Olen huomannut, että ruokarutiineissani on paljon korjattavaa. Vaikka jättäisin ateriasuunnittelun tekemättä, on silti monia asioita, jotka voisi tehdä järkevämmin. Olen huomaamattani aiheuttanut itselleni turhaa stressiä, koska en ole pysähtynyt kyseenalaistamaan omia tottumuksiani aiemmin.

Yksi niistä on se aika päivästä, jolloin teen ruokaa. Tähän saakka rutiinina on ollut, että valmistan ruokaa aina lounaaksi, ja lämmitän samaa ruokaa päivälliseksi. Ainoastaan silloin, jos tulossa on ollut ruokavieraita, olen tehnyt uuden ruoan illaksi. Tälle järjestelylle ei ole ollut mitään erityistä syytä, olen vain ajautunut tekemään niin. Nyt asiaa pohdittuani tajusin, että minun kannattaisi laittaa ”uusi” ruoka aina iltapäivällä, ja lämmittää tähteet lounaaksi. Se tukisi meidän arkirytmiä paljon paremmin. Aamupäivät ovat useimmiten täynnä ohjelmaa, joten ruoanlaitolle tulee usein kiire. Kun uutta ruokaa alkaa laittaa siinä vaiheessa, kun sekä itse että lapsi on nälkäinen, on ykköskriteeri yleensä nopeus. Siinä ei hirveästi tule kehiteltyä mitään uutta. Mutta voisin yhtä hyvin laittaa ruokaa iltapäivisin kaikessa rauhassa, ja säästää pari annosta lounaalle. Nopea lämmitys suoraan jääkaapista, eikä enää tarvitsisi stressata onko mitään ruokaa, ja kauanko sen tekemiseen menee.

Kiitos lukemani e-kirjan, ymmärrän nyt paremmin määrien suunnittelun päälle. Kuten eilen kirjoitin, pakastin ei täyty itsestään. Mutta jos haluan tehdä niin paljon, että sitä riittää myös pakkaseen, pitää oikea määrä näkyä jo ostoslistalla. Tämä siis siksi, että en ole mikään keittiöihme, joka tuosta vaan näppituntumalla osaisi ostaa oikean määrän jauhelihaa ilman sen kummempaa pohdiskelua. Niinpä raaka-ainemäärät on pohdittava valmiiksi jo ennen kuin lähtee ostoksille. Sen sijaan, että kirjoittaisin lapulle ”kanaa”, minun pitäisi kirjoittaa esim. ”6 broilerin rintafilettä”. Ensimmäisessä tapauksessa nappaan hyllystä jotain, joka hyvällä tuurilla vastaa sitä mitä oikeasti tarvitsisin. Jälkimmäisessä tapauksessa ostan täsmälleen sen mitä tarvitsen. Välillä minulle käy myös toisin päin – tällä viikolla ostin kalaa, mutta aivan liikaa. En pysähtynyt miettimään miten paljon sitä oikeasti menee, ja ajattelin vain ostaa niin paljon ettei se lopu kesken. Hyvä ajatus, mutta olisi pitänyt ensin inventoida se jääkaappi. Yhdessä edellisten ruokien kanssa tuli ostettua aivan liikaa.

Viimeisenä oikeastaan lisäys tuohon pakastin-pohdintaan – minun pitää ottaa johonkin kylmäkoneiden lähettyville maalarinteippiä ja tussi, joilla voin merkitä mitä missäkin purkissa on. Ihan turha haaveilla tekevänsä niin, jos välineitä pitää ensin etsiä toisesta huoneesta. Käsittääkseni uusien rutiinien oppiminen onnistuu sitä paremmin, mitä helpommaksi se on tehty, joten yritän tässä helpottaa omaa oppimistani.