Kun aloitin ostolakon vuoden 2017 alussa, olin 100% varma siitä, että voin olla koko vuoden ostamatta yhtään mitään. Koska en ole ehdottomuuksien ystävä, annoin kuitenkin heti kättelyssä itselleni luvan ostaa, jos tarpeellista tai jotain superihanaa tulisi vastaan. Kuten raportista näkyy, ostoksia tuli. Vuosi ei siis ollut täydellinen älä osta mitään -vuosi. Alun hybriksessä annettu nimi siis johtaa harhaan. Todellisuudessa olin viime vuonna shoppailulakossa.
Shoppailu tarkoittaa minusta sellaista huvikseen ostostelua. Kun lähdetään shoppailemaan, lähdetään viihtymään ostamisen parissa. Se, mitä ostetaan, ei välttämättä ole niin tärkeää kuin se mielihyvä, minkä ostamisesta yleisesti saa. Shoppailu on juuri sitä, että lähdetään ”metsälle” ja iloitaan, kun saadaan saalista. Tehdään alelöytöjä, löydetään jotain odottamatonta ja ihanaa omaan vaatekaappiin. Shoppailla voi toki muutakin kuin vaatteita. Minulla on tapana shoppailla myös kirjoja, ja tiedän ihmisiä, jotka shoppailevat elektroniikkaa tai urheiluvälineitä. Se, minkä viime vuonna lopetin, oli juuri shoppailu. Siis sellainen ostaminen, että menee kauppaan vain katselemaan, löytyisikö sieltä jotain ostettavaa.
Etukäteen mietin vakavasti, että en olisi käytettyjä rahoja tänne kirjannut. Se kun tuppaa herättämään ihmisissä intohimoja, ja minua arvelutti asettaa itseni alttiiksi kritiikille. Tiesin, että sitä tulee, sillä jostain syystä suomalaiseen mentaliteettiin kuuluu sellainen ajatus, että mitä vähemmän kaikki maksaa, sen parempi. Oma filosofiani rahankäytön suhteen taas on tämä: on aivan sama, mitä itse kukin ostoksistaan maksaa, jos talous on tasapainossa. Se tarkoittaa sitä, että ostoksensa pystyy ostamaan käteisellä (siis että ostoksiin on oikeasti varaa, eikä tarvitse turvautua luottoon). Se tarkoittaa myös sitä, että ostaminen ei estä omia taloudellisia tavoitteita ja on linjassa oman arvomaailman kanssa. Jos ei elä velaksi, pystyy hoitamaan kaikki kiinteät ja välttämättömät kulunsa ja saa säästöön sen minkä haluaa, ostoksen hinnalla ei ole väliä.
Oman ostolakkoni tarkoitus ei ollut säästää rahaa tai päästä mahdollisimman pienellä budjetilla. Shoppailun lopettamisen tärkein syy oli se, että ostin lukumäärällisesti mielestäni aivan liikaa vaatteita vuodessa. Mielestäni se ei ollut kestävää nimenomaan ympäristön kannalta. Talouteni suhteen kestävyysongelmaa ei ole ollut. Toivon, että jätetään toistemme rahan kulutuksen arvostelu tekemättä. Vaatii aika paljon rohkeutta kertoa rahoistaan julkisesti, ja nostan hattua teille kaikille, jotka viime vuonna niin uskalsitte tehdä. Käytetty rahamäärä ei kerro ostolakon onnistumisesta vielä mitään.
Tältä näyttää kirjanpitoni. Vasemmalta oikealle sarakkeet: kuukausi, vaate, merkki, hinta, huomautukset. Erottelin kuukaudet eri väreillä luettavuuden vuoksi. Valkoiset kuukaudet kertovat nollakuukaudesta
Suomalaiset käyttävät tutkimuksen mukaan keskimäärin 870 euroa vuodessa vaatteisiin ja jalkineisiin. Ennen kuin vetää johtopäätöksiä, miettikääpä tätä: alkoholiin ja tupakkaan käytetään 900 euroa. Keskimääräinen suomalainen siis kuluttaa vuodessa enemmän rahaa alkoholiin ja tupakkaan kuin omiin vaatteisiinsa. Kun puhutaan keskiarvoista, se ei kuitenkaan ota huomioon ihmisten erilaisia elämäntyylejä. Jos hieman stereotyyppisesti vertaan omaa kulutustani vaikkapa kainuulaiseen 70-vuotiaaseen poikamieheen, meidän vaatemenomme ovat varmasti aika kaukana toisistaan. Samoin tosin voisi varmasti sanoa alkoholiin ja tupakkaan käytetyistä rahoista, joskin rahamäärät saattavat mennä juuri päinvastoin kuin vaatteissa.
Käytin vuonna 2016 keskimäärin yhteen vaatteeseen noin 35 euroa. Tänä vuonna summa oli 44 euroa. Ostin siis vähemmän, mutta yksittäin kalliimpia vaatteita. Siitä huolimatta säästin rahaa monta sataa euroa vuositasolla. Mielenkiintoinen yhtälö, vai mitä? Aiemmin oikeutin monet ostokset sillä, että ne olivat alessa. Ale-lappu ikään kuin nollasi ostoksen mielessäni. Shoppailulakon aikana kiersin alet kaukaa, koska tiesin heikkouteni alennusmyyntien suhteen. Mutta toisaalta tapahtui mielenkiintoinen ilmiö: kun tiesin ostavani vuoden aikana varsin maltillisen määrän vaatteita, kynnys ostaa laadukasta täydellä hinnalla laski alemmas kuin koskaan ennen. Yhdenkään vaatteen kohdalla hinta ei kauhistuttanut. En jättänyt mitään ostamatta, koska se ei ollut alessa. Tämä johtui siitä, että ostin vain vaatteita, joille oli aidosti tarvetta. Toki hyödynsin alennusmyyntejä silloin kun se oli järkevää. Ostin sukkia Hulluilta päiviltä ja olin innoissani, kun juuri sopiva talvitakki sattui olemaan alessa. Mutta olisin ostanut sen myös täydellä hinnalla.
Yhteenvetona siis: shoppailulakon ensisijainen tarkoitus oli vähentää ostamieni vaatteiden lukumäärää. Siitä kuitenkin seurasi tahattomasti monia mielenkiintoisia ja positiivisia asioita: opin suunnittelemaan vaateostoksiani. En tehnyt lainkaan hutiostoksia. Kaikille ostamilleni vaatteille tuli vuoden aikana runsaasti käyttöä. Vaatteen hinnan merkitys väheni, mutta ostin silti kalliimpia (ja suoraan sanottuna laadukkaampia) vaatteita kuin aiemmin. Siitä huolimatta säästin vuodessa monta sataa euroa, vaikka en edes yrittänyt. Säästin myös aikaa, koska en käynyt vaatekaupoissa. En keksi ainuttakaan negatiivista seurausta, ellei sellaiseksi lasketa noin puolessa välissä vuotta ilmennyttä ohimenevää tylsistymistä vanhoihin vaatteisiini.
Tämä uusi elämäntapa on niin hyvä, että jatkan tätä automaattisesti. Jos siis shoppailulakko kiinnostaa, liity joukkoon! Yhdessä tämä on hauskempaa. Jatkan kuukausiraportointia edelleen, mutta taidan tänä vuonna jättää summat ja hinnat mainitsematta, sillä ne luovat turhaan sellaisen mielikuvan, että mitä vähemmän rahaa menee, sen parempi. Se, onko näin, on jokaisen oma asia. Suosittelen silti yksityistä rahaseurantaa kaikille, ihan vain oman tietoisuuden kasvattamiseksi. Jos sinusta tuntuu siltä, että vaatteisiin käytetyistä rahoista voisi vähän säästää johonkin muuhun, yksinkertainen kirjanpito on helppo mutta erittäin tehokas työkalu.
Saanko tällekin vuodelle seuraa? Onko siellä yhtään uutta shoppailulakkoilijaa?
Minä alan mukaan! Kaapissa on liikaa vaatteita (tosin osa tavoitevaatteita, jotka aion saada käyttöön tänä vuonna). Tavoitteena ostaa vain, jos on pakko = rikkinäisten tilalle uusia, jos esim. sukat uhkaavat loppua. Uskon kyllä, että niitäkin runsaasti…Yhden poikkeuksen teen: sallin itselleni suosikkiverkkokauppani alen, joka on muutaman kerran vuodessa 🙂
Hienoa, tervetuloa! Jokaisella saa olla omat säännöt. Ensimmäinen raportti on tammi-helmikuun vaihteessa.
Uusi yritys… eli tulen mukaan. Olin viime vuonnakin mukana, mutta kaiken maailman kiireiden takia kirjanpito jäi. Jospa nyt onnistuisi.
Ja kapselipuvuston suuntaan koitan vaatevarastoani viedä. Ja karsintaakin olisi syytä vielä tehdä vaikkei lukumääräisesti vaatteita mahdottomasti minulla olekaan. Aion käydä kriittisesti läpi vaatekaappiani lähinnä sillä silmällä että jos vaate ie minulle mahdu tai on muuten totaalisen epäsopiva tai ei sovi käyttötilanteisiin niin laitan ne pois.
Perusvaatteita on ihan riittävästi, alusvaatteita joudun hankkimaan jossain vaiheessa kun sopivaa hinta/laatusuhdetta tulee vastaan.
Vielä tuohon shioppailuun kommenttina… shoppailu ei ole minulle ongelma, en pidä vaatteiden ostamisesat ja usein onkin että mitään sopivaa eilöydy edes silloin kuin tarvitsisi… tuskaa lähteä etsimään vaatteita kun ie huvita ja sopivia ei löydy.
Tervetuloa mukaan, toivottavasti onnistuu tällä kertaa! Tosin kuulostaa siltä, että shoppailu ei tosiaan ole ongelma, mutta kirjanpidosta ei ole haittaa kenellekään. Minä muuten kuvittelin että inhoan shoppailua, mutta sen ensimmäisen vuoden jälkeen oli pakko tunnustaa että taisin huijata itseäni. En usko että sinulla on tätä samaa ongelmaa, mutta tuli vain tuosta kommentistasi mieleen 🙂
Mukana! Mielenkiinnolla seurasin sun lakkoa viime vuoden puolella ja nyt päätin vuodenvaihteessa aloittaa omani.
Suurin heikkouteni on kirppikset ja vintage niin kaupoissa kuin netissä. Niiden kohdalla tulee melkein paniikki siitä, että tuote on ainutlaatuinen eikä sitä saa enää mistään jos ei nyt osta. Välillä on tullut ostettua ihan hupsuja omasta tyylistä poikkeavia juttuja, vain koska vaate on arvokas vintagepiireissä. Aika hölmö ajattelutapa varsinkin, kun olen äärimmäisen laiska myymään vaatteitani eteenpäin vaan lahjoitan ne lähes aina takaisin Konttiin/Fidaan. No, toivottavasti tuleva vuosi herättelee ajattelemaan eri tavalla 🙂
p.s. kiitos podcasteistasi! Kuuntelen niitä tosi mielelläni, sillä ne ovat juuri sopivan pituisia ja saavat aina pohtimaan asioita uudelta kantilta.
Tosi kiva että olet tykännyt podcasteista! Noihin vintagevaatteisiin en osaa antaa mitää vinkkiä, se on minulle tuntematon alue. Mutta luulisin että mekanismi on vähän sama, kuin alennusmyynneissä: tulee fiilis että tilaisuus ei toistu, ja siksi ostaa. Vaikka tuleehan niitä aina uusia aleja, ja epäilisin etteivät vanhat tyylikkäät vaatteetkaan maailmasta lopu. Tervetuloa mukaan joukkoon!
Essin kommentti olisi voinut olla suoraan omilta näppäimiltäni. Otankin siksi tänä vuonna tavoitteeksi myydä itselleni epäsopivat vintagevaatteeni toisille keräilijöille, eikä ensisijaisesti edes sen vuoksi, että siten ansaitsen vähän rahaa, vaan siksi, että vintagemarkkinat ovat erityiset. Pahimmassa tapauksessa hyväntekeväisyyskirppiksen asiantuntematon lajittelija kun saattaa heittää vintagevaatteen pois, ja vaikka se liikkeen rekkiin asti pääsisikin, ei se välttämättä siellä löydä oikeaa ostajaansa.
En tiedä vintagemarkkinoista juuri mitään, mutta tämä kuulostaa erittäin järkevältä!
Mukana. Shoppailu on mun vaatekaapin ongelmien ydin: mielelläni saalistan alesta kaikkea kivaa, mutta sitten saatan oikeasti tarpeellisia hankintoja lykätä. Tämä tekee sen, että kärsin kroonisesta ”ei mitään päällepantavaa”-tunteesta, vaikka vaatteita oikeasti on reilusti. Mietin paljon loppuvuodesta, miksi lykkään oikeiden hankintojen tekemistä ja yhtenä merkittävänä syynä nousi esiin raha. Koska sitä kuluu shoppailuun, en voi panostaa rahallisesti niihin vaatteisiin joita oikeasti tarvitsen, joten en halua lähteä ostamaan niitä ensinkään. Sitten hoidan asiasta noussutta huonoa mieltä shoppailemalla jotain kivaa edullista. Kaikenlisäksi tämä osteleminen ja uuden jatkuva hankinta on arvojeni vastaista, mikä lisää huonoa omaatuntoa entisestään. Kierre on valmis.
Mutta ongelma on nyt tunnistettu. Tein listan oikeista tarpeista, joista vain työkengät ja uudet alusvaatteet ovat akuutteja. Ne hankin nyt ja sitten seuraavaa voin hyvin venyttää keväälle. Siihen asti välttelen kauppoja. Eli mukana ollaan.
Mielenkiintoinen analyysi. Ongelman tunnistaminen on kuitenkin aina ratkaisun alku, joten uskoisin että onnistut tänä vuonna. Jos tekee mieli shoppailla, tuo muistilista on hyvä, koska sitten ostaa ainakin tarpeellista. Huomasin itse, että suunnitellusta ostoksesta voi saada yhtä hyvän mielen kuin ”löydöstä” vaikka aluksi epäilin toisin.
Mukana ollaan tänäkin vuonna. Ainakin pyrkimys on seurata vaateliikennettä molempiin suuntiin ja myös vaatteisiin kuluvaa rahamäärää. Varsin maltillisesti ja tarpeeseen olen tähänkin mennessä ostanut, mutta eipä seuranta pahaa tee.
joo, sä et kyllä ole mikään supershoppailija 🙂 Tervetuloa taas mukaan!
Minäkin mukana. On ollut niin hauskaa ja ajatuksia herättävää lukea kommentteja! En ole varsinaisesti aikonut säästää rahaa, mutta esim. joulukuussa innostuin käyttämään kaikki kokeilu/ matkapakkaukset pois ja tajusin, että kyllähän siinä säästöäkin tuli siivouksen lisäksi ja kaikki rasvatuubit käytän tarkkaan loppuun. Vaatteiden suhteen haluaisin säästää luontoa ja ostaa kestävää ja laadukasta. Äitiys, imetys ja kaikenmaailman välikokoisten vaatteiden kanssa on tullut pulattua monta vuotta. Tapa kulkea liian väljissä vaatteissa on jäänyt vähän päälle, kun yksi myyjä ystävällisesti huomautti, että voisin sovittaa pienempää takkia 😊
Seurasin kosmetiikankulutusta keväällä, mutta huomasin sen varsin vakioksi. Lisäksi minulla ei yleensä ole mitään purkinpohjia pyörimässä, ja ne vanhatkin olen kutakuinkin käyttänyt pois. Joten siksi en sisällytä kosmetiikkaa tähän, kun sen käyttö tuntuu olevan hallinnassa. Tuo pikkulapsivaihe ei kyllä yleensä tee hyvää kenenkään vaatekaapille 🙂 nimimerkki kokemusta on. Nyt kun muksut ovat jo isompia, niin tuntuu että pukeutumisessakin alkaa olla taas jotain tolkkua. Tervetuloa mukaan!
Minä lähden myös mukaan.
Tai oikeastaan tänä vuonna olisi tarkoitus ostaa entistä laadukkaampaa ja sellaisia vaatteita, joille on eniten käyttöä omassa arjessa. Hoitovapaalla ollessani hankin laadukkaat kumpparit, goretex-kengät, sadetakin jne. Nyt kun suuntaan takaisin työelämään, vaatetarpeet tulee muuttumaan radikaalisti ja on mielenkiintoista päästä näkemään kuinka pitkälle nykyisillä vaatteilla pärjää. Jos tulee tarvetta uudelle mekolle tai neuletakille, tähtään siihen, että ostan laatua ja jätän tekokuidut kauppaan. Ja laadukkaat alusvaateliikkeestä ostetut alusvaatteet ovat olleet haavelistallani niin monta vuotta, että nyt on aika panostaa niihin!
Kannatan lämpimästi laadukkaita alusvaatteita! Oma suosikkini on Marie Jo ja Prima Donna, sekä niiden ns. halvemmat sisarmerkit. Kalliita ovat, mutta kestävät kyllä käyttöä. Tervetuloa mukaan raportoimaan!
Mukana taas, vaikka viime vuonna kiireiden keskellä kirjanpito oli vähän niin ja näin. Shoppailu on jokseenkin kondiksessa määrään suhteen mutta tänä vuonna haluaisin panostaa laatuun ja tyyliin entistä paremmin. Ajattelin laatia listaa jonka ensimmäisenä asiana on hyvä perus valkoinen t-paita sekä laadukkaita alusasuja.
Minä huomaan ostaneeni laadukkaampia vaatteita 2017 kuin 2016. Jotenkin se vähäisempi määrä tuntui siltä, että laatua oli helpompi ostaa vaikka se maksoi. Valkoisesta t-paidasta en osaa sanoa, mutta hyvä musta t-paita löytyi filippa k:lta, tosin ostin sen toissavuonna hullujen päivien alesta.
Kiinnostavaa! Tosin minusta on ehkä hiukan hassua sanoa, että ”säästin vuodessa monta sataa euroa” – ehkä ennemminkin voisi sanoa, että käytti monta sataa euroa vähemmän kuin edellisenä vuonna… Mutta juu, ymmärrän pointin kuitenkin. =)
Katsoin omalta osalta, paljonko on olleet vuoden vaatehankinnat: vuonna 2016 1490€ ja vuonna 2017 824€. MUTTA nämä summat siis on koko perheeseen hankitut vaatteet ja kengät (4 hlö). Eli eipä kovin paljoa vaatteita ostella ja nekin vähät yleensä vasta ihan pakon edessä tarpeeseen. Inhoan vaatteiden ostamista… Nytkin tarpeita olisi, kaikki trikoopaidat alkaa olla puhki kuluneita ja alusvaatteitakin pitäisi ostaa, mutta voi plääh miten tuskaista hommaa se osaakin olla. En hämmästyisi, vaikka en saisi koko tulevana vuonna osteltua näiden tilalle mitään uutta.
Joo, totta on että kyse on ehkä enemmänkin siitä, että käyttöön jäi monta sataa euroa enemmän verrattuna edelliseen vuoteen. Eli jos olisin jättänyt ostolakon tekemättä, olisin luultavasti käyttänyt vaatteisiin rahaa vähintään yhtä paljon kuin edellisenäkin. Niin tai näin, joka tapauksessa on selvää että tämä lakko säästi rahaa johonkin muuhun kuin vaatteisiin.
Mukana ollaan edelleen. Olen nyt pitänyt neljä vuotta kirjaa vaateostoistani. Minulle suurin vaikutus on ollut siinä, että hankin vaatteita lukumääräisesti vähemmän, mutta käytetty rahamäärä on melko vakio vuositasolla. Rakastan kauniita ja yksilöllisiä vaatteita. Siksi on ihanaa, että suunnitelmallisen vaatetalouden myötä minulla on niihin varaa. Ompelijan tekemä takki on esim. aivan tosi upea. Mun budjetti on n 1500e vuodessa. Kiitos, että kerroit omasta budjetistasi. Se on minusta hienoa! Harmi, että toiset kokivat tarvetta vertailuun tms arvosteluun.
Luulenpa, että minulle tulee vuosien saatossa käymään samoin. Määrät voivat vähentyä mutta raha tuskin hirveästi vähenee, juuri samasta syystä. Haluaisin käyttää ompelijan palveluja ja se ei ole ihan halpaa. Toisaalta siinä kyllä saa yksilöllisen ja laadukkaan vaatteen. Kiitos myös, että jaoit oman budjettisi! Luulen, että tämän vuoden kulutus tulee olemaan suunnilleen se, mikä vaatteisiin vuodessa menee, tai vähän alle tai yli. Mielenkiintoista oikeastaan nähdä vuoden päästä, pitääkö tämä ennustus paikkaansa.
Itse muutama vuosi sitten aloin kiinnittää huomiota vaate- ja kosmetiikkaostoksiin myös säästösyistä ja nyt kun minulla on tiedossa mitä oikeasti tarvitsen, on helpompi tehdä myös aleostoksia. Esim. viime keväänä tiesin, että tulen tarvitsemaan täksi talveksi kaksi takkia ja toisen löysin kesällä alesta ja toisen Black Fridaysta. 🙂 Vaatteen hinnalla ei sinällään ole väliä ja mieluummin panostan laatuun ja pyrin siihen, että samaa vaatetta käytän vähintään kymmeniä kertoja (juhlamekon kohdalla joku 30 käyttökertaa on jo haaste, jos ei ole joka viikko juhlia ;)). En myöskään osta vaatteita, joita en tarvitse kuten yöpukuja, koska en niitä käytä kotona vaan vanhoja paitoja ym ja vierailla sitten jotain nukkumiseen soveltuvaa, mutta ei ihan kotivaatteen näköistä. 🙂
Suunnitelmallisuus näkyy myös siinä, että aina vaatteita ostaessa jo mietin minkä vaatteiden kanssa sen voi yhdistää enkä vain osta siksi, että vaate on ihana (ja jää sitten vähälle käytölle tai käyttämättä, kun se ei sovi minkään kanssa). Nykyään pystyn myös kiertelemään kaupoissa tai selaamaan nettikaupan valikoimaa ilman, että ostan heräteostoksia, mutta toki tämä harrastus on muutenkin vähentynyt.
Ja lopuksi sanottava, että mitä enemmän omien tavaroiden ja vaatteiden kanssa puljaa ja välttelee niiden siirtämistä muiden vastuulle niin sitä kulutuskriittisemmäksi tulee. Halvat vaatteet ja tavarat on myös melkoinen riesa ja itse en koskaan ole edes ollut mikään kovin innokas shoppailija.
Halvat vaatteet jotka kulahtavat heti ovat vihonviimeisiä, koska sitten ne näyttävät kauheilta, mutta ei niitä voi poiskaan heittää. Fiksuja pointteja sinulla! Alesta ostaminen on erittäin jees, jos ostaa sitä mitä tarvitsee ja on suunnitellut.
Jatkan kirjanpitoa tänäkin vuonna sen takia, että tiedän mitä olen ostanut.
Minusta oli nimenomaan hienoa, että kerroit rehellisesti paljonko rahaa meni ja mitä ostit. Ja että myös kommentoijat kertoivat. Minusta on vain mielenkiintoista, miten erilaisia ihmiset ovat eikä projektin tarkoitus ollut kilpailla kuka käyttää vähiten rahaa vaatteisiin ja olisi sen takia parempi ihminen. Väärin ymmärrettyä, jos jotkut näin ajattevat.
Täällä blogissa kommentointi olikin koko vuoden erittäin asiallista, kiitos siitä! Luulen, että facebookissa juttua kommentoi jokunen ”tuntemattomampi”, jotka eivät ole seuranneet alusta asti. Ehkä ensi vuonna ei tule kritiikkiä, kun kyse ei ole enää lakosta, vaan ylipäänsä vain seuraan vaateostojani. Mutta kyllä huomasin monta kertaa ihmetteleväni, olenko tosiaan ainoa, jolla meni sen verran rahaa kuin meni, kun monet kertoivat käyttävänsä vain murto-osan siitä minkä minä käytin. Aloin miettiä, olenko hirveä tuhlari, vaikka samaan aikaan tiesin oman kulutukseni olevan terveellä pohjalla. Näin se joukkopaine vain toimii 🙂
Minä lähden mukaan myös.
Vaatekaappi on ihan kiitettävästi lastattu ja tavoitteena olisi ostaa vain todelliseen tarpeeseen. Kaupoissa kiertely ei niinkään ole ongelma vaan lukuisat houkuttelevat nettikaupat. Nyt olen urakalla lopettanut uutiskirjeiden tilaamista, jottei tulisi uusia houkutuksia.
Ostoslakkoni koskee myös shoppailua kirppiksillä ja huutokaupoissa. Sillä saralla lakkoilu onkin haastavampaa, koska olen ”koukussa” retro- ja vintagehuonekaluihin yms.
Hyvä idea tuo uutiskirjeiden peruminen. Suosittelen myös suosikkien poistamista ja sivuhistorian tyhjentämistä 🙂 Mitä vaikeammaksi asian itselleen tekee, sen helpompi vastustaa kiusausta. Tervetuloa lakkoilemaan, ekat raportit neljän viikon päästä!
Minäkin lähden mukaan. ”Pakollisena” syynä on tavoite säästää rahaa lomamatkaan, mutta yhtä tärkeää on miettiä entistä tarkemmin omaa kulutusta ympäristön kannalta ja vähentää turhia ostoksia. En ole hirveän innokas shoppailija, mutta pyrin myös tänä vuonna lopettamaan tuon turhan ostelun ja ostan vain jos oikeasti välttämättä tarvitsen jotain. Seuraan myös kosmetiikkaan menevää rahamäärää ja päätin että pyrin tyhjentämään entisiä purkkeja ja laitan pois sellaiset mitä en tule käyttämään.
Seurasin Iinan viikon nettiesittelyn kapselivaatekaapista ja vaikka en suoranaisesti halua karsia vaatekaappia mihinkään 10 vaatteen kokonaisuuteen, käyn jossain vaiheessa vaatekaappia läpi siinä mielessä että mihin tilanteisiin vaatteita tarvitsen. Myös lomareissuja helpottaa jos vaatteita voi yhdistellä eikä joka päivälle tarvitse uutta vaatekertaa.
Vaikka pyrinkin säästämään rahaa, olen ottanut löyhäksi ohjenuoraksi että pyrin mahdollisuuksien mukaan välttämään Kiinassa ym tehtyjä tuotteita ja ostamaan eurooppalaista. Samoin keinokuituvaatteet ovat olleet jo pitempään pannassa, joten luonnonmukaisten materiaalien metsästys jatkuu. Mielenkiinnolla odotan mitä vuosi 2018 tuo tullessaan 🙂
Ei tuo minusta huono ohjenuora ole, mutta tiesithän että Made in on vain tuotteen kokoamismaa? Esim. paidan puuvilla on voitu kasvattaa paikassa A, kutoa kankaaksi paikassa B, värjätä paikassa C ja lopulta se on ommeltu paikassa D. Ja sitten se on Made in D.
Toinen asia on toki se onko esim. Bulgariassa (tai Italian Praton kiinalaiskeskittymässä!) ”valmistettu” vaate juuri eettisempi kuin jossain muun maanosan vähemmän kehittyneessä maassa. EU:lla on toki tiukemmat kemikaalijäämästandardit kuin vaikka Kiinalla, mutta kuinkahan hyvin niitä oikeasti valvotaan? Kun ne materiaalit eivät mitenkään välttämättä ole peräisin Euroopasta, vaikka vaate lopulta täällä ommeltaisiinkin.
Jostakin pitää kuitenkin aloittaa. Jälleen kerran sanoisin, että täydellinen suoritus on vaikea toteuttaa, mutta tällaisista pienistä jutuista voi lähteä liikkeelle. Itse suosin mm. Reiman vaatteita kotimaisuuden vuoksi. Tiedän kyllä, että ne valmistetaan jossain muualla, mutta ainakin suunnittelu tapahtuu Suomessa. Toki laatu ja ominaisuudet ratkaisevat myös, mutta suosin Suomalaista aina kun mahdollista.
Mukana! Viime vuonna yritin ja ehkä onnistuin joka toinen kuukausi ja joka toinen kuukausi tuli myös turhia ostoksia. Viime vuonna käytin kuitenkin vaatteisiin 25% vähemmän rahaa kuin 2016.
Itselläni tavoitteena on sekä vähentää vaatemäärää, erityisesti niitä turhia, mutta vähän myös vähentää vaatteisiin menevää rahamäärää. Tosin hyvää, laadukasta ja ehdottoman tarpeellista ja käyttöön tulevaa voi silti ostaa myös kalliimmalla. Eli enemmän rahanmenoon tarkoitus kiinnittää huomiota juurikin niissä halvoissa ja turhissa ostoksissa.
Tänä vuonna uusi yritys ja ehkä enemmän motivaatiota!
Olet siis edistynyt edellisestä vuodesta, joten suunta on oikea. Kuten sanoin aiemminkin, minulla jäi rahaa säästöön vaikka ostin yksittäin kalliimpia vaatteita. Olettaisin että tämä sama logiikka toimii muillakin, joten ostolakko on hyvä tapa säästää rahaa vaikkei laadusta tinkisikään.
Seurasin viime vuoden mielenkiinnolla shoppailulakon etenemistä ja siitä raportoimista, kiinnostavaa on ollut. Tykkään vaatteista ja vaihtelusta vaatekaapissani. Vaatteet ovat minulle myös rakas harrastus. Minulla on käsitys että vaatekaappini kehittyy aika ekologisesti. Täällä Tampereella on muutama erinomainen käytettyjen vaatteiden myymälä josta olen löytänyt helposti vaatteita. Lisäksi ompelen ja tuunaan vaatteita (mutta niitä en varmaan tässä laske mukaan). Toisaalta ostan myös uusia vaatteita koska kaikkea en vain käytettynä löydä. Shoppailuni on hallinnassa, mutta koska en ole erityisen hyvä pitämään kirjanpitoa, minulla ei ole oikeastaan mitään käsitystä ostamistani vaatemääristä. Nyt heräsi kiinnostus saada selville kuinka paljon vaateostoksia vuodessa teen. Tulos voi yllättää. Varmaksi tiedän sen, että ostan luultavasti määrällisesti paljon enemmän kuin moni raportoija. Mutta aihe kiinnostaa joten mukana ollaan.
Tervetuloa mukaan! Huomasin viiem vuonna, että jos ostosta ei kirjaa ylös samana päivänä kun sen kanssa tulee kaupasta kotiin, se jää helposti kirjaamatta. Joten tässä kohdassa kannattaa olla tarkkana, jotta kaikki tulee merkityksi. Seuranta on kyllä varmasti mielenkiintoista myös tänä vuonna, vaikka en enää varsinaisessa lakossa olekaan.
Tuli vaan vielä mieleen, että onkohan kukaan seurannut vuositasolla kampaajalle, hiustenpidennyksiin, kynsi- ja ripsihuoltoon, sokerointeihin ja sen sellaisiin, mielestäni täysin älyttömään ja tarpeettomaan ”hömppään” menevää rahamääräänsä?
Luin nimittäin aivan äskettäin jostain, että joku saa menemään jo pelkästään kampaajalle 2400€ vuodessa :O
Siis ymmärsittekö; kaksijapuolitonnia kampaajalle! Aivan uskomatonta tuhlausta!
Omat kampaamokuluni olivat viime vuonna 24,90€.
Shampoot, kuivashampoot, hiuslakat, hiustenhoitoaineet ja öljyt eivät sisälly tuohon summaan vaan olen excelöinyt ne kategoriaan kosmetiikka ja hygienia.
Hmmm… en lähtisi tältä istumalta tuomitsemaan kenenkään valintoja hömpäksi. Jos siihen on varaa, niin kukin käyttäköön rahansa mihin tahtoo. Esimerkiksi joku voi käyttää saman summan lemmikkiinsä, minkä toinen käyttää kauneushoitolaan, ja kumpikin ihmetellä toistensa valintoja. Mutta tuskin kukaan pitää lemmikkiään turhuutena, ja toisaalta jos kunnon räpsyt ovat osa identiteettiä, niin mikäs siinä. Aiemmin saatoin päästä hyvinkin halvalla kampaamon suhteen, kun kävin tuskin kerran vuodessa kampaajalla. Mutta nyt kun vaihdoin lyhyempään malliin, niin noin 4 kertaa vuodessa on ”pakko” käydä leikkauttamassa tukkaa, jos haluaa että malli pysyy sellaisena kuin sen on tarkoitus. Joten kyllä mulla menee useampi sata euroa kampaajalle vuodessa. Toisaalta samalla työllistän jonkun ihmisen, ja näytän paremmalta kuin ilman ammattilaisen apua, joten ihan hyvä diili 🙂
Ystäväni on kampaaja ja hänen puolestaan voin sanoa, että ei todellakaan ole tuhlausta käydä kampaajalla tai ripsihuollossa! Se on palveluiden ostamista ja tämä pieni maa pyörii sillä, että ihmiset käyttävät palveluita. Se ”hömppä” tuo jollekin leivän pöytään. Ikävää lukea tämmöistä 😕
Minulla meni tähän kategoriaan viime vuonna 420€. Siihen kuuluu siis kaikki meikit ja erikoisemmat shampoot yms. (markettishampoot yms. lasken ruokakuluihin).
Viime vuonna kävin kampaajalla kaksi kertaa, kerran sokeroinnissa ja loput meni meikkeihin yms. juttuihin. Työni puolesta en voi ottaa kynsiä tai ripsiä ja hiuksissanikin on oma väri, joten kulut siksi pienet.
Itseensä kannattaa panostaa jos siitä tykkää ja siihen on varaa. Jos ripsihuolto odottaa ja tili näyttää nollaa, silloin ehkä kannattaa miettiä säästääkö huollosta vai jostain muusta, jotta pääsee sinne ripsihuoltoon.
No en kai voi lopettaakaan, koukussa kuin onkimato. Mutta ehkä parempi olla koukussa tähän kuukausiraportointiin kuin shoppailuun 😁 Summia en merkitse vieläkään, itselleni se ei ollut asian ydin.
Tämä tulee halvemmaksi eikä täytä kaappia 😀
Kampaajaan menee itselläni toista tuhatta vuodessa. Käyn noin neljän-viiden viikon välein, kyllä ihan tavallisiin leikkauksiin ja raitoihin kolme-neljä kertaa vuodessa menee tämä summa. Mielestäni on aika karua jättää tällaiset palvelut pois elämästään, muutenkin me suomalaiset käytämme aika vähän palveluita.
Täällä laiska kommentoija, joka jatkaa ehdottomasti kirjanpitoa tänäkin vuonna, koska sillä näyttää olevan positiivisia vaikutuksia omien ostosten harkintaan. Viime vuonna vain heinä- ja joulukuu menivät täysin ilman vaate- ja kenkähankintoja. Lopputulos oli siis 38 kpl (v. 2016 57 kpl) ja rahaa näihin käytin 1026 € (v. 1366 €). Joitakin huteja oli vielä joukossa, mutta vähemmän kuin ennen. Toisaalta juuri tänään totesin kenkiä etsiessä (juhlat tiedossa) tulleeni vaativammaksi hankintojen suhteen ja entinen minäni olisi varmaan jo ostanut jotkut ihan kivat ja aika hyvät jalassa -kengät. Yhdet löysin, mutta vielä jätin oston harkintaan, jos vaikka löytäisin ne täydelliset. Jos en löydä, saatan myös mennä entisissä hieman arkisemmissa kengissä niihin kekkereihin.
Seuraan blogiasi mielenkiinnolla. Useimmiten kuitenkin puhelimella, jolla en saa aikaiseksi kommentointia, koska olenhan ”etusorminäpyttelijä”. Podcastisi ovat myös onnistuneita. Kiitos molemmista ja hyvää alkanutta vuotta sinulle.
Kommentointi ei ole pakollista 🙂 Mukavaa että olet viihtynyt täällä ja podcastien parissa! Odotan tätä vuotta itsekin mielenkiinnolla, millaiseksi vaateostokset muodostuvat. Oletan että pysyy samana kuin 2017 mutta saa nähdä!
Vihdoin ehdin minäkin kommentoimaan. 🙂 Pidin kirjaa kaikista ostoistani ja vaatteisiin käytin n. 292 euroa. Ostin 2 tunikaa, ulkoiluhousut, kumisaappaat, polvimittaiset villasukat ja 7 paria nilkkasukkia. Housut olivat isossa alennuksessa ja maksoivat 30 €, löytö! Kolme sukkaparia sain myös kampanjahintaan, kaikki muut olivat normihintaisia. En tykkää vaatekaupoilla kiertelystä, siksi ostosmääräni pysyvät helposti maltillisina, jopa liiankin, koska muutamia periaatteessa tarvitsemiani asioita en ole saanut hankittua. Tunikoita ja muita sovittamatta todennäköisesti sopivia vaatteita tilaan myös netistä. Nyt tämän vuoden aikana pitäisi kipeästi saada hankittua ainakin uusi kenkäpari ja alusvaatteita (rintsikoiden ostaminen on kyllä rasittavaa, kun on ihan pakko sovittaa!). Kiinnostuksella jatkan siis seurantaa!
Komppaan tuota alusvaatteiden ostelua, etenkin talvisin kun pitää vielä kuoriutua ensin kaikista päällyskerroksista.. Suosin mieluusti alusvaateliikkeitä, joissa saa palvelua. Eli käytännössä erikoisliikkeitä, sillä sitten ei tarvitse itse rampata etsimään oikeaa kokoa ja mallia, vaan joku muu tekee sen puolestasi. Se kyllä helpottaa sovittamista kummasti.
Kirjoituksesi myötä rohkaistun julkaisemaan omat vaatteisiin ja asusteisiin käyttämät rahani. En ole ostolakossa, mutta ympäristön takia sekä pitääkseni vaatekuvioni minimalistisen yksinkertaisena pyrin ostamaan mahdollisimman vähän erityisesti uutta ja mahdollisimman paljon korjaamaan vanhaa. Oli mielenkiintoista koota nämä yhteen kännykkäni kirjanpitoappista! Vastaa ihan odotuksia ja oma kulutuskäyttäytymiseni on selvästi arvojeni mukaista 🙂
877,40 vaatteet (ulkoilutakki uutena, kirppishame, villahame uutena, sukat, alusvaate)
115,00 asusteet (kirppispipo x 2, rahapussi kirppikseltä, käsilaukku kirppikseltä, tennarit uutena)
75,00 Vaatteiden korjaus (farkkujen korjausompelu x 2, repun kiinnikkeiden korjaus, juhlapaidan pienennys)
72,50 kenkien korjaus (kärkipohjat, kengännauhat, korkolaput x 2, purkautuneen sauman korjaus, pohjalliset x 2)
56,00 vaatteiden pesu (bleiseri ja toppatakki)
1195,90 yhteensä
Olipa kiva löytää blogisi taasen! Olen aikoinaan sitä lukenutkin, silloin kun enemmän blogeja luin.
Kirjaan tänä vuonna ylös kaikki tavaraostokset, olen jo muutaman vuoden pitänyt päällimmäisenä ajatuksena mielessäni ”älä osta mitään” -mantraa. Tavarat ovat vuosien varrella vähentyneet, mutta tänä vuonna kirjaan kaiken ylös. Että en vain luule että en osta mitään 🙂
Tammikuun ostokset kirjasin jo: https://nurkassa.wordpress.com/2018/02/06/mita-ostin-tammikuussa-2/
Tervetuloa takaisin lukijaksi!