Kun pistin nenäni ulos parvekkeen ovesta tänä aamuna, tulin siihen tulokseen, että kesämekkojen aika tältä vuodelta on ohi. Tartuin tuumasta toimeen, ja aloin pakata kesävaatteita talvisäilöön. En tiedä teistä, mutta minusta se on aika rasittavaa (vaikka tarpeellista) hommaa.
Kausivaatteita siirrellessä on pakko koskea jokaiseen vaatekappaleeseen. Se, että ottaa esineen käteensä, on hyödyllistä. Tämähän tietää myös Marie Kondo, jonka menetelmään olennaisesti kuuluu tavaroiden tunnustelu. Vaatteita pakatessa ne on käytävä yksitellen läpi, ja samalla tulee automaattisesti tehtyä harkintaa sen suhteen, säästäisikö jotain vai ei. Kun nyt viikkasin vaatteitani, tuli muutaman vaatteen kohdalla aika vahvasti sellainen olo, että tästä voisi jo luopua. Sitten tietysti heti perään tulee kyseenalaistaminen, että voiko tästä nyt sittenkään luopua, olisihan tällä vielä vielä käyttöikää, ja ja ja…
Toki hyöty on myös toisella tavalla käytännöllinen, sillä samalla tulee tarkastettua, vaatiiko vaate pesua tai korjausta. Yksi mekko päätyi pakkauslaatikon sijasta pyykkikoriin, sillä se ei ollutkaan puhdas, vaikka niin kuvittelin. Tätä muuten tapahtuu jatkuvasti. Yritän vähentää pesukertojen määrää, mutta sotken vaatteitani niin ahkerasti, että joudun sitten kuitenkin aina pesemään ne. Toiseen mekkoon pitää ommella hakanen; työ, jota olen lykännyt heinäkuusta lähtien. Mutta ikinä ei kannata laittaa säilytykseen likaista tai rikkinäistä. Ei niitä kevään kynnyksellä jaksa ruveta korjailemaan.
Kenties pahinta – vaikka samalla varmaan tärkeintä – on se, että vaatteita käsitellessä joutuu kohtaamaan myös ne ei-niin-fiksut valinnat. Minulla oli silloin keväällä se ensimmäinen shoppailupurskahdus, jossa ostin eräästä ystävämyynnistä vaikka mitä. Yksi ostos (kympin maksanut poolopaita) havaittiin huonoksi ensimmäisen pesun jälkeen, ja sen jo toimitin eteenpäin. Mutta ostin myös mekon, hameen, t-paidan ja huivin. Näistä huivi oli loisto-ostos, sillä se on ollut käytössä harva se viikko. T-paitaa olen käyttänyt, en niin paljon kuin kuvittelin, mutta ei se huono ostos ollut. Mekko palveli kesällä juuri siinä tarkoituksessa, kuin olin ajatellutkin. Sen hauskin juju, runsaasti poimutellut hihat, on kuitenkin osoittautunut hankalaksi ominaisuudeksi. Poimut menevät pesussa pahasti ruttuun, mutta niiden silittäminen on todella vaikeaa. Kun silitin mekkoa viimeistä kertaa tänä kesänä, aloin miettiä onko tässä lopulta mitään järkeä. Mekko ei ole niin ihana, ettenkö siitä voisi helposti luopua, etenkin kun tulin kesällä hankkineeksi pari muutakin samaan tarkoitukseen. Sen sijaan niiden hihojen kanssa saa aina taistella, ja alan tulla siihen tulokseen, että sille ajalle olisi parempaakin käyttöä.
Tässä näkyy ne hankalat hihat.
Mutta entäs se hame. Nolottaa tunnustaa tämä, mutta en pitänyt sitä kesällä kertaakaan. Ensin en muistanut että minulla oli se, ja sitten kun muistin, se tuntui vyötäröltä turhan napakalta. Huhtikuussa hame oli kyllä sopiva, ja olen mielestäni samoissa mitoissa edelleen, mutta siihen se pitäminen sitten jäi. Kirjoitin keväällä näin: ”Kesäinen hame näytti kivalta päällä. Se on sifonkimaista polyesteriä, visioissani sen epäsymmetrinen helma liehuu huolettomasti kesätuulessa sandaalien ja olkihatun seurana.” Hieno visio, harmi vain että se jäi toteutumatta ainakin tältä kesältä.
Tässä syyskuun puolessa välissä voin todeta, että tuo huhtikuun shoppailu oli kyllä harvinaisen epäonnistunut tilaisuus. Viidestä ostoksesta vain yksi on päätynyt niin aktiiviseen käyttöön, kuin vaatteilta voisi odottaa. Yksi jäi kokonaan pitämättä, ja kaksi kierrätetään/on kierrätetty jo eteenpäin. Päätin nyt, että minun ei pidä mennä tuohon ystävämyyntiin, vaikka kuinka tekisi mieli jotain uutta. Ei ole sen arvoista! Teen vain hölmöjä hankintoja, joita en ihan todellisuudessa tarvitse. Siitä syystä ne sitten joko lähtevät pian kiertoon tai unohdan, että edes ostin ne. Minun on keksittävä parempia tapoja vastata näihin ajoittain iskeviin ostohimoihin.
Onko teille sattunut tämän vuoden aikana virheostoksia?
Nauratti lukiessani tätä juttua 😀 Tunnistan niin tuon ystävämyynti tilanteen. Parasta, kun niihin ei mene ollenkaan tai jos menee, niin ostaa vain sellaista, joka tulee heti käyttöön ja todelliseen tarpeeseen. Ei pidä edes hypistellä mitään hörhelöhihamekkoja.
Sen tietää jo alunperin, ettei sellaisia jaksa kuitenkaan silittää arjessaan. Vihaan silittämistä, vaikka yksi lempituoksuistani onkin silitetty puuvillapaita.
Onko tuo hörhelöhihamekko muuten sitä lyocelia? Olen yrittänyt etsiä jo keväästä saakka polvipituista farkkukankaista farkkumekkoa, jota voisi käyttää töissäkin. Mielellään kotelomekko mallista, mutta ei löydy ei sitten niin millään. Mikäli löytyykin, niin materiaali on sitä lötköä lyocelia. 2 olen jo tilannut ja palauttanut. Toinen oli muuten täydellinen, mutta vyötärö jäi selästä pussittamaan. Aivan järkyttävää tietysti lennätellä vaatteita eestaas, mutta en halua kaappiini enää ainuttakaan ”ihan kiva” tyyppista vaatetta, vaan kaikille täytyy olla käyttöä vuosikausiksi.
Pahinta tässä on se, että mun tekee aina mieli mennä sinne, VAIKKA tiedän ettei siitä seuraa mitään hyvää. Argh! Siellä on juuri sellaisia vaatteita, joista haluaisin tykätä mutta joita en kuitenkaan sitten oikeasti käytä. Tosin se hame on kyllä kiva edelleen, vannon että käytän sitä ensi kesänä!
Tuo hörhelöhiha oli sellainen, etten ajatellut silitysongelmaa ostaessa ollenkaan. En jotenkin tajunnut, että sitä pitäisi silittää ollenkaan. Luulen, että materiaali on juuri tuota mainitsemaasi lyocellia. Se on aika lutrua, pehmeää kangasta, joka tosin kastuessaan kovettuu, mutta pehmenee sitten taas. VÄhän kuin viskoosi. Minusta se on oikein miellyttävää päällä, ja se siliääkin aika helposti, mutta tuo hihojen malli on sellainen, että hermot menee silittäessä. Tämän vuoksi pistän mekon Fidalle, koska en vaan kertakaikkiaan jaksa temppuilla niiden kanssa.
Mulla tulee nykyään virhehankintoja aika harvakseltaan, ja ne ovat yleensä kahta sorttia. Saatan ostaa sellaisen vaatteen, joka hurmaa jollain ominaisuudellaan niin, että ostan sen, vaikka tiedän, että vaate ei oikeastaan ole malliltaan se paras itselleni. Tätä tapahtuu yleensä Cosin vaatteiden kanssa – ne ovat ihania, ja eivät kuitenkaan sitten yleensä istu mittasuhteiltaan. Toinen ja paljon ärsyttävämpi ”virhekategoria” on ne vaatteet, jotka ovat kaikin puolin lemppareita, mutta joko laatu onkin huono ja vaate nyppyyntyy nopeasti tai vaate kulahtaa muuten joko päällä käytön jälkeen tai pesujen myötä. Näitä on välillä vaikea tunnistaa.
Hei, olen lukenut juttujasi jo monta vuotta, mutta nyt kommentoin ekaa kertaa. Suosittelen tuohon hörhelöhihojen silittämiseen höyrystintä (vai mikä nimi lienee onkaan). Se on loistovekotin ja pelastanut minut juuri tuollaisissa silitysongelmissa. En muutenkaan oikein jaksa silitellä mitään, mutta tuolla suihkii nopeasti vaatteen käyttökuntoon.
Minullahan on tuollainen höyrystin, mutta en ole tajunnut että se toimisi tässä! Olen höyryttänyt suoraksi neuleita ja silkkihuiveja ynnä muuta sellaista, mikä menee silittämisestä pilalle. Eipä tullut lainkaan mieleen että voisi tässäkin toimia. Kiitos vinkistä!