Hesarin välistä tipahti tänä aamuna Kampin alennuskampanjan mainos. Tämän viikon keskiviikosta viikon loppuun saakka olisi kauppakeskuksessa tarjolla yhtä jos toista tarjoustavaraa. Ja koska alennusviikot seuraavat toisiaan vääjäämättä ja aina samassa järjestyksessä, seuraavien viikkojen aikana vuorossa ovat myös Sokoksen kampanja ja Hullut päivät. Se taas tarkoittaa, että varmaan aika moni käy lähiviikkoina alevihkojen äärellä itsensä kanssa keskustelua siitä, mitä eroa on sillä että tarvitsee jotain tai haluaa jotain.

Suhteeni alennushässäköihin muuttuu vuosi vuodelta neutraalimmaksi. En viitsi jonotella jotain villapaitaa, mutta toisaalta en myöskään periaatteesta jätä menemättä, jos bongaan todella hyvän tarjouksen. En silti oikein ymmärrä niitä lähes fyysisiä taisteluita, joita alelaarien äärellä käydään. Sehän on vain tavaraa! Ilmankin pärjää.

Viime vuosina olen huomannut, että hintojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Ainakin Stockan Hulluilla päivillä hinta ei välttämättä ole markkinoiden halvin, vaikka tuotetta kovasti mainostettaisiinkin. (Muita kampanjoita en ole niin läheltä seurannut. Onko lukijoilla samoja kokemuksia esim 3+1 päivien tarjouksista?) Suosittelen, että selvittää aletuotteiden normaalin hinnan ensin, ennen kuin ryntää tekemään mahtavia löytöjä. Esimerkiksi Hullujen päivien vihkosta on löytyy välillä oikeasti todella edullisia tuotteita, ja sitten paljon lähes normaalihintaista tavaraa. Luulisin, että merkkituotteiden hintoja on helpointa vertailla. Kaupan omien merkkien kohdalla alennusprosentin selvittäminen voi olla hankalampaa.

Olen taas laittanut tavaroita kiertoon. Keittiön kaappeja siivotessa vastaan tuli kaksi tarpeetonta raastinrautaa:

Tarpeetonta tavaraa kierrätykseen.

Nämä oli alunperin saatu lahjaksi. Niitä ei oltu käytetty kertaakaan. Annoin ne vastikään uuteen kotiin muuttaneelle sukulaiselle. En siis dumpannut niitä pahaa aavistamattoman vastaanottajan keittiöön tyyliin ”hei toin sulle tämmöiset sähän varmasti tarvitset näitä”, vaan kysyin oliko niille tarvetta. Jos ei olisi ollut, kakkosvaihtoehto olisi ollut taloyhtiön kierrätyshylly. Tavaraa siis poistuu huushollista jatkuvasti, mutta hyvin vähän kerrallaan. Huomaan myös, että lahjoistakin voi luopua helposti, jos ne ovat aivan tarpeettomia ja jos joku muu tarvitsee niitä.