Aina mietin yhtä bloggaajaakin, kuinka voi joka viikko olla tarve uudelle rätille House of Brandonilta ja sitten seuraavalla viikolla sitä vaatetta kannetaan taas kassikaupalla kirpparille. Hyi että, kuinka ällöttävää. Mutta ilmeisesti nuoret (?) tai muuten ajattelemattomat ihmiset kuitenkin niitä seuraa/lukee ja lopulta ostaa. Surullista. En ole n. viiteentoista vuoteen ostanut vaatteita enää kaupasta, ja tuollainen toimintatapa tuntuu niin väärältä. Enkä tosiaan seuraa sellaisia instaajia/bloggaajia, joilla näitä yhteistöitä on, siis nimenomaan rättiyhteistöitä. Kotimaisten pienyrittäjien yhteistyöt ei häiritse lainkaan samalla tavalla. Muutenkin tulee seurattua minimalistisia, maanläheisiä tilejä, ei kerskakuluttajia.
Minuakaan ei häiritse, jos yhteistyön tarkoitus on edistää vastuullista toimintaa. VOisin itsekin tehdä kaupallista yhteistyötä sellaisten brändien kanssa, joihin itse uskon. Vaikka joku Tam-Silk tai joku muu vastuullinen kotimainen tuottaja. Mutta en kyllä silloinkaan suostuisi piilottamaan markkinointia minkään löpinän taakse, vaan sanoisin suoraan että nyt aion mainostaa, ja sitten mainostaisin. Minusta se olisi selkeintä kaikille.
Täällä! Olen kyllästynyt näohin mainoksiin. Ensin bloggaaja mainostaa jogurttia, jota hän syö aina aamupalalla. Seuraavalla viikolla se tupte onkin kaurajogurtti. Niin, mitä se bloggaaja sitten syökään?
Tai mikä tahansa palvelu. Varmasti bloggaaja sitä käyttää kun saa sen ”ilmaiseksi” ja vielä rahaa päälle. Mutta onko se palvelu käytössä vielä puolen vuoden päästä.
On ihan muutamia bloggaajia, jotka valitsevat vain sellaiset tuotteet joiden takana osaavat oikeasti olla. Nämä tekstit ovat edes vähän kiinnostavia, muut ovat sitä samaa ”ihanaa” ja ”todella tarpeellista” – ja kaukaa näkee ettei tuote todellakaan ole oikeassa käytössä.
Uh, joo, tuollainen on pahinta. Seuraan sellaisia blogeja, joiden kirjoittajien uskon aika tarkasti harkitsevan, millaisiin yhteistyökuvioihin lähtee, joten hirveästi ei näitä tällaisia ole tullut vastaan. Mutta niissä harkituissakin minua ärsyttää se, että markkinointia yritetään paketoida ”normaaliksi” blogipostaukseksi. Kun ei se sitä ole! Ja vaikka tekstissä olisikin hyvä pointti, se vesittyy heti, kun loppupuolella ruvetaan liimailemaan päälle sitä markkinointipuhetta. TUlee sellainen plääh-olo.
Kiitos hyvästä tekstistä ja blogista muutoinkin.
Minua eivät mainosblogit juuri kiinnosta.
Itse asiassa luettuani tekstisi tajusin, että sinun blogisi onkin ainoa, jota nykyään enää luen. Muut ovat muutaman viime vuoden aikana jääneet, koska eivät vain ole kiinnostaneet enää. Ehkäpä syynä on juuri tuo kaupallisuus – valtaosa niistä on ollut mainosblogeja tai kehittyneet pikkuhiljaa sellaisiksi.
Ai, hauska kuulla! No täällä ei turhaa mainontaa kyllä löydy 🙂
Mä kyllä skippaan nämä mainokset niin blogeissa kuin instassakin. Viime aikoina on erityisesti harmittanut yksi bloggaaja (et sinä 🙂 ), jonka blogista olen tykännyt kovasti, mutta joka nyt, varsinkin instan puolella, on pelkkää mainosta. Tulee ihan myötähäpeä, kun mietin, etteikö hän itse huomaa kuinka naurettavan läpinäkyviä nämä hänen päivittäiset rutiininsa (lue mainokset) ovat. No, äkkiähän se on skipattu, mutta harmittaa 🙁
Insta on tosiaan vielä asia erikseen. Siellä en ollenkaan katso mainoksia, ja muutenkaan en seuraa kovin suurta joukkoa. Se jatkuva tavaran tyrkyttäminen kieltämättä vähän tympäisee.
Joskus 10-15 oli lukulistalla monia blogeja, niiden tavallisesta elämästä kertovat jutut oli virkistävä vaihtoehto naistenlehdille.
Sitten tuli mainokset. Pikkuhiljaa alkoi blogeja tippua pois. Meni maku mainostamiseen.
Tajusin koko homman ongelman yhden suosikkibloggaajani kommentista: häntä oli kritisoitu halpavaateliikkeen yhteistyöstä, kun hän aina muuten puhui suomalaisen muodin ja tekijöiden puolesta. Mielessäni olin muuten ihmetellyt samaa asiaa. Hän vastasi kritiikkiin, että leipä pöytään tulee tämän pikavaateketjun kaltaisilta firmoilta. Vaikka olisi kuinka mukavaa aina suositella vastuullisia merkkejä ja suomalaisia tekijöitä, niin ei hän niistä rahaa saa ja blogi on hänen työtään. Siihen loppui lähes kokonaan blogien lukeminen. Jäljelle jäi muutama hyvin epäkaupallinen blogi ja kosmetiikkablogit samasta syystä kuin sinullakin: mainokset on selkeitä ja informatiivisia, ilman mitään ylimääräistä höttöä.
Mitenköhän bloggaaja tekee töitä, jotka ovat jatkuvassa arvoristiriidassa omien ajatusten kanssa? Lienee pidemmän päälle raskasta. Tämä on yksi syy myös sille, etten ole tosissani alkanut kaupata tätä blogia minnekään, sillä en haluaisi joutua sellaiseen tilanteeseen että joudun pitkin hampain kirjoittamaan aiheesta, jonka takana en voi seistä.
Mä inhoan sanaa ”vaikuttaja/influensseri”, mun päässä se tarkoittaa vaan mainostajaa, jonka tehtävänä on saada ihmiset ostamaan lisää tarpeetonta tavaraa. Aika vähän on enää blogeja lukulistalla, juurikin sen takia etten ole kiinnostunut mainoksista, tai oikeammin ehkä suorat mainokset vielä menisivät, mutta juuri nuo kehnosti omaksi blogisisällöksi ympätyt mainokset on jotenkin niin tökeröitä.
Luen yhtä kosmetiikkablogia, joka tavallaan on melkein 100% mainosta, koska melkein kaikki postaukset käsittelevät jotain tuotteita, mutta se on ok, koska olen kiinnostunut kuulemaan eri tuotteista, ilman että kaikkea tarvitsee ostaa itse. Muuten, niinkuin sanoit, aika vähän ainakaan itsellä on oikeita tarpeita ostaa jotain lisää, mutta toki mainosten tarkoitus on luoda ”turhaa” kysyntää.
Olen myös huomannut Minnan tavoin että yksi seuraamani blogi on nyt korona-aikana muuttunut sellaiseksi, että melkein joka toinen postaus on nyt jonkunlainen yhteistyö, kun niitä ennen oli muutamia kuukaudessa. Kai se raha on jostain tienattava bloggarinkin sitten.
Mistä päästäänkin siihen mainonnan toiseen puoleen, harvalla on nykypäivänä aikaa ja mahdollisuutta tuottaa runsaasti kiinnostavaa blogisisältöä puhtaasti harrastuksena, joten siitä näkökulmasta ymmärrän mainostuksen. Valitettavasti mainostus kuitenkin väkisinkin vaikuttaa sisällön kiinnostavuuteen ainakin itselläni, joten ei kai tässä yhtä oikeaa tietä ole.
Mua on viimeaikoina hämmentänyt blogi, jonka kirjoittajaa pidän aidosti fiksuna, ja jolla on usein hyvää pohdintaa eri asioista. Mutta instakanavassa tulee sen kaiken asian joukossa säännöllisesti muotiin liittyviä kaupallisia yhteistöitä, joissa arvotaan, tarjotaan alekoodeja ja esitellään erilaisia vaatteita. Tässä on jotenkin niin iso ristiriita, etten meinaa ymmärtää missä mennään. Siis seuraanko markkinointikanavaa, vai jotain muuta? Mulle tulee tuollaisesta vähän samanlainen olo, kuin että jos youtubessa alkaa mainos kesken videon. Jotenkin ärsyttävää. En koskaan katso niitä stooreja, joissa on mainontaa.
En vastusta markkinointisisältöjä sinänsä. En vain kuulu niiden kohdeyleisöön. En halua olla jatkuvan markkinoinnin kohteena, joten siksi moni blogi on jäänyt vähemmälle, kuten täälläkin on moni kertonut.
täsmälleen samaa mieltä!
Luen muutamia kaupallisia tai kaupalliseksi muuttuneita blogeja, mutta asennoidun niihin jo lähtökohtaisesti täysin eri tavoin kuin päiväkirja- tai asiatyyppisiin blogeihin.
Minua kiinnostavat ihmiset, asiat ja ilmiöt , eivät niinkään tavarat, sälä ja roipe.
Hankalaksi kaupallisuuden tekee juuri se, ettei kirjoittajasta ja hänen vaikuttimistaan oikein saa otetta – kuten tässä ketjussa muutama onkin huomauttanut.
Ymmärrän erittäin hyvin sekä kirjoittajan että yrityksen perustelut tehdä vaikuttajamarkkinointia, mutta en itse siitä kuluttajana pahemmin perusta. En ainakaan sillä tavalla, että minun pitäisi ostaa tuotetta X, koska sitä käyttää henkilö Y.
Itse olen täysi dinosaurus bloggaajaksi: olen aloittanut kai viisitoista vuotta sitten, ja jatkan suunnilleen samalla linjalla. Siihen aikaan suurin osa bloggasi ilman kuvia, anonyymisti ja haircuttia (tahtoo sanoa päiväkirjaa). Olen antanut periksi visuaalisuudelle, enkä ole täysin anonyymi, siinä ne minun myönnytykseni nykybloggaamiselle ovatkin.
Olen joskus harkinnut myös kaupallisemman sivublogin perustamista ihan vain kokeilumielessä ja kirjoitusharjoituksena, mutta olen tullut siihen tulokseen, että olen liian vanha, liian tummahiuksinen (vaikuttajat tuntuvat aina olevan vaaleita), liian lyhyt ja liian kaukana Helsingistä. Enkä edes tiedä, minkä firman kanssa aloittaisin yhteistyön (harmaat hiukset peittoon -helppoväri? näin muutat aikuistuvan nuoresi maailmalle -muuttofirma?)
Olen samanlainen dinosaurus, Arkijärki ei suinkaan ole ensimmäinen blogini. Tämä vain otti tuulta alleen erilailla kuin ne edelliset. Olen päättänyt mennä sitkeästi vastavirtaan myös kuvien suhteen. Nykyisin lisää kuvan joka postaukseen, mutta en ala niitä käsittelemään mitenkään. Teen sellaista blogia, jota itse lukisin, enkä lue yhtäkään blogia kuvien takia. Pikemminkin vältän sellaisia, joissa kuvat ovat tolkuttoman isoja. Ne ovat minusta ärsyttäviä, häiritsevät vain sitä sisältöä mistä olen kiinnostunut, siis tekstien lukemista.
Kaupallisuus tuntuu usein nihkeimmältä juuri silloin, kun minusta on selvää että postaus on sommiteltu markkinoitavan asian ympärille. Sellaisen lukeminen tuntuu ajantuhlaukselta, sillä heti kättelyssä on selvää, että taustalla ei ole kirjoittajan aito oma ajatus, vaan teksti, joka on tehty siksi että siitä saa palkan. En ymmärrä, miksi ne jutut pitää rakentaa siten – eikö voisi suoraan kirjoittaa rehellistä markkinointitekstiä? Itse lukisin sellaisia mieluummin.
Ja sun blogi on hyvä, sitä luen!
”Ymmärrän erittäin hyvin sekä kirjoittajan että yrityksen perustelut tehdä vaikuttajamarkkinointia, mutta en itse siitä kuluttajana pahemmin perusta. En ainakaan sillä tavalla, että minun pitäisi ostaa tuotetta X, koska sitä käyttää henkilö Y.”
Tätä olen itsekin miettinyt, että onko tässä joku sukupolviero vai mikä, en tunnusta että minullakaan olisi tuollaista tarvetta, että haluan ostaa jonkun tuotteen juuri sen takia, että joku bloggaaja on sitä suositellut. Joten tosiaan ymmärrän tuon yrityksen ja kirjoittajan edun mainostaa tavaraa, mutta entä kuluttajat? Koska sitähän se vaikuttaja-termi minusta pitää sisällään, että kirjoittajalla on valtaa vaikuttaa lukijoihin ja heidän ostopäätöksiinsä ja sen takiahan yritykset heitä käyttävät. Jotenkin toivon, että tämä tiedostavampi kuluttaminen yleistyy sen verran tulevaisuudessa, että joutavan tavaran markkinointi ei enää ole kannattavaa.
Ja samaa mieltä Jennin kanssa myös noista kuvista, luen mielummin hyvää tekstiä kuin katson kuvia. Sen takia olen lakannut seuraamasta blogeja, joissa samasta kakusta on 10 (samanlaista) kuvaa tai bloggaajan naamasta on meikkipostauksessa kymmeniä kuvia. Ehkä en ole kauhean visuaalinen ihminen sitten, mutta pidän lukemisesta.
Kannattaisiko katsoa myös vähän laajemmin eri aihepiirien blogeja? Seuraan joidenkin ekonomistien ja yhteiskunnallisten vaikuttajien blogeja eikä siellä tyrkytetä tuotteita.
Ihanaa että kirjoitit aiheesta! Toistuvat ja leijonanosan blogisisällöstä täyttävät ”kaupallinen yhteistyö” -postaukset ovat iso syy siihen, että olen poistanut monta aiemmin seuraamaani blogia kirjanmerkeistä. Kaikenlaista mainostetaan mehujuomista alkaen ja usein ilman kattavaa kokemusta tuotteesta, kaupasta tai palvelusta. Jotenkin jatkuva kaupallisuus saa minut suhtautumaan skeptisesti blogin muuhunkin sisältöön.
Olen samaa mieltä. Etenkin sellaiset erityisen päälleliimatut mainokset ovat niitä ärsyttävimpiä.
Oon itse ostanut blogimainosten takia aiemmin esim. yhdet lakanat ja eri pyykinpesuaineita siksi, koska bloggaaja oli oikeasti niitä käyttänyt sen verran pitkään että voi aidosti todeta tuotteen olevan hyvä. (Ja oli ne sitten itsellenikin toimivia tuotteita)
Mutta kyllä suurimmassa osassa näistä mainoksista saa sellaisen tuntuman että tuote x on vaan ehkä otettu paketista valokuvattavaksi, ja sitten blogissa kehutaan miten vaikkapa joku pyyhe kestää äidiltä tyttärelle. Ja tosiasiassa se on ehkä käytetty ja pyykätty tasan yhden kerran
Totta kai minäkin olen ostanut jotain tuotteita seuraamani ihmisen suosituksen perusteella. Siksi kai näitä tehdään, että joskus joku aina innostuu. Mutta liiaallinen mainonta on vähän luotaantyöntävää.