On ihan eri asia siivota itseään kuin muita varten. Tottumattoman ja tottuneen siivoojan eron huomaa tässä. Tottumaton aloittaa väärästä päästä: huoneista, joihin ei todennäköisesti mennä, asioista jotka eivät ole suoraan katseen alla.

Jos siivoaa sitä varten että on tulossa vieraita ja jos aikaa on vähän, on yksi asia ylitse muiden: Vain se mikä näkyy, on tärkeää. Aloitan aina siitä huoneesta, jossa aiotaan oleskella. Yleensä se on olohuone. Raivaan pinnat tyhjiksi ja siistin tavarat paikoilleen. Sitten raivaan keittiön: tiskit koneeseen, tiskipöytä tyhjäksi, leivänmurut pois ja kaikki ylimääräinen työtasoilta piiloon. Sen jälkeen siirryn eteiseen, jossa olennaisinta on tyhjentää lattia kengistä. Sitten vielä vessojen pikasiivous – pestään vessanpönttö, pyyhitään allas, hana ja peili. Tämän jälkeen imurointi, jälleen keskittyen niihin paikkoihin, jotka näkyvät. En huolehdi siitä, missä kunnossa sohvan alunen on, mutta katson kyllä, ettei eteisessä ole hiekkaa eikä ruokapöydän alla roskia.

Vasta näiden toimenpiteiden jälkeen siivoan makuuhuoneen, lastenhuoneen, työhuoneen tai kylppärin. Jos aikaa valmistautumiseen on riittävästi, siivoan toki nämäkin. Mutta jos aikaa on vain tunti, keskityn olennaiseen ja laitan näiden muiden huoneiden ovet kiinni ja siivous on sillä hoidettu. Olen huomannut, että tottumaton siivooja muistaa tässä tilanteessa ne työhuoneessa makaavat kauheat pahvilaatikkokasat, komeron pursuilevan palautuspullokassin ja muita ihan oikeasti hoidettavia juttuja, jotka eivät kuitenkaan näy minnekään. Sitten harhautuu hoitamaan niitä, ja paraatipaikat jäävät viime tippaan tai hoitamatta.

Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että siisti koti on illuusio, joka luodaan oikein kohdistetuilla täsmäiskuilla. Sitä todellista puhdasta kotia voi sitten ihastella perusteellisen kevätsiivouksen jälkeen. Tosin silloinhan ei voi kutsua vieraita, jotteivät paikat menisi heti sotkuun… 😉

PS: Harjoittelen parhaillaan podcastien editoimista, eli hyvällä tuurilla loppuviikosta on uusi jakso eetterissä! Editoiminen on älyttömän kiinnostavaa, olen oppinut hirveästi uutta, toisin sanoen olen toh-keis-sa-ni. Aihepiiri pysyy näillä samoilla linjoilla, keskustelemme nimittäin kotitöistä.