Olen viime aikoina havahtunut siihen, että hyviä blogeja ei enää hirveästi ole, tai jos on ne päivittyvät hirveän harvoin. Sama on koskenut tätä blogia. Syitä on monia: olen kirjoittanut niin paljon, että sanottavaa ei yksinkertaisesti ole ollut. Elämässä on ollut paljon muita huomiota vaativia asioita, ja kun en ole koskaan myynyt blogia kenellekään, ei mitään ulkopuolista yllykettä kirjoittaa ole ollut.
Minua on viime aikoina alkanut aika paljon ärsyttää instagramin valta. En ole kovin visuaalinen tyyppi, eikä instan levoton ja pätkivä tyyli oikein viehätä. Silti siihen jää helposti koukkuun, vaikkei edes oikeastaan haluaisi. Kaipaan mietittyjä tekstejä, en loputonta kuvavirtaa. Podcasteista tykkään edelleen, jos ne ovat hyviä. Tyhjänpäiväistä höpötystä en oikein jaksa kuunnella, vaikka höpöttäjänä olisi Antti Holma. Omaakin podcastia voisin tehdä, mutta siitä saisi joku sentään maksaa jotain, koska podcastin tekeminen on hitaampaa ja työläämpää kuin blogitekstien kirjoittaminen. Koska rahoitusta ei ole näköpiirissä, pysyvät podcastit edelleen tauolla. (Paitsi jos joku teistä lukijoista olisi sattumoisin podcast-tuottaja, niin ota toki yhteyttä!)
Tästä päästäänkin Arkijärki-blogiin. Jostain syystä tuntuu siltä, että nyt voisi taas olla kirjoitettavaakin, joten olen satunnaisesti alkanut taas julkaista tekstejä. Samaan aikaan blogin alustassa on tapahtunut jokin muutos, jonka vuoksi kuvien lataaminen on muuttunut hirveän hankalaksi. Yhden kuvan siirtäminen tekstin sekaan on hidasta ja lopputulos epävarma. Esimerkiksi tuossa edellisessä tekstissä yksi ainut kuva jumitti koko blogipohjan ja kadotti tekstin sekä minulta että teiltä. Koska en jaksa taistella kuvien kanssa, olen päättänyt palata blogin alkujuurille, jolloin julkaisin kuvia äärimmäisen harvoin. Tämähän on hirveän lukijaepäsytävällistä, mutta sillä mennään mitä on. Haluan kirjoittaa, en tapella kuvien kanssa. Jos siis ihmettelette, mihin kuvat ovat kadonneet, se johtuu tästä. Ehkä saan joskus ongelman fiksattua, tai sitten en.
Jos siis pelkät tekstit kiinnostavat edelleen, tervetuloa! Voihan olla, että jokunen (vanha) kuvakin joskus löytyy, mutta blogin pääsisältö palaa juurilleen: kirjoituksia kuluttamisesta, asumisesta ja tavaroista.
kiitos, täällä ollaan!
Uskon vahvasti blogien paluuseen, ja mieluummin luen niitä kuin plaraan instaa.
Ihanaa, että vielä jokunen vanhoista lukijoistakin on tallella!
Kiva, että olet päättänyt jatkaa! Pysyn lukijana niin kuin tähänkin asti. Olen seurannut omaa ostokäyttäytymistäni ja pitänyt exceliä vaate-, kosmetiikka- ja sisustustavaraostoksista jo viisi vuotta ja ”tulostakin” on tullut, kiitos blogistasi saadun inspiraation.
Kuvia on aina mukava katsoa mutta jos kovin paljon tuskaa tuottavat, niin blogitekstikin riittää. Teidän rempan lopputuloksesta olisi kyllä mukava muutama kuva nähdä mutta ei paineita. 😀
Instan osalta olen samoilla linjoilla, itse en seuraa niitä ollenkaan kun koen, että ovat sellaista heti-kaikki-nyt -meininkiä.
Yritän kyllä saada kuvia remontista. Haluan esitellä niitä värejä, joita lopulta valitsimme. Aiemmin kuvien siirtäminen puhelimesta blogiin sujui ongelmitta, mutta nyt ne täytyy ensin muuntaa jpg-muotoon, ja senkin jälkeen on ongelmia koon suhteen. Koetan ratkaista tätä ongelmaa jossain vaiheessa.
Olen instassa, mutta en pidä sen nopeudesta ja tekstin puutteessa. Minusta kuva ei läheskään aina kerro yhtä paljon kuin teksti. Kuvalla voi kertoa tiettyjä asioita enemmän (kuten vaikka värisävy), mutta pohdinta valinnan takana jää pois. HAuskaa kuulla, että olet saanut täältä inspiraatiota!
Jos kaipailet vanhoja lukijoita, täälläkin on yksi! (Toivottavasti muistan nimimerkkini oikein…)
En tiedä mitä käyttöjärjestelmää käytät mutta jos teiltä sattumalta löytyy Mac siinä on Esikatselussa tosi helppo säätää kuvan kokoa. Sitten voit ”Vie” toiminnolla muuntaa kuvan samalla ohjelmalla .jpg-tiedostoksi.
Ihanaa, jos kirjoitat jälleen täällä! Olin iloisesti yllättynyt, kun näin muutamat uudet tekstit. Insta ei ole innosta.
Tervetuloa takaisin, täällä ollaan edelleen!
Iloitsen paluustasi ja innolla odotan uusia postauksia. Kuvien puuttuminenkaan ei haittaa yhtään!
Ihanaa, että olet päättänyt jatkaa. Olen ehdottomasti enemmän teksti- kuin kuvaihminen, mistä syystä kaipaan todella paljon aikaa, jolloin oli blogeja, joissa oli luettavaa eikä vain lukuisia kuvia. Blogisi on ollut kautta aikojen yksi parhaista, joten kiitos siitä, että jaksat edelleen kirjoittaa.
Mukavaa, että palaat ääneen. Tämä on toinen niistä kahdesta blogista, joita seuraan. Teihin kahteen olen tykästynyt toki aihepiirin, mutta myös epäkaupallisuuden vuoksi. Jään odottamaan jatkoa! 🙂
Pitkästä aikaa eksyin tänne kurkkimaan ja täällähän oli ilahduttavia uutisia :D. Blogin seuraaminen jäi aika lailla siinä kohtaa, kun podcastit tulivat mukaan, joten itselleni tämä muutos on oikein tervetullut.