Huom! Jutun kuvituksena on autenttista materiaalia kodistamme kirjoittamisen hetkellä.
Meidän perhe on elänyt nyt jo pari viikkoa poikkeustilanteessa. Puoliso jäi etätöihin jo kaksi viikkoa sitten, kuopus on ollut jo viikon pois päiväkodista flunssaoireiden takia ja esikoinen oli maanantaina viimeistä päivää koulussa. Sekä omia että lasten harrastuksia vältettiin jo viime viikolla, koska myös minä olen ollut kipeänä. Maanantai-iltana selvisi, että koko Suomi menee käytännössä kiinni, ja poikkeusolot tulevat jatkumaan vähintään kuukauden, vaikka oma arvioni on, että todellisuudessa tässä menee ainakin kesään asti.
Vähän on jäänyt sekä siivous että lukeminen kesken…
Nämä pari viikkoa ovat johtaneet siihen, että tässä on elelty jonkinlaisessa välitilassa, kun on ollut epäselvää, miten arki oikein tulee järjestymään. Olemme olleet kotona vähän kuin lomalla, vähän kuin arjessa. En ole pitänyt normaaleista arkirutiineista kovin tiukasti kiinni, ja toisaalta osa niistä on nyrjähtänyt raiteiltaan myös näiden poikkeusolojen takia. Tästä on seurannut se, että koti on nyt sotkussa, projektit levällään pitkin lattioita ja jokapäivänen ruokahuolto on muuttunut stressaavaksi, koska emme olleet sopineet, kuka on vastuussa ruuanlaitosta. Eilen totesin, että NYT on aika miettiä päivään selkeä lukujärjestys, suunnitella ateriat ja pitää entistäkin tiukemmin kiinni arkirutiineista. Jos jatkan edes kuukauden tällaisella epämääräisellä puolilomailusysteemillä, koti on pian karmeassa kunnossa, ja asukkaat entistä stressaantuneempia.
Unohdin tiskirutiinin ja tilanne on heti tämä.
Tajusin myös, että arkirutiineista tulee erilaisia kuin tavallisesti, sillä koko perhe on yhtä aikaa kotona viikkoja yhteen kyytiin. Yleensä laitan päivisin vain kevyen salaatin itselleni, mutta nyt on tehtävä lämmintä ruokaa kaksi kertaa päivässä. Sen lisäksi, että nyt voi tehdä niitä kotiprojekteja, jotka normaalissa arjessa jäävät helposti tekemättä, on lisäksi pidettävä huolta siitä, että arki rullaa muuten. Seuraava lista ei ole täydellinen, mutta arvioin, että ainakin nämä asiat ovat tärkeitä arjen sujumisen kannalta:
- Lukujärjestys kotikoulua käyville lapsille. Vaikkei olisi lapsia, niin lukujärjestys voi silti olla hyvä idea, jotta arjessa pysyy rytmi.
- Koko perheen ruokasuunnittelu. Tästä ei ole haittaa muillekaan, etenkin kun kaupassa ei ole nyt hyvä juosta joka päivä.
- Välttämättömien arkirutiinien pyöritys: tiskit, pyykit, siivous
- Jonkinlainen päivittäinen tavaroiden palauttelu paikoilleen. Kaikkien ollessa koko ajan kotona, tavarat tuntuvat leviävät ympäri kotia muutamassa minuutissa.
- Kauppalistojen, -tilausten ja kaupassa käymisten suunnittelu. Ei rampata ihmisten ilmoilla, ellei ole pakko.
Kävely omalla vastuulla.
En ole vielä noita kaikkia toteuttanut, olen vasta tunnistanut ongelman. Muutaman päivän perusteella on kuitenkin selvää, että tässä tilanteessa fiiliksen mukaan ajelehtiminen ei ole se paras ratkaisu. Olen nähnyt myös vastakkaista linjaa, jossa ajatuksena on että ankeista poikkeusajoista selviää paremmin, kun höllää vähän kaikesta: ruutuajoista (omasta ja muiden), karkinsyönnistä, nukkumaanmenoajoista ja muista rutiineista. Tämä lienee makuasia ja persoonallisuuskysymys, mutta kokeiltuamme muutaman päivän tällaista vapaampaa menoa, olen nopeasti tullut siihen johtopäätökseen että meidän perhe hyötyy ennustettavuudesta. Päivässä pitää olla rytmi ja toistuvia rutiineja, jotta ensinnäkin kaikki tarpeellinen tulee hoidettua ja toiseki jotta koti pysyisi kaikille viihtyisänä paikkana niin henkisesti kuin fyysisestikin. Kotioloissa nimittäin jatketaan vähintään huhtikuun puoleen väliin, mutta epäilen vahvasti, että Suomi olisi siinä vaiheessa vielä valmis palaamaan takaisin normaaliin. Kotiin kannattaa siis panostaa, koska siellä vietetään paljon aikaa.
Mitkä ovat niitä rutiineja, joista olette huomanneet olevan eniten hyötyä? Jakakaa parhaat vinkit kommenteissa!
HUOM! Jos kaipaat koronakaranteeniin lukemista, seuraa Arkijärki-blogia facebookissa, niin huomaat uudet päivitykset heti kun ne ilmestyvät. Kannattaa myös seurata blogin Instagram-tiliä, jonka stooriessa vinkkaan uusista postauksista, ja jossa muutenkin on materiaalia ja kuvia, joita blogissa ei välttämättä ole.
Meillä on voimassa kolmen viikon ruokalista.Lähes kaikki ruokatarvikkeet on kaapeissa lukuunottamatta maitoa, leipää, jota on kyllä pakasteessa, ja kaikkia hedelmiä. Nyt haaste on siinä, että ruokalistassa pysytään ja valmistetaan ruokaa siten, ettei hävikkiä synny, tästä periaatteesta en luovu valmiustilassakaan. Itsekuria se vaatii, sillä kaapeissa on myös kolmen viikon herkut.
En mielestäni hamstrannut. Olen pidentänyt kaupassakäyntiväliä viime aikoina muutoinkin työtilanteen muututtua kiireisemmäksi helmikuusta. Lisäksi olen ollut kipeänä tai puoilkuntoisena kaksi viikkoa ja sinä aikana kaapit oli syöty suhteellisen tyhjäksi kaikesta, joten juuri ennen valmiustilalakeja oli aivan pakko täydentää kaappeja edes normaalitilaan, ja iso osa tätä varastoa on nyt osana ruokalistaa. Olimme myös mökkeilemässä ennen kuin sairastuin, ja sieltä jäi muutamia retkimuonia käytettäksi, kuten kahvikermankorviketta ja kuivattuja sieniä ja muita kasviksia, jotka meillä kuuluu normaalisti vain retkikokkailuun, tuo kerman korvike ehtisi vanhentua ennen seuraavaa pidempää retkireissua, joten se on pakkokin käyttää pois, ja samalla säästää tuoretta maitoa. Menköön nyt nämäkin varastot loppuun.
Meillä siis syödään patoja ja kiusauksia seuraavina viikkoina, ylipäätään sellaista ruokaa, jota voi tehdä isompia annoksia ja syödä useampana ateriana peräkkäin, vaikka mieli tekisi tilata vaikka mitä kotiin tai vetää varastosuklaalevyt.Työtilanne on se, että joka päivänä ei voi tehdä alusta asti ruokaa.
Ongelmia tulee lähinnä muiden asioiden hoidosta, koska sairastelujakso ennen valmiustilaa oli totaalinen pysähdys normiarkeen. Tosin omat murheeni tältä osin ovat pieniä.
Meille tulee ongelmia siitä, että kauppojen kotiinkuljetukset ovat täydellisesti ruuhkautuneet. Jonkun on pakko käydä kaupassa aina välillä, vaikka yritämme mennä vain sellaisena aikana ettei muita olisi. Minä en ole vielä päässyt viikon mittaiseen suunnitelmaan. Mutta jo se, että edellisenä päivänä päätän mitä tehdään, on ollut merkittävä parannus. Ruokasuunnittelu on yksi niistä kotitöistä, joista vähiten pidän.
Minulle se taas on helppoa. Tein sitä jo opiskelija-aikoina, kun en opiskelijaravintoloissa syönyt. Opiskelin paljon tentteihin lukemalla kotoa käsin ja oli helpompaa laittaa ruoka itse.
Muutama vinkki: katsoo jääkaappiin ja pakasteeseen, ja tarkistaa ruokien säilyvyydet. Jos pitää listojen teosta, pitää näistäkin kirjaa Syödään ensin se, joka vanhenee ensin.
Miettii, mitä kaapissa olevista raaka-aineista saisi, ja mitä täytyy ostaa lisää, ja voisiko jonkin ainesosan korvata kaapissa jo olevalla ainesosalla. Tämän perusteella tekee ostoslistan.
Ostaa sopivat annoskoot. Jos ostaa jotain raaka-ainetta enemmän kuin yhden käyttökerran, miettii jo kaupassa (tai tilauslistaa tehdessä) mitä siitä raaka-aineesta tehdään seuraavaksi, ja siinä on seuraava ruoka. Varautuu samalla kauppareissulla myös siihen seuraavaan ruokaan.
Meillä esimerkiksi on aika usein punajuuripiirakan jälkeen punajuurisosekeittoa. Teen molemmat yhtä aikaa valmiiksi, sillä paahdan uunissa koko kilonpussin punajuuria kerralla. Sosekeittoon tulee kermaa, jonka lisään siihen vasta kun piirakka on syöty ja on aika syödä punajuurikeitto, joka odottaa joko jääkaapissa tai pakastettuna. Rasva lyhentää säilymisaikaa.
Hieman nahistuneet kasvikset, jotka eivät kelpaa tuoreina syötäviksi, tulee käytettyä esimerkiksi kasviskeittossa, kasviskiusauksena jne. Freesaa tarvittaessa pannulla ne ensin.
Säätää jääkaapin mahdollisimman kylmäksi, näin parantaa monien ruoka-aineiden säilyvyyttä. Tämän opin brittiläiseltä vuokraemännältäni, kun ihmettelin joskus hänen jääkaappinsa sisältöä ja tuoreiden kasvisten pitkää säilytysaikaa, itse kun söin melkein kauppakassista pataan ja suuhun kasvikset. Ei se varmaan makua paranna, mutta helpottaa arkea. Juhlaruuat on asia erikseen.
Monesti valmiiksi pakatuissa hevi-pakkauksissa on joku epäkurantti yksilö, siksi ostan hedelmät mielummin irtotavarana.
Ruokaostokset teen kerran viikossa nykyään normioloissa. Maitoa ostan milloin mistäkin, jos se on lopussa. Vaikka työpaikan kirjaston kahvilasta tai kioskista. Samalla tulee hankittua tuoreet kahvipullat. Kalliimpaa kuin ostaa kaupasta, mutta usein kauppareissua nopeampaa.Tein näin aikaisemminkin, kun ruokakauppaan oli hankala matka, eikä alueemme kaupat tarjonneet kotiinkuljetustakaan silloin. Joku hyötyy keräilypalveluista, mutta meidän tilanne on se, että jos ruokakassit on haettava jostain itse, samalla kerää ostoksetkin itse.