Tässä blogissa esiintyy säännöllisin väliajoin hauska ilmiö: Minä valitan siitä, että silitettävien pino on taas kasvanut kauhean korkeaksi, johon ystävällinen lukijakunta vastaa, että lopeta nyt hyvä ihminen se silittäminen. Hanki vaatteita joita ei tarvitse silittää, niin sitten ei tarvitse tuskailla sen pinon kanssa. Olen aina ottanut nämä neuvot hyväntahtoisina kehotuksina, eikä niissä mitään vikaa olekaan. Nyt on kuitenkin ruvennut tuntumaan siltä, että tätä silitysasiaa on pakko avata vähän enemmän, sillä näissä neuvoissa on yksi ongelma. Nimittäin eivät ne vaatteet sitä pinoa kasvata. Minä silitän etupäässä ihan muita juttuja!
Jos katson silitettävien koppaan nyt, sieltä löytyy tällä hetkellä seuraavia tekstiileitä:
- kankaisia serviettejä noin tusina
- essu
- tyynynliinoja
- keittiöpyyhkeitä
- pöytäliina
- 3 mekkoa (lasten)
Nämä kaikki ovat mielestäni aivan liian ryppyisiä kaappiin.
Suurin osa ”silityskuormasta” syntyy liinavaatteista. Ja arvatkaa mitä! En lakkaa silittämästä, ennen kuin seuraavan kirjan deadline iskee siinä määrin päälle, ettei aikaa kerta kaikkiaan ole. Sanon tämän nyt heti kättelyssä, koska oikeasti haluan silittää nuo kaikki. Voi olla että tuskailen pinoa aika ajoin, mutta silitän silti.
Sileät petivaatteet ovat sellaista arjen luksusta, joka ei maksa muuta kuin vaivan. Sileä tyynynliina poskea vasten tuntuu ihanalta, samoin kuin mankeloidut lakanat. Silitetyt ja mankeloidut liinavaatteet menevät pieneen tilaan ja ne pölyävät merkittävästi vähemmän kuin silittämättömät. Marttojen mukaan mankelointi ja silittäminen vähentävät tesktiilipölyn määrää jopa 60-kertaisesti. Mutta olennaisinta on se tunne, jonka sileistä lakanoista ja tyynynliinoista saa. Karkeampikin puuvilla muuttuu mankeloimalla lähes yhtä sileäksi kuin kallis puuvilla satiini.
Keittiöpyyhkeet silitän siksi, että ne ovat aina esillä. Olen silittänyt pyyhkeet aina, niin kauan kuin muistan. Silitetty kangas näyttää siistiltä ja huolitellulta kun se roikkuu uunin kädensijasta. Pöytäliinojen ja serviettien silittämistä tuskin tarvitsee selitellä. Jos haluaa käyttää kankaisia liinoja, niin sitten ne pitää silittää, se tulee vähän kuin siinä samassa paketissa. Tämä on valinta, jonka haluan tehdä. Kaikissa tavaroissa on oma vaivansa, ja pöytäliinoissa on silittämisen vaiva. Servietit ovat käytössä lähinnä juhlissa, nämä odottavat joulun jäljiltä. Ei ole ollut kiire.
Sileät keittiöpyyhkeet. Tämä pino on yksi lempiasioitani kotona.
Vaatteita silitän tietenkin myös, mutta vähemmän kuin noita muita tekstiilejä. Silitän omista vaatteistani kaikki, mitkä ovat rypyssä sen jälkeen kun ne tulevat pesusta. En siis villapaitoja, mutta ohuempia neuleita kyllä jos ne sitä kaipaavat, huivit, puserot, hameet jne. Kesällä silitettävää on enemmän kuin talvella, materiaaleista johtuen. Minulla tosin on myös sellainen höyrytyskone, jolla saa sileäksi sellaisetkin vaatteet, jotka eivät silittämistä kestä. Lastenvaatteista silitän mekot, hameet, kesäiset housut jne. lukuunottamatta trikoovaatteita. Sellaisia silitän ainoastaan silloin, kun vaate on menossa myyntiin. Tämä siksi, että käytössä trikoo ei näytä juurikaan erilaiselta silitettynä tai silittämättömänä, mutta myyntirekissä ero on huikea.
Silittäminen on minusta kotitöiden joukosta mukavimmasta päästä. Se on aika meditoivaa, siinä voi samalla kuunnella äänikirjaa tai podcastia. Työn jälki näkyy heti ja tulosta tulee nopeasti. Rupeamisen vaivahan siinä aina on, mutta toisaalta työhuone mahdollistaa sen, että silittäminen ei ole yleissiisteyden kannalta välttämätöntä edes joka viikko, sillä pinoa ei näe kukaan, ellei mene työhuoneeseen.
En silitä kenenkään muun kuin itseni takia. Puolisolle on luultavasti yhdentekevää, onko lasten mekot sileitä vai eivät, keittiöpyyhkeistä puhumattakaan. En tosin ole kysynyt hänen mielipidettään, koska silittäisin joka tapauksessa. Minulla ei myöskään ole mitään muistikuvaa siitä, silitettiinkö meillä lapsuudenkodissa tyynynliinat vai ei. Olen itse tehnyt niin siitä lähtien, kun parikymppisenä muutin yksin asumaan. Tämä on ihan oma juttuni. En silitä kenenkään mieliksi eikä taustalla ole ääneenlausumattomia odotuksia ulkopuolisilta tahoilta. Eihän niitä tyynynliinoja edes näe kukaan muu kuin minä itse.
Vaatteiden silittämiseen liittyy myös ajatus siitä, mitä muut ajattelevat. Silittäminen saa nimittäin minkä tahansa tekstiilin sekä näyttämään paremmalta että tuntumaan paremmalta. Se on minusta helpoin ja halvin tapa kohentaa minkä tahansa vaatteen ulkonäköä. Sama koskee kodintekstiileitä. Silittäminen on sellainen kotityö, jonka voi jättää tekemättä, eikä siinä mikään vaarannu. Jos haluaa päästä helpolla, silittämisestä kannattaa tinkiä ensimmäisenä, sillä menetys on etupäässä esteettinen. Mutta silittämisellä saa helposti luksusta elämään ilman minkäänlaisia lisäkustannuksia. Se maksaa vain viitsimisen vaivan.
Nyt kun tämä selvitys on tehty, minua kiinnostaa, onko siellä ketään samoilla linjoilla? Onko silittäminen arjen luksusta vai silkkaa ajan haaskausta? (Muistuttaisin kuitenkin, että kyseessä ei ole mikään kunnollisuuskilpailu. Pystyn hyvin eläytymään siihen ajatukseen, ettei silittäminen voisi vähempää kiinnostaa. Minulle se vaan on asia, jonka tykkään tehdä.)
Mä itse tykkään silitetyistä vaatteista, keittiönpyyhkeistä ja tyynyliinoista mutta itse en tykkää silittää. Onneksi mulla on mies joka kerran viikossa silittää kopan tyhjäksi kun samalla katsoo jotain leffaa 😀 me ollaan todettu tää ihan toimivaksi ja hän silittää ihan mielellään. Mä pesen pyykit ja laitan silitetyt vaatteet kaappiin 😊
Kuulostaa täydelliseltä ratkaisulta!
Olen sanaton! 😄
Kertonee jotain, että lähetin juuri hotellin pesulaan kasan sekä silitettävää että pestävää…
Olisi mahtavaa jos tämän voisi ulkoistaa, mutta lähetän pesulaan vain sellaiset vaatteet, joiden silittämisestä en kerta kaikkiaan suoriudu itse. Samoin pesetin verhot pesulassa juuri siksi, että en olisi niitä saanut kotona sileiksi.
Liinavaatteet on kaiken lisäksi helppo silittää, sen kun antaa mennä vaan. Joku kauluspaita on työläämpi. Tykkään silittää, mutta jälki ei ole niin hyvää kuin äidilläni.
Kauluspaidat ovat aika hankalia minusta. Niissä on niin monta pientä kaistaletta. Nuo pyyhkeet ja tyynynliinat ovat helppoja, suoraa tasaista pintaa vain.
En tykkää silittämisestä, mutta tykkään silitetyistä tekstiileistä sitäkin enemmän. En voisi kuvitellakaan nukkuvani ryppyisissä lakanoissa tai pukevani päälle vaatetta joka on selvästi silityksen tarpeessa. Keittiöpyyhkeitä ei nykyään tarvitse silittää. Itse kutomani pyyhkeet ovat sen verran tukevia että tulevat pesusta siisteinä. Niiltä säästyvä aika kuluu varmaan kangasnenäliinojen silittämiseen, näin flunssakaudella niitä kuluu paljon ja ehkä silittäminen siistimisen ohella käräyttää niistä bakteerinjämät.
Meillä mies silittää omat vaatteensa, minä omat ja yhteiset silitettävät. Tähän ratkaisuun päädyttiin sen jälkeen kun selvisi että minä olen hommassa paljon nopeampi. Miehen panoksesta on kyllä hyötyä. Hän käyttää töissä kauluspaitoja joten niistä tulee aika paljon silitettävää.
Kangasnenäliinat! Jonain päivänä minäkin pääsen sille tasolle. Tuo materiaali vaikuttaa silitystarpeeseen. Minun keittiöliinat ovat joko pellavaa tai puuvillapellavaa, ja silitys tekee niille hyvää. Olen myös ymmärtänyt, että silittäminen pitää kankaan puhtaampana, kun kuidut menevät kiinni.
En silitä…oikeastaan mitään. Meillä lähes kaikki vaatteet menevät kuivausrumpuun, kuten myös lakanat ja pyyhkeet. Se mikä on ehkä turhaa työtä on se, että laitan pyykit kuivausrummusta toviksi pyykkinarulle, näin jäännöskosteus haihtuu ja rypyt oikenevat. Ne mitkä eivät mene kuivausrumpuun laitetaan mahdollisimmin sileinä kuivumaan, jolloin esim. pöytäliina on mulle arkeen tarpeeksi sileä. Lakanat vedetään tiukalle rullalle, jolloin ne oikenevat makuuni tarpeeksi.
Viimeisen vuoden aikana olen silittänyt muutaman kerran miehen kauluspaidan, pöytäliinan lapsen synttärijuhliin ja yhden oman sekä yhden lapsen mekon. Eli aika vähän…
Minulla ei ole kotona kuivausrumpua. Pesutuvassa olisi, mutta kuivaan siinä oikeastaan vain täkit ja tyynyt. Lakanat kyllä oikenevat aika hyvin, jos ne kuivaa taiteltuna ja rullaa. Minulla on arkena pöydän päällä sellaisia tavallista kangasta muistuttavia vahakankaita. Niitä en silitä, mutta puuvillaiset tavalliset liinat silitän.
Ihan kuin minun kirjoittamani! Jopa äitini ihmettelee silitysintoani koska meillä kotona ei koskaan silitetty kuin asiat jotka oli ”pakko”: verhot, juhlavaatteet, joskus harvoin pöytäliinat. Ja minä silitän kaiken keittiöpyyhkeistä lakanoihin. Vaikka välillä tuskailen silityspinoa, se on kuitenkin kotitöistä lempparini ja hermolepohommaa, jota saan tehdä kellarin rauhassa ilman kenenkään häirintää. Ja ne sileät tyynyliinat ja keittiöpyyhepinot tuottavat paljon iloa vaivaan nähden 🙂
Lakanoita en ole silittänyt sen jälkeen kun pääsin mankelin läheisyyteen. Mutta muistan silittäneeni niitä nuorempana. Tosin taiteltuna, eli siinä mielessä vähän ”fuskaten”.
Meillä ei nyt (eikä lapsuudessani) saa mennä ryppyisillä vaatteilla vähänkään ”parempiin menoihin”. Eli jos vaate kaipaa silitystä, se silitetään. Mutta vasta sitten kun se halutaan laittaa päälle. Ja normi arjessa näitä silitystä vaativia vaatteita on todella vähän, kesällä tosin enemmän.
Näiden lisäksi silitän pöytäliinan, sen kerran tai kaksi vuodessa kun sellaisen laitan ruokapöydälle. Ja toki verhot pesun jälkeen, kerran vuodessa.
Lakanat voisin mankeloida, mutta tilanpuutteen vuoksi meillä ei ole mankelia. Ja silittäminen on todellakin liian vaivalloista, että viitsisin silittää edes pöytäliinat.
Kokeilin joskus silittää edes tyynyliinat, mutta en jaksanut kauaa nähdä sitä vaivaa. Nukun ihan yhtä hyvin silittämättömissä 🙂
Silityspino minulla on ainoastaan silloin, kun lähdetään matkalle. Koska silloin silitän lähes kaikki mukaam tulevat vaatteet.
Minäkään en silitä omia vaatteita juurikaan ennen pitoa, lukuunottamatta esim. kesäisiä pellavahousuja tai hameita, jotka laitetaan henkariin roikkumaan eivätkä ne siellä uudestaan mene ryppyyn. Lasten arkimekot kyllä silitän, koska ne rypyt jotka säilytyksessä tulevat, ovat kuitenkin vähäisemmät mitä vaate on pesusta tullessa.
Olin 90-luvulla intensiivisimmässä lapsiperhevaiheessa sen verran vaativassa työssä, että helpotimme kotitöitä viemällä kaiken lakanapyykin pesulaan. Yli 20 vuotta on mennyt näin, ja ne tulevat takaisin mankeloituina valmiina kaappiin laitettavaksi. Laitan myös kankaiset lautasliinat (silloin harvoin kun niitä käytän) pesulaan. Muun pyykin silitän sitten ihan ilokseni. – Oma isäni oli siinä mielessä edelläkävijä, että hän imuroi jo 70-luvulla ja osallistui kotitöihin, olihan äitikin työssä käyvä virkanainen. Isä saattoi ottaa kuivat pyykit telineestä, heittää ne lattialle ja siitä jokainen noukki omansa. Hän totesi tyytyväisenä: tässä on meidän perheen pyykinkäsittely!
Pesulan silitysjälki on ylivertaista kotiin nähden. Kieltämättä tuo isäsi pyykinkäsittely kuulostaa hauskalta ja tehokkaalta! Olen ajatellut, että meillä lapset alkavat itse hoitaa pyykkinsä, kunhan kasvavat tarpeeksi isoiksi. Varmaan ala-asteen loppupuolella luulisin.
Minä mankeloin liinavaatteita ja välillä silitän. Silitettäviä vaatteita on vähän, mutta silitän aina tarpeen mukaan. Isoäidilläni oli käsittämättömän sileät liinavaatteet ja pinot kaapissa olivat suoria. Vanhan ajan kunnon lakanat siliävät muuten hyvin. Nykyisissä, kalliissakin saattavat saumat vetää aivan vinoon. En tiedä voisinko nukkua ryppyisissä lakanoissa? Muistan, kun pienillä lapsilla tuli paljon lakanapyykkiä. Kerran laitoin ryppyiset liinavaatteet vauvan sänkyyn. Kului minuutti, kun ajattelin, että mitä minulle on tapahtumassa? Revin lakanat pois ja otin silitysraudan käteen. Pidän mankelin surinasta. Se on jotenkin rauhoittavaa. Sileät pinot on ihana nostaa kaappiin!
Tunnistan tuon kohtauksen vauvansängyn vierellä 😀
Kyllä minäkin silitän liinavaatteita, ja omia puseroitani. Silitän aina kaikki pussilakanat (ensin taittelen niitä vähän, että on helpompaa) ja tyynyliinat. Keittiöpyyhkeistä usein tingin, kun ei aina vaan jaksa, mutta kyllä nekin pääsääntöisesti silitän. Ja omat työvaatteeni, puserot, silitän totta kai.
Mulla on sellainen taktiikka, että kun pesen pyykkiä, silitän silitystä kaipaavat heti märkinä ja laitan ne narulle kuivumaan silitettyinä. Näin ei tarvitse erikseen ryhtyä silittämään ja taas kostuttaa kaikkea. Kuivausrumpuun ei siis meillä mene tällaiset tekstiilit ollenkaan. Kasaan näitä aina koko koneellisen kerrallaan pestäväksi, niin sitten ei tarvitse koko ajan olla silittämässä, eikä toisaalta kerry mitään silitettävien pinoa.
Mielenkiintoinen järjestys. Miten silittäminen onnistuu niin märkänä? En ole koskaan ajatellut että noin päin voisi tehdä.
Silittäminen on syvästi inhoamaani puuhaa. En siis silitä kuin äärimmäisen pakon edessä. Sellainen osuu kohdalleni tosi harvoin. Otan pyykit kuivurista heti ohjelman loputtua ja ripustan vaatteet henkarille tai viikkaan kaappiin. Verhojen ja pöytäliinojen kanssa auttaa suihkupullo. Olen laiska, tässä asiassa, myönnän 🙂 .
Saa olla 🙂
Silitän kaikki silitystä kaipaavat tekstiilit. Liinavaatteet mankeloin. Eli silittämistä riittää meidän perheessä. Se on ihan kivaa puuhaa. Samalla katselen IPadilla tv-ohjelmia. En oikeasti voisi kuvitella laittavani päälle ryppyistä vaatetta tai laittavani ryppyiset lakanat sänkyyn. Ainoastaan kauluspaitojen silitys hieman tökkii. Ne kun vaatii vähän enemmän tarkkuutta ja aikaa. Laskeskelin just, että vähintään viisi kauluspaitaa viikossa kertaa 52 viikkoa tekee 260 silitettävää paitaa vuodessa. Pelkästään paidoista tulee uskomaton määrä silitettävää!
Kauluspaitojen silittäminen on todella hankalaa. Periaatteessa tiedän ja osaan sen tehdä, mutta en esimerkiksi osaa silittää hihoja niin, ettei niihin tulisi taitetta pitkittäin. Kuulemma sekin on mahdollista. Onneksi kauluspaitoja tarvitsee silittää todella harvoin. Itse en niitä käytä, ja puolison paitoja en yleensä silitä, ainoastaan jos hänellä on kiire tai jotain akuuttia muuta tehtävää.
Hihalauta helpottaa hihojen silittämistä merkittävästi.
-Jutta-
Kauluspaitojen silityksen opin 80-luvulla kun olin pesulassa töissä…
Aikaa mulla paidan silttämiseen menee 3-5 min per paita. Kun paidan silittää oikeassa järjestyksessä on homma helppo ja nopea. Ja hihalautaakaan ei tarvita.
Täytyy kyllä sanoa että tämä on mulla harjoittelun tulos. Mies käyttää aina töissä kauluspaitaa ja olen kohta 24 vuotta silittänyt hänen paitansa ja tietty myös omat…muutama tuhat paitaa on siis tullut silitettyä vuosuen varrella. 😉
Tämä vois olla mun kirjoittama.. paitsi että lakanoita en silitä…jos olis mankeli niin mankeloisin kyllä lakanat.
Ja paitoja mäkin olen silittänyt tuhansia tässä vuosien varrella…lähinnä.miehen paitoja…mutta olen todennut että koska se multa vie muutaman minuutin per paita niin ei ole mitään järkeä et mies tumpuloisi niiden kanssa moninkertaisen ajan.
Mulle ainakin tulee puolisolta palautetta jos teen jotain ”turhaa” silloin kun ”tärkeitä” muita kotihommia on tekemättä. Eli jos silittäisin ja jos mielipidettä kysyisin, olisi vastaus varmasti kaikkea muuta kuin kannustava. Voin jo kuulla mielessäni sen äänen: ”Etkö voisi medotoida vaikka tiskauksen parissa?”
Maksaa se silittäminen sähkölaskussa, mutta ei mainittavaa summaa, tietystikään, mitä lie senttejä tai kymmeniä senttejä pienestä luksuksesta.
Eipä ole oikeastaan kerinnyt ajatella silittämistä, kantaani silittämiseen, tai ylipäätään silittää. Hädin tuskin kerkisin ajatella kantaani pressanvaaleissa. 🙂
Onneksi silittäminen on sen verran ”tarpeetonta”, että kovin ilman kovin vakaata mielipidettä pärjää hienosti. Minusta silittäminen on kuitenkin sillä lailla mukavaa, että jos saan valita tiskaamisen tai silittämisen välillä, otan ehdottomasti silittämisen.